...se tuo mahtava olo ja tila. Vahi onkoo näin? Olisiko se sittenkin toisinpäin?
   No, omaltain kohilta se on varmahan sekä-että. Se on taasen SE aika vuodesta kun tuntuu todellakin, ettäs NYT, täsä ja näin, sekä HETI ja NYT Maailmalle Avaralle! Ei sekenttiäkään kotona. Ei sitten milläskänä. Olisihan täsä tätä aikaa nyt. Vasiten kun nyt on "komennettu" vaine olemaan. Muttas kun ei se tuo Hepo Hopia "voi" nyt hyvin, niin enpää sitä sitten silläkään mihkään suuntaan pääse karauttelemaan vaan kärvistelen kois ollen.
Kärvistelen todellakin sillä kun en saisi, voisi, täälkään sen kummemmin mitään tehdä. Olla vaine. Lie tätäkään varmahan nakutella saisin nyt....?
   Jep. Sitä sitten täsä aamusella varhaisella ylös ämmettyäin, otimma ja silitimmä eilennä pesemäin verhoset talviset VASEMMALLA kädelläin, ja kätkin ne sitten sen silittelyyn jälkehen, tuonne kaappini kätköihin vuottaa seuraavaa syssyä tulevaista. Tään kesän verhoset otimma samalla esille sieltä; paikallensa asentelen ne sitten kunne ulkoistamani akkunoiden vosekinta on ensi viikolla suoritettu.
   Sen jälkeen luin. Istuin. Istuin ja luin. Mitettien ettäs mitäs sitten?
Päätin eilisen ajatuksein mukaan laitella nuttua niskaani ja lähteä taivaltamaan nuita jo paljon kuluttamiain paikallisia tantereita, teitä ja polkusia. Tienoita joita to-del-la tympii aina ieleh järilöih stallade! Aina samaiset maisemat, samaiset reitit, samaiset maisemat, jne.. Äsh, kuin ärsyttävää! Ja se mikä niistä varmahan sen suurimman ärsytyksen aiheuttaa on se, kun ne kiertävät täsä liki keskustaa tätä olevaista ja täten enin osanen on ASFALTTISTA alustaa! Kun olis mettää minne mennä - täsä likellä!
No, muttas, sinneppä sitä vaine sit urkenin kuiteskin, miekin...
   Yssi ilo, yssi ihanuus, miulla siellä oli matkassain joka "joudutti" askeliain noita jotka suoritin vällehen kävellen ja vällehen juosten: laitoimma lähteissäin EKA kerran yllein yhden ns. hameen. Se on kylläkin virallisesti kait  ns. tenniksen peluuseen tarkoitettu vaate. Sellainen sortsit alla - hame päällä -versio vaate.
Tosin kun ei täällä ( skriivaan tätä tekstiäin nyt täällä ulkosalla, patiollain ) ulkosalla viel kuiteskana tarkene ihan sortseissa, niin laittelimam kuiteskin ensin ihan oikiat juoksutrikoot yllein ja sit vedin niiden päälle tuon shortsi-hame -jutskan. Hyvin meni, hyvin onnasi.
JA se mikä pääassee, niin SE, ettäs nyt oli kerrankin ihana, ja ilo, käppäillä, juosta, kulkea, matkata, teitä, polkuja, tantereita, noita pitkin kun kerrankin ei ollut huolta siitä, ettäs pers-kutarallaa näkyilee ja keikkuvi näkysällä! Ei tarvinnut huolehtia misä miun "häntäin" heiluu ja miten se näkyilee perässäin? Sainen vaine ihan omaan tahtiini, huolettomasti ja ilollain olla sekä mennä. Nautin!
Vuottakaahan vaine kussa kesäisemmät kelit tulee ja meikä Mummero lähtee vaine tuon shortsi-hameen kera menemään.... Eikää sit tarvihhe enää edes takkiakaan laitella ylle kuten nyt vielä piti pidellä. Tosin olen täsä aikoin saatossa havainnut, ettäs pitis miun hankkia issellein sellainen pitkähihainen juoksupaita - sitä miul ei ole konsa ollunna hallussain. On vaine t-paita ja sitten siihen viel takki päälensä. Muttas kun ne ovat välleen liikaa yllä. Kuten nytkin. Olisi paree vain pitkähihainen paita. Lämmä antaisi ja sopivasti olisi silti viileää.


20210417_115041%20%281%29.jpg

   Lie kerroin täsä taanoin jo, muttas funtsin tuolla tantereita kolutessain et se on... oli... varmahan sellattiis vuosia kolmisen sitten kunne viimotteeksi olemma lenkkikengät, kera -kamppahin, yllein laitellut. Se on vaine tää elämä-mätä mennyt sen verta sujuvan sukkelaan täsä välleen ohitsein ettei moiseen ole ollunna "aikaa" olleskana. Surku sinällään, muttas kun ei, ni ei. Ei sitä vaine ole ollunan, eikää löytynyt, sitä aikaa.
Kunne nyt. Nyt kun yssin taasen olen.
   Tosin....Tuntuu aikas "tyhjältä" esim. juosta mitään kun - miksi? Ei ketään, ei mitään, tässäkään asiassa. Itseäin kun en "näe" tarkoitusperänä mitenkään. Tiedän, tiedän, ettäs jokahisen ihmisen itsensä terveydeksi, muttas kuiteskin - miksi?
Laskin ettäs silloin muinoin kun sitä oikein lenkkeilin ( kilpaa itsein kera, kilpaa ajan ja matkojen pituuksien kera ), niin se oli aikaa kun puolisoin yhytin, kun mentihin yksiin. Taisin jotahin pyörehiäkin josain siin vaiheessa täyttää.... Se oli ihan jokahinen aamuinen toimi miulla silloin. Matkat kasvoivat, ajat kasvoivat. Näin elelin vuosikausia. Lie vuosikymmeniäkin toista alkain. Se kaik kuiteskin sittemmin jäi poies. Siten, ettäs kun puolisoin siirtyi tuonne iäisyyteen, niin silloin tippuivat viimeiset "rippehet" siltä "uralta" poies. Enkää sen kommin ole uralle urennut moiselle.
Vaikkas esim. tuon "hamosenkin" hankin täsä jokunen tovi sitten itsellein houkuttimeksi, ettäs jos sitä vaikka kuinka sitten sen kera....? Muttas kun ei, ni ei. Enkähän tuota uso nytkään et sen kummemmin tästään. Kuhan vaine käyn ja menen. Matkaa taitan ja taivastelen - kuten tänä pänäkin.
   Ja mikäs tuo tuolla oli taivastellessa. Juoksiin aina kun "juoksetti", kävelin kun käppäilytti. Napsin kuvasen sieltä, toisen täältä, kännykälläin mukanain olevaisella. Eihän sillä hyviä kuvia saane, muttas on nyt jotahin kuiteskin. Tallensin kevättä alkavaa ja olevaa. Tallensin sillä huomioitain sieltä, tallensin täältä. En kuiteskanan talteen laitettavaksi sen kummemmin kuten kamerallain valokuvatessain, vaan ihan vain räps tuolta, toinen täältä - that it`s.
   Ihan kivaa, ihan "helpottavaa" kun ei täten kiirusta mihkään. Ei entistä ajan kera juoksemista, eikä matkankaan pituudella mitään väliä. Kuljeskelinkin aikaslailla "sik-sakkia" välleen ja vasiten loppumatkallain. Taivastelin ohitsein lehahtavia keväisiä perhosia ( "Keväänmerkki nro.12" oli nyt Neitoperhonen. Sitruperhosen näin myöskin mut sitä en sen kummemmin "rekisteröinyt" kun sen jo aikaisemminkin olemma nähnyt.... ), katselin Leskenlehtien nousevia kukkasia ( "Keväänmerkki nro.13. )....

20210417_124348.jpg

...kuin myöskin sitä, ettäs kuin sitä viel onkaan täällä Savomme maalla yhä iellehen PALJON lunta! Sitä on viel paikassa joka! Ja aivan kylliksikin viel lisäksi.
On toki paikkoja josa sitä ei enää ole olleskana ( kuten vaikkas noi Leskisen lehtien kukkasten paikat ), muttas sitten on täl viisiin ihan "kystä kyllä":

20210417_121258.jpg

Nautiskeleppas siin/täsä sitten keväästä alkavasta ja olevaisesta!? Nautiskeleppa sit lenkkeilystä juosten? Ei, ei vaine onnaa kun en laitellut lähteissäin piikkisiä tassujain allein. On miul ne sellaisetkin talviseen aikakauteen lenkkeillä, muttas niitäkään en ole täsä kulutellut liiemmälti vuosikausiin....  Vaan ihan kesäiset tassut allein laittelin lähteissäin kun ajatuksein oli et niillähän tuol ulkosalla kyl jo pärjää - pärjäähän? Ja lumellahan niillä ei sit juostu eikä juosta. Käppäilyski meni, ja taivasteluksi. Jep, jep.
   Hien pintaani sain - kyllä; ei siin mitä. Happee haukkaa myöskin. Noi kevähän merkit myöskin "keräilin". Ja muutaman pii-paa-autonkin rekisteröin...
Yhä iellehen ne vaine pysäyttävät kun sellaisen näen tahi kuulen kulkeva josain lähelläin.
Ensimmäiseksi palaa mielin päälle se aika kun puolisoin kuoli ja poikain hänelle ambulanssin jouti kutsumaan....
Sitten tulee mielein päälle se, ettäs siellä on jonkun läheinen jota viedään jonnehin hoitoon kiiruusti. Hänellä hätä on suuren suuri, ettäs apua tulisi saamaan. Tosin onhan siinä ajokissa olevaisessa jo ensiapu-vaste olemasa, muttas kuiteskin; kiirus lähinpään keskussairaalaan on olemasa.
Kolmanneksi ajatukset harhaan hajoavat ja ajattelen niitä kaikkia tuon kyydissä mahdollisesti olevaisen, tahi siihen kyytiin juuri hakettavissa olevan, omaisia - mikä suuren suuri hätä heillä on läheisestään tuosta?! Mikä hätä ja pelko? Mikä huoli hänestä?
En vaine yli, en ynpäri, pääse tästä ajatustein juoksuradasta - konsa näköjään.

   No, kotia pääsin mie kuiteskin itse. En tuupertunut matkalle, en väsynyt välille, et olisi pitänyt 112:een alkaa isse soittelemahan.
Kotonain kaik ylläin olevaiset kamppehet pesuun, rumpuun koneeni miun. Siihen sivuun muutamat merinovillaiset kerraston vaatteet, ajatuksella et eiköhän tuo jo sen verta kevät ole, etten niitä enää tartte päällein pukea? Ja jos tartteiisikin, niin etsin sit vaikka jotahin muuta päällein. Puen vaikka kerroksittain ns. tavan-vaatteita yllein jos en muutoin ole taretaksein.
   Sit katsanta kotiini:
Ruokaa - joo. Kärtsää pottuja eilennä keitettyjäin. Hyvää tuli. Nam, nam. Eikää muuta. Ei lihaa, ei maitotuotteita, yms.. Mietinkin et pitis täsä ottaa ittein niskasta kiini ja ottaa toviksi ihan ns. vegaaninen kausi? Eikös olisikin paikallansa. Jättää nuo vähäisetkin maitotuotteet ja lihat ( kala/kana/kalkkuna ) poies. Ja kaik ns. makiakin jota olen syönyt mm. muodossa Erytritoli-sokru kun olen leipoillut pakkaseeni aina silloin tällöin jotahin.... No, ei, niitä en poista kuitenkaan. Syön pakkasesta mitä on ja sillä selvä. Mutta osta en uutta; esim. suklaata, ettäs leipoisin sit siitä jotahin.
Kylvämäin, Krassin taimenet itäneet, ulkoistin tuohon ( tähän juuri-nyt-näin eteheni ) asuntoin tään takapation kupeelle. Happee haukka nekin. Ns. ilmakylpyjä ottaa ja Aurinko Armahasta nauttien. Samaten kuin myöskin Bataatit viime kesäiset, nostimma siihen kylkeensä noiden kukkasien. Ajatuksella et kun kerta ne eilisen juuri-tarkastuksein henkkissä ollen läpäisivät, niin tottahan toki ne siitä sit alkavat tulevalle kesälle kasvaa kussa täsä vaine aikaa antavi? Eiks vaine? Olisi ne vaine ihanaiset, ne nuo Bataatit. Sellattiis oikein tummat ( ns. mustat ) lehdet ja köynöstävä kasvu-malli. Tykkään sankkevan paljon, tykkään!
Krookuksetkin Alla Omppu-Pomppu-puuni asustavaiset, aukaisivat tänä pänä EKAT kukkasensa auki! Niitä oli sit ihan pakko hivenen "filmailla" kamerallain:

IMG_0002.jpg

Ja kysäisin täsä patiollain istua nakottaissain, aidan tuon välisemme takaiselta naapurilta a-puu-va, jotta jos he ( jompi-kumpi heistä ) joskus täsä kehtaisivat käydä nostaa miulle kesäiset askellukset tuohon patioin tämän etehen? Ne askellukset, ne portahat, jotka ovat tuossa ulkovarastoin kyljestä johka ne ain talviseksi ajaksi olen roudannut ma? Ja kehtasivathan he. Juurikin äsken käväisi "Avulias-Aatu" avittamassa miuta.
Vau, nyt on sit patioin "täysilukuinen" ja kesäisessä iskussa siltäkin osin. Enää vaine puuttuvi, ettäs käsi tää oikia kunnossa olisi ja noi kiviset hommelit tuosta seinustan vierustalta sainen tehtyä. Ne kun jättivät silloin viime syssynä, ne yhdet taloyhtiön tään työntekijät, noi kivet tuolla olevaiset, hivenen mitenkä sattuvi... Ja perennainen kukkapenkkikin omaansa kaipaileisi...
  
   Joo, muttas, siis KEVÄT, onko sitä?
   Kyllä, sanoisin, ettäs onhan se olemasa. Pitää nenga vaine osata nauttia siitä. Ottahan siitä ilo irti sen minkä isse kukin voine ja osaa. Jaa saapi.
   Kenkä nauttii pidentyvistä öisistä, valoisista ajoista ja sen täten mukanansa tuomista pidemmistä "valve"tunteroisista. Kenkä tykkävi Aurinko Armahan kilosta ja sen mukanansa tuomasta valoisuudesta-lisästä. Kenkä sen tuomasta lämmöstä arvokkaasta tahi armottomasta - kuka sen mitenkin näkee ja kokee, kohdallansa?
Kenkä arvostaa arvoon arvaamattomaan heräävän luonnon vehreyden, ken kauneuden, ken sen kaiken uuden kasvun alkavaisen?
Kuka nauttii vaikkas lehmien ensi ulkoilusta tantereilla niittyjen, ken ensimmäisen ruohonleikkuun aikaan saamasta tuoksusta leikatun, vihiriän, nurtsin?
Ken lukee top 10:iin ekan kesäisen kauden jätskin josain tietyllä paikalla nauttien, ken ekan kuoharin jollahin ulkotertsillä?
Jollahin tää kevät on ( jos virusta ei oteta mukaan... ) aikaa valmistujaisten ja niiden juhlinnan. Toisille kenties häät, kastajaiset uudet. Toki hautajaisiakin on ja vietetään....
Kevään ensimmäiset uintiretket kylmään, jopa jäiseen ja hyhmäiseen, jorpakkoon? Kuka pitää, kuka ei....?
Voi, onhan näitä olevaisia, kevään airueita.
   Itsellein ovat noi "Keväänmerkit" ja niiden kerääminen tuonne naamataululle toisille mainiten, muodostuneet yhdeksi, ja ensimmäiseksi, kevään olemasa olon merkiksi ja tarkoitukseksi.
Sanomatikaan selvää miun kohdallain, ettäs se tuo Aurinko Armahan maankamaraisellemme lankiava tietty valonkulma on myöskin yssi näistä merkityksellisistä jutskistain. Tokko tää lie menee ihan "keväämerkkienkin" edelle, tää tällainen ilo ja kilo!
Järjestysnumeroa ei ole tälle, muttas toi nurtsin leikkuuntuoksu - se on yssi suuri myöskin, miulle. Ei, ei miul isselläin ole nurtsia leikata, muttas kun se saanen jostahin toisaalta klyyvariini tulevaiseksi, niin - a´ vot sie; KESÄ! Hei, se on tosiaankin sit jo kesä, eikä mikään kevät! Eli otetaanpas takapakkia ja tää tästä poies listastain tältä.
No, mitäs sitten?
Perennapenkkini krapsutus? Kyllä. Normaalisti. Ja nytkin olisi jos vaine oikiaa kättäin käyttää saisin ja voisin.... Nyt siis ei sittenkään.... Samaan "luokkaan" menisi sukumme mökin tantereiden ja perennapenkkien siivoukset - nyt sit kylläkään ei.
   No, näinpä - tekstiä tätä tuli taasen nakuttain tähän. Ulkona ollen patiollain ja keväästä tästä olevaisesta nauttien. Taimet kukkasien tosiaan ulkona täsä tykönäin. Pyykit tuossa roikuillen... mm. ne lenkkeily tamineet.
Josko täsä tätä olisi nyt. Noi vaatteet varmahan kuivuneet ovat jo näin lämmä säällä; sisälle pitää alkaa niitä roaudaa. Samaten taimet kannella takaisin "kylvystänsä"; tarkene eivät viel ulos jos ne jättäisin.
Joteska - heippa ja kevättä rintahan Armaat Lukijain miun, ja rinnan allahin....