1. Mielessäin itää ajatuksia monenlaisia.
Ehdotuksia valokuviksi, kuviksi, tuotettaviksi.
- Suunittelen reissuin, matkan jonnehin tahi heitän "sii-shainingin" jotahin kautta, sillä harvemmin ne ilman tätä toteutuvat - toki ex-temperokin menhään :)
- Kenties varaan majoitukset kun pidemmille reissuille menen.
- Siihen polttoaineet makselen matkoiltain noilta, jos ei ole käyskentelystä lähiympäristössä kyse....
2. Valokuvaan.
- Sää kuin sää, olotila kuin olotila.
- Asianmukainen vaatetus yllä: juhlatilaisuuteen juhlava, sakkiin häviävä, sillä kuvaaja ei ole PÄÄosassa!
Helteisiin omansa asu ( helpoin vaihtoehto pukeutumissa näissä :) ) ja paukkupakkasiin, kylmää tuulta vasten, omansa. Syysmyräköihin, sateisiin, omansa. Ei ole halpaa varustautua näihinkään vaihtuviin olosuhteisiin :(
- Roikuilen asennoissa monenlaisissa kulloisenkin kuvan vaatimin kommervenkkeine. Vartalo kiittää :( notkeudestain, muuntautumiskyvystäin suuresta.... joops :(
- Pidän huolen kamerastain, katson et se pelittää, linssit puhtahat ovat ja tarvittaissa lähetän puhdistettavaksi: keikkansa Eteläiseen Suomemma maahan on jotahin 100e tiemeellä kaikkinensa, kun postin/matkahuollon kautta tämä tapahtuu!
( Ei ole enää nykymaailmassa liikkeitä, valokuvaamoja, joissa näitä tehtäisiin - kuten ennenvanhaan. oli. )
3. Sovin näyttelyn.
( Ei ole enää nykymaailmassa liikkeitä, valokuvaamoja, joissa näitä tehtäisiin - kuten ennenvanhaan. oli. )
3. Sovin näyttelyn.
- Kyselen mahdollisuuksista näyttelyyn tahi miulta pyydetään niitä :)
- Matkaan ääriin maan tutustuin paikkaan tuohon et tiedän mitä sinne laittelen esille, miten monta, missä järjestyksessä, jne..
- Kirjataan sopparit yms. asiapaperit sovitut. Esitteet teen; kirjoitan, suunittelen, toimitan ne perille Jaan mainoksia/mainoksina. Tulostan, roikun netissä koneellani.... Aikaa ja rahnaa kysytään. Sekä käsiä tekeviä.
- Kenties soittoja eri lehtiin, radioon, yms. paikkoihin, että näkyvyyttä tulee ja saa tuleva näyttely.
4. Näyttelyn kokoaminen.
Onni on omistaa raamit joita voi käyttää usein kun en konsa luovuta kuviain raamien kera....
- Järjestelen netinkautta tilamani valokuvat oikeaan järjestykseen. Listaan ne; teen esittelylistansa kuten itsestänikin valokuvaajana, yms..
- Haen raamit varastosta sisälle tupaan lämpiämään ja kunne lämmä ovat puhdistan ne.
- Otan asettelu/asennus-sapluunani ja sillä tsuumaan kuvat keskelle tauluani, laitan mukaan järjestysnumeronsa. Ja sitten suojen raamit nuo äskettäin avaamani takaisin kokoonsa.
- Tarkistan viel et lasinsa on puhdas, raamit ovat puhtaat, kuva on oikein perin kehyksissä, on oikia järjestysnumero, se täsmää listaan laatimaani... Pyyhin ja kuivaan tarvittaissa pintaansa uudelleen.
- Raamit kuljetuslaatikkoonsa ja seuraavan vuoro....
5. Näyttelyyn.
- Roudaan kuljetuslaatikot, listat, mahdolliset esitteet, pöytäliinat esittelypöydän, kaikki mahdolliset naulat, nastat, yms. mukaan ottain. Unohtamati vieraskirjaa kera kirjoituskynänsä.
6. Pystytys.
- Useimmiten paikat ovat sellaiset, ettäs niihin tarvitaan ainakin kaksi henkilöä pystytyksiinsa. Toinen kannattelee taulua, toinen kiinittää taulun niille varattuun kohtaan, kiinikkeeseen.
On toki joku paikka ollut et se yksinkin onnavi, mut harvassa ne ovat....
Eivätkä mitkään paikat tee sitä puolesta näyttelyntekijän!
- Asettelen kuvat esittelyjärjestykseen seinustalleen, sit ne siitä nostetaan varsinaiselle paikalle ja sopivin välimatkoin, kunne ensin olemma tarkistanut et kaik ovat paikallensa omalle menossa.
- Laitetaan kuvat/taulut paikoilleen. "Lätkäsen" järjestysnumeronsa "persuuksiinsa" mukaansa.
- Pöytäliina, esittet, jne. paikoillensa.
- Jälkien siivonta.
7. Näyttely.
- Helpoin vaihe; siellä se on ja pysyy sovitun ajan.
Käyn korkeintaan katsomassa välleen et kaik´ on ok? Eivät ole jotkut "vandaalit" iskeneet ja tuhojaan tehneet? Esitteitä on; eivät ole lähteneet käviöiden mukaan - sitäkin siis tapahtuu!
Aikaa pitää tähän järjestää, kenties matkoja tehdä....
- Käväisen "taiteilijana" tavattavissa sovittuina päivinä paikalle ollen; matkat, aikaa....
8. Purkaminen.
- Sovittuna päivänä taasen matkaan paikalle tuolle ja puran näyttelyni.
Usein se onna yksin, mut joissakin paikoissa ei; tarviin jonkun kaveriksein. Eikä niitä "kavereita" tähän purkuun, kuten pystytykseenkään, ole aina saatavissa, helppo löytää.... kun kaikilla tahtoo olla omat kiireet ja menot.
- Pakkaan taulut kuljetuspaketteihini, kokoan esitteet, pöytäliinat, vieraskirjat sun muut mukaan. Irrotan ne mahdolliset nastat, naulat, kalastajansiimat, metalliset kiinitysvaijerit, tms. millä sit milloinkin taulut on ripustettukaan esillelaittaissa.
Roudaan kaiken asianomaisiin paikkoihin varastoon tahi hävitettäväksi.
- Ajan kaikkinensa kotio.
9. "Loppunäytös."
- Kotona katson et kaik´ on täsä.
Mikään ei taasenenkaan rikkoutunut kuljetuksissain, kaik on kunnossa, jne.
- Aloitan taulujen purkamisen.
Normaalisti irrotan vaine valokuvain raameista noista, kokoan raamit takaisin laatikkoihinsa, laitan taustapahvinsa tiettyyn paikkaan sisälle lämpimään, ja valokuvat jatkokäsittenen milloin mitenkin: kuka halajaan jonkun omakseen, mikä menee vaikkas mökillemme "tauluksi", yhteen otteeseen menivät lapseni huusholliin päivähoitolasten jatkokäyttöön, toisinaan sit toiseen näyttelyyn uuteen.... Milloin mitenkin ja mihkin.
Se siitä ja uutta kehiin. En esim. pyyhi mahdollisia sormienjälkiä täsä vaiheessa laseistansa, vaan vasta sitten kun seuraavan kerran laitan seuraavaa näyttelyä pystyyn. Mitä suotta nyt sitä tekisi. Pääsee paljon vähemmällä kun ne pyyhkäisee sitten kun taasen uutta esille laittaa!
NYT, tään viimeisen näytteljyn jälkeen:
Kuljetin tauluni kotia ja tänään aloitin;
- Imuroin kaikki kehykset yksitellen poistain niistä sen tsiljoona hiirenpapanaa yms..
Imuroin kuljetuslaatikot sillä papanathan sinnekin olivat tippuneet kuljetuksen aikana.
- Pyyhin kaikki laatikot ja sisällänsä olevaiset kuljatustuet.
( - Ja nyt sit samalla otin ja toplasin kaikki nuo paketointiteipein ehtaan kuntoon piiiit-kästä aikaa - et silleensä toisaaltaan hyvä et näin kävi nyt; tuli tarkistettua ja paklattua ne piiiit-kästä aikaa täysin kuntoon! )
- Asentelin ( aloituskuvain tuossa alussa ) pyyheliinat pöydälle.
- Kuvat, taulut, yksi kerrallansa esille ja jokaisen purku täysin auki. "Pillun päreiksi" kaikki.
- Poistan kuvan. Pyyhin taustalevynsä. Siirrän taustapahvinsa syrjään sekä tukipaperinsa myöskin. Pyyhin kehykset yltä, alta ja väleistänsä ynpäriinsa. Pyyhin lasinsa kahtapuolta ja kuivaan myös - täysin puhtaaksi!
Asetan lasin paikallensa, paperit, pahvit väliinsä ja suljen taustalevyllänsä hela-hoidon.
- Laitan taulun kuljetuslaatikkoonsa ja siiryn seuraavaan kuvaan. Nyt niitä on 30kpl.
10. Ettäkö tällä työllä rikastus!?
- Aikoinaan oli joku kysynyt sisarukseltain yhdeltä joka silloin Kela:lla töissä oli, et se siskosi saa tuloja niistä näyttelyistään?
( ajatuksella esim. et mahdollisessa asuntotuessa sit ne tulot huomioon ottain....? )
- Vaikka kuin yritän aina tähdätä et valokuvat näyttelyihini teetän ns. alen aikaan netissä, niin kuvat maksavat kuitenkin sen vähintään noin 4,00e/kpl.
Tähän mahdollisest taustapahviensa, papereidensa, yms. uusimiset. Polttoaineet, aika, yöpymiset, kameran kustannukset, jotahin vaatetusta joskus ( jotka kyl sit käytän muutenkin aj joutusin hankkimaan muuhunkin käyttöön.....! ). Nettimaksut, papereiden kustannukset, soitot, yms..
JA suurimpana menoeränä näyttelypaikan MAKSU! Se ei ole halpaa!
( Tätä suuresti purnaan et tää meidän pitäjä, joka on lähin näyttelynpitopaikka itsellein, on ns. taidepitäjä, mutta esim. täällä kunnan ylläpitämän kirjaston näyttelytilan käytöstä saa pulittaa vähintään 20,00e/viikko! )
- Pidän toki ns. "myyntinäyttelyitä" - kukapa ei tahtoisi myydä taidettaan tupaan uuteen? Kuka ei halajaisi myydä aikaansaanoksiaan, työaikaansa vaativia töitään? Kenelle ei olisi tulot tervetulleita? Vasiten kun itse teosten valmiiksi saaminen on maksanut rahaa rutosti!
- No, ostaisitko sie valokuvan seinällesi?
Ensinnäkin nykyaikana?! Hei, haloo!
Valokuvaaminen on jo nykymaailmassa niin yleistä, että jokainan voi tehdä sen itse. Ihan jo kännykällään napaten kuvansa haluamansa. Eli kuka sitä nyt toisen kuvaa sit halajaisi olkoon se kuin nätti tahi puhutteleva, tahansa kun sen voi itse napata ohimennen jostain vastaavasta.
Toista se oli ennen kun kaikilla ei ollut kameraa ( eikä kännyköitä kameroineen! ) ja kuvien teettäminen maksoi maltaita! Saati sit isompi kokoisten kuvien teettäminen! Jos sattuikin itsellään olemaan taito ja rensselit hallussaan, niin se vaati taasen aikaa ja aineita rahansa kera. Siksipä siis silloin kuvia arvostettiin ihan erilailla!
- Elikkäs se et valokuvanäyttelyllä rikastuisi nykymaailmassa on silkkaa puppua!
Jos joskus jonkun valokuvan saan myytyä, niin se myyntikään ei "maata kaada" sillä hintansa ei voi olla suuri ( hyvä jos sen kuvan kaikki kustannukset kattava! ) tahi se jää sit käsiin ottaneen.
- Se mistä tahi millä tässä rikastuu on yksin ja ainoastaan se ilo mitä tästä Elämän-Reppuun saa!
Ne positiivariset sanaset millä katsojat kuvieni näiden kehaisevat otoksiain, kuviain näitä!
Se positiivarinen mieli jota näillä valokuvillain saan eri ihmisten mieleen ja arkeen!
Se ilo ja riemu mitä itse saan nuista sanoistansa ja mielestänsä muista!
"Se riemujan rikkaus...."
- Haen raamit varastosta sisälle tupaan lämpiämään ja kunne lämmä ovat puhdistan ne.
- Otan asettelu/asennus-sapluunani ja sillä tsuumaan kuvat keskelle tauluani, laitan mukaan järjestysnumeronsa. Ja sitten suojen raamit nuo äskettäin avaamani takaisin kokoonsa.
- Tarkistan viel et lasinsa on puhdas, raamit ovat puhtaat, kuva on oikein perin kehyksissä, on oikia järjestysnumero, se täsmää listaan laatimaani... Pyyhin ja kuivaan tarvittaissa pintaansa uudelleen.
- Raamit kuljetuslaatikkoonsa ja seuraavan vuoro....
5. Näyttelyyn.
- Roudaan kuljetuslaatikot, listat, mahdolliset esitteet, pöytäliinat esittelypöydän, kaikki mahdolliset naulat, nastat, yms. mukaan ottain. Unohtamati vieraskirjaa kera kirjoituskynänsä.
6. Pystytys.
- Useimmiten paikat ovat sellaiset, ettäs niihin tarvitaan ainakin kaksi henkilöä pystytyksiinsa. Toinen kannattelee taulua, toinen kiinittää taulun niille varattuun kohtaan, kiinikkeeseen.
On toki joku paikka ollut et se yksinkin onnavi, mut harvassa ne ovat....
Eivätkä mitkään paikat tee sitä puolesta näyttelyntekijän!
- Asettelen kuvat esittelyjärjestykseen seinustalleen, sit ne siitä nostetaan varsinaiselle paikalle ja sopivin välimatkoin, kunne ensin olemma tarkistanut et kaik ovat paikallensa omalle menossa.
- Laitetaan kuvat/taulut paikoilleen. "Lätkäsen" järjestysnumeronsa "persuuksiinsa" mukaansa.
- Pöytäliina, esittet, jne. paikoillensa.
- Jälkien siivonta.
7. Näyttely.
- Helpoin vaihe; siellä se on ja pysyy sovitun ajan.
Käyn korkeintaan katsomassa välleen et kaik´ on ok? Eivät ole jotkut "vandaalit" iskeneet ja tuhojaan tehneet? Esitteitä on; eivät ole lähteneet käviöiden mukaan - sitäkin siis tapahtuu!
Aikaa pitää tähän järjestää, kenties matkoja tehdä....
- Käväisen "taiteilijana" tavattavissa sovittuina päivinä paikalle ollen; matkat, aikaa....
8. Purkaminen.
- Sovittuna päivänä taasen matkaan paikalle tuolle ja puran näyttelyni.
Usein se onna yksin, mut joissakin paikoissa ei; tarviin jonkun kaveriksein. Eikä niitä "kavereita" tähän purkuun, kuten pystytykseenkään, ole aina saatavissa, helppo löytää.... kun kaikilla tahtoo olla omat kiireet ja menot.
- Pakkaan taulut kuljetuspaketteihini, kokoan esitteet, pöytäliinat, vieraskirjat sun muut mukaan. Irrotan ne mahdolliset nastat, naulat, kalastajansiimat, metalliset kiinitysvaijerit, tms. millä sit milloinkin taulut on ripustettukaan esillelaittaissa.
Roudaan kaiken asianomaisiin paikkoihin varastoon tahi hävitettäväksi.
- Ajan kaikkinensa kotio.
9. "Loppunäytös."
- Kotona katson et kaik´ on täsä.
Mikään ei taasenenkaan rikkoutunut kuljetuksissain, kaik on kunnossa, jne.
- Aloitan taulujen purkamisen.
Normaalisti irrotan vaine valokuvain raameista noista, kokoan raamit takaisin laatikkoihinsa, laitan taustapahvinsa tiettyyn paikkaan sisälle lämpimään, ja valokuvat jatkokäsittenen milloin mitenkin: kuka halajaan jonkun omakseen, mikä menee vaikkas mökillemme "tauluksi", yhteen otteeseen menivät lapseni huusholliin päivähoitolasten jatkokäyttöön, toisinaan sit toiseen näyttelyyn uuteen.... Milloin mitenkin ja mihkin.
Se siitä ja uutta kehiin. En esim. pyyhi mahdollisia sormienjälkiä täsä vaiheessa laseistansa, vaan vasta sitten kun seuraavan kerran laitan seuraavaa näyttelyä pystyyn. Mitä suotta nyt sitä tekisi. Pääsee paljon vähemmällä kun ne pyyhkäisee sitten kun taasen uutta esille laittaa!
NYT, tään viimeisen näytteljyn jälkeen:
Kuljetin tauluni kotia ja tänään aloitin;
- Imuroin kaikki kehykset yksitellen poistain niistä sen tsiljoona hiirenpapanaa yms..
Imuroin kuljetuslaatikot sillä papanathan sinnekin olivat tippuneet kuljetuksen aikana.
- Pyyhin kaikki laatikot ja sisällänsä olevaiset kuljatustuet.
( - Ja nyt sit samalla otin ja toplasin kaikki nuo paketointiteipein ehtaan kuntoon piiiit-kästä aikaa - et silleensä toisaaltaan hyvä et näin kävi nyt; tuli tarkistettua ja paklattua ne piiiit-kästä aikaa täysin kuntoon! )
- Asentelin ( aloituskuvain tuossa alussa ) pyyheliinat pöydälle.
- Kuvat, taulut, yksi kerrallansa esille ja jokaisen purku täysin auki. "Pillun päreiksi" kaikki.
- Poistan kuvan. Pyyhin taustalevynsä. Siirrän taustapahvinsa syrjään sekä tukipaperinsa myöskin. Pyyhin kehykset yltä, alta ja väleistänsä ynpäriinsa. Pyyhin lasinsa kahtapuolta ja kuivaan myös - täysin puhtaaksi!
Asetan lasin paikallensa, paperit, pahvit väliinsä ja suljen taustalevyllänsä hela-hoidon.
- Laitan taulun kuljetuslaatikkoonsa ja siiryn seuraavaan kuvaan. Nyt niitä on 30kpl.
10. Ettäkö tällä työllä rikastus!?
- Aikoinaan oli joku kysynyt sisarukseltain yhdeltä joka silloin Kela:lla töissä oli, et se siskosi saa tuloja niistä näyttelyistään?
( ajatuksella esim. et mahdollisessa asuntotuessa sit ne tulot huomioon ottain....? )
- Vaikka kuin yritän aina tähdätä et valokuvat näyttelyihini teetän ns. alen aikaan netissä, niin kuvat maksavat kuitenkin sen vähintään noin 4,00e/kpl.
Tähän mahdollisest taustapahviensa, papereidensa, yms. uusimiset. Polttoaineet, aika, yöpymiset, kameran kustannukset, jotahin vaatetusta joskus ( jotka kyl sit käytän muutenkin aj joutusin hankkimaan muuhunkin käyttöön.....! ). Nettimaksut, papereiden kustannukset, soitot, yms..
JA suurimpana menoeränä näyttelypaikan MAKSU! Se ei ole halpaa!
( Tätä suuresti purnaan et tää meidän pitäjä, joka on lähin näyttelynpitopaikka itsellein, on ns. taidepitäjä, mutta esim. täällä kunnan ylläpitämän kirjaston näyttelytilan käytöstä saa pulittaa vähintään 20,00e/viikko! )
- Pidän toki ns. "myyntinäyttelyitä" - kukapa ei tahtoisi myydä taidettaan tupaan uuteen? Kuka ei halajaisi myydä aikaansaanoksiaan, työaikaansa vaativia töitään? Kenelle ei olisi tulot tervetulleita? Vasiten kun itse teosten valmiiksi saaminen on maksanut rahaa rutosti!
- No, ostaisitko sie valokuvan seinällesi?
Ensinnäkin nykyaikana?! Hei, haloo!
Valokuvaaminen on jo nykymaailmassa niin yleistä, että jokainan voi tehdä sen itse. Ihan jo kännykällään napaten kuvansa haluamansa. Eli kuka sitä nyt toisen kuvaa sit halajaisi olkoon se kuin nätti tahi puhutteleva, tahansa kun sen voi itse napata ohimennen jostain vastaavasta.
Toista se oli ennen kun kaikilla ei ollut kameraa ( eikä kännyköitä kameroineen! ) ja kuvien teettäminen maksoi maltaita! Saati sit isompi kokoisten kuvien teettäminen! Jos sattuikin itsellään olemaan taito ja rensselit hallussaan, niin se vaati taasen aikaa ja aineita rahansa kera. Siksipä siis silloin kuvia arvostettiin ihan erilailla!
- Elikkäs se et valokuvanäyttelyllä rikastuisi nykymaailmassa on silkkaa puppua!
Jos joskus jonkun valokuvan saan myytyä, niin se myyntikään ei "maata kaada" sillä hintansa ei voi olla suuri ( hyvä jos sen kuvan kaikki kustannukset kattava! ) tahi se jää sit käsiin ottaneen.
- Se mistä tahi millä tässä rikastuu on yksin ja ainoastaan se ilo mitä tästä Elämän-Reppuun saa!
Ne positiivariset sanaset millä katsojat kuvieni näiden kehaisevat otoksiain, kuviain näitä!
Se positiivarinen mieli jota näillä valokuvillain saan eri ihmisten mieleen ja arkeen!
Se ilo ja riemu mitä itse saan nuista sanoistansa ja mielestänsä muista!
"Se riemujan rikkaus...."
Kommentit