... piiiit-kästä aikaa. Tästä on jo liki - niin, kohta jo kaksikin kuukautta, kun viimeksi olen päässyt "itseäin toteuttamaan"!
Tuntukin jo, ettäs ihan hulluksihan täsä tulee kun "ei mitään saa aikaseksi"! Sitä on olo ollut onteloinen, on kuis ihan "äimän käkenä" olisi, kun ei valokuvan -kuvaa ole saanut otettua.
   Toissa ehtoona aloin suunitella. Mietin ehtoon, vatvoin yön tumman puhuvaisen, ajattelin kotvasen: mihkä lähden? Mikä on suunta, kun ei "viitsisi" aina niitä samoja "uria" ajella ja samoja paikkoja valokuvata, muttas siltikin tarpeeksi likellä, päivän matka korkeintaan kokonansa...?
Itään - ei houkuta jotesakkii. Mikähän siin on et toi idän suunta ei oikein vedä valokuvaamaan, ei sit milläskänä. Länteen päin lähtisin sen sijaan vaikkas heti! Etelään - nou. Pohjoiseen? Kyl, kyl - tiettyyn "pykälään" asti vaine vain.
  
   Kuusi tunteroista ja yssi kaffeetauko - mihkä sillä menolla pääsee? Mihkä ASTI pääsee?
Aikas kauaksikin, sanoisin. Ainaskin kun mietin sitä ssyistä reissuain tuonne pohjoiseen Suomemme maata. Kyl tuossa ajassa ajaa aikas piiiit-kälti maanteitämme pitkin.
   Mie pääsin eilennä sillä ajallain ynpäri-änpäri Kallaveden. Tai sanoisin ainaskin näin, jotta Kallaveden, sillä ihan sen eteläisimmän kolkan, sen Sotkanselkä- ja Koirus-osuuksia, jos ne nyt sit Kallaveteen kuuluvatkaan sinällänsä vaikkas Puutossalmella yhteen ovatkin liittyneet, en kiertänytkään, vaan "poikkesin" juurikin tään Puutossalmen kautta tois´ puolt´ vettä. Lähdin ns. "läns´rantaa" kohti, ajelin "läns´rantaa pitkin kotiain kohti.

   Tiesin kylläkin jo lähteissäin ns. tietoisen riskin ottavanani, kun tämähän on oloa ja tilaa, säätä ja tilaa, sellattiis ajan ettei paljoa väriä, tahi värien pilkahduksia, tuolta luonnosta nyt löydy, jos ei sit Aurinko Armas satu hiven aikaa Taivahanrannan takaa pilkahtamaan. On vaine ns. mustaa ja valkiaa, mustaa valkialla...
   Ihmetyksein olikin siksi aikas suuren suuri kun SE ensimmäinen värien pilkahdus vastahan tuli!
Hurautimma ensin hivenen ohitse. Mietin et näinkös mie oikein? Otin takapakkia, ja toden totta: siinä se seiso - tuo KOKONEINEN värinen pilkku suomalaisessa luonossa musta-valkiassa:

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

Tää tällainen englantilainen puhelin ja koppi.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   "Roskapostia."
   Kävin kohtelijaasti, luvan saaden, kysäisemässä omistajaltaan nykyiseltä, ettäs saanko valokuvata ja -kuviain näitä  käyttää?
   Kertoili, ettäs paikan tuon entinen omistaja oli tällaista etsiskellyt ja sitten löytänyt tämän kyseisen -kopin Oulusta, elikkäs sieltä asti hän sit on tään tähän roudattu.
On kuuleman hyvä "maastomerkkI" neuvoa tulevat vierailijat perille, kun sanoo, ettäs siitä puhelinkopin kohilta sitten pihatielle...
   Kertoi, ettäs en ole ensimmäinen, enkää varmahan viimeinenkään, joka tämän haluaa ikuistaa - ja ikuistaakin.
Ovat havainneet pihassansa ollessansa ( näkyy siis pihasta tienvarteen, tälle -kopille, asti! ), etenkin näin pimeän aikaan, kun auton valot ilmestyvät tienhaaraansa ja he sit vuottavat, ettäs nyt jotkut tulevat heille kylään...
Valot nuo pysähtyvät, asettuvat paikallensa ja sit kohta lähtevät iellehen - poies.
Joku käväisi vaine taasen valokuvaamassa tätä näkyä komiaa, eikää ollutkaan heille tulossa kylään.
   Toimii nytten roskiskatoksena pitäin sisällänsä ihan oikian tuon aikaisen puhelinkoppi puhelimen ja puhelinLUETTELONKIN! Siellä se -luettelo seinällä roikuili ypö yksinänsä, snif...
Ehdottelin et laittakaatte jokin kolikkokeräys ( siellä kun on se tuon puhelimen kolikkoautomaatti yhä seinällänsä ), ettäs kun valokuvaa/kuvaa, niin kolikko, tahi useampikin, samalla kertaa sit kuppiseen kilahtaisi?
Kyselin, ettäs kun on näin roskiksena, niin onkoo roskiskulunsa kasvaneet....? Eivät kuuleman ole.

   No, josko Englanti näin "edustettuna" oli niin sittenpä seuraava etappi olikin "Yhdysvallat" ja sieltä tällainen valoloistavainen ( valaistu spotilla ) Joulupukki perin suomalaisen jalkapallon kera:

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

Löytyvi erään tienhaaran jalkapallokentän keskeltä seistä nakottamassa.

   Et taisinpas olla hyvinkin väärässä kun oletin et ei suomalaisesta luonnosta väriä löydy tähän aikaan vuodesta?

   Olin ns. Tapaniajelulla. Hepo Hopiallain - eikös se perinteisetikin tapahtunut ole heposen kera...?
Ylen oli paljon muitahin "Tapaniajelulla" oleviaisia, joka silleensä oikein havahdutti miut miettimään, jotta onkoo kaik se liikennemäärä, kaik ne ihmiset, ihan oikeestikin vaine Tapaniajelulla vahi onkoo osanen sittenkin joitakin asioitaan toimittamassa ( henkilöautoilla - en puhu nyt raskaasta liikenteestä olleskana )? Tahi, vahi, lomareissullaansa jostahin jonnehin, kun näytti olevan eräskin "anoppi-boxi", eräänkin auton katolla, mukana? Siksikö sitä liikennettä sit olikin senkin verta?
   Kun mietin, ettäs lomalla, niin en voinen sitten olla ajattelemati jotta mitenkä, miksi? Vasiten kun taasen oli tullut ( nettisfäärien uutisten mukaan - ei, en suffaillut! Sattui vaine eteeni tulemaan moinen uutinen, kun yhdeltä saitilta tarkastin sähköpostini! ) ilmi, ettäs taasen yhdessä pohjoisessa lomakeskuksessa oli tullut ilmi virus-tartunta -jutska! Mitenkä sitä sinne enää kukaan uskaltautuu lähtiä ja mennä?
   Mitenkä sitä ihminen onkaan "laumasielu", kun ei edes näin viruksen tuon tarttuvaisen pelossa, osaa olla poiessa sieltä misä muut ovat? Mitenkä sitä ihmis-polo elääkään yhä edelleenkin vanhojen kaavojensa mukaan; "Kun kerta olimma siellä ennenkin, viimekkin vuonna, niin miksemme sit olisi seillä nytkin?" "Siellähän ovat kuitenkin ne samaiset tutut naapurit kuin viimekkin vuonna - eihän se virus nyt MEIDÄN kesken mihkään tartu ja leviä; mehän ollahan molemmat porukat puhtaita...! "
   Ja sitten itse kukin ( tai jotkin meistä ) kantavatkin sitä, ylläri-ylläri, mukanansa, tartuttain ne kaik muut sillä seudulla "turvassa" ollehet! "Pah!": sanon mie.
( Paraskin sanoja! Tää tällainen Taivahanrannanmaalari... tai no, Taivaanrantoja maalailessa ei ole tartunta riskiä, muttas sitten Reissaaja-Lissinä matkatessain?!? Silloin, jos ja kun, reissaden, niin paree olla mahd. kaukana muista kanssa-matkustavaisista ja -olioista! Varaukset puh-elimella tahi netistä ja perillä sitten ei kenenkään kera tekemisissä; omat eväät mukaan kotoa, ja kulku kaukana muista sen paikan ihmisistä siel perillä! )
   Sitäkin funtsin, ettäs jos ei Suomemme maassa olisi tällattiis juhlia ja pyhiä, juhlapyhiä, ( kiitosta vaine näin Itsepäisyyspäivän tiemeellä ajatellen, sotiemme urheille ihmisille! ) olemasa, niin eipää sitä paljoa ihmis-polon tarvihteis sit rötkyillä suuntahan tahi toiseen.
Ei olisi mitään juhlia joita läheistemme kera juhlistaa. ( Ei muuten olisi sit tartunta-riskejäkään tällaisia kuin nyt on! ) Ei olisi "pakkoa" matkustella ja vierailla "vielä siellä ja siellä, ja siellä...".
Toisaaltaan sitten taasen: mikä olisikaan ihmisten meidän Suomamme maan, eristäneisyys toisistamme jos ei olisikaan näitä pyhiä kokoavia? Ei olisi sitä pakkoa tavata ja lähteä sukuloimaan, ystävien, tuttavien, tykö mennä! Jokahinen vaine kökötettäisiimme tykönämme. Omassa kolossa, omassa olossa. Ei naamaa näytettäisi ihmisten ilmoilla, ei liikahdettaisi. "Homehduttaisiin" vaine kotiimme.
On toki olemassa nyky-yhteiskunnan sfääri-yhteydet, muttas kun eihän se nyt ole sitä mitä kasvotusten tapaaminen ja näkeminen, on?!


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Eitikanpellon kohilla, joka ynmärryksein mukaan Litmalahtehen kuuluvi... ( Kuopio )
Luin tosin näin Luki-härönä ensin monta kertaa et Etikkapelto... Mietin ahkeraan, ettäs voikoo olla jonkin paikan nimi "etikka" ja kunne takkasin tekstiä tuon tienviitan tarpeeksi monta kertaa, niin sieltähän sit "paljastuvi", ettäs ei etikka vaan Eitikka.  Lie joku Eitikka-niminen ihminen muinoin täällä josain ollut on?

   Syvähiekka, uimarannan kohilla:

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

    "Tahmatassut.", vaikkas ei nyt missään muotoa tahmaiset nämä tassut olekkaan... tuli vaine nimi tällainen mielehein näille.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Vehmersalmensilta kaunine kaariineen lähempää ja kauempaa valokuvattuna, yllä ja alla.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

  Litmamäki siintävi horisessa sontissa tuolla edessä päin; yllä ja alla.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Pistäydyin toki Ritoniemessäkin, Ritoniemen päässä, niin kaukana kuin mitä sinne nyt pääsi Hepo Hopiallain - nyt kun kerta näinkin kauaksi "pääsin".
Pettymyksen tosin karvaan koin ( joka ei itseasiassa mikään ylläri-pylläri ollut, kun tiedossa oli ammoisista lehti-lööpeistä, ettäs siellä ei yleensäkään toimintaa mitään ole olemasakaan ), kun etehein tulla tupsahti ajokielto esteinen, ja riimut pylväinen pitelevin estehen tuon.
Ajatuksella; "Ajo kieletty - en tuota lähde sit kävelenkään urkenemaan ielemmä, kun kerta on kieletty alueelle tuolla meno ihan kylttien kera."

   Rantoja pitkin koluten, toiveissa suurissa et valokuvattavaa vastaan tulisi... Ajan kera ajellen... Ei mitään, ei "ketään", ei misään. Pah.
   Taidan kuitenkin, niin - ajatelkaas: mie, tää tällainen rattiin nukkujainen Mummeroinen, pitää ajamisesta?!
Sillä ei tosiaankaan maisemia, valokuvattavia, kummempia ( tähän vuoden aikaan ), muttas siltikin nautin.
NAUTIN kovastikin tästä tällaisesta "metsästämisestä". Ei "karkkikauppaa" silmille "janoisille", muttas sielu kiitteli kuitenkin. Mieli kiitteli ja nautti sielun syvyyksien kera siitä kuin mahtava onkaan tämä tällainen Suomemme maan luonto kaikkinensa katsottavine maisemine ja näkyvine.
Mikä tunne, mikä tila! Ah - kenkä ynmärtäisi tään?
   Kiitelin aikaa tätä raksuttavaista, eteen päin väsymättä vievää, kiirettään piskuista pitäväistä, siitä kuin mie sain, kuin sainkin, tähän väliin mahtumaan, tällaisen piskuisen tovin jotta voinen eilennä lähtä Taivaanrannanmaalariksi!

   Tälla matkallain havahduin siihen, että vaikkas ei ollutkaan Aurinko Armasta näkysällä yllä Taivahanrannan kuin piskuinen häivähdys josain tuolla iltapäivän puolla, josain piskuisessa tovissa... juuri ja juuri aavistettavaissa, ettäs sielä se joskain on kuin onkin, muttas ei sen kummemmin kuiteskanan näkysälle puikahda... niin se on tämä tällainen ihmis-keho ja etenkin -mieli kera tunnetilojensa, rakennettu aikas ovelasti!
   Kunne mie nokkain käänsin tuolla etelämmässä suuntaan itäiseen kera etelän, elikkäs kaakkoon päin enemmälti, niin mieleeni ailahti se kesemmällä serkkupoikain kera tekemäin moottoripyöräajelu! Olo ja tila, se tunnelma niine juurikin oikeine ilmansuuntine, seutuineen viereisineen, ja oloine sekä tiloineen, oli juurikin sellainen samanlainen kuin mitä silloin.
Sitten kunne iellehen ajelin, karauttelin Hepo Hopiallain, niin kotvasen kuluttua mielehein ailahteli tunnelmat vuosien muutamien takaisten, kun mie yssinäin karauttelin Hepollain silloisella, kohti Valamoa Heinäveden.
Sillon Aurinko Armas paistatteli päiväänsä yllä Taivahankannen täydeltä terältänsä, ja nyt sanakkevan pimiää oli, muttas siitä viis veisasi sieluin tää, ja yhdisti tunnelmat tuokioiden näiden, yhtehen. Se tunne, se tila, samanmoinen oli.
Iellehen taasen karautin.
Tule paikka, tuli tilanne, tuli tunnelma: puolisoin kera matkatessain maita ja mantuja Suomemme maan...: "Nyt ollahan, juurikin nytten, täsä ja tällä hetkellä, kera hänen - täsä näin."
   On se vaine ovelaa, tää tällainen mieleen jäänti, mielen syövereistä syvistä, pinnalle ajatusten ja tuntehin, kumpuavat yhtenäisyydet, ajatusten ja ajan hetkien yhdistäminen.

   Puutossalmella. Kohilla lossin.
Etelään päin kuikuilessa Sotkanselkä, ja pohjoiseen päin sit Puutosselkä, näkysällä.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   "Jälkeen jätetty."
Railonen tuo olevainen....


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Likosaaret edessä.
Taustasta veikkaisin, ettäs Sääksniemi kera Salokylän vasemmalla rantoja pitelemäsä kiini..

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Likosaarista tionen vasempaan reunaan tarttuin kiini ja oikialla sitten Vehkasaari.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Pohjoisen puolella, tuon piskuisen lauttamatkan aikana, varmaankin "mantereella" Kuhastenniemi vasemmalla ja sen takana siten siintämässä Pirttiniemi. Ihan kaukana Taivahanrannalla Puijo - sen tunnistan!
Tästä valokuvastain sitä ei nävy, muttas tuolla "mantereella" näin kun auto valokiiloineen ajeli ja välkähteli rannoilla noilla.

 "Lakisääteinen" kaffeetauko matkan varrella olevaisessa huoltamossa ( Ihmisten ilmoilla siis! ), ja sitten sinne "läns´rannalle". 
   Onkoo se muuten ihan oikiasti olemassa "Läntinen ranta, Läntinenranta,  Länsi-ranta, Läns´ranta" tahi joku sellattiis? Mie vaine sen jostahin olen oppinut, ettäs se on Läns´ranta.

   Laajalahti. Lamperila, Kuopio:

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Vasemmalla rannalla Vähäkivi, edessä Mustinsaari ja oikialla sit Laajankärki kera Laajaharju-tiluksineen, ja kesämökkeineen siellä olevaisine. 

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere


   Hirvilahti, Kuopio:

   Hirvilahden kappeli kera hautausmaan.

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Olen "vannonut" etten enää, en koskaan, ikuna, kuuna... muttas minkäs teet, kun tällainen harvinaisuus tuli vastaan!?
   Siis täsä vaiheessa eilistä päivää ajoa takan jo useampikin tunti pitkin poikin "syrjäisempiä", piskuisia, teitä pitkin, lävitse kyläseutujen ja maalaismaisemien metsäistenkin, ja sitten tulla tupsahtavikin yks´ kaks´ yllättäin tällainen etehen!
"Kirkko", kappeli, joka ilmi selävästi viel toiminnassa on ja täällä ihan oikeesti pidetään tilaisuuksia edelleenkin!
Pakkohan se oli pysähtyä, katsoa, valokuvata ja ikuistaa!

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Käyskentelin lävitse hautausmaansa löytäin hautakivistään näistä ihan tuttujakin sukunimiä, muttas muutama oli kyl niistä oudompi miulle. Ne varmahan siis ovat tään kyseisen seudun "omia" sukuja?
Ihmettelin tätä tällaista rinteellistä "rakentamista" hautojen näiden olevaisten, täällä. Mitein kuin siinä on saanut ( ja edelleenkin saapi ) suvut töitä tehdä, jotta omaisensa haudenlepoon saatelleet ovat.
   Katselin ensin, notta onpa tääkin hautausmaa laiteltu ja perustettu, alkujaan Suomalaiseen tyypilliseen tapaan vesistön rantamille. On mäellä "kirkko", on kirkon vierustalla sit hautausmaa joka täten rannoille noille rajoittuvi. Siitä on sitten hyvä ollut aikain saatossa lainehin noiden liplattavaisten, huudella Tuulilla Tuittupäisillä hautojen kupeita näitä. Kopaten mukaansa yhden, jos toisenkin, maalliset jääntehet syvyksitänsä, mukaansa syvyyksiinsä...
   Jällevän kerran katsastin kerran, katselin toisenkin, kunne valkeni, ettäs eipäs näin olekkaan. Sehän oli aakea-laakea peltoinen maisema joka sieltä alhaalta silmiini eteen aukesi.
Oli vaine kirkko, oli mäkinen, oli kirkkomäkinen kera hautausmaan olevaisen ja siten peltoaukia tuo alhainen - joka varmahan kyllä on ennen muinoin ( joskus kauan, kauna, kauan sitten ) ollunna vesistön oma! Sillä oli se sen verta laaksoinen, maastollisesti isoalainen, pitkän kapia, se uopa, jotta vesistöhän siinä on pitänyt alkujaan kyllä olla!

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   "Minä olen muistanut..."
( kuten Kim Lönnholm laulelee... )

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Kiulun kauneutta hautain näiden ääreltä.

  Asustelen itse paikassa "ei missään". Asun "kehä kolmosen" ulkopuolella, paikassa josa elellään kaukana kaikesta, kaukana kasvukeskuksista, kaukana toisistamme ( siis periaatteeltansa noin, niin, kuin... ), ja liki luontoa, liki metsän eläväisiä, ja kaikkea sitä mitä luonto Suomalainen tämä edustavi. 
Siten näillä tällaisilla seuduilla aina matkustaissa, valokuvatessain, tulee mietittyä, et ylen äijy on Suomemme maassa yhä iellehen tätä "korpea" asumatonta, pilvin pimein! Miten voikaan olla asumatonta seutua niin paljon! 
On tosin paikoin toisin, yhä iellehen ollut olemasa asutusta monessakin pirtissä ja torpassa, muttas aikas paljon ( siis TODELLA paljon ) "hylättyjä taloja, autioita pihoja" on.
   Mikä oliskaan ihmisen olla jos kaikkiin näihinkin pihoihin taasen elämätä tätä-mätä, saataisiin? Miten tämä tällainen virus esim. saataisiinkaan stoppaamaan? Saataisiinko? Mitenkä sitä kyläkunnat ja -seudut muuttuisivatkaan eläväisiksi taasen.
Varsinkin tällaisena aikakautena, kun jo ollahan ns. tietoyhteiskunnassa jossa voinen aikas monikin jutska tehdä etänä nettisfäärejä hyväks käyttäin! Eikös sitä voinen sitten asustaa josain kauempanakin itse kukin? Omassa koissa, kauempana kaikista keskuksista, kaikesta "härdellsitä", muttas sitten vastapainoksi voida paree kuin mitä nytten me poloiset?
Olisi kenties ihmisillä hyvempi olla ja asustaa - elää?
Mikä rikkaus se olisi monille, monille, kuoleville kyläkunnille, seurakunnille/kirkoille noille, kouluille, kaupoille, yms.?
   Eilennäkin tuli taasen mietittyä ja pohdittua näitä "hylättyjä taloja, autioita pihoja" monenmoisia. ( Voi, jos saisin valokuvata niitä kaikkia! Ah, sitä autuutta! )
On entisiä kouluja olevaisia pihapiiriensä rakennuksien kera, joissa nyttemmin joku tahi jotkin asustavat kotiansa; kenties juuri ja juuri henkkittäin, hengissä pysyin rakennukset noi. On kouluja entisiä jotka tyhjyyttän huutavat rapistuin siitään entistänsä, tahi sitten jo selkänsä notkistaneet ne ovat, kasahan kuoleman painuneet.
On autioita piskuisia kauppoja jotka isoinen näyteikkunoin ammottavat katse tyhjänä, katsoin entisiä kylänraitteja noita vilkasliikenteisiä, jotaka tyhjäksi nyt jäänehet ovat. Jokin hassu ohitsekulkija ( mie valokuvaajana ) ohitsensa silloin tällöin vaine vaivautuu kulkemaan.
On kirkkoja, kappeleita, rukoushuoneita ja hautausmaita, joita tuskin enää kukaan kohta muistaisikaan, jos ei sitten jotkin pariskunnat "lapsuuden kaihoisissa kaipuissaan" ja nuoruutensa aikoja ripareineen muistellen, halaja "palata juurillensa" ja pitää ne ah, ikimuistoiset, KESÄHÄÄNSÄ siellä, ja täten herättää sen rakennuksen hetkeksi "prinsessan unesta" henkiin.


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   "Asemissa."
   Tahkolahden ( entinen? ) tukinpuotospaikka Kurolanlahdessa. Ryönänniemi katselee edsssä valokuvaajaa tätä.
Ja toi piste tosa edessä, se on luminen hiutale satavainen Taivahankannelta, alas, maahan, joka harhaan hajalleen hajosi kamerain linssille...


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Pohjois-Haatala, Tuovilanlahti, Maaninka, Kuopio. Ja seudun tämän kauniita peltomaisemia.
Sanoisinko, ettäs Ojala-tilan jälkeen, Peltola-tilalle päin mennessä...?


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   "Talvilevolle."
   Tuovilanlahden ( Tuovilanlahti, Maaninka, Kuopio. ) satamassa katsie pitkin Tuovilanlahden pitkää Tuovilanlahti-kanjonia vesistä...

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

...joka saapi vetensä ( mm. ) tästä Korkeakoskelta tänne laskevaista Korkeakoskijoesta.
Valokuvasin sen parista "hollista" ajtauksella: "Toinen tykkää äitistä, toinen tyttärestä." Mie itse pidän enempi tästä alemmasta versiosta...

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere



2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Jynkänlahti Jynkänniemen kupeessa ( oikialla ). Nuutilansaari edessä ja Itkola-tila vasemmalla.
   Nyt ei ollunna jään tuon juuri ja juuri olevaisen, pinnassa mitään valokuvaamisen arvoista, kuten mennä vuosina joskus on ollut, ja jota vuotastelin siin nyt olevaisen. Pöh!


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Leppälahti ja sen peltoiset aukiat nämä.
Vanhan kyläkaupan kohilta, Vanhapiha-tila jää oikialle, Koivula-tila siintää tuolla edessä....

2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

...ja samainen aukia sitten Koivula-tilalta päin valokuvaten; vanhalta valokuvaus-kohdaltain.


2020.12.24.%20Tapaniajelulla%20Kallavere

   Väriä elämään!
Edes jotahin väriä löytyvi luonostamme tästä tään aikaisesta. Sittenkin!
   Täsä olen jo "viimo metreillä" elikkäs Ulmansalmessa välissä Ulmansaari "manner" Lapinlahden puolella.

  
   Näin päivän tuon ollehen, ja jo mennehen, kulkua ajatellen juurikin nytten. Näin nuita valokuvauksiain, mietteitäin, ja ajatuksiain näitä ajatellessain. Olenpahan mie sankkevan tytyväinen!
Ensinnäi sain "jotahin aikaseksi": pääsin kotoain poies lähtemään, maille vierahille nuille.
Osaan sittenkin käyttää kameraani - wau!
Osaan ( kait ) valokuvatakkin jotahin....?
Ajatusteni juoksu kulkee sittenkin - sitäkin kun epäilin jo hivenen....
   Sekä ennen kaikkea: "Ajattelen - olen olemassa."!