"Ja vihdoin koitti aamu jolloin lähdön aika tuli..:"
   En pitänyt kiirusta, en ni minkäänlaista, "kun eihän tuota kiirusta tarvihhe pitää kun ei ole perillä sit vovittuna mitään tärskyjä kenenkään kera - sitten vasta viikolla". "Pimiääkin viel on."
Jotenka hissun kissun valmistelin lähtökuoppiain. Pakkailin viimoisia, putsi-putsistin tarvittavat puitteet, siirsin nassikkain Hepo Hopiain selkään ja - starttade. Starttade noin seittemän pintaan.

123466341_1259098761113223_6524167943579


   Tavallaan matkalla juuri tällä, on seutukuntamme ns. paikallisradion kanava, Sandels, kuulunut vaine jotahin Vieremälle asti tahi himpun sen jälkeen asti. Nyt tapahtui poikkeus. Olisiko ollut jotahin Pyhäntä kun asema tuo vasta vaikeni. No, sitten vaihdoin toiseen "paikalliseen"; Pookiin.
   Käväisin tänne tullessain ( skriivaan nyt täällä "kotona", kortteerissain ) erään ystäväin tykönä. Tosin vaine oven takana kun taisipa viel siellä talonväki tuo nukkua, vedellä hirsiä autuaallisia. Olisi pitännyt varmaankin ilmineerata käyntiäin himpun etukäteen... näin kun ollahan nykyaikaisessa kännykkä-kaudessa. No, muttas, ei se mitään; mie jatkoin matkaani tänne iellehen.
Iellehen tyhjiä seutuja pitkin. Seutuja joihin pikku hiljaan syttyili sitten taloihin, tienraitin ynpärille valoja, yssi sinne, toinen tänne. Ihmiset alkoivat heräilemään sunnuntai aamuunsa ja/tai Pyhäinpäivän "jälkeiseen elämäänsä".


123397581_737671993531549_25152434250402

   "What up."
   "Puolivälin krouvissa" pistäydyin ja siellä sitten "naistenhuoneessa" käydessäin tapasin jällevän tämän tälläisen tutun hahmon, tutun naamataulun.
Kysehhän ei ole eläväisestä hahmosta ( kuten huomaatte Armaat Lukijain miun ) muttas siltikin häätyy sanoa ettäs olipas kiva tapaaminen. Kummasti sitä vaine "tutun" näkeminen virkistää mieltä ja tilaa. Siihten kun lisäsi tään välipysähtymisen ja ynpäristön, päivän tään kuluvaisen, valkiamisen, niin a´ vot sie! "Eipäs hassunpaa, kas hassumpaa - Jellonaksi sitä minäkin ensin luulin....", kuten eräs piskuinen poika yhdessä vanhassa runossa tokaisi kun villakoiran näki kylätiellä vastaan tulevan.
"Ihan kuin... selkiääkö se sittenkin tästään - vaik´myrskyä lupailivat iellehen?"
   Polvi, tuo taanoin Kukonpiikillä piikitetty, antoi tuta Pulkkilan jälkeen eka kerran sitten piikityksensä. "Oh-hoh!" "Kuis kauan siitä onkaan kun se piikitettiin?" Muista tätä en. Oliko se syssyä? Syssyllä johkin aikaan sen hääty olla. Pitiskö lähtiä nyt jo kysymään uutta piikkiä?
Jalkaterä huonomman jalan ilmineerasi myöskin KOKO matkan ajan itsestään. He-le-katti että on vaikia pitää kalossia minkähänlaista nyttemmin jalassa! Pitää nenga siihenkin "muutosta" pyrkiä saamaan: tokaisihan sen aikoinaan leiknnut lekuri ettäs "sitten kun olet mummo, niin se on sitten uusinta leikkaus silloin". Olin tosin mummon tuolloin JO, ja nytten täsä se mummotettava sitten täyttävi kohta jo 13 vuotta!
"Eikää täsä viel kaikki" sillä kerronpas nyt senkin ettäs tää miun kätein, tään joka vasta "leikattiin", niin se oli aivan KYLMÄ koko ajan. Ettäs onhan se kätein tää terve kuten se lekuri silloin totesi ja - passitti miut takaisin kotia!


2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%281%29.

  Uljua.
  Ja täähän oli sitten teko-sellainen lake. Kasselin tuossa ns. näköalapaikalla seistessäin ettäs jaa-has, sitä on joskus aikoinaan, kauan, kauan, sitten, allasta tätä tehdessä joku jostahin jonkusen puun kaatanut. Meinahan ettäs siinä rannan vesistössä lilluin ja rannan kivikkoja vasten, laineiden liplatusten mukaan, heijaili yssi yssinäinen kelo joka näytti tosiaan ammoisina aikoina jo irti-poikki-katki sahatulta.


2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%284%29%

   "Hiljaiset sillat." - Hyttikoski ja sen todella kaunis silta!
   Miten voikaan olla jokin silta näin silmiä hiveleväinen? Rustiikkisen metalliset putitteet ja jo ihanasti kulunut puinen sillankansi ( joka varmahan sitten jotvasen kuluttua jo uusintaan menee... ).
Tää eka valokuva on täsä miun "pointti" ja tää toinen on sitten vaine mallina ettäs kuis silta tää on ammoin ollut varmaankin punainen väriltänsä, onko?
Senkin mie halajaisin tietää ettäs onkoo Suomemme maassa josain muuallahin tällattiis kauniita, vanhoja siltoja? Ja varsinkin näin metallisia?

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%286%29%

  
    "55 kiloa, elämän iloa"... jouten, vapaana ja käytettävissä.
    Ei oikein eväs maita. Edelleenkään, vaik mie täsä äskettäin mainihhin jotta "pikku hiljaa, niin hyvää tulee".
Muttas onhan täsä tällaisessä maistamattomuudessa se hyvä pointti ettäs siltikin on hyvä olla, ja vaattehet mahtuvat yllein! Ei ahista, ei hierrä, ei kierrä.
Pystyn todella hyvin henkkitämään kun on vyötäisillä löysyyttä minkä sisällä henkkittää. Ei ota kankaat vastaan vyönauhoista tahi muutoin kankaistaan, esim. mekot ja puserot. Eikää housutkaan ahista haaroistaan.
Tosin hamehet kyl tuuppaavat tippumaan lantioiltakin alemmas ja sit pitää nenga varoa etten ömpästy niihin alas tippuneisiin helmoihin! Se ei ole kivaa... Tiukennan kyl vyötäröitään muttas kun ei sitä aina kehtaa tahi kerkiä jokahiseen kohtaan.

   Tyrnävän kohilla näytti eka kerran Taivahankannella taivasta! Taivaan pilviverhoihin tuli ns. tilapäinen mielenhäiriö ja pilviin nuihin reikänen josta ihata oikia taivaskin näkyili. Vähäsen aikaa...

   Tyrnävän kohilla ( vahi olisko tuolla taivaan näkmisellä ollunna jotahin tekemistä asian tään kera? ) eka kerran tuntuvi jotta nyt sit aletaan lähestymään kotia.
Tästä tällaisesta olen aikaisemminkin jutellut teille Lukijain, Armaani, miun, muttas sanottakoon nyt yks´ oikoseen jotta jokahisellahan meillä on olemasa se harpilla karttaan piiretty jynpyräinen ( kotimme ollessa keskipisteenä ) jonka kaaren reunalle/viivalle kotiaan päin tultuaan, Maailmalta Avaralta palatessaan, tuta saapi ettäs nyt muuten tullahan kotia!
   Pohdin sit lopulla matkaani tätä "kotoista", ettäs nyt muuten sitä mie koko matkain olen tehnä ilman miun ainaista, reissullain näillä tallaisilla mukanain kulkevaista, karttakirjaani ajankohtaista?
"Mie osaan tään jo?" "Sen verta monta kertaa olen nyt ajellut tään-kö?"
Toistoko tekee mestarin vahi "omena ei kauaksi puusta putoa", vaikkakin kyse onkin kyl toisin päin menevästä jutusta:
muoskain miun 24/7 on autistinen ihminen; miekö olen perinnyt häneltä tään? Siis vihdoin ja viimein olen oppinut tämän reitin kun olen saanut tarpeeksi monta kertaa toistoa - kuten autistinen henkilö tarvitsee asiassa kuin asiassa?


   Tuuliset myllyt horisontissa Oulunsalon jälkeen. Ihanuutta. Kohta...
   Eka kerran näitten moninaisten raissuin aikana kuulin nytten rannalla lauttaa vuottaissain, kuin myllyt nämä ääntään pitivät toimiessaan, sähköä jauhaissaan. Tosin nyt niitä oli molemmat käytössä, kun muuloin muistelen, ettäs ain on vaine yssi ollunna käytössään?

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%287%29%

   Lauttarannasta, Riutunkarilta, kohti "mannerta" ja tod. näk. Varjakkaa, vahi onko jo lähempi ranta kysessä elikkäs Nenännokka?
No, olkoonpa kuin vaine, sil ei oo merkitystä, sillä valokuvasin itseasiassa tuota Aurinko Armaan pilkettä välistä pilvien.

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%288%29.


2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%289%29.

   "Ilmatyyny."
   Täl lieneen kenties oma nimikin muttas sanoisin jotta tää on sitten se "palkki" tahi "penger" jota vasten lautta rantaan tullessaan ottaa tuta kun asettuvi aloillensa autoja poies kyydistään päästäissään ja tosia kyytiin ottaissaan. Kaunis.

123337140_654578355424001_46683752325304

   "Paalupaikalla."
   "Mitä "ironiaa":
Kun vihdoin pääsen tänne ( kuin monta kertaa tänä syssynä tänne tulosuunnitelmani ovatkaan muuttuneet? ). niin keli, sää ja tila, ei ole mikään paras mahdollinen - eikää tule kait olemaankaan. Se niistä valokuvaus-suunitelmistain....
Sitten kun olisi ( on ollut ) hyvät ilmat ja tilat, niin silloin en ole päässyt, kerennyt, tänne reissullein. Eikää ole ollunna ietikään lähtiä mihkään aina juurikin silloin."
   Muttas vielä mie tulen! Vielä joskus mie tänne tulen kesällä! IHAN kesällä ja kauniilla säällä. Unelma se sekin on...

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%2811%29

   "Kotipuu."
...ja kaikki kotona.

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%2813%29

   "Taivaankiitäjät."

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%2814%29


   Perillä.

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%2815%29

   "Malliesimerkki" kuin ei pidä valokuvata: epäselvästi, eikä kädellä odjektia varjostain...
Joo, suojailin hivenen tassullain linssin lasia tuulen ja tuiskun mukanaan tuomilta sadepisaroilta ja tyrskyin nuiden roiskeilta. Jep, jep, hyvä tuli - eiks vaine?

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%2816%29

   Se "seuraava etappi on Ruotsi" -valokuvain aallonmurtajalla.

2020.11.1.%20Kotoa%20Luovolle%20%2817%29

   Lupailee hyvää huomiseksi. Jospaa se myrsky tuostaan kehittyvi öisen tulevaisen aikana.


   Majoittumaan.
   Tuttu paikka. Sovittu ei ollut tarkkaa aikaa - paikka vain.
Menin ja pyörähdin samoin tein takaisin...
Oli paikan tään omistajilla HÄÄpäivänsä! Heidät vihittiin tänään: ONNEVA heille. Nimiänsä en millään ole oppinut, en muista, muttas siltikin ONNEVA todellakin! Siis ihan näin iloisin mielin ja positiivarisesti ajatellen.
   Kemujen vieraat olivat ollehet majoituksissa täsä ( tuossa ) miunkin boxissain. Olen perfionisti ( yli ei ynpäri siitä pääse ), muttas kun on nää nykyiset matkustajaisten säänöt ja sellaiset kaikkien tietämät "etiketit" majoittumisesta sekä sen jälkeisistä siistimisistä olemasa, niin olisihan se hyvä ettäs niitä sit noudatetaan, vaik´ kuin olisikin tälläinenkin poikkeustilanne olemasa kuin häät ja häävieraat majoituksessa: ei jälkeen jätetä siivoamatonta huonette ja huoneistoa.
Meni tuokio nopia kussa selviteltiin puolin ja toisin tää "sotku"; tuli ihmisiä jotka siivosivat sotkut nuo.
   Asettelin aloillein ja huomasin siin sitten, ettäs huoneeni ovesta puuttuu avaipesästä, kahtapuolta ovea, osasensa? Avain kyllä miulla on, muttas oveani tuota en saakaa lukkoon?! Pohdintaan asia moinen...
Sain tilalle huoneiston joka on todellakin huoneisto ja nyt ihan kokonansa yssin miun! On oikia, kokonainen, keittiö, kammari, tupa, ja ikioma vessakin!

123204494_389987912120667_81136634120039

Astelin sisään tänne ja... WOU! Siis kattokaatte millaiseen "pääsin"!
"JOKU muuten nukkuu ensi yönnä kuin rinsessa! WAU!" "Joko sanoin - WAU!"

123371537_823223151778129_29184403937593

Tämä on ammoisina aikoina ollunna luotsin perheen asunto ja löysimmä täältä tuvasta, tuolta kirjahyllyltä, tällaisen kuvan jonkun luotsin perhepotretista. Liekkö he asuneet täsä tuolloin?
   No, muttas, ettei "kahta ilman kolmatta", niin kussa hämärä seuduille näille hiipi, yön musta tummuus käyskenteli, ja mie räväytin valoja kaikkialle ja alle-kaikki kattoin - yssi ei syttynytkään!? Tupanen tää josa tätä nytkin nakuttelen, jäi pimiäksi. Ei toimi, ei valoa.
Asiaa etiäpäin vieden, asia pian hoidettiin "päiväjärjestykseen". Nyt on poltin uusi, nyt on valoa. Kiitos ripeän henkilökunnan.


   Joops. Ehtoo on jo koittanut, tähän tarinaani tätä värkätessäin.
   Nälkäkin olisi piskuinen, vaan kun "ei sielu siedä, ei kroppa vejä" vaik´ kuin yrittäisin. ( Söin leipää ja stoppi tuli kesken leivän! )
   Josko keittelisin kaffeen? Kolmas kupillinen tähän päivään; hurjan vähän viime aikaisiin nähden!
   Taidan asettua aloillein, en "kömmi" tuonne ulos pimiään valokuvaamaan.
Olen muuten pohdiskellut ettäs mikä siin on ( vahi tuleeko jo ns. ikä vastaan? ) kun mie en oikein milläskänä halua mennä pimiään aikaan ulos? En vasitenkaan yssin.
Onko kyse siitä ettäs pelkään pimiää, vieläkin näin vanhana jo ollessain?
Onko kyse vilkkaasta mielikuvituksesta siten et ajattelen ettäs jos jotahin sattuu ja tapahtuu kun eihän sitä nykymaailmassa tiedä kuka ja mistä kimppuun käy?
Vahi onko ajatuksissain se ettäs kun yssin ja naisena kuljeskelisin? Olisinko ns. kelpompi kimppuun käydä?
Vai onkoo tää vaine ihan oikiaa, maalaisjärjen kättöä?
No, niin tahi näin - niin näin päin joka tapauksessa menhään miun kohillain ja PISTE.

   Nähdäänkö huomenissa? Öitä.