... paukku-pakkasella.

WP_20160107_10_21_48_Pro.jpg


   On se vaan kiva näin kunnon pakkasella käydä asioilla keskustassa kun samalla saa ns. happihyppelyn tehtyä.
Poika Poloista ei millään viitti härnätä ja tuolle matkaa käynnistellä joten apostolinkyyti on paras konsti edestä paikasta toiseen ja takaisin.

   Tosin onhan siin omat varjopuolensakin:
- nenu vuotaa ku se kuulu sulhasmiehen...
- kauniit, ihanat, pitkät, simmuripseni jäätyvät toisiinsa kiinni.
- hikeä pukkaa muualle kroppaan kun on asustautunut ku pullossa olis ettei vain paleltuis.
  Kaukana on ne kesäiset ajat jolloin avojaloin minnarissa ja pienessä topissa pystyi
  saman matkan taittamaan - oih!
- liikkeeseen ku menee sisälle ja laittaa lasit silmilleen: lasit huurtuvat alta aikayksikön.
- samaten kauppiaat ja viskaalit eivät tunnista naamavärkistä kun vain simmut näkyvät... ( Vois muuten ihan hyvin
  alkaa "harrastamaan" pankinryöstöä... tjaa-a... )
- lapaset + rukkaset käsissä on hankala asioida ja näpytellä tunnareita maksumaatteihin joten ain riisut, puet,
  riisut, puet...
   Ja kun kyllin lämpimästi on pukeutunut niin sitä on tosi kömpelö ja hidas liikkeissään. Matkat taittuisivatkin melkeinpäs paremmin pyörien ittesä ynpäri kuin pallo konsaan, ku laitelle jalkaa toisen eteen...