70574260_1757833821028508_50820116563309

   ...laitan ikkkunalle kynttilän palamaan - tahi jotahin sinne päin se yssi värssy meni muttas en vaine nyt mistään sitä alkuperäisenä löytänyt jotta olisin sen tähän laittanut.
Muttas se pääasiallinen jutska miksi sen nyt tähän teille Armaat Lukijain halusin, olisin halunut, laitella on SE ettäs tää on sit nyt virallisesti miun EKA kyntteli tälle syssylle! Kynttilä jonka laitan nimen omaan tulevia syssyn ( ja talven ) Tuuli Tuiteroisia vastaan. Kaikkia syssyn puhaltavia puhureita, sateen pieksämiä, myrskyjen raiskaamia, kylmän panemia, tuulien riipimiä ja öiden tummuutta vastaan.
Samalla tämä on erään Ystäväin ja miun yhden päivän reissusta ihanainen muisto, kun reissattiin täsä lähi tienoolla yhtäkyytiä ihan ex-tempero ja käväistiin mm. paikallisessa liikkeessä; tein kaunihin heräteostoksen vaikkas ei ollutkaan tarkoitus sil kertaa mitään ostella. Kiitos Ystäväiseni päivästä tuosta ihanaisesta.
   Käväisin tänä pänä lähi-cityssä kierellen siellä mm. kirppareita paikallisia.
Joululahjoja yssi tsipale tarttui mukaani. Muutama pieni ostos yhdelle Ystävälleni ja... olisi siel ollunna miullehin ostaa mm. keräämiäni vanhoja Arabian kaffeekupposia ( kuten oli myöskin torilla olleilla markkinoilla eräällä myyjällä ) muttas maltoinpas nytten olla ostelemati. Eivät ne olleet IHAN sen mallisia ettäs olisivat sanoneet: "Tahdon mukaasi.", jotenka olipas hyvä et en ostanutkaan niitä - näin jälkikäteen ja järjellä ajatellen.
Täsä päivänä muutamana asettelin kaik kupposein nuo pöydällein kuvaten muistiin kännyyni ne jotten ostele sit kirppareita kierellessä toista/toisia samoja kipaleita sillä keräilen vaine kipale/malli niitä issellein:

2019.9.4.%20kaffeekupit%20%286%29.jpg

( Näitä oli kuvatessain 39 tsipaletta muttas nyt näitä on jo tasen 40! )
   Täsä tänä pänä... Onnellinen olin taasen. Sankken onnellinen. Ja mietin mitenkä ei tarvita paljoa että tällainen Mummero, nainen, saadaan onnelliseksi?
Tarvitaan vaine toinen ihminen, ihminen joka tekee olemassa olollaan, yhteydenotollaan, huomiollaan, toisen onnelliseksi. Ei sen kummempaa.
   Tosin olin/olen mie muutoinkin onnellinen....
Oli niin ihana keli, oli ilma ja tila, taasen noin viikkoon mitä ihanin! Aurinko Armas tillotteli Taivahankannelta täydeltä terältä, koko kilollaan, Tuulen Tuiteroinen malttoi pysyä aikas vaiti ja sadekkaan ei piiskanut seutuvia näitä. Mikä ihana olo ja tila siis! Voikoo ihanampaa olla olemassa!?
Sitten Jyrän kera sanailtiin kännyn kautta; sekin viellä. Pohdittiin taasen musa-biisijä ( mitenkä taivutetaan monikko-muoto biisit-sanasta? ) ja niistä eräiden hyvyyttä, kauneutta, poljentoa, rytmiä, yms.. Ihanaa kun on tällainen-kin ihminen elämässäin mukana kulkemassa! Ihminen joka kuuntelee musaiikkia ja sit pohtii niitä tsipalaita, niiden hyvyyttä/huonoutta, rakennetta, yms. kanssani. Rakentavaa. Ainakin tällaiselle Mummerolle joka elää musaiikin kera: päivät pääskytysten musaiiikki pauhaa jotain kautta alla Majani Mahtavaisen kattoin, sisällä Humisevanharjun... ja välleen ulkonakin takatontillain kun teen siellä ulkoistettuja töitäin.
Sain tänä pänä myöskin vihoin viimein, kun aikaa nyt JO on käsitöillekkin, tehtyä valmihiksi siksoin takkisen jonka hän oli pesassut pyykinpesukoneessaan. Oli sattunut tarttuu jostahin syystä takkisen tään "takamus" sen konehen luukun väliin ja repaissut tällattiis reikäsen siihen:

69925896_2700954876604568_29125686308204

Toi suorakaide-leikkaus on miun "aikaansaannoksein" kun aloin jo korjailemaan tätä ennen kuin tään kuvasen nappasin...

70089653_2700954953271227_72731566276020

...ja tällattiis siit sit tuli. Ns. paree ku "entinen". Ja sen verta rinnustain nostelen et kyl muuten sanon jotta "laitappa siihen äkkinäinen"! Ja jos joku teistä Armaat Lukijain hämmästelee jotta miksi "korjasin" nuita hihojakin vaik´ niis´ ei reikäsen reikää ollunnakaan niin kerrompas ettäs nyt ei toi varsinaisen "paikkauksen", korjauksen, kohta "huuda ku´ Naantalin Aurinko ettäs on sit muuten korjattu, kun täsä on nyt muuallakin samaista kangasta kuin mitä tosa korjaus kohdassa on olemasa. Ovelaa, eikös totta? ( Tään kyl tietävät kaik´ he jotka kässäreitä tekevät noin niin kuin "alvariinsa"... )
   Korjailin mie muutahin, ja huomenissa jatkan ielleehen. Ain´ kun on pientä "fiksausta" vailla jokin tai jotkin vaattehet, asiat, tahi sit joskus esineetkin. Ja uuttahin pitää tehdä kussa joudun: ostimma vanhan ihanaisen musta-harmaa-keltaisen ( oiskoo Finlayson´n kangasta? ) kankahan Töissä olleelta kirppari-päivältä ja meinasinma siitä väkertää muoskain mukeloille kassisen tahi kaksikin. Riippuin siitä et mihkä se pätkänen kangasta riittävi...
   Riittävi...
Täsä tuntui Töiden loputtua ettäs aika ei vaine riitä. Ei sit milläskänä. Olisi ollunna ( ja olikin ) niin paljon tehtävää tääl kois ettäs sen saisin kesän mennehen jäljiltä kuosiinsa, ns. päiväjärjestykseen oikiaan, jotta taasen asustaa tääl voin kun nyt en enää "laukkaa" päiviäin Töissä. On/olis paikka josa ns. ilkiän olla ja asustaa.
Akkunat on vosekittu, kukkaset kylvetetty, huusholli putsi-putsitettu, aisat ja esineet aloilleen laiteltu ( tosin ne ovat AINA paikoillansa miun koissa, ei sen puolehen... ).
Ja sit tään kaiken ojennukseen laittelun jälkehen nyt ei muutas kuin suunittelemaan tulevaa. Katsantoa kääntämään tulevaan, miettimään mitä sitä sit ISONA tekisinkään...?
Jep, jep, sitäpä sitä sit täsä miettimähän...