...yhest persiistä tää elämä. Majani Matalainen "kaivelee hampaankolossain" ihan toin teolla.
Tänään totesin tähän tappaan lyhyesti ja ytimekkäästi:

   "Joo, tää piti olla ilon päivä. Kävin "kemuissa": Lapinlahtelaisten karjalaisten 70v. juhlissa liturgioineen, ruokineen ja kaikkineen.
Ja noin muutenkin eiks ookkin ihkun ihanaisen tuulinen päivä - ainakin täällä Humisevallaharjulla!
Puhumattakaan siitä että noin muuten onnellinen oon...
   "Paskat!": sanon taasen ja vie ihan että "Paskan marjat!". Tai vielkö löytys joku sananen joka olisi vielä paree? Sellanen ihan sieltä pohjista, pohjamudista, munaskuista asti lähtevä sana! Sellainen sana tähän paikkaan - kiitos!
Sain soiton talolta-ni. Voi että on mieltä ylentävää. On ihanaa, on oikein korvia hivelevää... Ja pask...!
   Ollappa nyt taasen ne munaskut itelläin tahi sit miulla joku tässä takapiruna: sellanen jolla on munat, niin vois laitella ihan toillaan nappisia vastatusten ja kokeilla kuka on kukin! Vit...!
Jättäsin koko revohkan sellasen kakslahtkeisen huomaan ilo mielin...
"

   Sitten pillitin, vollotin, ja viel kaikkee, kaikkee muutai. Mittiin että onneks se on toisen suru toisen riemu: Nyt onnekseen saavat tään Majani Mahtavaisen hiirulaiset aivan varmasti saunaansa tarpeeksi kylpyvettä! ( Taasen... )
Mietin että on se kumma kuin paljon se toi Luoja näitä antaa yhelle kantaa? Tuntuu että eiköhän nuita olis miunkin osalta jo ihan tarpeeksi? Selkä taipuu jo painoista, valittaa kivuista ja painuu kasaan... kunne sitten kohta: "Naks!".
Vahi kattooko Luoja tuo mahtava että siin on nainen, mummonen, jolla rahkehia riittää. "Kyl hää kestää - tämänkin."