Elämä heittelee.

    Sen mitä atvailin eilennä ehtoolla, että tänään töihin ehken, se toteutui, muttas sitä en tiennyt, ettäs viime yön vietin vieraissa paikassa-joka. Elikkäs taasen oli yksi uusi yöpaikka yhden yön ajan.
Täsä tuonne lähteissä napattu kuva juuri tuolloin valmiiksi saadusta rastain huollosta:



Muutama "uusi" rasta katkenneiden tilalle, monta uutta latvaa, myöskin värellisinäkin, kun niistä rastat olivat jo lyhentyneet, kutistuneet kasaan.



     Ja täsä kuva aamuisen Aurinkoisen noususta Taivahanrannalla kun olin ajelemassa toipilasaikani paikkaan takaisin.

    Tuon jälkeen päivä meni ihan kivasti. Ensin hoidin asioita taajamassa; hain mm. sairaslomalupani Arvauskeskuksesta viedäksein sen Pomollein.
Töissä meni mukavasti pyörittäin itse asiakaspalvelua. Tiskailin ja keskesin tehdä tekeytymään neljä juustokakkua.
Muutoin "meno" olikin sitten hivenen kehenompaa:
   Henk. koht. tuntemuksia tänä pänä miun oikiassa kädessäin:
   Tiedättehän tunteen kun kämmen lävistetään sellaisella jäätelötuutin muotoisella, teräväkärkisellä, metallisella, painavalla, välineellä ( mikä on muuten tään tällaisen nahan tms. reijittimen oikia nimi?! )?
Ei se kipu siitä, vaan se tunne kun kämmenestä ja koko kädestä myös sitä myöten sitten, menee tunto sekä otteet.
Se kun käsi toimii olkapäästä, kyynärpäästä ja osittain ranteestakin. ns. isojen liikkeiden ja -liikeratojen turvin. Mutta itse kämmen ja sormet ovat turran-toimettomat. Vain isot liikkeet onnistuu silläkin koska nuo ylemmät raajan osta toimivat.
On muuten kiva tehdä töitä tuollaisella kädellä, tuollaisen tunteen kädellä.
    Tiesin mitä tein, kun vaine aikaa annoin. Kun otin vasemman käden turvaksi ja avuksi - sen mukaan kuin vasen käsi nyt sekään toimi sitten... Onneksi ei ollut kakkujen koristeluja hienomotoriikalla. "Onneksi" oli limeiden, sitruunoiden ja appelsiinien raastamista, mehujen puristamista; jeeru et otti käsiin, jeeru et nuo toimet olivat vaikiat suorittaa! Jokaisen raasto-liikkeen, jokaisen puristus-liikkeen jälkeen aina vähemmän ja vähemmän voimaa kädessä jäljellä, eikää otetta kiiniottavaa minkähän laista koko käden kämmenessä.
   Toivon huomiseksi päivää parempaa...

    Nyt juuri, nyt istun muksuin 24/7 tykönä ja kirjaan tätä tekstiäin tuottamaani tulevan yöni yöpaikassa. Täällä olen, tänne nyt jää.
   Täsä mietiskelin jo jonkin aikaa et kussa Työt päättyvät tältä erää tulevana lauantaina, niin kyselisin yhdeltä ystävältäin yöpaikkaa kotimatkain varrelta. Yöpyisin siellä ja sit sunnuntaina matkaani tuota jatkaisin valoisaan aikaan.
Nytten kuitenkin taisi käydä niin, ettäs en kyselekkään vaan otan itseäin riuskasti niskastain kiini tyyliin et "kyllä sie osaat ja jaksat", sekä ajelen heti Töitteni jälkeen kotio suoraan. Piiit-kä on matka, muttas olenhan tuon ennenkin ajanut, tosin en nuin yötä vastaan kuten nyt sit joudun tekemään..... Se hivenen emmityttää ja jänskättää.
Muttas jospa se sit "kannattaa", tietyistä syistä. Ja onhan siin myös sekin hyvä "points", ettäs pääsisin jo omaan sänkyyni nukkumaan! Jeeru, ettäs osaan sitä odottaa!


----------------------------------------------


    Joo, kera muksuin 24/7 meni yönseutu ihan mukavasti.
    Aamusella ylös ja matkaan vaine Hepo Hopiallain.
Karautimma yhteen paikalliseen kaffioon sillä eilennä ehtoolla kun kuikkasin piiitä-kästä aikaa tilini saldoa, niin hämmästyin, kummastuin, kovin kun se näytti reilusti vähäisempää määrää mitä mie olin itse laskeskellut ja mielessäin pitänyt!
Katsastin tilitapahtumani nuo ja hokasin yhden "epäilyttävän" toimen siellä. Muistan itse tuon ostoksein hyvin kyseisessä kaffiossa käydessäin noin viikkonen sitten: ostin kaffeeta mukillisen; 3,20e - muttas tiliäni olikin veloitettu 33,20 euron edestä!
Näimpä sitten aamusella tänä pänä karautin kyseiseen paikkaan Hepollain ja kyselemään ryhdyin et olisiko tätä oikaistavissa. Onneksein oli. Kertoivat, että menee tosin aikaa, muttas oikasevat tietystikin.
Hyvä näin vaikkas toisaaltaan taasen: siin oli ne rahnat, se pätäkkä, millä meinasin Hepoain ruokkia, menovettä masuunsa antaa! Nytpä sitä ei sit miulla ollutkana olleskan.... ja tulee vasta - joskus. Täten vuottamaan jäänen vaine rahnaa tuota ja sitä ennen ensimmäiseksi vaikkas huomista palkkaani, jotta masunsa täyttää voinen ja sit lauantaina kotianikin ajaa!
    Päivä Töitä ja nyt jo sitten jälleen majan paikkaa vaihtain toisaalla sukulaisteni tykönä; yönsija täällä.
    Mielessäin alan näköjään laskeskella päiviä, hyvä etten jo tunteja, siihen että pääsen lähtemään kotio kohti....


-----------------------------------------------


    Tältä, toiseksi vikalta päivältä, ei ni mitään erikoisempaa.
    Päivä Töitä ja nyt sit ehtoo työpaikalla koskapa ensi yön majailen juurikin täällä taasen;




-------------------------------------------


    Eilennä ( nyt kun tätä täsä kotonain ollen kirjaan ) aamusella ylös, menovettä kävin Hepo Hopiaani saamassa ja sit myöskin muksuin tyköä omat eväät pakkasesta hakemassa, jotta sainen ne eilennä kotiain mukaani tuotua; muutamat hassut Leipäset jäi syömäti siitä määrästä mitä täältä kotoain lähteissäin mukaani otin ja laskeskelin, ettäs suunilleen tuon verta niitä tarviin parille viikolle mukaani. Samoin kuin viime sunnuntaina tekemistäin pizzoista jäi suunilleen puolet syömäti. Ei mitä; onpahan sit tääl kois mitä syödä.
   Samalla pyysin häntä myöskin tekemään jonkin lettikampauksen rastoihini näihin. Niihen sitten hän viel ystävällisesti kiinitti miun jo aikaisemmalla viikolla hankkimani koriste-kurpitsat kiinni.
Olipahan edes jotahin "Halloween"-kamaa miullahin Töissä ylläin kun kerta sitä nyt sit eilennä siellä Töissä juhlistettiin.
Itse en niin perusta koko Halloweenista. Kaiken maailman krääsä ja kulutusjuhla vaine. Tuolta Maailmalta Avaralta Suomemmekin maahan rantautunut hömppä-juhla.
Olisi vaikkas perin-suomalainen Kekri-juhla tahi sitten vaikkas juhlittaisiin ennimmin tuota ensiviikonloppuna olevaista Pyhäinmiestenpäivää, joka sittemmin vuonna 1955 on muutettu Pyhäinpäiväksi, poistain siitä tuon "miesten"-nimike. Pyhäinpäivänä muistellaan omia edesmennehiä läheisiä, kristinuskon marttyyreja ja Kristukseen uskovia kuolleita.
   Muutoin eilinen menikin Töiden merkeissä joista onneksein sit Pomoin päästi miut jo hivenen aikaisemmin lähtemään tienpäälle kotimatkallein. Noin himpun jälkeen kahden lähdin ajoon. Yhden pysähdyksen pidin Pulkkilassa;



... jossa en nyt kuvanutkaan "Alien-vyöhykettä" vaan tällaisen erilaisen "Alienin" nyt sitten.
Täsä näkyy tää miun eilinen kampauksein. Ihan sillä halusin tään kuvata kun tuolla Töissäkin asiakkaat kehuivat kampausta ja koristelua tätä. Yksikin kyseli et saako hän kuvata tätä sekä minua? Sanoin et tottahan toki, kuhan vaine työn tuoksinnassa se tapahtuu; poseraamaan en kerkiä.
Tuossa Pulkkilassa kun löin maihin ja kävin kaffeella, niin tunsin ja huomasin kuin tuon huoltamon henkilökunta "laittoi silmälle" miut ja miun kuontaloni, aivan selvästi. Kassalle tullut henkilö loineh lausumahankin ääneen, ettäs siulla ( miulla siis ) on todella mahtava ja kaunis kampaus! Otimma kehut nuo vastaan ja kiittelin sanoistansa noista häntä.
    Se hyvä tosiaan, että Pomo päästi miut aikaisemmin kuin vasta päivän lopuksi lähtemään matkaani miun, sillä täten kerkesinkin lautalle klo.18.00. ylitse salmen tuon ( Luodonselkä ) eikää tarvinnut olla rannalla esim. hivenen tuon jälkeen sekä täten sit vuottaa seuraavaa lauttaa joka olisi ollut vasta 19.30.! Siitä sitten viellä noin tunnin matka kussa kotonain olisin/olen/olin.
Nyt olinkin täten "jo" klo.19.00. mennessä ihan kotonain asti!

     Täsä kuitenkin ennen kotiain menoain lauttarannasta Taivaanrannanmaalauksiain kun hokasin, ettäs sieltähän se Kuun Kummajainen isona Superkuun oloisena nousee:









    "Kohti auringonlaskua." - matkani tää vei eilennä ehtoolla. Kohti kotio.




    Kotiain ehättäydyttyäin roudasin kaik kamat Hepoin seljästä sisälle, levitelyy niistä vaine pakolliset kamat paikoillensa ja lopun ehtoon olla öllöttelin - huokasin.
   Oloin oli: "Voi kuinka onnellinen voikaa olla hän kun kotiinsa päässyt on ja istunut päivän Töiden ja noin viiden tunnin kotimatkan jälkeen omassa-kotona!"



    Jeeru miten sitä oppiikaan arvostamaan omaa kotia ja omia olojaan kun esim. näin parisen viikkoa toisten nurkissa hyysää! Mietinkin, nottas melkeinpä sitä olisin voinut polvistua tuohon tupain lattialle ja suudellla tannertansa sitä, sillä niin kiitollinen olin ja olemma tästä kodistain olevaisesta! Hassu ja aivan typerä ajatus toi pussaaminen ja kumarteleminen, muttas josko tuo nyt jotenkin, edes osin, kuvaisi sitä miten kiitollinen saatoin ja saatan olla yhä iellehenkin?
    Mietin, ettäs kun se tuo Sukumme Mummo, on nyt mennyt aikas lailla alaspäin lähinnä muistinsa takia ja kohdalta, niin voin oikeestaan ajatella ja nähdä hänen olo sekä tilansa JOS hänet joutuisimme nyt hyysäämään johkin hoitokotiin! Ei, ei hän tuntisi sitä paikkaa kodikseen.
Voin tuntea ja ajatella mitenkä hänkin on onnellinen siitä, että hänellä on OMA koti ja omat olot nyt ( viellä ainakin ). Toivon todella, että hän sen verta pysyisi "tolpillaan" viellä ja pidemmänkin ajan viellä, ettei hänen tarvitseisi viel aikoihin siirtyä johkin hoiva- tahi hoitokotiin. On se tää "oma tupa, oma lupa" sen verta arvokas ja tähellinen asia ihmisen elossa!

   "...nyt kun tätä täsä kotonain ollen kirjaan...." niin on päivä uusi, jälkeen "reissuin" tuon.
   Huomasinkin, ettäs sitähän olin oikeestaan reissutyöläinen, miekin nyt sitten! Asun, elän ja kotini on täällä nyt. Työni sitten on tuolla Maailmalla Avaralla ja sen peräänhän mie sinne sit läksin nytkin! Pitääkin otella Verottajalta tietoa, et olisiko työmatkat verohelpotuksen piiriin kuuluvaiset....?
    Tää päivä sitten on mennyt mm. käyden saunassa. Pesten ennen reissuain käyneiden Pirpanaisten liinavaatteita, sekä itsein raissussa ollehet liinavaatteet. Reissukamppeet, vaatteet, vuottavat viellä pesuaan...
Maasto-, retkikengät sekä autoin kuskin paikan automatot jouduin käsin pesemään, sillä josain vaiheessa tuota reissuain olen nuilla kenkäsilläin koiran tsittaan stallade, ja se sitta sitten oli tarttunut pohjiin kenkästen kiini sekä siitä itse sit sotannut auton nuo matot sillä sitalla! Ei kivaa, ei.
Kaiken maailman ( kahden näiden viikkosen ajanjakson aikaiset ) laskut vuottavat, muksuin 24/7 eräätkin asiat ja paperit vuottavat hoitajaansa ( paljon kirjepostia oli tullut postikaatikkooni kun sen käväisin tyhjäämässä! ). Puhumatikaan omistain hommeleista.
    No, muttas nyt on aikaa kun Töitä ei ole. Täsä päiviä muutamia ja asiain hoitoa erinäisiä. Kyllä ne siitään vähenee, eiks vaine?

    Sen verta viel kuitenkin hohkasen, kun Töistä juuri tulimma poies. Pomo tuntui kyselevän Piipparkakkumökkien perään: josko tekisin taasen niitä?
Luulen etten tee tänä vuonna. Ihan vaine siksi, ettäs täsä Pienessä Punaisessa-pirtissa on tosi surkia paistoinen leivinuuni ja sekin surkeus on surkian pieni, paistaa nyt ammatikseen mitään siinä! Jos saisinkin paisteltua sen päälle toistakymmentä Piipparikakun elementtiä siinä, niin kuis mie ne sit kuljettaisin ehyvinä tuonne Töihin asti? En ainakaan valmiiksi kasattuina! Ja se et jos tekisin ne elementit, saisin kuljetettua ne perille asti, niin sitten pitis lainata jostahin hellaa, ettäs saisin liimailtua ne kasaan -mökeiksi kunne ensin olisin tilat lainannut et jokahinen päivä työpäivän jälkeen viel pakertaisin ja koristelisin ne lementit kuntoonsa! Siis Töitten lisäksi rasittaisin käsiäin näitä kyseisinä päivinä, kun jo pelkästään Työt syövät käsiäin näitä! Ei, ei tule "kauppoja".

    Nyt loppu, nyt "The end." ja - näkyillän.