"Täs on ollu vähän kaikenlaista jyystöö
viis päivää ihan luokatont’ ryystöö
mä lupaan et ei ikinä, ei ikinä enään
ei ikinä, ei ikinä
mä vihaan tätä madafakin darraa
tasottavil koitan huijata karmaa
mä lupasin ei ikinä, ei ikinä enään
ei ikinä, ei ikinä"

   Roope Salminen & Koirat  laulaa tätä nykyä hyvinkin mieleen painuvasti ja hyvällä poljennolla Madafakin darra -kipaletta joka on sanoistaan huolimatta tullut miullekkin mielikipaleeksi. Se on vaine niin hyvä ja nuo kertosäkeistön alkusanat ovat ihan rytmikkäät, hyvin rytmitetyt sanat perätysten. Mutta "totta toinen puoli" sillä nyt voin kyl ihan suoraan sanoa etten ole nakutellut tänne blogiini vähään aikaan mitään, en yhtään mitään sillä "täs on ollut vähän kaikenlaista jyystöö, monta päivää ihan luokatonta ryystöö..."     
   Tässä katkelmia väliltä noin puolitoista kuukautta sitten ja nyt...
 

   "Joteinhan se on ruadattava ku kois oon - enkä töis.
   Aamusella vehnästaikina josta luoltani kylille kylään lähtijät ( tyttärein kera muoskien ja koirulaisen ) saivat mukaansa matkaevästä... ja kattopoijat aamukaffeen "tillikat".
Pizzaa kera lohen, kasvisten ja olemattoman tomskupyreen... Tarkotus oli laitella cilipyrettä mutta oiva pieni apulainen ( muoskan mukelo ) tenkkasi lukea sitä ja "unohti" pyreen piiloon vaatehuoneeni "takimmaiseen" nurkkaan... tulikin nyt siiis himpun miedompi tapaus tästä pizzasta! ( Pyre löyty muutaman puh. soiton jälkeen sieltä "tallesta".... )

2015.7.21.%20Ulppaan%20mansikka%20ja%20j

Nyt sit asioille maailmalle - suuren koivun alle; haudalle, turvakenkiä, asioita, jne. ... jos ottasin vaik uikkarit mukkaan - tiijä vaik "jorpakosta" viel päivän mittaan ittein löytäsin... :) "
 

   "Tiedättekö ( tiedättekin jo varmaan ) että miulla on ihan ihku ihana hommapaikka! Joka päivä tulee ihanuuksia vastaan. Jokahinen päivä on erilainen.
Tänään leivoin munattomia, maidottomia ( ei laktoosittomia ) ja gluteenittomia leivonnaisia. ( Siis nuo kaik kriteerit, yhdessä, samassa leivonnaisessa. ) Makiaa ja suolasta. Maukasta tuli!
Sitten tein unelmatäytteellä kesäisen Halon ( "kääretorttu" ) ja täytin leipomani suklaamussekakun ( "syötävän" hyvää! ) Jam!
Puhumattakaan ihanasta paikassa jossa hommailen, ihanista asiakkaista ja ihanista työkavereista! Huh tätä ihanuutta!
Eli lyhyesti sanottuna kaikki on ihanaa, ihanaa, ihanaa, ihanaa, ihanaa, ihanaa.... :) "
 

   "Nyt tulee ärräpäitä!
Saak...ti! Perk...le! Vit...!
Lonkat huutaa hoosiannaa (taasen) ja tästä pitis viel hommien jälkeen baanalle "selvitä"!
Alapitkälle kesäteatterriin ja sitten Keskisaareen Alkkareita kattoo/tanssimaan... huh, huh!
Katotaan yöntunteina kuka kotiutuu ja mis kunnossa: mie ja lonkat yhes koos vai mie - ja lonkat mäsänä....?"


   Tässä välissä, joskus tammikuulla mennyttä vuotta tätä alkanut "käden vääntö Majani Matalaisen kohtalosta ja sen remppaamisesta lähinnä, päättyvi fifti-fifti otantaan. Se oli ihan hyvä ratkaisu niin miulle ja heillekkin, uusille omistajilleen, varmaan. Näin saatiin meidät molemmat tytyväisiksi ja asia hyvään "päiväjärjestykseen".
Päivänä tuona viimoisena jolloin "löimme kättä päälle ja käsirahaa" asiasta moisesta - sen vihon viimoisen "naulan iskun" ja vihon viimoisen "listan laiton" jälkeen tuumailin:
"No- niin. Nyt sit saan pistää elämäni ranttaliksi. Talo-ni on sit ( tältä erää ) maksettu. Alotamma tään ranttali-elämän tuhlaamalla viimoset rahani ulkoilmaruokailuun. Onhan se kivempi "rettelöidä" ja "hummailla" täysin vatsoin kuin tyhjällä sellasella.",

11779940_1028705400496199_25201243898647

tarkoittain sitä että kun se rempan näin allekirjotuksin ja maksuin saatiin plakkariin niin sen kunniaksihan piti ihan miun sit ittein palkita ja ottaa sekä lähtiä ulos "hienosti" syömään. Nauttia siitä "ikeen" tippumisesta harteiltain, nauttia "vapaudestain".


   Välleen täsä olen "riutunut" kaipauksen perrään:
"Sie haihduit yöhön kuin tuhka tuuleen,
sie hävisit kuin varjo pimeään.
Sie jätit jälkeesi ikävän
- joka ei lähde irti vaik mie kuin sitä saunasudilla yritän hangata poies!", ja välleen...


   ... ihmetellyt tällaista asiaa:
   "Immeisillä voi olla peukalo keskellä kämmentä mut mie en kuulu siihen joukkoon tummaan ja tuliseen vaan...
miullapa on jotahin joka on keskellä peukaloo!
Syylän pahulainen joka on istua napottanut siin kohta varmaan jo liki kaksi-kolme vuotta. Ei se syyvvä pyyvvä, ei se uikuta kurjuuttaan, eikäs mitenkään muutenkaan ole harmiksi mutta
kyl mie siitä jo poies luopuisin!
Olen kokeillut Jeesus-teipit kera Bepanthenin, olen kokeillut vejessä lilluttamiset ja näin sen "heikkojen" hermojen pehmittämistä. Olen kaivellut "aivojaan" "pellolle" siinä sen kummemmin onnistumati. Nyt viimotteeksi olen antanut sille kylmiä kylpyjä aamuttain - non viikon verran jo... sen "persiitänssä" siit mitenkään paleluttamati.
Ainut mitä en ole viel kopassut on päälläni seisomista! Vielköhän sekkii pitäs kokeilla? Sen jälkeen neuvoni ovat kyl totallisen vähissä. Keksin enää tk:lle moisen peukalon raahamisen ja siellä jollekkin syväporauksen osaavalle henkilölle sen kiikuttamisen ja "hellään" huomaansa antamisen - skalperi saapi sen jälkeen tehdä "taikojaan"...
Jos ei sitten teillä ystäväiseni, hyvät, rakkahat ole viel takataskuissanne jota-kuta neuvoa, konstia tahi peräti vippaskonstia jota en viel tiedä - enkä ole kokeillut?
Nim.rkki: Neuvostanne hyvin kiitollinen Himalajan omistaja."


   Kesänen tää on ollut kuin teini ikään: millon sajetta murjottavaa ( jota se kyl on suoraan sanottuna ollut enimmäkseen ), millon aurinkoa nauravaista - ja kohta taasen sajetta uuvelleen. Niimpäs miekin olen elellyt säiden armoilla ja säijen mukkaan ain aamusin hommillein käppäillessäin ja sit iltapäivisin tahi illan kähmällä kotiini valuessain:


11807302_1030354530331286_14851494989288

"KESÄ!
Mikä IHANA olotila! Jeeru, eka kerran tänä kesänä AVOJALOIN hommiin... jätskin oston kautta! Tää onnea on!"

11222484_1033962736637132_71225910350916

"HAA! Varpain jaloin (kuten muoskat aikoinaan sanovat ) minä elämäni aloin...
K- tiedättekö - E - mikä - S - on - Ä!"

11895147_1035470963152976_77721575767204

"Huomaatko kuin nyt on kenkkäset jalas ja pitkät helmat yllä: "OLI KESÄ, oli mopo. Oli kesämopo vaalean pu..." Snif, kaik hyvä loppuu liian nopiaan!"

11953366_1042784712421601_28026065058081

"Kuka se tämän tällasen sajekelin tilas?
Hep! Käsi ylös ja heti ken tään kolttosen teki!"

11923299_1043379115695494_69285696236798

"Sää-(ja mää-)tiedotus.
Kuis se oli viime viikko: kuka se varpainjaloin hommin lampsi?
Nyt (kuten kuvasta näkyy) mie lähin raitille "mummoja potkii"-kengät jaloissain."

11885124_1045242902175782_68988264192182

"Varpainjaloin mie elämäni aloin...
... ja hommapäiväni päätän.
Ompa kiva sateessa käppäillä varpainjaloin kotiva ku asfaltti on viel lämmä ja kenkkäset jalois kastusivat - kengät!"
 

   "Juuri koettua" otsikon sai miulta eräs ehtoo ja sen jännän ihanainen "valoilmiö" Humisevanharjun ( ja monen muunkin paikan ) yllä:

2015.8.12%20006.jpg

Katse kohti luodetta ja auringon laskua.

2015.8.12%20011.jpg

Pään päällä reikä taivaassa ja enteilevän kumpumaista...

2015.8.12%20016.jpg

... idässä kasvavat pilvet nuo ,ahtavaiset - kohta muuten sataa!

2015.8.12%20002.jpg

Paikoin näytti kuin pilvet olisivat olleet tulessa! Ihanaa värien loistoa!"
 

   Ja sitten mentiin taasen päin P:eetä!
"Mikä paree?
Perjantaipullo - vasite kun en juo...
Saunaoluet - kun tänään ei ole saunailtani...
Karkkihumala - kun ei ole syömistä varten karkkia kotona ( leivontaa varten kyl on mut sitä ei nyt lasketa mukaan... )...
Purkillinen särkytabuja - JOO! Tää onkin paras vaihtoehto... kunhan nyt ensin löydän jostain kakkulani jotta nään lääkekaapilla mimmo värisiä tabuja halttaani vetelen..."
 

   "Makiaa naapureihin kera." astikkelissain kertoilin jo kuin oli mukavaa välleen jutskailla entisten naapureihini kera sieltä Majani Matalaisen ympäriltä joten totean täsä nyt näin vaine ettäs sekin mahtui tähän välleen.
 

   "Päivän saavutuksein:
Lenkillä pariin kuukauteen eka kerran! Arvaatte mitkä kiittimät moisesta urakasta - lonkkain tietennii!
Muttas olipas taasen huikeat maisemat Taivahankatolla! Reimarit suorassa ja silleen...

11893759_1036991859667553_16570187607571

Sitten polkasin kylille mummoin vanhalla mankelilla ja löysinpä Onnenavaimen onnehen! Nyt on sitten Holteli Helpotukseeni käs´pyyhekoukku löytynnä! Jee, kyl se tästä pikkuhiljaa alkavi tää Majani Mahtavainen kodiksi muuttumaan... :) "
 

   Tämä Majani Mahtavainen täällä Humisevallaharjulla on mitä mahtavin. On ihan siedettävällä paikalla: tarpeeksi lähellä palveluja näin jo himpun hankalasti etenevälle ja toisaaltaan ihan sopivasti syrjässä ihan keskustan humusta ja liikenteestä. Tää on pienellä asutusalueella jossa ei liiemälti ole häiriöitä ollut eikäs tuota muutenkaan mitään pahaa. Järvikin pilkottaa ihan pienen pienesti tuolta omakotitalojen ja tään rivariyksikköiden välistä kun oikian tarkkaan kattelee... Mutta jotain puuttuvi, jotain paitsi olen, onnehii kaipaan ja siksipä siis olen mie nyt alkanutkin "puoliksi toillaan" katella erilaisia "mummonmökkejä" eripuolilta tätä pitäjääni. Yhden jo kävin kattoo paikan päällä:
"Chek! Käyty ja nähty. Mukava olis mummon mökki tää. Sopivan syrjässä, kaukana, korvessa... Muttas jotain puuttuu: kauppaan tähän ei kuulukkaan mukaan talonmiestä? Surku... :( ", toisesta kattelin esitteet papruiset ja se pitis viel käydä paikallansa kattoo. Nyt tulevalla viikolla menen kolmatta tsiikailee... Kattotaan iskeekö kuin ostokuume vahi vielkö "taivun" tään paikan mahtavuuteen ja ihanuuteen?

2015.9.8.%20m%C3%B6kki%20%281%29.jpg

(  PS. Tämä on se kolmas "mökkini" jonka olen nyt muutaman viikon kuluttua tämän kirjoitukseni perustamisen jälkeen käynyt katsomassa. Olisi todella ihana ja ihanalla paikalla! )
 

   Täsä välillä olen mökkeillyt kerran tahi pari viikonloppu vapaillani ( su.-ma. ) mökillämme. Niistä olen muistini mukaan kirjaillut tänne tekstejä muutamia....
   Ja välleen sit ollut hommissain miun; ti.-la.. Tässä pieni katkalma siitä kuis mie, ja me ( mie kera pomoni ja työkaverini ) olemme siellä viihtyneet:
"Meitillä töissä ( siis miulla ja ystäväisellän ) on niiiiii-in hauskaa että sanonkin että jos pomomme kuulis ain kun me kätkätetään ja räkätellään ( siis hiljaa sisälle päin kun sattuu "välleen" ollee asiakkaitakin kuulolla, ni ei voi kätkättää "ulospäin".. ) ni hänhän EI taatusti palkkaisi meitä sinne töihin kun - no, kun on niin hauskaa!
Mutta se pointti jonka lupasin ystävälleni et tähän kirjootan ylös oli tällänen, siis erään kätkätyksemme aihe tänään:
Maistatamme toisillamme "tekosiamme" ennen kuin taikinaisistamme paistamme tai "läjäytämme" liivakoilla kasaan ja niimpäs sitä tänäänkin taasen tuokiossa eräässä sitten maisteltiin...
"Maista, onko tarpeeksi makia?"
"Joo."
"Meinaakko ettäs tähän vois kuolla? ;) "
"Ajatteles muuten jos menis lekuriin valittelemaan oloaan ja tilaansa lääkärin sit todetessa siulla jonkin "silifilis-kupan" ja sit sie kysyisit siltä lekurilta että kuoleeko siihen tautiin?" "Ja lekuri vastaisikin että; `Kyllä, kyllä siihen tautiin kuolee, mutta ainakin siulla on hauskaa!´ "
En tiedä "aukiaako" tää katkelma teille Lukijain Armahet niin kuin se siel meitillä hommissa "kukki" mutta yrittäkää nyt vaine ymmärtää "sujuvasti" moinen musta huumori...


   Sitten tuli vastaan se "vihon viimeinen tikki". Endi ennen H-hetkeä. Ja sekin kiireinen endi....
"Ompas se kivaa.
Tänään hommien jälkee alkaa "viikonloppuvapaa" jollon pitäisi ehtiä ainakin käydä mökillä sekä äitini tykönä, poimia karviaiset ( marmeroida jos vain kerkiän ), putsita ilmastointikone, käydä silmälasiostoksilla, petariostoksilla, tehdä piirakkaa, shoppailla, saunoa, hoitaa puutarhaa ( ai niin mökiltä renttuja kotia tuomisiksi mukkaan... ), kenties käydä se yksi "mummon-mökki" tsiikaa läpi, virkata trikoopaitaa ( "projekti" meneillään... ) kirjottaa bolgiin katkelmaa, suunitella tyttärelle pöllön kuvia seinälle, valokuvata, siivotakkii pitis...
Huh, väsyttääpäs kummasti jo pelkästään noihin ajattelu...."

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20152.jpg

    Kävin pomii marjat. Vain valkoiset sillä punaiset olivat viel raakoja. Ja vaik kuin takutin tästä että tulen yksin sinne poimimaan marjoja - jos kyselisin vaik äitiäin kaveriksi; näin juttelin äidillein. Kuis kävikään; olin siellä loppuin lopuksi kera kolmen muoskani mukelon, siskoni ja hänen tyttäriensä, toisen siskoni, äitini ja hänen kaverinsa. eli remmiä oli koossa. Äitini kertoikin kuin olivat vävyt ensi alkuun sukuun tullessaan kummastelleet että kuin te ootte ain joukolla kasassa? Jos johkin menee puolisonsa ( riijatessa viel likkakaverina ) kera niin kohta siel onkin sit toinen, kolmas, ja koko sukukin! "Kummaa porukkaa." Mutta näin elämän koulimana ja pitkälti jo mukana olleina hekin oivaltavat jo että tää on tätä meitin sukua ja sukuumme kuuluvaa juttua: yhdes ollahan ja yhdes tehhähän.
   Putsitin ilmastointikoneen, kävin silmälasi ostoksilla ( onnekseni en tarvinnutkaan uusia ostella vaan kykenen näkemään ihan hyvin näillä entisilläin - keväällä todettu näön "ruima" heikkeneminen olikin kenties vain siitepölykaudella mitattu heittäminen eikä näön huonontuminen ), ja petariostoksilla ( en tarvinnutkaan ostella uutta vaan kelpaa vanha kun sen huonous oli täsä tapauksessa enempikin miun luulossain kun petarissain... ), jne., jne. Ainuut mitä en kerennä tehdä olivat tuosta listastain siivoaminen ( joka vielkin vuottaa tekijäänsä ), blogin kirjottaminen ja trikoopaidan vvirkkauksen edistäminen. Ne jäivät tekemäti ja ovat yhä tekemäti... Sen verta "jyystöö" täsä on nyt...
   Mutta samaisella reissullain, samaisella päivällä kävin haudalla. Kävin kiertelemässä tutuilla kulmilla ja maisemissa. Muistelin ja itkin.
Istuin tovin kyläkaupallamme ( entisellä kylälläni ) ja juttelin siel "tyttöin" kera. Muisteltiin ja jutskattiin tulevia. Itkin ja purin syväntäin. Kuuntelin heijän tarinoita ja he miun tarinoitain...

2015.8.30.%20p%C3%A4iv%C3%A4%20asioita%2

...siitä sit oli helpompi mennä haudalla käymään. Lyhdyn vaihdoin uuden ja laitoin kynttilän palamaan. Hiljennyin ja huokasin kaipuuni ilmoille lämpimille. Ikävä jyyti ja itketti.
   Samoin oli koko sen viikon alku. Keskiviikkona oli H-hetki mutta tiesin viime vuu´uesta jo entuudestaan ettäs se on jo ennen sitä vaikiaa. Ja näin jälkikäteen voin ihan selvästi erottaa kuin se oli se maanantai kun aloin "laskeutumaan" ala sitä hetkeä kohden. Se oli kuin määränpää olisi ollunna. Itkin ja kaipasin. Surin, ja pelkäsin sitä hetkeä tulevaa. Siis kaksi edellistä päiväänsä.
Keskiviikkona sitten tuli aamu varhainen ja mie touhusin ennen hommiin lähtöä askareitani. Kunne tuli aika tuo minutilleen. En kattonut kellotaulua silloin, en tiedä aikaansa. Mutta tuli hetki jolloin itku tuli. Itku tuli varoittamati, empimäti. Se vain tuli, ja kaipuu suunnaton samalla. Syytäa ei ollut mitään näkyvää joten atvailen vaine että se oli varmaan se kellonlyömä kun puolisoni kuoli aikoineen. Samallalailla muistenen et oli vuosi sitten: itkin tiettynä hetkenä ja huusin. Mutta se oli se hetiki vaine. Sitten helpotti. Tuntui uudelta, tyhjennetyltä. Se oli ohi. Kuten nytkin. Tiesin ja tunsin kuin "kaik" oli ohi puoleen päivään mennessä. Siitä alkoi "matkani" ylöspäin, kohti valoa ja tätä elämää.



WP_20150903_10_00_07_Pro.jpg

   "Mie ja miun enkelinsiivet!", löysin yhdestä kylämme kaupasta kun hajin, ostin, sieltä kukilleni hitsin kallista torjunta-ainetta "Hapsen-Kakkiaisia" vastaan. Noin 17e/20kpl/liuska. Ja kun niitä pitää laitella kaikkiin kukkieni ruukkuihin joita nyt on pikkuisen ( vain 46kpl ) niin se tulee kallihiksi. Pieniin menee yksi mut isompiin sen neljä kipaletta! Ostimma kuusi pukettia... Mut sit kattotaan kumpi voittaa tään ottelun: mummo vahi Predatosaurus hirmulisko, mummo vahi Provado ( vahi mikä sen aineen nimi nyt olikaan? ) joka on mielessäin kuin tuo Predator-lisko joka söi lihaa! Niinhän toi torjunta-ainekkin tavallaan "syö" lihaan kun se "napsii" nuita "Hapsen-Kakkiaisia" kitusiinsa.
 

   Sit tuli päivänen, josta jo olenkin tänne kirjoittanut värssyä jonkinlaista.... Mutta sen alku tunnelmat olivat tällaiset. Näin mie vuotin niitä piipertäjiä tupaani miun:
"Stig, Janne tulkki, Elonkorjuu, Erin, Leonad Cohen, Yö, Lauri Tähkä - vai minkä valitsen You Tube-musaksi kun alan hommia tekemään?
Jääkaapissa vuottaa mustikkainen kuningatar-vaniljajuustokakku ( sellanen "kahden kerroksen väkeä" -kakku ) ja meinasin tehdä sit skinkkena-kasvispiiraan ( suolaisen ) myös...
Sillä tänään tämä piskuinen Humisevanharjun Majani Mahtavainen on jälleen tupaten täysi ihanaisia piipertäjiä ja heidän äitejään! Jee! Kohta ei ole hiljaisuudesta tietoakaan -muistot vain siitä hiipivät jossain hämy-nurkissani... :)"


   Siin sivussa kun vuotin mukeloita tupaani tuleviksi oli myös hommapaikassain "rutistukset" käynnissä. Leivoimme koko viikon kaikenlaista palvellen samalla asiakkaita. Leivoimme sitä ja tätä mut varsinkin tuota. Kaikenlaista maistuvaista. Ja kaik piti mahduttaa sinne jonnekkiin olemassa oleviin kylmätilaohin/paikkoihin vuottaa sitä tiettyä tapahtuma iltaa. Olis se kivaa. Ihana oli "rutistaa" vie viimeiset, ei kun toiseksi viimeiset mehut itestään ulos, sillä ne vihon viimeiset sit "lähtivät" siinä tietyssä illassa...
"Tänään ei hommissa halkaistu atomia mutta...
- käsiteltiin uskontoja ja henkien maailmoja,
- juteltiin kuolemasta ja elämästä,
- palveltiin asiakkaita,
- tehtiin suolasia kasvis- ja kinkkupiiraita,
- koristeltiin mansikka- ja suklaamuffineita ja
porkkanapiirakanpalasia,
- tehtiin avokadopastaa - ja syötiin,
- täyteltiin mansikkajuusto- ja suklaamoussekakkuja
- keiteltiin kaffeeta ja teetä,
- hoidettiin hyvin "supistuksia" ( pohdittiin lähdetäänkö sairaalaan vahi
hoituuko onkkelma kauhalla.... )
- "pantiin" mustikoita pakkaseen,
- tehtiin salaattia,
- kelpuutettiin ittemma TODELLA hyvin Gordon Ramseyn keittiöön,
- todettiin että olemma kekselijäitä soveltajia,
... olemme jää/kylmäkaappiin mahduttamisen mestareita,
... olemme upeita naisia,
... olemme 3m2 tilassa upeasti toisiamme väisteleviä,
toistemme kera toimeen tulevia,
hyvin ja taitavasti taituroivia työtelijäitä tekijöitä.
Muutamilla sanoilla sanoen:
Paranneltiin maailmaa, tehtiin TODELLA hienoja ja HYVIÄ leivonnaisia sekä leipomuksia!
( Huomenna viel vähän jatketaan kera sämpylöiden, korvatillikoiden, kakkujen koristelujen ja vihon viimeisten "hiplausten" kera... )
Tervetuloa huomenna maistelemaan ja nauttimaan!
Näin hommassani tässä kesä on sitten vierähtänyt jo syssyn korvalle. Viimeisiä viedään - huomenna on vihon viimeinen päivä, erilaisten tapahtumien ilta.
Enpäs tuota osannut aavistaa, arvata tahi tietää silloin aikoinaan keskellä kauneinta kesää että pääsin näin IHANAAN paikkaan, näin IHANIEN immeisten keskelle ja näin IHANAAN hommaan! Jeeru, jos miuta nyt kysyttäs ( tällä tietämykselläin ) samaan pestiin niin enpä tuota empisi yhtään - on se sen verta ihanainen kokoonpano kaikkinensa!
Ikävä tulee TEITÄ kaikkia: siuta, siuta ja siutakin! Kiitos teille kaikesta mitä olette miulle antaneet tämän sateisen, tuulisen, lämpimän, aurinkoisen, kesän aikana! Kiitos ihanista iloista, kiitos kannustavista kehuista, kiitos lempeistä lohdutuksista, kiitos - kaikesta! Olette AARTEITA!"

2015.8.29.%20Luova%20Puu.jpg

   Täsä tunnelma juuri ennen iltaa, iltapäivällä kun lähdin hommillein:
" "Nyt lähti." : sano Annikki Tähti.
Meikä likka on valmis. Täältä pesee!
Viimeinen rutistus!"

   Ja loppuin lopuksi päälimmäiseksi jäin mieleeni ja tunteisiini se kiitos mitä koin työtoveriani, pomoani ja hänen koko sitä porukkaa kohden. Se kuin mukavaa, lämminhenkistä ja iloista, kodikasta siellä oli tehdä hommia:
"Oi xxxx, KIITOS siulle. Olet ihana Aarre. Ilman sinua en olisi saanut kokea eläissäni mm. sitä kuin JOULU tulee vaikka joka päivä jos vain haluaa - vaikka keskellä kesää! Ilman siuta en olisi saanut SYÖDÄ herkullisia ruokia... en olisi saanut leipomuksistani TARPEEKSI makioita, en olisi LÖYTÄNYT ( niitä ) nauruhermoja, en olisi saanut tutustua SINUUN, enkä olisi... ilman siuta ja siuta en olisi saanut kokea mitä on tehdä ihanassa KODISSA töitä! Olette AARTEITA!


   Ettäs tällastä "jyystöö" tään mummeron elämään on täsä välillä mahtunut. Ja paljon muutakin... mutta ne tarinat jääköön omaan mieleeni, ne. Päällimmäisenä on vain kiitollisuus kaikesta ja kaikkia kohtaan. Niin se elämä vain tuopi etehen kaikenlaista ja kaikennäköistä mahdollisuutta, hommaa, tehtävää ja tuttavuuksia. Enpäs tuota tiennä tahi osannut aavistaa kesän alussa että elämäni tulee näin rikkahaksi ja saan näin paljon ihania asioita reppuuni mukaan. Että täällä on olemassa tällaisia immeisiä, täällä planetalla. Että viel tässäkin iässä mie koen näin erilaisen ja tapahtumarikkaan kesän! Täsähän vallan nuortuu... On tapahtunut ja sattunut vaikka mitä - jopa niin paljon etten ole oikein kerennä tänne nakutella mitään. Mutta jos se tästä tää meno alkas pikkuhiljaa talven myötä rauhottuu ja sais näitä ajatuksiakin vähän kasaan niin että pysysi tuo pääkoppa menoissa mukana... :) ... eikä järki jäljelle jättäs.