Se että talo-ni jutskat ovat nyt loppuvaiheilla ( jahka saahaan kaik sopparit hiottua asianomaisten mieleisiksi ) on hyvä juttu. Eiks ookki? Se että hamppissani on edelleen jokin helkatin hoitopaikka oikian paikan päällä ( siis kruunuosana ) ja siin ei ole sanottavasti kipuja ( sil voi syödä, purra eikä tarvii kipulääkkehiä sen taatta ), niin sekinhän on kiva juttu - eiks vaan? Mitäs viel? Tään rivitalokompleksin, tämän talon katto, on kohta ok-kunnossa tääkin. Ja se että osani olen siit maksellut jo ajat sitten - sekin on hyvä?! Aita tontillain seisovi ja pystyssä pysyvi: hyvä. Se vaine etten ole oikein voinut nyt tänä kesänä tytärtäni liiemmin tänne tyköin ottaa on huono juttu. Olen siel hommissa josta jää vaine yönaika vapaaksi ja maanantait... mut kun maanantait menevät sitten omia asioita juostessa ja huokastessa; ei voi tytär olla yökylässä saati tontillain ja aidasta uudesta nyt nautiskella. Surku. Saati sitten mökillemme ja sinne mukaan... sinne on tänä kesänä miullai menot tinkaa. Ei paljon kerkii vähillä vapaillaan hievahtaa mihkään. Tai no, kerkii ja kerkii. Kait sitä kerkiis kun oikein pistäs tuulemaan muttas kun tuntuu vaine että ka kun olen ensin päivä-syönnä hommissa ja sit käppäilen kotiva niin kotihommelit vuottaa ja et siin sit viel pitäs hetkuilla johkin suuntaan kun jalat huutaa hoosiannaa päivän seisonnasta ja kroppa reistailee muutenkin - teeppä sit siin mieli viel lähtiä johkin? Eilenkin oli toinen päivä perätysten kun kumpainenkin lonkkain ( pienen, kolmen päivän lomajakson jälkeen siis! ) huusi armoa. Hommissa kuin kotonai. Pikkulikkaset ovat nyt miulla yökylässä ja tuumivat eilen ehtoolla et mummo kävelylle? Kerroin että leppuutan lonkkiain - katotaan huomenna; siis tänään. Otimma yötä vasten särkylääkettä ja nyt aamusella ei ainakaan viel ole kuulunut vetämistä tahi työntämistä. Pitiskö laitella varulta yksi tabunen suuhun? Ihan vaine kaikelta varalta. Pitis käyvvä ( jos vaine ei ala rovotella taivahan täyeltä ) likkoin ker jätskillä kun oli ehtoolla puhetta et jos on vaine poutasta niin sit käyvään - jos rovottaa niin ei käyvä. Ja sit viel hommiin iltapäivällä ja ehtoopuolla. Pitis lonkkiin niin kuin jaksella. On se kumma kuin ne, tai siis nuo, kaik nivelet reistaa. Millon tosiaan vettää, millon työntää, mut ei oikeestaan ole päivää ettei jostain kohasta kolottas ja kipuilis. Ja lekureihin mukkaanhan ei esim. reumaa ole... On varmaan vain sen verta kehenot nivelet... kuluneet, rasittuneet. Ja lisäksi varmaan hermotkin reistailee? Vai mitä? Se on tää niveliin kipuilu varmaan se et kun "päässä kivistää" niin se sit antaakin kaikua elimistöin jokahiseen kolkkaan ja kantaa kipujaan jokahisessa nivelessä ja hermossa... Vai mitä? Puhumatikkaan siit et "syvälle, syvämmeen sattuu"... ka kun mieltä olis muttas ei voi. Olipas muuten järkevästi sanottu! Tuon nyt jokahinen ymmärsi? Vai mitä? Muttas kun ei siitä ole enempää sanoa - se vain on nyt näin. Piste. Piste ja piste. Täsä -hollissain olis viel yksi nurkkaus johka en ole kynnäin näättännä joten pitis täsä syssyn saadessa tienoita haltuunsa, alkaa suunnitella mitä siihen kohtaan piirteleisin? Mikä ois kuvan kummajainen jota sit kestäsin tsiikailla pitemmänkin aikaa? Mikä miellyttäs? Mitä ossaisin piirellä... Vahi alotanko jostain kolkasta koko huushollini uudistamisen? Meinaan ettäs kun tähän Majaani Mahtavaan viimo syssynä tulin niin enhän tähän mitään tehnä. Putsi-putsitin, kannoin kamain sissään ja aloin asuttamisen. Ka, en muuta. Muttas minkäs teet; täsä kohta vu´uen asuttuain on mielein alkanut hapuilla seinille... Ei silleen seinähullusti vaan ihan silleen ettäs kaikkialta tapetteja irti ja uutta paikallensa. Tahi, vahi, sitten tasotuksia ainaskin enempien ruuvien yms. sellasten jälkiin kohtiin ja sitten maalia toisenmoista pintaansa. Se vaine ettäs kaikkialla on kaikenmoisia listoja! On akkuna- ja on ovilistoja. On katto- ja lattialistoja. Ja kaik ne pitis ensinnä irrotella ja sit saaha siististi takas paikoillensa? Nääs olemma sen verta jämpti ja - mikä se sananen oli... se, se... perfenionisti? ettäs en kestä jos ne ovat ruokottoman näköset sit sen "remppain" jälkeen - saati ettäs antasin niihin olla paikoillansa, teippaileisin vain jokahisen kuppeen ja kylen ja sit siinä listoin ollessa paikoillansa tapetoisin ja maalaisin sen mitä halluun. Ei, ei tulis nättiä jälkeä. Ei olleskana. Pittää nyt kattoo... atvailla, tuumailla. Jos vaikkas saisin jonkun, jostain, kaveriksein... Hei mitenkähän olis Jokunen? Oiskoo häntä saatavana sillä kävinhän hänen tykönään viimo syssyllä remppaa siel heil yläkerran huonetta? Revittiin tapettia irti, jne.. Eiks se mee ettäs "vuoroin vierahissa"? Vaikkas ei se nyt oikeesti tätä asseeta tarkota mut kuiteskii... Ainahan sitä vois toivoo... eiks vaine? Muttas tottuutta toinen puoli: jos nyt sais ejes jonkun ( ei ketään siis todellisuudessa ole viel tällä hetkellä tiijossa ) joka tietää remppaamisesta jottain, takapiruksein. Onhan nuita monia tutuissain muttas kuka nyt heistä viittis hyvvää hyvvyyttään lähtiä, tulla, tänne kaveriksein - neuvomaan ja kenties vähän tarttumaan hommiin kiinni? Ja toisaaltaan eiks se oo niin ettäs tekemällä oppii? Vaikkas en olekkaan IHAN ite tehnä viel ainuttakaan remppaa alusta loppuun vaan ain olen ollut mukana, osasena hommissa kiinni, niin enköhän tuota issekkii ossois jottain - tahi vahi, vaikas koko hommankin? Onks se nyt niin vaikiaa hommelia ollenskana? On kait tuota ennenkin naiset ittekseen tehnä...Tehnä ja tehnä: Täsä kattelin koko alku kesän kukkapenkkiäin "sillä silmällä" ja etenkin sieltä tiettyjä yksilöitä, ettäs kuis ne kasvaa ja ettäs onko heil ihan "puhtaat jauhot pusseissansa"? Sillä kovin miusta näytti uhkaavasti ettäs ne nyt mitä kukkapenkki kukkia ole! Eivät mitään perennoja ainaskaan... Nyt ne sitten kyntensä näytti: toinen jon joku keltanen juotikas... peltovalvatti, ja toinen sitten PUJO! Jeeru, miun perennapenkissäin! Ihan siin niin kuin paraatipaikallansa! Oo-kei onhan tosa naapurissa kesanto, asumaton tontti, muttas silti kuis se on sieltä osannut tulla, ja kömpiä, miun penkkiini juuri siihen keskelle? Ihan siihen paraatipaikalle, näkysälle! Saati sit toi peltovalvatti; sekin siihen? On kuin ( vähänkö epäilyksein hiipii... vasite kun kaik nää naapurit ovat ylistelleet edellisen asukkaan kaunista kukkapenkkiä ) ne ois siihen varta vasten tuotu! Vasite siihen keskelle jostain raahattu ja istutettu pekkisen kukkaisen koristeeksi! Huh! Sit siin penkissäin on "viel" se omppu-pomppupuu! Se seisovi siin yksin ja ylvähänä. Mutta se nyt ei miuta oikeesti haittaa mitiä muttas tokihan se siit penkistä kukkasilta voimia vie... täsä eilen ehtoolla poimin ympäriltänsä maasta pikku likkoin ker kaikki pois puonneet omppuin raakileet ja veimmä kompostiroskikseen. Nyt vaine näyttävi niin ettäs puottaaks omppupuut ain noin PALJON raakileita, omppuin alkuja, poies? Onks toi ihan oikein? Jääkö puuhuni tuohon syssyksi mitään jäljelle kypsymistä vuottaa? Tippuvatko kaik poies jostain syystä? Noh, näin tää maailma nyt makaa kuiteskin. Ja kolme pientä piiperöistä makaa viel tuolla makkarissain yöunissaan. On se muuten jänskä homma se ettäs kuin immeinen ( mie ) jaksaa? Meinaan notta olen tätä nykyä ain ehtoilla valvonnut vaihtelevasti 22-23 - 24 asti ja sit aamulla viimotteeks 6.00. aikoihin ylös ämpässyt. Nyt eilen ehtoolla tuntu ettäs vätystää. Seisoo pää, seisoo polla, ei oo hyvä immeisen olla! Uni tulla tupsutteli jo 22.00 tiemeellä ja kallisti miut het´ sillään pikku likkoin jäljiltä sänkyyni prinsessaiseen. Arvasin mie, arvasin ettäs eihän siit hyvää seuraa - kuin ei seurannukkaan. Elikkä herääminen oli jälkeen 02. ja sit siitä seuraavat tunteroiset olin pienessä horroksessa. On kuin ois sama ollunna vaik olis sillon jo kahden aikoihin ylös ämpässyt! Samanmoisen unen olisi itelleen siin saanut tahi siis ollut saamati. Sen kehenon aamusyön ajan/verran. Siis ihan samanen vaikkas en ois niitä tunteja siel sänkyin pohjalla vätystellyt, kylkein kääntännä ja atvaillut. Ihan sama vaik olisin silloin jo ylös noussunna. Olisin nyt ihan yhtä pirteä tahi väsynyt kuin nytten aamuyön tunnit kääntyillen... Kääntyilin aikain ja sit vajaata kuusi annoin periksi ja aloitin päiväin tään: makiroonilaatikko uuniin kypsymään päiväru´uaksi jotta keretään syödä ennen näksille lähtöä... Niin - se ydin oli siis se ettäs immeinen ku immeinen, niin jokahinen tarvii näköjään sen tietyn verran unta, ja nimenomaan ns. kunnon unta, jotta saa levättyä kunnolla. Se on sama mihkä aikaan kallistat pääsi tyynylles, tahi nostat siitä ylös, niin tärkeintä on - ettäs MIE saan ainaskii sen noin kuusi tuntia unta kaaliini. Sillon kaik on hyvin. Kaik mikä menee sen ylite on sitä kuppeen kääntöä vaine. Mitenkähän se on kuppeen kääntö tuolla hommissain? Meinaan ettäs toillaan vihoinkin löyty paikka mis tykkäisin olla ja sitä työksein tehhä! On sen verta mielenkiintosta ja ennen kaikkea vaihtelevaan hommaa. Muttas minkäs teet... se on siinkin paikkaa kuten kaikissa työpaikoissa ( ja vasiten pienyrityksissä! ) nyttemmin niin ei ole työnantajalla varaa palkata vakituiseen pestiin vakituista työntekijää. Ei, ni ei. Jymmärsin ettäs olisin hänen mielestään aikaslailla passelikin hommaan moiseen muttas kun ei ole likvititeettiä ni ei ole. Ettäs se, tää, tästä. Finito. The end. Loppu.