Aamutuimaan atvailin jotta kun kerta kaik tuttuni, ystäväni, sukuni, yms. johkin Maailmaan Avaraan lähtevät niin miksen miekin sitten? Ja kun sen verta himpsusti tuota pätäkkää hallussa on, Matin Kukkarossain enempikin assuissa, niin ajattelin sitten vihoin ja viimen toteuttaa pitkästä aikaa valokuvaus"keiken" tähän ns. lähitiemeelle.
Hepo Hopian käväisin lii´an päähän laittamassa mennessäin pienet lumityöt tekemään tuonne ulos pikku pakkasen kouriin. Pakkailin tarvittavat kamat kasaan, pesaisin pyykkiä kuivumaan päivä syvämeksi, kantelin petivaattet ulos tuulettumaan - siksi aikaa... ja astelimma Hepon tykö.
Oli alkanut hipsuttelemaan tuhnu-lunta valkiaa ja mie atvailin jotta näinköö tästä nyt sit mitään tulee? Tähänkö tämä sitten päättyykin; lunta "tupaan" koko päivän ja Aurinko Armasta ei missään näykkään? Heti perähän tokaisin itsellein että elähän nyt - ei kuitenkaan. "Nyt kun kerrankin miun aikaa on, pikku pakkanen huuretta on tienoolle laskenut ylle kaiken maaston ja.... ja... ja eihän se nyt koko päivää voi sadella? Eihän?"
Uskossa uudessa ja uljaassa itseni näin puhutellen suorin matkahan ja kokkain kohti Maailmaa Avaraa käänsin...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%281%2

   Ns. pakolliset kuvaukset ensimetreillä: Akkalansalmensilta Akkalansaaren ja Liponsaaren välissä...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%283%2

...Karkinniemen ja Pohjoissaaren välistä Suolahteen päin.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%286%2

   Ulmansalmesta Ulmansaaren Hanganniemeä kohti...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%287%2

... ja Paasiselkää sekä Vuohisaarta kohti.
   Aamu hämyä, "sinistä hetkeä" ennen päivän kajoa.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%288%2

   Miun "kompastuskiveni", miun "yritysten paikka": paikka joka pitää viellä saada paremmaksi "hiettua", muttas nyt kuitenkin näin talvisena kuvana. Jahka kevät... kesä tulevi niin sitten taasen uudemmalla yrittämällä.
   Lahelatilan rantamaisemissa Pohjois-Onkilahdella.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2810%

   Samaiselta paikalta Lahelan venevaja ja pajan nurkkaus.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2813%

   Venevajan takaa Putrunmäkeä/Sikomäkeä kuvaten.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2815%

   Aurinko Armasta metsästämässä: siellä se on - sittenkin! Eiks vaine?
   Entisen Maaningan kunnan ( nykyisen Kuopion ) Kattaalankylän vaihteilla oli ensimmäinen aavistus ilman selkiämisestä, toivoa väkevää että kyllä tämä viel tästä - ei sittenkään turha reissu tulossa.
   Kuvassa on näkysissä Oravilahti; luulisin että se on tuon tilan nimi joka kuvassani tässä näkyvi eikäs tiemeen nimike...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2816%

   Kattaalankylältä käännyin kohti Lappetelää.
   Tie tuo piskuinen oli ensimakua matkani tämän tienpinnoista "mahtavista". Oli tie hyvin aurattu ja ihan sopivan leviäkin niin että siinä mahtui toiven auton hyvin vastaan tullessa väistämään - ei siin mitä, mutta se luisto; vau! Liekkö jään päällä se lumipatja vahi miun Hepolla nastoja olleskana kengissänsä - mieleeni tuli useammankin kerran. Mutta aju kelien mukaan eikääs keli ajurin mukaan, ja niin vaine sitä lutviitui hyvin matkan menoon.
Hivenen ennen Lappetelää takalistooni "liimautui" tällainen uuden uutukainen korkeamman maavaran omaava maasturi ajoneuvo.  Olisin voinut laituuttaa muttas eipä sillä piskuisella tiellä niitä laituutus paikkoja liikoja ole jotta "nopiammalla" ohitse pääsisi. Olisin voinnut kaasutella hivenen nopsempaa mutta tuumailin mieleni sopukoissa et paree kun "kieli keskellä suuta" vaine ajelen ja henkkissä tielä pysyttelen. Näinpää sitten tämä joku joka siellä niskassain hiosti sai tyytyä vaine hitaampaan "vetäjäänsä" ja sitten aikanansa tulevassa risteyksessä matkoihinsa kääntyä ( onni ei kääntynyt samaan suuntaan kuin mie... )
Sitä harmittelin ( etenkin näin jälkikäteen ) ettäs näin kun tämä maasturi niskaani läähätti niin miulta jäi kuvaamati sieltä liki risteystä yssi ihku-ihanainen vanhan talon räystäs! Siin olisi ollunna mitä kuvata muttas en tohtinut äkkijarrutusta kohdallansa tehdä ja toista takalistoon ottaa. Enkää tuota muutenkaan toisaaltaan... olisi pitänyt omistajaltaan mennä lupia kyselemään... enkää nyt ollut sil tuulella ettäs juttusille lähtiä...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2817%

   Lumen mahtavuutta.
   Josain välillä Lappetelä ja Suontaus. Rajala-tilan tiemeellä, Pielaveden ja Iisalmen rajan liki, kuten kaksi seuraavakin kuvaani...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2819%

    Jonkun hivenen jo vanhempi torppa...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2822%

   ... ja tätä lunta mahtavaa. Ei kyllä tarvitse lähtiä mihkään pohjoisemmaksi jos lunta ja sen kauneutta haluaa nähdä sekä kuvata.
   Tätä tietä ajelessain mietiskelin että koska viimeksi... Muistissain on etten olisi ainakaa kertaa enempää puolisoni pois menon jälkeen tätä tietä pitkin ajellut. Hänhän se miulle aikanaan tämänkin tien näytti ja opetti. Hänen kera sitä tällä tiellä eka kerran kuljeskelin... maisemia katselemassa silloinkin.
Samaten mietiskelin näin teitä erinäisiä ajelessain että kuin sitä osaakaan olla KIITOLLINEN omalle äidilleen joka aikojan alussa on mahdollistanut miulla ajokortin! Mitenkä sitä onkaan ihmis-polo kiitollinen ja ihastuksissaan että omaa ajokortin ja Heop Hopian jotta sitten näin voi halutessaan, tahtoisaan, ja voidessaan, jotutessaan, lähtiä näin-ikkään valokuvamaan tällaisia maisemia armassa Suomemme maassa! Voi sitä rinnan pauhua kun kiitos siellä mielissään hyrrää!

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2828%

   Katajamäellä... jos näissä paikoissa matkassa pysyn... Otramäen tienhaarassa.
   Kuvassa rinnemaastoa kauempaa...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2829%

... ja lähempää kuvattuna - sekä tätä ihanuutta...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2830%

   Samaisen kohdan tienhaaran pieni luminen metsäsaarreke.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2834%

   Nyt olen jo Löytynmäeellä jossa Aurinko Armas tuo loistavainen eka kerran itsensä ilmi antoi - sittenkin. Aika Rauta tikitteli silloin noin 10.56. aikoja.
   Ensimmäinen näistä kuvistani on terävempi laadultansa ja toinen sitten ei niin terävä. Laitan tähän kuitenkin kumpaisenkin kuvan sillä "toinen tykkää äitistä - toinen tyttärestä..." ja mie itse kallistun tuohon ei niin teräsvään koska siin on tummemmat sävyt.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2835%

   Jälkeen tämän Löytynmäen mietiskelin, näin ihan het´ sillään kun tämä Aurinkoinen juurikin oli pilvien takaa pilkottanut, ettäs kuis pitkään sitä "lystiä" sitten riittääkään? "Kerkiänkö mitä kuvaamaan sen kera?"
Nyt näin ns. tutuille seuduille, teille tultuani tultuani sekä teille parempi pintaisille(!) ... posottelin paikkasten näiden ohitse tähtäimenäni...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2839%

... mökkimme pihanmaa jotta kerkeisin täältäkin kuvasen tahi toisenkin napata ennen kuin Aurinko Armas maille menee. Mikäs oli "lesetellessä" reilusti nopeusrajoitusten alle sillä eihän nuilla teillä todellakaan voi kaasuttain kurvailla! Hyvä kun "ali-nopeudellakaan" tien pinnalla pysyy!
   Sinne jätin mökin pihanmaalle tassuin jäljet lisäksi yhden hiirulaisen joka jolkottanut oli poikki pihapiirin aitasta tupaan - tahi sit toisin päin.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2840%

   Paluumatkalla.
   Tervon puolella Kankaisenmäentiellä elikkäs tutummin sanottuna Kankaisen metsätiellä. Oli muuten tämäkin tie aikas tuttavuua ajella: ajanut oli miuta ennen mennen-tullen traktori talviketjujen kera silleen ettäs jyttyytti varmana juurikin niistä kohdista ajaissa missä pitääkin ajaa kun vartoo ettei vaine jonkin mäen nypykän tahi mutkan kurvin takaa toine vastaan piukase jos vasite vastaan tulevi.  Elikkäs "kieli keskellä suuta" sitä tämäkin pätkä ajeltiin...
   Juurikin tällä kohtaa josta tämän kuvaseni ajossa tärppäsin ( sori, vaik tie vaikia ajaa oli niin kameran kera mie sielläkin ajaissa heiluin... "älkäätte tehkö kuten mie teen, vaan tehkäätte kuten mie opetan..." ) muistini sopukoilta nousi muisto ammoisilta ajoilta kunne tätä tietä ajeltiin puolisoin kra muoskiani isällensä vieden. Aikana jolloin "pojat oli poikia" ja tyyli tietenkin takapenkillä sen mukaista "takapenkin räpätystä".
Räpätystä jota me vanhemmat sitten aikamme kuulostelimme ja välleen sitä toppuuttelimmekin mutta kun sananen kahden vanhemman ei vaine tehoa kolmeen viikariin niin pistimme poijat ulos viilettymään ja matkaa jalkasin mittaamaan. Nii-in, jalkasin matkaa siis taittamaan. Ihan todellakin. Ei tietysti sinne "korpeen" yssin jättäin vaan sen että saivat sitten siellä kolmisin stallustain enimmät sauhunsa purkaa joko toisiinsa tahi tienoihin noihin vaik potkien purkain. Tahi sit vaikkas meitä vanhempiaan manaten. Mutta niin vaine tämäkin jäähyreissu silloinkin poikaviikarien höyryjä laski niin että sitten kun me olimma vähän matkan päähän automme pysäköineet heitä vuottain niin sieltähän autoomme astelikin kolme hyvinkin asettunutta nuorta poijan-kloppia.
   Tämä ei ollut yssi ja ainut "jäähy-kävely" heidän kera matkojamme tehdessä. Mutta ainua konsti joka sit sen viimeisen "tikin" heidän välisiinsä nahisteluihinsa laitteli.
Yssi muisto ajaoilta menneiltä oli/on sekin että aina kunne jostahin joukoltamme kotio palailtiin ( oli sit kyydissä enää nämä kolme pahnan pohjimmaista tahi vaikka vaik kaik muoskain miun ) niin hivenen ennen kotitienoota alkoi kyydistä kuulumaan: "Kohta ollaan PELLILLÄ, kohta ollaan PELLILLÄ, kohta ollaan PELLILLÄ...!" Tämä juontaa siitä juurensa että joskus muinoisina aikoina kunne näin matkoiltamma palattii, oli se sitten vaik piskuinen kauppareissu tahi isompi matka johkin muualle, niin joku keksi loinen lausumahan "kohta ollaan perillä" lauseen kääntäin "kohta ollaan pellillä". Niin sitä sitten siitä lähtien ain kuorossa ( kuski elikkä miekin ) lauleltiin: "Kohta ollaan pellillä..."
Ja kolmas... Kun ja jos olimma yssinäin Maailmalla Avaralla asioita hoitelemassa ja muoskat nuo miuta kotonamme vuottivat sekä sitten sieltä näin jo känny aikaan pirauttelivat kyssyin jotta äiti milloin tulet, niin jos olin jo kotimatkalla, ja vasiten ihan siin jossakin liki jo tuloillain, niin "kuittasin" vaine heidän soittonsa painain kännyin siitä punaisesta luurista soitostaan kiinni. En siis vastannut heille ollenkaan vaan vain suljin, vaimensin soiton kännykästä ja siitä he tiesivät että kohta äiti on jo kotona.
   Voi aikoja entisiä... ikävähän tässä niitä tulee...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2841%

   Kankaisen metsätien Varpaalan päädyssä josahin Hiisimäellä.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2843%

   Pulkonkosken Kappeenjärven laavu-rannassa Aurinkoisen viimosäteiden alkaissa painua maate...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2848%

... ja sitten Pulkonkosken ja Kolmikannan jälkeen Pyöröpuron peltoaukialla neljän ladon rivistö ( kuvassani niistä vain kolme kipaletta ) kera Aurinko Armaan.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2849%

   "Vihdoinkin kotona."
   Ei oikiasti vaan vaine tie jota olen sen millona kertaa "tahkonut" suuntaan ja toiseen ja niinpäs sitten kunne Poika Poloiseni tähän suuntaan käänsin niin tuli tunne että nyt ollaan kotona, nyt mutu on kuin kotona olisi.
   Tiellä tällä joka muisto tulvillaan tämäkin on...
Tämän tien varrelle kuskasi puolisoin yhtä muoskain miun kyläilemään.
   Tähän tiehen eka kerran tuntumaa otimma aikoinaan tyttöpäänä olessain kun lavantautia hoidettiin:
Oltiin tyttöporukalla liikenteessä ja Keskisaaressa atvailtiin jotta jäädäänkö sinne vahi ajellaanko vielä Honkaharjulle - oiskoon siel paremmat pijot ja paremmin tanssittajia? Miulla itselläin ei hätä niin suuren moinen kun "vaki-tanssittaja" siin vierustallain oli ( hänen kera tavallaan riijattiin silloin, tansseissa nähtiin ja nytten taasen samalle paikalle tultu oltiin ) muttas toiset plikat omaansa parasta ettien tuumailivat moista proplematiikkaa.
Päätimmä jotta ei jäädä Keskisaareen vaan ajellaan ielleen. Jaettiin porukat kahtia; mie kaverin kera hänen autoon ja loput ns. meidän autoon. Perätysten ajeltiin ( me edeltä ja toiset perästä ) matka tuo ja kunne ajot ohi olivat ( vahi olisko ollunna vasta kunne tanssireissu heitetty oli ja sit kotio palattu oli ) sain kuulla siskoltain että aivan hurjaa! "Miten se kaveri nuin tuon tien ajo? Hirmu vauhdilla!" "Siinäkin mäessä jossa sen jyrkkä mutka on... siinä tuntui että tie loppuu kun on mutka ja mäki... ei siinä voi ajaa.", tms.: olivat siskoin jutut tämän jälkeen.
Selitys tähän oli se ettäs siskoin vasta ajokortin saanut varmaan oli ja ei niin reippasti ajava silloin ainakaan ollut kuin sellainen joka jo korttinsa useamman vuoden hallussaan pitänyt oli. Puhumatikaan että kaverini tämä oli ns. aina tansseihin ajelessaan tien tämän mennen tullen ajellut pois poikkeen niin että sen mutkat, mäet ja kaik sellainen tutuksi tulleet hälle olivat kun sen sijaan siskollen saatto olla niitä ensimmäisiä kertoja ajella tämä ihanaisen "kurvikas" tie.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2850%

   Lapinlahti, Alapitkä, Narvanlahti, Viitakummuntie... tarkemmin en osaa kertoa.
   Paitsi että... täsä, tämä, juurikin tämä - lempparini varmaan sillä tiellä on.
Tämä on varmaankin jonkusen ( varmaan kertonutkin jo aikaisemmin tästäkin olen.... ) pottukellari tien tämän kupeessa. Yhdessä sen rinteessä, erään melkein mutkan kohdalla. Siellä välillä "ei-missään", paikassa "ei ketään". Toisin sanoin tämä kellari ei ole minkään tilan pihanmaan kupeessa tahi piha piirissä. Täsä ei ole tiemeillä, ei halmeilla, mitään maatilaa saati mitään merkkiä että joskus sellaista olisikaan ollunna siellä.
Niinpäs mie ain kyselen jotta tietääkö kukaan tästä jotahin? Kenen tämä on? Miksi se on täsä?
Mielenkiintoinen vaine... ainakin miusta.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2851%

   Viitakummuntiellä, Pirilän tilan kupeessa.
Jotahin klo.14.30. aikoihin - ja Aurinko Armaasta muisto enää vain - snif. Eikä edes kauriitakaan pellolla nyt näkyillyt.

   Sitten, sitten pyörähdin tuttuin tykönä "kotikulmilla" istuin tovin rupatellen ja kuulumisia taasen vaihdellen.
Juteltiimpas siin myös että meinaanko lammella-ni käydä? "Oiskoon sinne pääsyä tänä talvena, olisivatko auranneet niin että liki pääsisi?" "Mitenkähän on portaiden laita: ovatko kulkukunnossa vahi ihan lumen alla?"
Tuumailin että meinasinhan mie näin kun nyt taasen ohitsensa kuljen.
   Ja kunne etiä päin taasen kuljin, Hepo Hopiaani matkaan kannustain, kopotimma me yssissä tuumin rannalle tälle.
Poika Poloisen parkkeerasin, kamerain kaulallein killumaan asettelin, ja mirs-mars matkaani kävin.
   Olivat portaat kuljetut ( kuten myös tie tuo siis aurattu kun äärelleen näin mukavasti ajaen pääsin - josta juurikin kiitosta auraajalleen välittämään tuttuani sieltä kylältä netin kautta pyysin ) edes takaisin muttas sen verta kuiteskin lumen "lumoissa" että välleen alas mennessä sain ns. pers´mäkeä laskea jaloilla seisten kun ei askelmiaan toisistaan erottanut sieltä paksun ja pullean lumen alta. Onkkelmaa oli myös takaisin ylös palatessa kun silloin vastaavasti ei oikein tahtonut saada tassulle paikkaa johka sen asettaa niin ettei takaperin alas takaisin olisi luisunut.

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2852%

   Kuvia kaksi. Kotva aikaa. hetki hengähtäin. Lammellani taasen...

2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2854%



2018.1.21.%20Matkailu%20avartaa%20%2856%

   Ja kuin pisteenä I:n päällä lumi-hattu tämä yllä portain tolppain.
   Ja kuin pisteenä I:n päällä myös se ettäs jos olisin tiennyt että miun matkain nyt sit tähän tyssää niin enhään mie tällle reissulle varmaan olisi lähtennä, tahi ainakin olisin miettinyt kaksikin kertaa ennen kuin tälle "rannalle" kurvaillut olisin.
Sillä ylös tämän rinteen kavuttuani ja Hepo Hopian selkään hypättyäin sitä laukkaan kannustain se tuumasikin jotta eipäs lähdetäkkään! Ei ihahtanut, ei pihahtanut, ei ielle, ei järilöih. Ei vaik minkäs tein. Ei ollut lumihangessa tassunsa sen, ei ollut jäätä allaan mutta ei, ni ei. Ei milläskänä.
Mikä eteen? Mitä teen? Mistä apu? Otanko ja alan potkimaan jalallain tassujansa toivossa väkevässä jotta siitään ne jarrupalat liikettä saisi ja kässäri siin sivussa myös?
Onneksein muistin että kylällä tällä muutama tuttu, ystäväiseni asustavi ja soittamaan heille aloin: kumpainenkaan ei vastanut. "Pirautin kaverille" elikkäs vävyllein kysellen josko hän neuvoa osaisi. Osasihan hän ja mie työtä käskettyä tein kuitenkin vaikutuksella - nolla.
Mitäs sitten?
Askelta toisen eteen ja lähimpään taloon tulosuunassa ( on se sekin hyvä opetus jostain takaraivoon jääneenä että aina tulosuuntaan takaisin silläs silloin on muistissa misä asti lähin apu on - vaikkas nyt tiesin kylläkin myös tulevat talot kun tutuilla tiemeillä olin... ) jotta jos sieltä vaik apua olisi. Olihan sieltä kun kotonansa olivat. Kopastiin heidän autolla vetäistä Poika Poloista mutta todettiin jotta on käsijarrun piuhat sen varta jämähtäneet paikoillensa jotta ei ne sillä vetämällä lähde aukiamaan.
Tämän jälkeen ajeltiin tuttuni pihaan kysellen isäntää, kysellen traktoria. Ei ollut isäntää, eikä traktoria saada.
Päätimmä soitella Hinajan paikalle, ja tupaan tuon auttavaisen pariskunnan kortteeria vuottaissa mentiin pitämään.
Meni tunteroista, meni toista kunne Hinaja paikalle tuli. Oli tällä välin ehtoon tummat tunnit jo saapuneet, yö haltuunsa maan ottanut mutta näin me vaine sitten Hinajan ( ja sen kuskin ) loistavien valojen loisteessa Hepo Hopian tykö ajeltiin. Siellä se Orpo-Reppana yssinänsä tienposkessa vuotteli omistajaansa, noutajaa kaihosi.
Ennen kuin Hinaja Poika Poloista kyytiin nostamaan alkoi päätti tämä Avulias Aatu kopaista vielä...
Sellaisen metrisen ja rapiat parrun uumenistaan ehti käsiinsä, sellaisen jonkin kymppi kertaa - jotahin, ja sillä olen takaa antoi pauketta kumpaisenkiin takatassuun saman aikaisesti kun mie ratista pittäin kaasuttelin taakse ja eteen. Ja... näin sitä vaine tassut vipinää kinttuihinsa sai! WAU! Arvaatte Lukiain Armaani miun ettäs joku Mummeroa riemustansa hihkui, ja onnestansa kaulaansa Hinajan kuskin kapsahti! WAU!
Siis en ollut uskoa moista juttua! Nuin vain!? Tosta vain kun tietää mitä tekee ja miten tekee. Ei ole mies siinä väärässä toimessa kiinni. Ja kun mie meinasin silloin ensteks monoa näille pyörille antaa!? Miksen kokeillut? Mut toisaaltaan olisiko siinä paljoa avittanut miun piskuinen alle nelikymppinen mono ja miun hentelöisen raajani voimat? Tuskimpa vaine...
   Näin sitten tämäkin maailman Matkaaja tuta sai että "lähde maailmalle... matkailu avartaa". Todellakin siis.
   No, nyten olen jo koissain lämpimässä, Majassani Mahtavassa Humisevallaharjulla, Kulmakunnan kupeella. Lämpimässä ja kotoisassa pesässäni miun. Nytten vaine lopettelen tämän nakuttamiseni ja ajattelen että ompaan se hyvä kun on olemassa tällaisia avuliaita sivullisia jotka avittavat tuolla tien päällä ollessa jos toinen pulaan joutuu ( kävin heitä viellä kiittämässä kotonansa kunne ajoon pääsin ), on se hyvä kun on olemassa ammattilaisia jotka tietävät mitä tehdä ja joilla on VOIMAA tehdä sitä. On se hyvä että olen hankkinut Poika Poloiselleni sellaisen kattavan vakuutuksen joka tällaisen "vahingon" korvaa kokonansa ja... ihanaa olla maailmalla muttas viel ihanampaa on kun pääsee kotia!
   ( Ps. En "oiko-lue" tekstiäni tätä nyt: sori virhe lyönnit.... menen nukkumaan. )