Pieni Punainen-pirtti ja leivontaa, kuinkas muuten. Ihan vaine itseni hengissä pitimiks ja muutenkin.
T- tupla-i -kerien -kaffeekakkunen; normi-jauhot, maidoton.
Leivoin, palastin neljään osaan ja laitoimma pakkaseen vuottaa Pirpaparveain tulevaksi.
"Matka-eväitä" mainioita; Omppu-Pomppu -piirakoita, piskuisia, monen, monta kappaletta - issellein.
Kaiketon kuoritaikina ja Kaiketon sisus. Kaupan omput, mausteena kanelia ja sitrusta hivenen. Ei muuta, mutta jeeru et osaa olla hyvää!
Kiva kopata ain pakkasesta matkaani ko asioille lähden ja halajan josain käväistä kaffeella; niissä paikoissa ko harvemmin on Kaiketonta tarjota, ni saanen sitten omiain syödä.
Kopasin tehdä 16,5cm vuokaan vege-gluton -kakkupohojan ilman sokereita.
Kaik ainekset vaine sekaisin ja a´ vot sie - helahoito uuniin. Se siitä.
Kun toi vege-gekg ei kohonut haluamallain tavalla ni otimma uusiksi ja teimmä tään tällaisen.
Kaiketon kakkupohoja maustettuna banaanilla ja ihan nimeksi Erytritoli-sokrua. Vuoka samainen 16,5cm.
Tulipa paree ja tästä sitten tekaisin tää tällaisen Suklaamousse-täytekakun itsellein ( palasen vein naapurin yhdelle mummolla ko hää miulle Karpaloit toi ). Täytteessän maitotuotteita lakton. Makunaan on mansikka, luumu ja kaneli. Hivenen oudoksuttava yhtälä, muttas tuntuu ainakin miulle hyvin menevän palanen kerrallaan alas asti ( on siis viel täsä vaiheessa ns. syömingissä, ko tätä kirjaan ).
( Jälleen lainaan toisaalle kirjaamaan tekstini tähän: )
Pettymys suuri, ilo pieni.
Ei, en mie saanut eilennä itsellein sitä luvattua ja odottamaani pakettia. Ja niin kuin mie pysyttelin sen taatta, sitä vuottaissa, koko kaunihi eilisen päivän kois!
Mikä pettymys, mieli-paha, moisen tekstiviesti ja sähköpostilupauksen takia.
Tänä pänä sit ajattelin kuopia asian moisen esille perin juurin ja ottaa selville et mitä se tää tällainen nyky päivän posti( postinord )-toiminta oikein on? Ensin luvataan, kotona pitää nenga vuottaa ja sit ei nävy, ei kuulu, ni mitään?!
Hyvä ku simmuin päivään tähän kerkesin avata ko jo toi kännykkäinen kilkatti ja kalkatti puhelua tulevaa ilmoittain.
Vastasin ( tietenkin ) siihen ja siellä poikanen ilmoitteli et olisi paketti tulossa...
Hämmästelin, kummastelin kovin sitä; eilenhän se piti jo olla - miten vasta nyt ja tänään?
Kertoili poikanen tuo et kyllä hän sen tiesi. Eilennä etsi sieltä jostahin terminaalista sitä aamusella eikää löytänyt olleskana. Kunne sit päivän mittaan esille oli tullut jostahin nurkkasesta ( n. 15x20cm paketti! ). Hää sen mukaansa ottanut silloin; visusti talteen laittanut, yölliseksi ajaksi matkaansa ottanut ja sit nyt täsä, tänään, tänä aamuna - se olisi nyt tässä; otako vastaan, hää olisi n.10min. kuluttu siellä luonasi?
Mitäs mie - enhän toki pakittiain vuottamain voine sanoa äkyripäissäin, et ei, en ota vastaan; vie mennessäs, mäkätä männessäs ja ole tuomati?
Lausuin vaine ko lauhkea lammas, ettäs kois olen, tule vaine tänne.
Niinpä saapui tuo paketti kauan vuotettu tänä aamuna kotiini miun, alle kattoin tumman, seinien sisälle punaisten. Aivan kotiovellein saateltuna, käteeni miun ojennettuna, syliini aamuiseen annettuna.
Piskuinen paketti, kauan kaivattu, jostahin hele...katin euroopasta asti.
Mitä piti paketti tää ( pikkuisen pippurinen ) sisällänsä, mitä kätki tärkiä lasti tuo uumeniinsa?
Jotahin sellaista jota ei juuri nyt saanut ( tilaus hetkellä ) täältä Suomemme maasta.
Jotahin sellaista jota ei edes netti-sfääreistä tilattuna Suomemme maasta juuri nyt saanut.
Jotahin sellaista jonka takia miekin, Mummeli tälläinen vanhan höperöinen, olin valmis ottamaan nettisfäärit auki ja eka kerran elämässäin kokeilemaan mitä on tilata jostahin nettisfäärien takaa jotahin itsellein.
Jotahin sellaista jonka taatta olin valmis jänskättämään, ettäs osaanko tilata, osaanko toimia oikein, tuleeko paketti tuo todellakin kotiini perille, osaako osoitteni oikean, tietääkö tien tään tiettömän tänne perille asti.
Ja ennen kaikkea: maksaissain maksanko etukäteen jollehhin satunnaiselle feikkifirmalle, olemattomalle Oskarille, lupauksien tyhjien "luntulle"; Kankkulan kaivoon kilisevätkö kolikkoin kourastain?
Yhden kilon verran sieltä tavaraa tärkiää tuli. Kahteen muoviseen pussiin pakattuna, läpikuultavaiseen.
Jauhemmaista massaa hienojakoista. Jauhetta valmiiksi puhdistettua ja jauhettua.
Ei, tullannut en tätä lastiain tilaamaani. Enhän tuota edes tajunut tilaushetkeni tuoksinnassa tuossa et sellaisiakin voisi olla olemasa, sellaisiakin voisi pitää maksaa....
Eikää tuo tulli perääni huudellut silloin kun paketti tää tärkiä matkaansa halki euroopan luokseni miun matkasi - jos ette te sitten Ystävät, Hyvät, Rakkahat, miuta ilmianna, lausu lausehet lamauttavat, syyttävät sanaset syvät syydä, sormellanne sojoittavalla osoita!
Joko paljastan? Mitä tuli Madagaskarlaista luoksein miun, seilasi Ceylonilaista tyköni miun?
No, tietenkin - Ceylonilaista luomu KANELIA.
Kanelia tuota samaista jota mm. nuihin Omppu-Pomppu piiraisiin ja joka aamuisiin smoothieihini laittelen mukaan.
Hulda Pienen Punaisen-pirttisen - ja Mummeli.
Olipa taasen SE aamu kun Mummeli, tuo tään talon nykyinen emäntä, käski minua tulle kaapista ulos ja alkaa touhuta jotahin ettei aikani mene kokonaan "vain" lonkanvedoksi ja loikoiluksi uumenissa pimiän, kylmän, ja kotoisen kaappiseni jään.
Mitäs mie siihen Mummelin tuon komentoon nurinoimaan, työtä käskettyä tekemään vaine: isoon uima-altaaseen hyppäsin, alotin pulikoinnin vastavirtaisen. Mie Huldan, uimari suuremmoinen?
Päivän tuon mie sit siinä tuota uima-allastain kloorasin ielleh-järilöih - ainakin silloin kun Mummeli tuo tuli katsomaan, ettäs mitä mie siellä teen? Teenkö työtä käskettyä vahi maleksinko vaine sielläkin....? Pois se miusta; olemma ahkeria ahertaja. Olenhan....?
Tuli ehtoolla, Mummeli sanoi et nyt riittää, päivän tään työt ja kaik iltapuhteiden jälkeen levolle ansaitulle.
Mummeli tuli tyköni, tuli liki ja silitteli piskuisin kauniin kätösinsä miuta selästäin, tasoitteli peitteeni pehmoisen ylleni, lausui siunauksensa töilleni päivällisen mennehen.
Hyvä ko kerkesimmä simmuin ummistaa; viel Mummeli kävi ja kuikkasi kuis miulla kammarissain sujuu? Pelmuanko keskenäin vahi olemmako yöpuulle asettunut jo?
Hyvää yötä ja - hyvää huomenta.
Aamulla aikaseen, kukonlaulun jälkehen, simmuistain uniset hiekkaset hierasin poies, peitteeni nakkasimma tantereelle ja Mummelille huikkasin et alahhan jo sieltä kömpiä, vanhus raihnainen; töille tästä joutua jo pitää!
Mummeli mirs-marssikin kohta ja huomasi kuin ahkera ollut olen aikaan yölliseenkin! ( Enhän mie milläskänä malttanna paikallain pysyä, en.... )
Ihasteli emäntä miuta, kiitteli tovisen jos toisenkin ja sit hieraisi kuvettain kumpuavaista. Alkoi jakaa miuta palasiksi pienemmiksi sanellen et kyllähän me siusta viel pentu uusi aikaseksi saadaan ja näyttäisi et muutama muukin palanen maukkaanlainen. ( Miusta?! Täsäkö kiitos seisoo; teen töitä ja sit miut palastellaan - iik! )
Palasia monia sainen Mummeli tosiaan miusta aikaseksi, palasia piskuisia.
Se vaine häätyy miun sanoa, nottas se mitä hän miuta ennen muinoin lohkoi á la Humisevanharjun, niin nyt on siitään joukko harvennut, jokin kato joukossamme käynyt on?
Vähentynyt on moninainen kansamme meidän.
( Mummelin huomio: se mitä ennen uuniin sain 36kpl kerralla, ni nyt vaine 18kpl! koska omistamani uuni on nyt huomattavasti pienemp ko enneni! )
No, "väki vähenee, pidot paranevat"?
Jono se on piskuinenkin, ja jonossa me sit siinä mirs-marssittihin uumeniin "solariumin" lämpimän. Tovinen istuttiin siellä sisällänsä kärtsäten kupeitamme pehmoisia ja ka´, kotvasen kuluttua olimma kaik kauniin ruskettuneita. Meistä tuli kullan värisiä, ruskehtavia ja aivan ruskeitakin. Siin oli Mummelilla valinan vaikeutta kenetkä ensimmäiseksi - suuhunsa laittoi! "Iik!"
Ettei vaine Pienen Punaisen-pirttisen Hilda jäisi misään muotoa vähäisemmäksi ko -Hulda, ni seuraavana pänä sit aamulla aikaseen yhden valokuvausreissuin ohessa ja aikana, sit tällattiis leipäset vaalealla taikinajuurella tekaisin.
Paisto aika ensin n.+200´C vajaa puolikas tunteroinen ja sit n.150´C sen noin tunteroisen.
Kaikettomat ja erinäisillä siemenillä sekä hiutaleilla höystetyt.
Verekseltään avasin toisen näistä, maistoin ja a´ vot sie ko hyvältä maistui.
Ehtoonkorvalla ko taikinat levolle nämä laskin: kahden leivän taikinat mauste-aineineen ja etummaisena itse taikinajuuri yölliseksi ajaksi kohoamaan sekä käymään.
Alla sitten samaiset leipätaikinat/leivät aamusella kohonneina ja tuon taikinajuuren olemma jo astioineen täsä vaiheessa nakannut jääkaapin kylmyyksiin levolle.
Valmiit "jyystöt" elikkäs valmihit leivät reikäiset, ilmareikäiset.
Siitä helppoa et ko ehtoolla kasson mihkä, minkälaiseen, astiaan laittelen taikinaisen yölliseksi ajaksi makoamaan sekä kohoamaan ettäs tekeytymään, ni aamusella vaine kumoan siitä sen taikinaisen sit näin leivinpaperiselle pellille. Viiltelen yllensä kuviot jos halajan ( usein kyllä jonkusta-laisen ) ja työtäsen uunin kitaan paistumaan.
Täsä kyseisenä aamuna oli hivenen "kiirusta" ( oli yksi nuista valokuvaus-reissustain kyseessä ) jotenka ensin kois ollessain "kärtsäsin" pinatansa ( kuten kerroinkin ) kovemmassa lämmössä, sitten laskin asteitaan ja pidin pidemmän ajan paistain ( ollessain kuvaamassa ja osittain myöskin jo kotiain palattuain ) matalammassa lämmössä.
Jeeru et näistähin tuli hyviä!
Maustoin.... pellavan rouheella, hirssin hiutaleilla, auringonkukan siemenillä, seessamin siemenillä, valkkarilla ja... ja.... ja... jeeru - mitä se oli.... se oli.... valkopippurilla! Ripauksen suolaa myöskin; kerrankin annoin itsellein periksi ja rivautin suolaakin sekaansa.
Tästään ko viel opiskelen ja opin tekemään himpun muhkumpia leipiä ni a´ vot sie, sit on paree, viel paree!
Kommentit