Aamun tämän loistokkaan noustua tuumailin että se on sit tänään päivä tämä sunnuntainen se päivänen aurinkoinen joka on aivan yhtä passeli kuin mitä mikään muukin viikonpäivä oisi läheiseni arkisia asioita hoitaa, jotenka...
   Tänään oli sit se aika vuodesta et tein "välikatsauksen" ( siis mennen puolen vuoden osalta ) tyttäreni käyttökukkaron tiimoilta hoitokodissaan:
Tarkistin ja laskin jokahisen kuitin et rahat on menneet ja palautuneet oikein ja että summat pätevät listatun listan mukaan: laskin heidän ylläpitämänsä rätingin paikkansa pitävyyden. Katsoin mitä on ostettu, mihin rahat ovat menneet, ja kun tarvitsin niin kyselin että mitenkäs se tämä oikein on mennyt tahi mitä tämä on? Annoin myös kiitosta johon oli harvinaisen paljon aihetta tänä vuonna - ja palautetta negatiivistakin, lähinnä kysymysten kautta sillä siellä oli muutamia sellaisia kohtia joita en vain ymmärtänyt tahi en osanut tajuta...


002.jpg

   Tästä kaikesta laskemisesta ja räknäilemisestä heräsi eräs ajatus mieleeni jota voisi tavallaan sanoa ihan hyvin vaikkas Tähtitieteeksi:
   Ostokset maksavat 0,98e + 8,40e eli 9,38e.
Maksan sen käteisellä ( kun meitä käteiselläkin maksavia on viel olemassa täällä maailmassamme ) 20,00 eurolla ja saan siitä takaisin palautuksena 10,60e.
Eli jos nyt oikein "Ojalan laskuopilla" osaan laskiea niin... kauppahan hyötyy tästä käteismaksusta 0,02e!
Eli minä maksajana menetän sen 0,02e - tältäkin osto kerraltani "kuin tuhka tuuleen"!
( Nämä summat käyvät mihin vain ostokseen jossa tapahtuu tällainen "hävikki"; ostokset maksavat 9,48e - maksan 50,00eurolla ja saan takaisin vain sen 40,50euroa, enkä 40,52e... )
Jos tämän summan kertaa esim. jonkun isomman kauppayhtymän kaupan asiakasmäärällä/pv. ... olkoon se vaikka jotain 700hlö./pv. ( kun en totuutta tiedä... ) ja sitten siitä otetaankin sellainen "satunnais-otto"; 600hlö. joiden kuittien loppusumma päättyy ( ja he maksavat siis nyt sattumoisin KÄTEISELLÄ ) näin edellä kertomani mukaisesti "vajaisiin" euroihin, "vitosten/kymppien" välisiin summiin senteissä, niin kaupathan nettoavat hinnoitteluillaan ( ja Suomen valtion "sentittömällä politiikalla" ) päivässään sen 12,00e!
Tällä 12,00 euron summalla tekisin mie työtön tahi tyttäreni eläkelläinen ( kuten varmaan moni muukin ns. vähempiosainen kanssamme ) ruokaostoksia ihan kummasti!
On se vain niin väärin...

   Tätä onkkelmaa "pakoon" ja ajatuksiani välleen himpun tuulettaakseni lähdimmä mie tään päiväiseen, ihanaan Aurinko Armahan päivänpaisteeseen, tänne lähitienoolleni - ja tietenkin kamerain kera... Lenkki kun ei HIRVEESTI houkuttanut näin hellelukemilla...
   Kun mie pääsin tänne päälle paikallisen ulkoilualueen niin olo oli mitä "taivaallisin". Olo oli kuin olisin saanut sellaisen pienen or...... Miten sitä voi ihminen olla niin "riippuvainen" luonnosta? Miten se voikaan olla niin tärkiää - miulle? ( Vahi onkoo syynä se etten ole nyt kesän aikana paljoa joutanut "hötkyillä" ulos luontoon kun Homma-paikkani hommat ovat vetäneet miusta virrat niin että sen lisäksi ei ole paljoa "tarvinnut" "haahuilla" mihkään "omaan aikaan" luonnon helmassa? Ja nyt kun kerrankin pääsin siin oloha oli kuin taivaisiin olisin päässyt? )
Ajattelin aikoja entisiä kuin pääsin sieltä Majastani Matalaisesta het´ ulko-ovelta luontoon. Vasiten näin kauniilla kelillä jolloin ain teki mielein lähtiä jonnekkin käppäilemään joko kameran kera tahi sitä ilman, tai sitten vaikkas jopa lenkille.
Ajattelin niitä maisemia siellä ja niiden kauneutta. Mietin miltä tuntuisi se tai se paikka juuri nyt. Juuri tällä hetkellä, ja tässä ihanassa säässä? "Voih ja oih, taasen... Voi sitä autuutta jos sinne pääsisi juuri nyt": tuumailin. Mutta kun on Matti Kukkarossa ja Poika Poloisenkin menovedet hyvin vähissä niin minneppäs sitä mie sit lähtisin? Vasiten minnekkään noin "kauaksi" kuin entisille sijoilleni. Pois se musta, poies sellaiset ajatukset kokonansa. Ne eivät ole sallittuja laisinkaan sellaiset. Eivät.
   Mietin myös sitä miun peruuntunutta lomareissuain sinne kaaaaaauaksi pohjoiseen: olen todella, todella, pahoillani itselleni etten voinutkaan sitä toteuttaa. Siinä murskaantui monta ajatusta samalla kerralla. Ajatus muistoksi puolisolleni tehdystä reissusta kuin myös se ihanuus ja autuus että olisin päässyt valokuvaamaan huikeita maisemia SEKÄ että olisin päässyt MERENrannalle ja paikkaan jonka meri YNPÄRÖI kokonaan! Huh, tuntuu nytkin oikein syvämen pohjassa kun tätä "epäkohtaa" ajattelen.
Tämäkin ajatus antoi ylimääräisiä tykytyksiä syvänpohjaan kun harjulle tuolle nousin ja pääsin...


2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Mäen kuppeelta Savonjärvelle päin ja sen taa...
   Mitkä ihanaiset pilvien hattaraiset taivahalla. Pakostakin ajatukset lähtivät lentohon niiden mukana. Jonnekkin kauaksi pois. Pois tästä paikasta, tästä hetkestä...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

    Samainen Savonjärvi, nyt vain himpun eri kulmasta kuvattuna; 5-tien ylitse nytkin.

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Tämä "Huokaustenpenkki" löytyy eräästä paikasta sieltä laelta.
Nyt taustalla siintää Onkiveden Koivuselkä.
   Tämä penkki on täsä varmaankin niitä kulkijoita varten jotka haluavat vaik välleen vähän istahtaa ja henkeä vetää - on ne sen verta rankkojen nousujen tämän harjanteen kupeilla risteilevät polut et "huonompi henkistä" heikottaa moiset "spurtit".
Mutta on tämä varmaan myös mitä oivallisin paikka kuhertelulle - vai mitä? Maisemassa ei ole mitään kehnoa, paikka on sen verran "syrjässä" pääpoluilta ettei IHAN jokahinen tänne asti "eksy", ja penkkikin on jo valmiina paikallansa. Eli ei kun vain tälle penkille ja kujerrusta rintahan...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Täsä "kuvioissa" taasen Savonjärvi...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   ... ja tuolla siintää puolestansa Valkeinen.
   Huomasin tuossa rinteessä oikialla kuin on mettää palanut karrelle kera hiiltyneiden puiden. Mietin milloin, miten ja miksi? En muista "kyliltä" kuulleen että täällä olisi ollut paloa moista olemassa. Tosin enhän mie yleensäkään mitään kylän "juoruja" kuule tahi kuuntele. Paikallista lehteäkin lukasen vain jos jostakin kätehen satun joskus saamaan - et jos sieltä silmiini olis sattunut?
Mutta; miksi? Onko joku kesän Akanilmoista täräyttänyt kipinöivän leiskansa maankamaralle asti vahi onkoo kylän Vandaalit jolloinkin iskeneet päästäen tulisen petsin irtaalleen?
Onneksi se palo on kuitenkin rajautunut aikas pienelle alueelle. Siin on onni ollut onnettomuudessa paikalla ja tuli tuo roihuavainen on itekseen sille alueelle asettunut tahi sit ovat Palopoijat ( ja -tytötkin! ) olleet ripeitä ja asiansa osaavia oikealla ajalla.
   Mietin näitä tienoita tallatessain että karrella kuin tämä maankamara musta täsä, meni se miunkin muutaman vuoden takainen "yritys" sen Jokusen kera. ( Muistin muuten täsä päivänä muutamana taaksepäin ettäs hänellä oli myös "Mörkö"-nimike... )
En näköjään "pääse" siitä yli en ynpäri niin etteikö se ain ajoittain palajaisi mieleeni miun ja esille kaivelisi kymysyksiä sen miljoonia että miksi, miten se oli tuomittu epäonnistumaan? Miksi en mie - miksi se toinen? Seukkasivatko he jo silloin kun me oltiin tekemisissä, kun olin luonaan yökylässä? Oliko hänellä siis kaksikin "kierroksella" samalla kerralla? Tiesin toki että ystäviä luonaan kävi mutta olin kyl huomaavina ( vasiten näin jälkikäteen asioita "katsoissa" ) että oli joku joka oli aikaslailla silleen erilainen...
Mietin tänään tällaisella kauniilla syyskesän säällä aikoja entisiä kun siellä luonaan oli. Mietin mitkä oli tunnelmat silloin, mitä tehtiin, mitä puuhattiin ja juteltiin. Mietin tietysti myös sitä että eikö niissä ollutkaan mitään hänelle - vain miullekko ne jotain merkitsivät?
Paljon, oi paljon, olisi asioita ja kysymyksiä joihin vastauksia haluaisin saada mutta tiedän etten niitä koskaan tule saamaan koska vastauksena olis vain: oltiin ystäviä.

   Näin syksyisenä päivänä, näinä kauniina, kuulaana ja Aurinko Armahan loistokkaana päivän pohdin ettäs se on taasen SE aika vuodesta. Tai oikeestaan olen kyl pohtinut jo noin parin viikon ajan ja pohdin myös varmaan viel muutamia tulevia viikkojakin kunne SE on mennyt...
On se kumma miten ajatukset toimivat? On se jännä miten sielu, silmien näkö ja tunnetilat toimivat vuodenajan mukaan. Ne tiedostavat ns. auringon valon asennosta, sen lankeamiskulmasta, ilman kosteudesta, sen lämpöisyydestä, yms. että kohta on SE aika...
   Muistan kuin me käytiin puolisoni kera juuri näin syssypuolla mökillämme viimeisenä syksynään metsätöissä. Kaadettiin puita, pätkittiin niitä ja ajettiin pihaan polttopuiksi tehtäväksi. Muistan sen auringon valon. Muistan ilman lämmön. Muistan sen tunteen kun hiki virtasi, oltiin kahden - ja saunottiinkin jokaisen päivän työn jälkeen siellä. Muistan mitä syötiin ( hernekeittoa ), muistan rakastelun tramppiksella. Muistan kaiken...
   Muistan kun ensimmäinen vuosi menostaan "saapui". Ympärilläni olivat silloin nuo samat seinät, samat paikat - kaikki samat puitteet kuin mitä oli silloin kun puolisoin eli. Itkin päivän pääskytysten, ja huusin ääneen tuskaani, kun
siivosin silloin Majaani Matalaista. Lähdin päivän tuon ehtoota kohti kallistuessan tätä tuskaani ja näitä muistoja "pakosalle" pokain tykö jossa yhä - itkin.
Muitan toisen "vuoden": olin Homma-paikasani hommissa ja itkeskelin läpi päivän. Onnekseni siellä on hyvin ymmärtäväinen pomo ( ja työntekijätkin ) niin sain "potea" ja käydä tuskaani läpi sen mitä se vaati.
Nyt tulee kolmas vuosi ja miulle palajavat taasen mietteet sekä asiat nämä kaik mieleeni - näin syssyllä kun SE päivä lähestyy... Toivon hartaasti että nyt jo helpottaisi, jo Luoja antas armon käydä ja miun tilani helpottua.
   Mietin et mihkä sitä ittesä laittasi kun näin aina reakoin tähän nimenomaiseen vuoden aikaa, tähän tiettyyn  aikaan ( SE-aika ) ja juuri näihin päiviin kuulaisiin, Aurinko Armahan lämmittämiin? Miten voisi "kiertää" tämän ajan vuoden kierrosta sitä läpi käymäti? Kuis tästä yli tahi ynpäri pääsisin?
Vasite kun mökilläkin "pitää" käydä ain syksyisin - viinimarjat poimimassa ja silloinhan siellä on säät ja ilmat samanmoiset. Ajatukset ja tuntehet pintaan tulevat.
   Samoin se on myös erään kylämme tapahtuman kera joka on täsä kohta tulossa: en ollunna ennen koskaan eläissäin siihen osallistunut, käynyt menossa mukana, en ennen kuin sit vasta puolisoni kuoltua. Silloin ekana syksynä - pakotin itseni lähtemään tyttärein tykö ja sitten heidän kera tähän menoon mukaan, jotten olisi kotonain yssinäin koko ajan.
Olin siinä "mukana" myös viime syksynä ( syksynä nro.2. ) kun olin Homma-paikallain hommia tekemässä mutta silloin kuten myös edellisenäkin syksynä se päivä oli päiväMÄÄRÄLTÄÄN himpun eri kuin nyt... NYT, TÄNÄ VUONNA, se tapahtuma on tismalleen samana päivänä kuin mitä puolisoni kuoli! Hänen kuolinpäivänään! Arvata voitte että ajatukset ovat varmasti monenmoiset silloin!


2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Syssyisiä kuulaita kelejä "kestäissä"... puolukoita punaposkisia ja...

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

... Sinikoita sinisiä sekä Mustikoita mustan puhuvia.

2016.8.21.%20Haminam%C3%A4ell%C3%A4%20%2

   Kotiani vihdoin jouduttuain huomasin porstuani pieluksella tällaisen raajarikkoisen höppiäisen isonlaisen.
Tuumailin että ole vaine rauhassasi sie siinä - toinen "raajarikkoinen"...