"Elämälle kiitos, sain siltä paljon..." on erään tunnetun laulun sanojen joukossa. Mie voisin ja itse asiassa haluankin nyt lausus nuo samaiset sanaset Mummolle muodossansa: "Mummolle kiitos, sain siulta paljon..." sillä eilinen oli todella antoisa ja ihanainen päivä. Surku vainen kun se oli vain se yksi ainukainen päivä jolloin voimme olla nyt tällä haavaa yhes koos sillä Mummolla oli omia menoja jo eile ehtoolla ja miun täytyy "valua" kotia kohen sillä endinä ( sunnuntaina ) poikain miun tarviivat autoin, Poika Poloisen, taasen laineen mennessään mökillemme kattoa pellittää - nyt aittaan.
Ehtoolla Mummon luolta suuntiimme lähteissä sanoimme heipat ja totesimme että olisihan se ollut mukava käydä hänen mökillään tänään saunomassa päivällä mutta kun... mie lähden jo aikaseen aamutuimaan liikenteeseen ja hän taasen heräilee myöhemmin js sit hääräilee kissojensa kera. Joten ei, ni ei matsaa yksiin meitin jutskat nyt.

   Niinpäs mie sitten tänä aamuna simmuin aukastuain ja aamutoimet tehtyäin starttade Poika Poloiseni käyntiin ja suuntasin kokkain tien päälle. Suunta koiliseen...
Mietiskelin siin alku kilometreillä et näin se vaine taasen tuo elämä kuljettaa miutai ihan oman mielensä mukkaan: suunnittelinhan itse että olisin aloittanut reissuin tään menemällä ensin Heinävedelle luostareille ja yöpyväni siellä mutta kun Lintulassa eivät enää tähän aikaan syssystä majoittele vierahia ja Valamossa oli se yö jo täyttä yöpyjiä niin mie sit "jäin ilman" ja aloitinkin matkain näin toisehen suuntaan - suoraan Tampereelle nääs.
Eihän täsä mitään, hyvinhän tääkin kävi. Näin Mummon ja sain tutustua himpun pitemmällä ajalla tähän kulmaa Suomemme maata. Eri paikkakuntiin syvemmin kuin jos olisin yöpynnäkkin Heinävedellä... Et tälleensä.
   Matkain taittuvi ensin ISON, kaarevan sillan yli... Oli muutes mahtava ajaa sellasta itte ( kun ain olen ollunna siel kartturin puolella enkä ratin takana... ) ... sitten Karkunvuoren tunnelin läpi... Ja mie mietin ettäs Kun nyt täsä täl reissullain ajalen pakosta pätkiä sellasia teitä ku 3-tie, 4-tie ja 9-tie jotka ovat ainakin miun mielestäin tosi liikennöityjä ni sellaset eivät ole todellakaan miun suosikkejani! Eivät yhtään. Piste. Mielestäin ne ovat sit "kauheuksen kanahäkkejä" ajaa. Karseita ruuhkia, paljon liikennettä. Ja etippäs siin sit näin "maalaisena" et minne pitää mennä ja ajaa. Ite siin ajaessa. Vasite kun et tajua, nää, ain et missä kohtaa on katujen nimet, minne mikin tie johtaa? Missä on tuonkin niminen paikkakunta; pitääkö miun sinne kääntyä? ( Sillä etukäteen kartasta kattoissa olenkin "tähdännyt" aivan muunlaisen nimen omaavalle paikkakunnalle - eikä miulla ole NAVIGAATTORIA, EIKÄ TULE olemaan! ) Olis tää kaik helppoo ku saisin ielleen istua kartturina kartturin paikalla ja joku toinen ajas - hei muutes, HALUAISKO joku, kuka vaine, tästä HYVÄN kartturin? TAITAVAN kartanlukijan? Mie voisin ihan mielelläin alkaa siihen pestiin jos vaine joku sit ajas!
   Matkain taittuvi taasen sumun kera. Tänään onneksi se oli himpun hellittänyt eilisestään ja nyt näki jo paikoitellen pitempiäkin taipaleita eteensä ja pystyin ihailemaan maisemia sekä valokuvaamaan enempi. Ja päivän pääskytysten edetessään yhä enempi...
  
2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

  Nämä kaksi ihanaista, syssyisten viljavainioiden, okrankeltaisten peltojen, kuvat kuvasin Orimattilan jälkeen luullakseni Hirsilän isoilla peltoaukeilla.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Hirsilän jälkeen tuli Juupajoki ja aika aamukaffeelle. Huomasin tienposkesta ihanisen kiemuraisen mainoskyltin Cafe... ja jotain. Olen todella syvästi pahoillani etten painanut sen nimeä mitenkään muistiini sillä se olisi ollut ihan hyvä juttu muistaa...
   Paikalla tuolla oli polttoaineen kylmäjakeluasema ( En kuitenkaan viel tankannut vaikka Hepo Hopea jo siihen malliin vikuroitsi ettäs pitis saaha pikkuhiljaa kaurarehua rinnuksen alle... siis tankin bensatikku sojotti jo aikas alhaalla. ), ja sitten tää pieni rakennus jossa oli tää kaffila. Lähteissäin huomasin että mm. aamupuuro maksoi siellä 1,00e! Hurjaa ajatellen mitä kaikkea siihen hintaan sai! ( Peruspuuron ja sitten siihen lisukkeiksi vaikka hiutaleita, hilloa, jugurttia, leseitä, yms. yms. )
   Pihaansa tullessa "silmäin käänsin, katsein väänsin, kohti kaunista... " eli JO autoni parkkeeratessain silmäin terttuvi erääseen miehenpuolikkaan silmiin läpi sen kaffilan lasiseinän... Kaffilaan astuessain huomasin kuin oli piskuinen paikka: myyntitiski, myyntihyllyt ja muutama pöytä. Mihkäs sitä mie istuisin kuppini kera? No, mihkäs muualle kuin siinne sen samaisen miehen pöydän jatkeen päähän - sillä enhän uskaltanut istahtaa toiseen pöytään jossa näytti istuvan kaksi iäkkäämpää miestä...
Kotvan siin kaffeetain hörppiessä, muutaman katseen vaihdettua astui "tupaan" tuohon kaksi hyvinkin suulasta miehen kuvaa ( nuoria, ylen nuoria ) jotka alkoivat kyselemään tältä "mieheltäni" ja hänen kaffeekaveriltaan että ettekö poijat syö aamupuuroa? Siitä sitten lähti , heijän pöytään samaiseen puolipaikkeille puurolautasineen tultuaan, juttua puolin ja toisin liikenteeseen ja enhän mie MALTTANUT siinä heittää sanasta ja toistakin välleen! HYvänen aika sentään - niin "herkullinen" tilanne olisi mennyt "sivu suun"!
Tämän "papupadan" pitäessä juttua yllä ja pulputessa kävi ilmi että hän ja kaverinsa syövät ain aamupuuron, ja hänen pitää ain "vahtia" että kaverinsa syö puuronsa ( tarkoitti näköjään sitä että hän söi nopeammin ja sit vuottain katteli kun toinen söi omansa loppuun asti ). Samaten tuli selväksi että hän itse on kaveriaan nuorempi vaikkas mie luulin toisin päin! Kaveri oli siloposkinen, nuoren poijan pyöreän nuoren näköinen. Itte hää oli jo elämää kokeneen ja koulineen näköinen. Puhe tyylistään atvaileisin et oliko hää romaaniverta? Mee ja tiijä häntä...
Muttas ne toiset sit siellä ihan pöytäsen päässä... se "silmäpeli"... se oli hiljaisempi heppu se. Tai he kumpikin. Mutta silmäpeli jatkui meitin kesken yhä.... Kunne sitten lähtivät hommillensa "kesken kaiken" ja, ja, viel ulkona akkunan tuon välillämme olevan takaa kulkiessaan vielä viimeisen silmäyksensä miuhun loi! Oi, voi!
Mietin, voi mietin vaikkas mitä. Mietin ettäs olisiko siis MIULLA VIELÄ mahdollisuutta suhteeseen uuteen? Siis silleen että joku TODELLAKIN pitäisi miuta nättinä, haluttavana, yms.? Olisiko se mahdollista? Mietin ja harmittelin etten ole mikään rohkelikko ja kysässyt edes miehen tuon komian puh.nro. tms.! ( Oh-hoh, olisimpas mie ollut silloin rohkia! Huh! ) Olisiko hän sitä antanut? Olisiko hän ollut samoilla "linjoilla" - sittenkään?
Ja ihan kauheimmissa "fantasijoissa" - kertoisinko tätä olleskaan? - no se olisi sensuroitua joka tapauksessa joten jääköön nyt sit siun ajateltavaksi ja kuviteltavaksi se... Mut silleen - komia oli mie ja jeeru että vei jalat alta! Viel monien, monien, kilometrien ajaksi. Ja näköjään vielkin mielessäin pyörähtellöö...


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   "Onko Mänttään mänijöitä - juna men justiisa..." jos nöin savolaista Kalakukko-laulua lainaisin.
Täsä olen siis menossa Mänttää kohen. Ja tämä on sitä tään päiväistä usvaseinää, tää. Ajajessa esim. tästä kohdasta, tuota usvaseinää kohen tuli ajatusta että kato ku tie päättyykin tohon usvaseinään. "Sen jälkeen tulee vastaan tyhjyys." "Putoan tuolla reunalta alas..."

   Mänttän mentyäin halusin käydä katsomassa siellä Taidekeskus Honkahovi & kahvilan mutta harhailtuani Mänttän keskuksen liepeillä muutaman tovin ja kierettyäin siin sivussa vähä välleen erään liikenneynpyrän "muutamia" kertoja ynpäri ( siin saatto joku sivusta seurannut ajatelle että tuo se" pyörii ku puolukka pil..."  ) huomasin pettymyksekseni kysein paikan löydettyäin ettäs se olisi ollut tänään auki VASTA 12-16! Enhän mie sinne asti malttanna vuotella joten ei kus iellee järilöih vaine....

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Tämä on Mänttän kirkko. Ja tämän kirkon kupeella oli jokahinen reunama likeltään vejetty naruilla "kiinni" ja jokahisessa narussa, ei kun niihin tolppien päällä luki että liki kirkkoa meno kieletty katolta irtoavien kattotiilien takia!
Nätti oli kirkkonen vaikkas en sisällensä päässy kun eiväthän enää näin syssyllä ole kesäkausien Tiekirkot enää voimassa. Ei kirkkojen sisälle pääse kattoo Suomessa ku kesä aikaan ja sit tietty palvelusten aikoihin - jos kirkossaan sit pietään palveluksia eikäs niitä ole "ulkoistettu" talven ajaksi "evakkoon" esim. seurakuntataloihin ja -keskuksiin...

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Kirkon ejessä, torin laidassa oli tämä patsas. Tämä on ( ilmiselvästi, tuonhan jokahinen tajuaa joka taidetta jotain seuraa ) Alaksis Kiven patsas. O-oon!  Tämän on tehnä Wäinö Aaltonen ajattelija-aiheisena ( kuvaa kirjailijoita ja filosofeja  kierteisessä asennossa ajattelemassa ), kobtistisena taiteena. Tämä on ollut hänen ehdotuksensa Helsingin Rautatietorilla sijaitsevaan Kiven patsaaseen mutta sen ovat jotkut torjuneet ja siitä onkin sit pitännä tehdä ihan näköisensä patsas. ( Enks olekkin viisas? Kopsasin patsaan tekstistä tään... )

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Torilla tuolla oli tod. kauniit kesäkukka istutukset! Huh että oli silmille iloa! Tällaisia ISOJA istutuksia oli torin ja sen koko keskusaukion laitamilla monia, monia. Nää ovat pelarguita.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Mänttästä pois lähteissään pyörsin autoin nopiaan kun huomasin oikialla tienposkessa tällaisen näyn. Luulin ensin että toi tehdas tuolla takanan on Mänttän Tissue-tehdas mutta ei, sehän olikin Mänttän Energia Oy:n valtava sähköntuotto kompleksi. Mutta kauniilla paikalla näin sivusta kattojan silmin. Tällainen pieni lahdeke ( vai oliko se sittenkin lampi? ) siin kylän raitin ja tehtaan välissä.

   Mänttän jälkeen alelin eteen päin ja poikkesin Lehtosaareen eräälle levähdyspaikalle.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Siellä oli tällainen suljettu, lie jo poistetuu käytöstä kokonaan, pieni, kioski/kaffila. Kaunis oli rakennus. Ihanan harmajat rakenteet ja hirret.
Mietin että tää on tätä matkaajan ihanuutta, ja maisemista, silmien näyistä nauttivan immeisen riemua ja - tuskaa...
Mietin että puolisoni sitä piti ain pieniä teitä matkaamisesta. Hän etti ein mieluummin pient kylätiet ja muut sellaiset kulkea ja matkustaa. Kuten miekin silloin, ja nytkin. ( Muistot nää-kin vaine läikähtävät silloin tällöin mielehen... voih! )

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Näin kaunista oli tämän rakennuksen, tämän levähdyspaikan rannassa. Ihan sopivan kokoinen, isohko, uimaranta ihanan hienolla sannalla "varustettunna". Joku tuolla seljällä oli veneineen kalastelemassa... kuten puolisoinkin aikoinaan pruukkasi kalastella...

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

"Hole in the pocket." Reikä taskussa.... nyt siinäuintirannan laiturissa. Jolla-kulla on ollunna "järkeä" kopasta et syttyykö puu palamaan....!

   Pohjoisemmaksi mieli vetää. Yhä ylemmäksi maapallon sivua kapuan. Keuruuta "kosiskelen"...
   Mietin mikä kummallinen, tai yleensä -mikä "voima" on immeisen silmillä ja katseilla? Miten silmät voivat "puhua"? Mitä katseet merkitsevät? Ja mitä se saa immeiset tuntemaan... sillä viel Mänttän jälkeen Keuruulle mennessä mielessä tuo "kumma homma" yhä pysyi.
Näin tuokioita muutamia jo kuluneena kun tätä täsä nakuttelen...
Sanotaanhan että "silmät ovat sielun peili". Niin ne mielestäni ovat. Niistä näkee milloin immeinen on iloinen, surullinen, vihainen tms.. Mutta näkee ne ja kaikkea muutakin. Esim. itse olen oppinut näin monen muoskan äitinä katsomaan silmistään että millon muoskalla ( ja nyttemmin muoskiin mukeloilla ) on sen verta paljon kuumetta että pitää alkaa jo huolestumaan ja hoitelemaan sitä alaspäin laskeikseen. Tahi millon nyt immeinen yleensäki on sairas -se näkyy silmistänsä. Niistä näkyy milloin immeinen valehtelee, milloin luikkii "pakosalla" tilanteesta/jutteluista. Niistä näkee tykkäämisen, ihastumisen ( voi kuin silmänsä silloin tuikkivat kirkkahasti ), rakastumisen ja - kiinnostuksensa. Kuten tänään...

   Keuruulle saavuttuani etsin sieltä ensin kirkon, Vanhan Kirkon. Ja kiersin sen ynpäri, änpäri, sekä sen liki olleet vanhat, vanhat hautansa.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Kirkkonen tämä hiljainen ( ei auki ) oli TOOOSI nätti. Mie sit tykkäsin tästä. Kaunis.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Kirkon kaik akkunat olivat vanhoja. Sellaisia käsin tehtyjä ( onko se tekotapa muistini mukaan puhaltamalla tehty? ) joissa näkyi niiden epätasaisuudet ja kaik sellaiset käsin tehdyn jäljet.
Kattonsa oli paanukatto. Ja se paanutus on tehty niin ikään ihansati kuvioiden. Niitä ei ole vain "rätkitty" sinne katolle suojaksi tämän kirkon vaan ne on aseteltu sinne tarkoin harkituille ja suunnitelluille paikoille. Tekijällä/suunnittelijalla on siis ollut "silmää"...
Kivijalkansa oli ihan todellakin kivijalka eikä mikään betonivalu tahi harkko-jalka.
Jokahisella seinustallaan oli tällaiset tynnyrit ja sankot. En käynyt liki tarkistamassa oliko tynnyreissä näissä vettä mutta luulisin tuota et PITÄÄ olla kun on tällainen puinen, vanha rakennus kysessä...

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Vastapuolta tätä Vanhaa Kirkkoa oli tämä uudempi kirkkonen. Nämä olivat liikenneynpyrän kahdella eri kulmauksella vieretysten toisiaan. Tästä kirkosta en osaa sanoa muuta kuin et tämä oli korkiammalla mäen nyppylällä ja on tiilinen.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Mutta tästäpä osaan kertoa:
Tämän Herras-Miehen tapasin tähän kirkkoon menemässä. Hän kapuri kirkon rinteen portahia yhä ylemmäksi ja kertoi miulle et kirkkoon pitää joutua... Tokaisin hälle ettei hän sinne nyt valitettavasti pääse - kirkko on kiinni. Niinpäs tämä kirkkokansaan kuuluva vieras otti levittäin siipensä ja suhahutti sukkelaan ittensä Taivahan teille.
   Kirkot "katsastettuani" kipaisin kirkon alapuolella olevalle Tuottajaintorille ja ostimma makiaa paikallisen tuottajan tekemää chili-suklaata! Jam!

   Keuruulta Multialle, pikku hiljaa hivuttain...
   Sillä tuokin väli olisi taittunna suit sait sukkelaan muttas kun siellä tien päällä nyt sattu olemaan joku "teitten tukko"! Ei, se ei ollut mikään karavaanari, tahi maan-ilmeilijä. Ei. Se oli "ihanainen" MESE! Totta, se oli Merseidesbens! Mese!
Esessäni ajeli ( siis körötteli ) välleen satasenkin alueella JOKU TAUKKI mesellään joka oli R320CDI ja jotain 4MATC -mallia. Sillä ei varmaan päässyt lujempaa - on muuten kurjaa KUN autollansa ei pääse/voi ajaa LUJEMPAA kuin 80km/h! Mutta eihän sitä voikkaan kaikilla autoilla... toista se on nää volkkarit....
Ja sitä paitsi siin auton tuon takana matellessa kerkesin "luetteloida" himpun muutakin: On muuten ruma auto! Sen "persuus" "roikkuu"  maassa asti niin ettei siihen väliin jää oikein mitään maavaraa! Ja se "roikkuva" osa näkyy näin takana tulijalleen, on takaa näkyvissä: sieltä näky varmaan takakontin pohja ja kaik sen ulkokuoret - ja ne kaksi pakoputken päätä... Sekä se "perse" on IKÄVÄN pyöreä! Sellanen muodoton, pyöreä. Ei mitään SÄRMÄÄ! Ei sit ollenkaan! Se luo koko autolle sellasen typerän pyöreän, profiilin takaa päin kattoissa. Yäk! Toista nää kaik on esim. tällasella volkkarilla...
   Multian kirkolle saavuttuani mietiskelin ettäs taitaa mesen omistaja ihmetellä että olenko jokin varjostaja tahi leikinkö seuraa johtajaa kun ajoin samoja teitä kuin hän. Käänyin samoissa risteyksissä ja sitten vihon viimein parkkeerasin autoin kirkon parkkiin, kun hän itse siihen vastapäätä miuta  ( peraus autoain kohen ) seurakuntakeskuksen pihaan... Oih... Hän oli joku jok toi kukkasia kohta alkavaan siunaustilaisuuteen sinne Multian kirkkoon... Otan osaa. Anteeksi.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Multian kirkko on rakennettu 1795-1796. Se rakennettiin silloin ns. tasa-vartiseksi ristikirkoksi ja sitten vuonna 1900 uusittiin täysin tehden siihen uusi laipio. Samalla kirkkon kattoa korotettiin, purettiin vieressä ollut kellotapuli ja rakennettiin uusi kirkon itäiseen sakaraan liittäin.
Kirkko on vihitty Lovisa Charlottan kirkoksi Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin kihlatun mukaan. ( Tämä kihlaus piti purkaa Venäjän hallitsijan vastustaissa sitä ja niin sitten se oli sen kihlauksen sekä tarun loppu.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Kirkon sisälle pääsin kuikkaamaan kun seurakunnan suntio ( varmaankin suntio ) kävi viemässä ne muistokukat sisälle ja jutteli sit siin samalla kanssani tästä kirkosta. Hän kehui näitä penkkejä mukaviksi istua. "Ovat niin hyvin muotoillut istujien mukaan. Selkänoja sopivasti kallellansa ja istuinosa muotoiltu takapuolen mukaan."

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Katto kuin on kauniit kristalli( vahi lasi- )kruunu! Näitä oli tämä yksi ainua. Ei, oli siel toinenkin mutta pienempi. Ja nonta ns. tavallista, metellista.
Mutta siitä eriloinen nykyaikaan ( sen mitä kesällä mm. kiertelin kirkkoja ja sain kuulla tarinoitaan ) että tämä on käytössä läpi vuoden; kesät, talvet!
   Pois kirkosta lähteissä tämä juttukumppanini kertoi miulle että käy katsomassa myös vanha hautausmaa. Se on komialla paikalla ja komiammaksi viel muuttuu ensi viikolla kun hyö raivaavat sen ja rannan välisen vesakon poies.
Miehän kävin ja totesin miehen tuon totta puhuneen. Voi että oli kauniilla paikalla ja kaunis hautausmaa! Tätä eneen mieleeni on jäänyt kauniina ja erilaisena hautausmaana vain Kiuruveden hautausmaa. Nyt löytyitäältä  toinen selainen.

   Tämän Multian jälkeen maisemat vaihtuivat vähäksi aikaa "korveksi". Kahta puolta tietä joko soista maastoa kera "vaivaisen" kasvustonsa, tahi sitten ns. asumatonta ryteikköä. Siellä, täällä, joskus jokunen mettäautotien alku tahi jonnekkin kauemmaksi johtava kylätien tahi tilan tien pää. Ei ni ristin-sielua, ei mailla, ei halmeilla... Tietä vaine tällaista.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Yksi "eläväinen" "pilkahdus" oli sillä matkalla ( tuolla korpien keskellä ) kuitenkin. Äkkäsin taasen kyltin tienposkesta joka kertoi että noin sen-ja-sen metrin päästä vasempaan ja sitten 8km etiäpäin niin sieltä sit löytyy näköalapaikka.
Mietin että täältä tasasilta "lakeuksilta", soilta, rämeiköstä-kö? Not way! Ei ikinä. Mutta ainhan kannattaa kuiteskii toivoa sillä toivon on ain hyvä elää... ja käänsin taasen rattiain suuntaan nuolen.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   "VAU!": oli reaktioni kun lik pääsin. "Täältähän löytyy kuin löytyykin mäki jota autolla ensin kavuta ylös..." ja sieltä periltä löysin tällaisen ISON mäen päältä, näköalatornin.
Tämä on Kiiskilänmäen päällä ja on  268,55m korkia ( kait merenpinnasta? Eiks siitä verraten ain esitetä kaikkien korkeus? )
Hulppeat olivat näköalat jokahiseen suuntaan! Tornin laelle oli merkitty mikä on mikin ilmansuunta ja sit oli viel karttakin josta pysty katsomaan ja vertaamaan näkemäänsä että mitä paikkakuntia on missäkin suunnassa.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Tuolla juurella Hepo Hopia, Poikain Poloinen, vuottaa ajajaansa.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Tässä tornissa oli elämäni ensimmäiset ihanat portaat. Tai siis tää oli rakennettu sellaiseksi että tällainen korkianpaikankammoinenkin uskalsi ihan het eka "yrittämällä" kavuta ihan ylimmälle tasolle. Ja sen riemun sekä reippauden aiheutti se että nämä portaat eivät kierrä kerroksesta toiseen tämän tornin ULKOREUNAA kiertäin vaan olivat rakennetut tällalailla tornin sisälle. Ei tarvinna kavuta "kuikkien" ulos ja pelätä koska tipahtaa laijan ylitse. SIllä siitä kait se korkianpaikankammo "ruokansa" saapi...

   Uurainen oli myös mukavan pieni paikka. Miun oli siellä helppo ajella ja ettiä haluamaani. Ensin kirkko...

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Tälläinen risti-kirkko. Puinen, kellertävä. Ei toisaaltaan mitenkään erikoinen ja luokseenkaan kutsuvainen. Ns. tavan kirkko. Mutta katsoppa nuita kirkon ovia...

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

... niistä tuli miulle mielehen ensimmäisenä jonkin esim. pohjalaisen, vanhan, maatilan päärakennuksen ovet. Sitten... anteeksi vain... pöllö. Ja viimotteeksi jokin taidokkaan taiteellinen ovi. ( Jännä kuviointi ja väritys kera pienten ruutuakkunoiden. )

2015.9%20%282%29.jpg

   Uursisissa "jalkauduin" taasen. Siis muutakin kuin vain pistäytyäksein. Mm. evästin, palastin. Ja täsä on "palasein" kera tärkeimpien matka-"kumppaneideni": lompakko, autoni avaimet, kännykkäpussikka ( kännyllä parhaillaan kuvaan tätä kuvaa ) ja sitten tietty - kamerani!
   Eväät ostettuani otinma ja istuimma kaupan ns. rappusille. Siihen vain. Aurinko Armahan tilloteltavaksi ja ohitse kulkijoiden kummasteltavaksi. Mielessäin lause: "Älä koskaan päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, niin ettet voisi tällaisenäkin syys ( kevät ) päivänä istua kaupan ( tavaratalon ) rappusille ja syödä jäätelöä!" Nam!

   "Förpelin Palikat" laulaisivat "Leijonaan mä metsästän" - laulussaan että "...vihdoinkin perillä!" Niin miekin totesin tään päivän iltäpäivän puolla kun saavuin vihdoinkin Äänekoskelle.
Kävin majapaikassain, lunastin avaimeni, nakkasin kamppeeni huoneeseen ja koppasin kamerain kätehen sekä painuin takasin baanalle.
   Suuntasin kohti paikallista "Rivieraa" eli Kovalanniemen päässä olevaa pitkähköä hiekka- ja uimarnataa. Tämän vinkin miulle kertoi vastaanottovirkailija kun hältä kyselin että mitä täällä kannattaisi käydä katselemassa? "Mitä nähtävää täällä on?"

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Tämä niemi oli ylt´ ympäriinsä hiekkaiseien rantojen ja vesien ympäröimä. Paikoin täällä oli veneitä vuottamassa järven seljälle lähtöä, paikoin näki poluista rantaan vievistä että täällä käyvät ihmiset uimassa "salaa, yksityisesti" ja paikoin oli nuotionpohjia kertoin nautinnollisista eväiden paistoreissuista.

   Sitten oli vuorossa paikallinen kirkko... joo kirkko; sanon mie. "Mikä kirkko?"
   Kartasta näin että kirkko on tuolla ja tuolla mutta kun lähenin paikkaansa niin silmilläni näillä etsivillä en sitä suin surminkaan nähnyt. Parkkeerasin kuitenkin parkkipaikalle ja lähdin kävelemään... kysästen vastaan tulijalta ( kun en kirkkoa millään äkännyt ) että onko TUO rakennus tuolla kirkko...? En toki näin korostain ja suureen ääneen ihmetellen vaan kohtelijaasti. Saaden vastaukseski että onhan se ja muita kirkkoja ei täällä ole. ( Lossirannalla käydessäin huomasin kyllä ortodoksisen tsasounan! )

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Mie en siis millään muotoo ole tällaiseten modernien kirkkojen kannattaja. Miun mieltäin ei taivutella tällaisten suuntaan. Yäk! Tämän kellotapulikin oli sellainen ruma jatke yhdellä tämän nurkalla.... Yäk! ( Ja nämä ovat siis miun mielipiteitäni ja ajatuksiani. Olen pahoillani jos jotain luokkaan näillä sanoillani. Anteeksi suokoon hän. )

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Mutta hautuumaansa oli ihku ihanainen. Siinä oli tavallaan yhdistetty vanhempi ja uudempi hautausmaa samaan paikkaan. Sillä täällä oli reunoillansa, ympäri hautausmaata, uudempia hautoja uusine kantti-kertaa-kantti kivineen ja sit ihan siellä keskellänsä, siin mäennyppylän taitteella alas päin rantaa kohden mennessä, siin oli vanha hautausmaa.
Siinä oli TODELLA tiheeseen hautoja. Hyvä kun jalka mahtui vanhojen hautojen ympärille laitettujen isojen reunuskivien väliin niin ettei tarvinnut kävellä hautojen/haudattujen päällite. Ja kaik ( melkein kaik ) kivet olivat isoja, kapeita, himpun samaaloituneita, ajanpatinan koittelemia - ihania. Haudattu näihin oli kauan sitten elänneitä ihmisiä ja muutamia nyttemminkin kuolleita. 
   Yllä yksi kuva näistä jykevistä reunuskivistä, ja samalla myös tämä ihanuus: hautojen "kummut" olivat monessa näin hiekoitettuja, tasaisia ja jollakin haralla raidalliksi kuvijoituja. Kaunista ja toisaaltaan osoittaa että joku välittää läheisestään, haluaa ja viitsii nähdä "vaivaa" käyden luomassa näin nättiä kuviointia läheisensä haudalle.

   Sitten enkulit kaunihit:

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Tässä "Pieni-Mies". ( Siltä vanhalta osalta hautausmaata. ) Kaukaa katsottaessa hyvä kun tätä huomaa ja näkee. Tämä on tällainen pikku-pikkuinen. Ihanan pieni. Tulee mieleen hempeys, hiljaisuus, kaipaus. Kaikki hyvät ajatukset. Tämä kertoo paljon läheisensä kaipuusta. Tämä on pieni mutta sanomansa on SUURI.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne


2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

Kaunis, uuden mallinen muistaminen...

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

... kun taasen tässä on toisenlainen muistaminen, huolehtiminen.
Erään hautakiven päälle oli laitettu kattotiilien tapaan suoja talven tuiskuja ja kesän paahteita vastaan. Suoja rakkaalleen ja hänen nakuusijalleen.

   Hautausmaalta hurahutin paikallisen venesataman kautta Lossirantaan jossa on kait joskus muinoin ollut joku lossi yli tämän salmen. Vastarannalla näkyi lossilaituri ja tälle puolelle oli vastaavaan kohtaan tehty uusi laituri ja jatkeeksi pienoinen uintihyppytorni. Olihan tässä pieni uintikelpoinen hiekkaranta kera syvemmän lossiväylän.
Keitele on järvenseljänteen nimi.

2015.9.11.%20Tamereelta%20%C3%84%C3%A4ne

   Lossirannan jälkeen pikainen kierros kylän raitilla, kaffeekupponen torilla ja sitten majapaikalle.

   Niinpä niin ja jaapa jaa. Näin on tämäkin päivä sitten puketissaan. Kello raksuttaa 22 tuntia mennyttä aikaa ja yö on jo kietonut seudun tämän pimeään syleilyynsä. Päivä on päättynyt ja yöelämä alkanut. Se tiedän ja kuulenkin, nyt hyvin kun majailen tään hotelin kolmannessa kerroksessa ravintolan musiikin kantautuessa tuolta alimmaisesta kerroksesta tänne "yläilmoihin" asti.