Kois puuhaten sitä-tätä-ja-tuota, mm. pyykkiä, Siemennäkkäreiden tekoa ja paistoa, sekä takassa tulta pitäin poltellessa siin asiapapereita.
Siin sitten istahdin taukoa pitämään katsellen kuin se tuo Aurinko Armas on jo sen verta valovoimainen, ettäs huoneissa ei tarvitse enää pitää välttis päiväsyvämen aikana minkähän laista sähköistä lisävaloa! Wautsi - kevättä kohti siis eittämäti mennään.
    Tästä valoisesta määrästä lisääntyneestä sit innostuin, ajatellen et eivät ne nää miun hommelit tääl kois mihkään karkaa, ettäs mie ja heti ulos! "Itseni voisin nyt ulkoistaa, ihan hyvin."
Kuikkasin netistä paikallista karttaa ja pähkäilin et voisin kokeilla käppäilen yhyttää osasen tuon Salmenrannan "rinkulasta" ko Hepo Hopiaa en nyt halua kiusata jälleen yhä kovenenvan pakkasen takia; paree olisi kävellen ulkoilla vaik henkeenhän se saattaa käydä.
Näinpä monia kerroksia vaatetta ylle, käppäilyyn passeleit tassukat jalkoihin ja varulta suun eteen vedettävää kankaista hengityssuojaa mukaan - sekä kamerain miun.




    Kaitalankujaa näkysällä.
    Siitä hassu mielestäin, ettäs tien tuon nimi on -kuja, muttas ei se kyl mihkään kujaan mene eikä päädy. Ei tuolla tiellä ole mitään päätyä vaan se jatkuu sitten iellehen Salmenrannantienä kahteen suuntaan.






    Miten se onkaan tää seutukunta, Pohojois-Pohojan maan yhtenä osana ja Pohojanmaan lakeuksien kera, monin paikoin yhtä "kaahee, aakee, laakeeta". Miten voikaa olla flap-lattanaa peltoaukiat ja josko lie paikoin mettä pohojatkin vaikkas useimmiten ne ovatkin erinäisten hiekkaisten dyynien lainemaista aaltoilua.



    "Kurkkaa."

    Sanoisin et Vuotikka-tilan kohdilla, mutten ole ihan varma:



    Voi et mie tykkään näistä ns. pienistä teistä ko ne täl viisiin kulkee ns. jokahisen talon, torpan ja mökkisen kupeita kierellen ja kaarellen. Nämä kulkevat mutkitellen sinne ja tänne joko lievästi kaartain tahi sitten senkin verta jyrkästi, ettäs tälle(kin) seutukunnalle on laitettu jyrkistä mutkista varoittavia liikennemerkkejä isompien teiden varsille. Pienemmillähän niitä ei tietty ole sillä ne ovatkin sitten sorakkopäällisiä ja kaikenlaisia yksityisiä teitä mettä- ja mökkiteineen.
   ( Armas Lukijain miun; huomaa Tuulenpesät koivussa. )






    Sinne se maille matkaa, Aurinkoinen tuo. Sinne se maatuu, alas paatuu.
    Kujalannurkalla.

    Näin kun stalladen seutuja noita näin kuin on teitä joita pitkin on yöllisen lumisatehen jälkeen useampikin ihminen kulkenut ja jälkensä jälkeensä jättänyt. On traktoreiden jälkiä, autojen ja ihmisten sekä koirienkin tassujen meneväisten.
   On myös tosi monta pihapiiriä, pihatietä joista näkee, ettäs kois ollahan. On tapahtunut liikettä sellaista josta jäljet on niille jääneet ja näin voinen päätellä, ettäs juuri se kyseinen paikka on asuttu ja joku asuu siellä, huolehtii siitä paikasta ja sen olemasa olosta.
On myös paikkoja, tosi monta, tosi paljon tällaisia paikkoja, ettäs niistä näkee ettei ketään, ei kukaan, ei misään siellä ole. On ihan koko talven ajan umpeen mennehiä pihateitä ja piirejä. On sellaisia et näkee, nottas on siellä joskus täsä lumiseen aikaan käyty ( kenties viimeksi esim. joulun aikaan lomilla ollen ) ja pihaa tuota aukaistu, muttas sittenmpä ei enää mitään: nyt on taasen torppa, mökki, tahi talo tuo asumaton ja kylmillään.
    Mökkejä ja taloja näitä on sellaisia jotka tosiaan ovat asutut.Ne ovat useimmiten sellaisia ns. keskikokoisia ja siitä isompia asuintaloja.
Pienemmät ovat useimmiten niitä asumattomia - mökki-käytössä luultavammin jos ovat viel asuinkunnossa olevaisia.
Sitten ne mökit piskuiset jotka eivät ole asutut, joissa ei ole asuttu vuosiin, vuosikymmeniin, niin ne ovat suruissansa. Niitä paleltaa, niihin on tullut reikiä sattuvia, ne itkevät kaipaustaan kumppanin, ihmistä itsensä hoitavasta. Näitä mökkejä ja näiden mökkien "raatoja" on tosi surku nähdä ja katsella täälläkin seudulla. Oikeestaan tuntuu et täällä niitä vasta onkin!
   Näistä hylätyistä asuinrakennuksista tulee eittämäti ain mielehein ( ja vasiten täällä Luovolla ), ettäs miksi ihmiset eivät ole aikoinaan, silloin ko nämä rakennukset ovat viel ollehet asuinkunnossa, muttas eivät itse omistajat ole niitä jostahin syystä enää käyttäneet, laittaneet niitä vaikkas myyntiin? Luulisin, ettäs tällaisellakin seudulla kuin mitä tää Luovo on, ja vasiten näin matkustusta aikas paljon eläväinen seutukunta, erinäisine eri tapahtumineen, niin ainakin nyt mökki-käyttöön niistä olisi ollut ja olisi, monelle. Puhumatikaan, ettäs vuokraten matkalaisille niitä....
Olisivat kauniit, pienet, asuintalot, mökit, säilyneet kunnossansa, edelleen kauniina, luoden kylien näiden raitille eläväistä, värillistä ( muutoinhan ne värit rapistuvat, kuluvat poies ja sitten niistä tuleekin puun harmaita pinnoistansa ) infrastruktuuria! ( eiks olekkin mahtava sana? Keksimpäs sen tuohon kirjata. )

   Patelanselän kohdalla:



   "Aurinkoverho."
   Samainen kuva tunnalmallisempana ja sitten ns. todellisella valollaansa;





 



   Kirkkosalmi:






    "... tein tuulelle tupaa, nyt tuuli mua hyytää..."
    Nuoria Tuulenpesät nuorissa vesakojen varsissa joista toinen oli juuri ja juuri miuta noin puolitoista kertaa korkiammalla elikkäs noin kahden ja puolen metrin korkeudella sekä toinen sit miuta alempana;




   Näin tuli sit happee haukkaa ja samalla hivenen pohdittua asioita muutamia.
   Muuten, pohdin sitäkin, ettäs kussa täsä kevät alkaa toin teolla näkyilemään, niin tämä "rinkula", kuten niin monet muutkin tään seutukunnan piskuisista teistä ( ja poluista ) olisi hyvä ns. lenkkeilyreitti - kun vain saisin itsein moisesta puuhasta innostumaan.... Sitä sit täsä vuotellelemaan jääden vaine, sitä innostusta suurta!