... osa se-ja-se" voisin kait tuota kirjata nyt ja täsä tähän tekstiksein jos olisimma mie alkanut sellaista pitää täsä tään operatzuunin myötä. Muttas kun en ole sitä nenga tehenä, niin eipäs sitten mainita näin vaan kirjavan vaine et tätä-nyt-ja-täsä:  
   Varmahan sanomatikin selvää, ja jos ei muutoin, niin jo tosa eilisessä tekstissäin ilmitullen, tää on niin TÄTÄ!
   Miten voikaa olla ihmisellä tekemättömyyttä! Tai no, tiedänhän mie, ja tiedätte Tekin Armaat Lukijain miun, miksi on tekemättömyyttä nyttemmin, muttas mitenkä se voikaan ottaa PATTIIN! HEUREKA!
   Olla vaine sisällä neljän seinän näin aluksi kun ja jos ei halaja ottaha riskiä siitä et liukastuisin kepakoihin kera hoiperrellessain tuolla ulko ja ilmassa? Liukastuisin ja ottaisin pers-neton särkien siin samalla tuon operoidun jalkani miun tikkien ja viel osin avo-haavaisenkin "sauman", osilta? Puhumatikaan sitä tuskaa suunnatonta ja karsiaa joka siitä sit aiheutuisi ja tulisi kun kaik aukeaisi, murtuisi, särkyisi - hui! En halajakkaan edes ajatella moista "suuruutta"!
Joten näin alkuunsa - neljä seinää, lattia alle ja katto kaiken tään päälle - kiitos. "Vanhassa vara paree." ja viisaus etenkin.
   Ihan karsialta tuntuu se kun ei oikeestaan voi tääl sisälläkään tehdä muuta kuin olla ja viettää aikaansa. Jalkaan kun ei saa varata täysin niin se kyl aikaslailla rajoittaa tekemisiäin. Ihan vaikkas jo hamppinpesuakin kun ajatelee et tavallahan mirs-marssin ain hamppieni pesun ajan pitkin huusholliain ja teen toisella kädellä siin samalla jotahin - nyt en tee, enkä mirs-marssikkaan! Puhumatikaan kaikesta muusta tekemisestä! Ain pitää olla puoliluomaisesti leikatun päällä ja täysin leikkaamattoman. Kädet valmiina tarttumaan johkin tukevampaan, tahi vaikkas ulottuvilla olevaisiin kyynärkepakoihin, jos alkaa "maailma heittää" suuntaviivaansa väärään suuntaan? Teeppäs siin sit jotahin ihan oikeesti ja vakavasti. Muuta ko istualtais. Niinpä....
   Ja SUURIN harmistus se kun olisi sitä aikaa rattoisaa vaik muille antaa, niin nytpä sit en pääse itse edes valokuvaamaan Maailmalle Avaralle vaan kois pitää nenga olla! Ei reissade, ei matkustain, ei edes asioilla asti itse käyden et pääsisi ns. ihmisten ilmoille, näkisi et elämää sittenkin on olemasa! En ole yssi ja ainua joka täällä Telleuksellamme on ja asustavai; on niitä muitahin jotka henkkittävät samaa ilma ja tilaa, samaista happea vetävät imppain keuhkoihinsa suuriin. ( Olkoon se nyttemmin sit kuin viruksella kyllästettyä tahi ei....! )
   Aivan suunattomasti ärsyttävää, pympiää, suututtavaa - sanoin kuvaamattoman typerää!