"Älä koskaan sano, ei koskaan." tahi "Kukaan muu ole yhtä hullu ko mie." tahi "Kerta kiellon päälle." tahi "Menen kun viellä kerkiin ja voin." tahi... rakkaalla lapsella monta nimeä tahi nimitystä, kun näin sitä vaine pitimmä sit heti-miten sanain syödä.
Kaffeet käväisin kyllä "ulkona" nauttimasa, muttas tuo kun ravintolan akkunasta, siinä moista juomaa litkiessäin, kuikuilin ulos päin, niin enhän mie milläskänä voinut.... mahtanut... piti sitä viel lähtiä ko kerta viel tällä reissulla voinen niin tehdä.
Sitäpaitsi: huoneessa "makoilu" vahi ulkona käppäily? Kummanko valitseis? Niinpä - sanoppas sie se!
Nyt taasen uudelleen jo ylitse -20´C pakkasen panemaa, muttas mitäs siitä, ko ei pienetkään mitään miusta!
Ei-kusta-vaien - pellolle Mummero-pieni. Sinne vain lumi ja hankeen kuin mummo ikään umpihangessa mennen!
   Suuntana itse Marjaniemen rannan sannat peitettynä nyt sit viti-valkialla "sannalla".








    Harmaa on kaunista.












    "Tule kanssani.... uimaan."




   "Rantaratsuni." - yhä iellehen uskollisesti vuottavi rannalla tällä.




   "Jokilaakso." ... Hannuksenrantalammen on peitossa lumen.
 



   Niemi jonka nimeä en tiedä.
On tuolla Hannuksenlammen kohilla suunilleen. Päässä tään rannan joka tapauksessa.




   "Mökki punainen." 
Sumpun alueen punaiset mökit vasten tummaa taivasta - kaunista.




   Todistettavasti täsä ainuat ihmiset jotka tänä pänä vastaani tulivat tuolla tienoilla käyskennellessäin.
Kuten olemma tsä pakissut ni se näyttäisi tosiaankin olevan et pari ihmistä per päivä. Niin "monta" muuta henkilöä tuolla ain haahuilee miun lisäksein.
On kyllä satamassa autollansa pyörähtäjää, mut harva heistäkään jalkautuu tantereelle. Ravintolassa on käviöitä jotka ajokillaan parkkiin tulevat ja siitä sit takaisin urkenevat - muttas eivät sen kummemmin välttämäti käyskentele.
Ja se et samaan aikaan sattuisivat rannalle; hyvin epätodennäköistä. Jep, jep.




   "Kaislikossa suhisee."
( Rantakauraa. ) Yllä ja alla.







   "Vartia kotona."


    Ja hifiä....



  "Taipuu, vaan ei taitu."




   "Flippaa." Yllä ja alla;







   "Kurvit muodokkaat."





    Do-niin, sekö tästä sitten?
Taasen täsä atvaillen.... Ehtoota käydään, pimiää on. Täsä vähän pakkilua, aamusella viimoiset, ja jälkien siistimiset.
Katsottava mihkä aikaan lauttoja kulkee: millä ylitse menisi?
Kotimatka joka paahtain yhtäkyytiä tahi sit pausseja pidellen sekä ajan kera? Taitaa mennä ajan kera nyt. Vasiten jos sattuis olemaan hyvä sää ja tila. Pitäs nenga kassoa jostahin et mitä se lupailee huomiseksi?
   Tuolla rantaa käyden aistin sen. Aistin ettäs nyt hiipivi alakulo mielen päälle, suru asettuvi povellein. Lupaa kysymäti, etukäteen mitään kertomati, edes kuiskaamati, se sinne vaine tulla tuopsuttavi.
Miksi? Mitä nyt on ilma ja tilassa? Mistä päin tuulee - mistä paukkuvi tälläiset syväntä jäädyttävät kylmyydet?
Mietin tänne tuloain ja sen aikaista mielentilaani, tuntemuksiain; kotiin.
Mietin tilaa tään päiväisen ja tajuan silloin tään: nyt muutes menhään jo hyvästi jättäin. Muistelen täällä viettämiäin aikoja mennehiä, muistelen tään kertaista reissuain tätä. Ja huomenissa kotio - äsh.
Ei siis ihme, ettäs nyt näin, alla päin. Taivaatkin "itkevät" kanssain; ovat harmajan puhuvaiset.