"Vähiin käy, ennen kuin loppuu." - päivät nää tään kertaiset.

     Aloittaaksein aamuisesta aikaisesta - sekin kun taasen valkeni tänäkin aamuna, kysäisen teiltä Armahat Lukijain miun: "Tehän muistatte toissapäivältä ko pakisin uima-altaaseen menosta ja kuin siitä "tykkään"?"
Tänä pänä olisi ollut jälleen allaspäivä, muttas nostipa jälleen jonkinlaisen allerzuunia-reagzuuin aikaslailla tasan vuorokauden jälkehen tuon allasjumpan jälkehen aloittaan kutinaa kropassain omassain siellä ja täällä päin, mutkassa, notkossa ja "saarelmassa" somassa. Ei antanut rauhaa loppu päivästänsä ja yöllisenkin kutkutteli kupeittain tuo, moinen reagzuuni! Näinpäs sit kysäisin tään "kupparin-kurssin" järkkääjältä yhdeltä, nottas tokko saanen "kunnian" laistaa pulikoinin tuon ja jotahin muuta osallein lytyisi?
Löytyikin; käväisin stallade yhden järkkääjän kera kilon ja metrin muutaman, aamuista, raikasta, happee haukkain.

-----------------------------------------------------

    Päivän ään mittahan monta muuta ohjelmaa ja sitten iltapäivästä uudemman kerran mirs-marssien koko ryhmämme tämän, ryhmämme rämän, kera.

    "Vanhassa vara parempi." ja vanhoissa kauneus parempi:



    "Kainaloinen."
    Tästä kuulin, ettäs tää piskuinen talo täsä saattaisi olla jopa suojeltu yksilö?
Ja senkin kuulimma, et tuossa taustalla olevaisessa uudemmassa asuinrakennuksessa joskus jokin kauppakin olisi ollut. Nyt se on "vain" asuintalona kokonansa.
MUTTAS onpahan vaine ihanainen, piskuinen talo ja miten hienosti sille onkaan jätetty uuden talon nurkkauksesta tilaa olla ja "asustaa" iellehen omalla paikallansa! Hyvin ovat uuden rakennuksen suunittelijat ja arkkitehdit tekeväiset, osaneetkaan "kierää" tään kauneuden.



   Porthanin koulu joka on Pohjois-Suomen suurin jugendtyylinen rakennus.
   Saanut nimensä Johan Matias Porthanin mukaan. Kauppias Porthan testamenttasi 1869-vuonna lähes kaiken omaisuutensa tuolloin perustettavissa olevan peruskoulun käyttöön. Tosin tämä omaisuus saatiin erinäisten riitojen ja testamentin tuon ehtojen mutkiksuuksien ( kuin tään sanenen taasen kirjataan? ) takia käyttöön vasta vuosikymmeniä myöhemmin!
    Kunne rahnat nuo käyttöön vihoin viimein saaatiin, niin niillä perustivat sitten 1910 ns. modernin koulutalon johka mahtuivat sijoittamaan siihen asti eripuolilla Tornion kaupunkia sijainneet eri koulut.
Tässä rakennuksessa toimi kansakoulu aina vuoteen 1993 asti.
   Rakennuksen on suunitellut arkkitehdit Albert Richardsoni ja Albert Holström.



   Keskikadun ( autotie ) ja Rantakadun ( jalankulkuväylä ) väliin jää tällainen ihanainen puutalojen rykelmä.
Tämä on Tornion kaupungin vanhinta aluetta johka on rakennettu jo 1600-luvulla kaava-alue asutukselle.
    Tällä puolla Suensaarta, liki Torniojokea joka on tämän valokuvain ulkopuolella oikialle, ovat asustaneet "pramealla puolella", jokinäkymillä, kauppiaat. Vasemmalla, keskisemmän puolella kaupunkia, ovat sit asuneet Keksikadun puolella erilaiset käsityöläiset verstaineen ja puotineen. Keskikatua ( nykyisin ) hivenen etelämpänä sijaitsevalla Välikadulla ovat ollehet mm. ohramallassaunat ja pienempi kokoiset ns. vähäväkisten talot.



   Rantakadun varrelta bongattiin tällainen Taidekammari johka sit mentiin poikkeemaan ex-tempore.
Olipas siellä nyt ihana näyttely seinillänsä.
Ja mitkä olivatkaan nämä puitteensa siellä, mihkä tuo näyttely oli nyt esille laitettu ja minkä voi kuka vaine näyttelynsä esille tuoda!
    Tietoja ongin nettisfääreistä ja miusta tämä on ns. Åströmin pihapiiriin kuuluva talo.
Tämän, ja muut viereisen umpikeskipihan rakennukset, ovat 1600-luvulla Johan Jönssonin ja Knut Hansson-Örn´n ostamalla tontilla jonka Johannes Åström osti heiltä 1831-vuonna rakennutten tuon jälkeen kaikki tämän tontin rakennukset uudelleen.
Jos ymmärrän nettitiedot oikein, niin tämä kyseinen talo olisi rakennettu 1839-43 asuinteloksi ja sen Keskitalon puoleisessa päädyssä ( siellä käsityöläisten kadun varrella ) on toiminut nahkamyymälä.
Vuodesta 1978 lähtien Tornion kaupunki on omistanut tämän pihapiirin rakennukset.





   Yhdellä seinällänsä oli peleksin tms. alla näkyvillä tällainen vanhan tapetin ja alkuperäisten hirsien näkymä auki.
Muutoin kyseinen huone oli sit tapiseerattu tällaisella tapetilla;






    Nykyajan normaali-kokoinen mies-henkilö mittakaavana tuon talon rakennusaikaisen oven kokoon nähden.
Ja alla sitten näkyvi samainen "mittakaava" nykyaikaisemman oven mittoihin nähden;






    Samaisen talon ulkoseinällä oli tämä kyltti: "Jääkäreiden salatie rajan yli 1915-1917."
    Nykyisen Suomemme maan ollessa Venäjän keisarikuntaan kuuluvana osana, lähti täältä Suomenniemeltämme ennen vuotta 1917 Ruotsin kautta ihmisiä Saksaan jääkäreiksi koulutettavaksi.
Yksi näiden koulutukseen lähtevien reiteistä kulki täältä Torniosta Haaparantaan ja siitä sitten Ruotsin maata pitkin kohti etelää ja Saksaa.
Tuolla Saksanmaalla tapahtuvat jääkäreiden koulutukset ovat omat tarinansa sinällänsä erilaisine kohtaloineen, muttas sitten vuoden 1917 aikana alkoivat jääkärit nuo palata takaisin maahamme sekä valmistautua maamme tulevaan koitokseensa osaavina taistelijoina ja taistelujen johtajina. Heillä oli myöskin hyvät tiedot ja kokemukset siitä, ettäs kuinka esim. armeijaa hulletaan taisteluun sekä taistelujen aikana.
Nämä koulutuksen saaneet jääkärit kävivät sisällissodan ns. valkoisten kera Venäjää ja ns. punaisia vastaan vuoden 1918 aikana jonka lopuksi 6. joulukuuta 1918 julistettiin Suomen tasavaltan syntyneen. Suomestamme tästä tuli itsenäinen, oma valtio.



     Vuonna 1901 Tornion VPK on ostanut tämän talon tontin Wenälaiseltä sotilaskirkolta ja rakensi tähän vuoden 1902 lopulla valmistuneen VPK-talonsa.
1950-luvun aikana tähän taloon on uusittu katto, lämmitys, ja rakennettu tuo letkutorni jossa on sitten mm. kuivatettu palokunnan vesiletkuja. ( Mm. vuonna 1970 oli paloletkujen pituus liki neljä ja puoli kilometriä. )
    Tässä talossa on toiminut VPK:n ohella aikain saatossa myöskin mm. elokuvateatteri ( 1924 vuodesta lähtien ), torvisoittokunta ja näyttämöseura.
Ymmärtääksein Tornioon on perusteettu vuonna 1973 oma vakituinen palokunta VPK:n rinnalle tähän taloon ja 1977-vuoden aikana on tästä VPK:n talosta sitten osa henkilöistä siirtynyt uusiin tiloihin perustettuun palokuntaan, VPK:laisten jäätyä edelleen tähän taloon. ( Vuoden 1962 tapahtuneen Hannuksen sillan palon jälkeen on tälle paikkakunnalle perustettu ekat kaksi palomiehen virkaa. )
    Alla uusintana jo toissa päivänä eka kerran valokuvaamani, tämän palokunnan ulkorakennus jossa on sitten varmaan ollut niitä palon sammutus välineitä ja kalustoa ns. katonalla;






     Kertokaatte jos menen "mettään"....
   Se mitä mie osaan etsiä tietoa tästä nyky nimeltänsä "Tornion Krunni Oy"-nimisestä talosta, niin ne ovat seuraavat:
   Säipän talo jonka on rakennuttanut pormestari Frans Julius Cederman vuonna 1866. Sittemmin 1895-vuonna Johan Nordberg osti talon tään aloittain siinä remonttityöt. Ja tämän Nordbergin jälkehen omistus siirtyi sitten Säipän suvulle.
    Tornion kaupunki on ostanut 1973-vuonna talon Säipän suvulta itselleen ja nyt tässä on jotahin asuntojen vuokraustoimintaa.

----------------------------------

    Pikaisesti käppäilyn jälkehen vaatteiden vaihdossa asunnollain ja sit uudelleen "baanalle".



    "Vieras valta." .... tuolla rajantakana.
    Ja alla sitten sen "Rajalla"-liikken takaa valtakunnan rajalla yksi maittemme rajan osoittava teos ( sori kuvauksen vinous );






    Tämä piskuinen kaffio "Cafe Rohkifiini", jonka oven takana silloin muutama päivä sitten jo käväisin, pettyneenä siihen ko se ei ollutkaan päivittäin auki, oli sitten mm. tänä pänä auki.
Tänneppä sisällensä.....



....piskuiseen ja viehättävään "tupaansa" astelimma, kaffeemukillisen itsellein ostelin ja sen sitten pöytääni jätin näin;



.... kun omistajansa kera varmahan ainaskin tunteroiseksi juttusille asetuin.
Siin kerrottiin puolin ja toisin millaista on työskennellä pienessä, sievässä, kaffiossa? Mitä on tehdä leivonnaisia mm. glutonna ja mistä niitä gluton-aineksia sit hankitaan? Mitä onkaa polttoainekulut erinäisine raaka-aine kuskuineen ja mitkä ovatkaan sisäiset tuntemukset mm. silloin kun alkaa valmistelemaan jotahin useammen henkilön tilaisuutta, tahi sit vastaavasti kun tuollainen tilaisuus on juuri luppunut ja "vierahat" kesteistänsä poies lähtenehet?

------------------------------------------------------

     Mitä tästä päivästä jälkehen jäi? "Mitä opit sinä lapsi pellavapäinen?" Mitä Elämäin-Reppuhun mukaani karttui?
    Opin mm. sen, ettäs miten ihanainen on kokea, nähdä ja ennen kaikkea kuulla toisen samanmoisessa työssä olevaisen henkilön tuntemuksia ja kokemuksia juuri siitä työstä mitä itse teen.
Oli kiva saada valotusta mitenkä sitä samaista työtä tehdään muu´alla.
Ja kuten omistajansa tuon kera oli juttua, niin saaden vinkkiä viedäksein omaani Töihin mm. yhdestä sisustuskikasta.
Eikää passaa unhoittaa sitäkään et "vuoroin vierahissa" elikkäs toivotimma hänet ja hänen kera työskenteleen henkilön tere tulemast vasta vierailulle meille Töihin!
    Opin sen, ettäs niin tuolloin aamuisella kävelyllä toisen henkilön kera, kuten tuossa kaffiossakin, niin mie osaan jutella toisen henkilön, ihmisen, kera mielestäni ihan hyvin.
Ei sillä ettei miulla puhekykyä äänellistä olis/olisi ollut ennenkin, muttas tarkoitan siis sitä, nottas puheeni luontuu mielestäin aikas hyvin ( pieniä takkuamisia, sanojen ja niiden taivutusmuotojen hakemista vaille.... ) täysin vierahan-kin ihmisen kera.
Osaan kuunella, kunnioitan toisen puhetta puhumati hänen "päällensä" ja osaan itsekkin vuorostain "sanaisenarkkuni" avata. Osaan siis keskustella - olen ihminen.
    Opin myöskin sen, ettäs nuin kun esim. ryhmämme kera liikuttiin ja yhdessä muutoinkin täällä olemme ja toimimme, niin silloinpas mie en olekkaan äänessä sen kummemmin vaan tahdon mielelläin olla "kuunteluoppilaana", toisten sivussa katsella ja kuunella kun he juttelevat. Jokusen, muutaman, sanasen johkin väliin toki itsekkin sanelen, mutten mielelläin ala "satuilemaan" pitkiä kertomuksia kertoin mm. omista kokemuksistain tahi tunnoista.
Tuntuu ja tunnustan, nottas olemma täsä aikain saatossa tullut aina vaine lisää tosi varovaiseksi ilmaisemaan itseni tuntoja tahi vastaavasti kertomaan mitään tietoa mm. itsestäin, suvustain, saati puhumaan jälkipolvestain ventovieraille äänehen. Asuinpaikkani/kuntani/seutuni myöskin pyrin näköjään salamaan mahdollisimman pitkään.
En tiedä miksi toimin näin, enkä tiedä mitä sillä "voitan" - tuskin mitään. Mutta jotenkin tiedostan, ettäs tavallaan menetän täsä paljon - toisaaltaan; ketä kiinostaa tietää ja kuulla jos pakisen kaiken tuon äänehen? Kuka jaksaa kuunella toisen ihmisen minä-puhetta?