... sinne tänne seilaten. Oikeestaan otsikkona voisi olla nyt vaikka "Tulitikkuja lainaamassa." tahi vaikkas "Yössä yksin...." Tahi ihan mitä vaine siltä ja väliltä, koskapa täsä päivässä täsä, joka hädin tuskin on viel puolissa päivin, on jo ollut ihan yhdelle puol´ luomaselle ihmiselle aivan tarpeeksi olemista ja tekemistä.

   Aamuin ani varhainen alkoi Aika-Raudan nakuttaissa neljättä tunteroista ylitse keskiyön. Kyllä mie koitin, ihan todella koitin kääntää kylkeäin, kuvettain asettaa asentoon uuteen, ja pyydellä jopa tuolta Ukko-Ylimmäiseltä jelppiä, jotta Uni-Jukkanen kylään tulisi uudemman kerran ja unta kaaliini saisin iellehen. Vasiten kun ehtoon puolla asetus kävi itsellein vasta jälkeen kymmenen!
Muttas ei, ni, ei. Ei vain kaikille suoda ( taaskaan ) sitä mitä haluaisi. Annostellaan vaine pikku hiljaa, vähän kerrallansa ja kuin härkkien et tällaistakin kyllä olisi....

   Näinpä sitten Mummero tää "urheasti" vaine ylös kampesi, sieltä vällyin välistä lämpimistä ja öiseen aikaan hyvinkin kuumenneista, seikkailemaan kohti alkanutta aamua ja päivää tätä nyt jo olevaista.
Aamutoimet pyöräytettyäin ( hamppit, pissit, "tekarit" - ne "mummon yöhampaat" ) aamu-smoothien kautta hommailemaan vaine.



   Ihan ensimmäiseksi päätimmä laittaa sähköisen uunini tulille ja pyöräyttää siinä yhdelle ystävälle uudelle tulijaisiksi ( jos nyt tykönsä meno onnavi? ) ihan oikian ja perinteisen Unelma-kääretortun. Kuningatar-hillolla, normaalit jauhot ja maidoton teos. Ei edes täytteessä maitoa kun täyttehen tään teemmä ain kasvis-rasvasta.
Täsä leivonnaista laittaissa kokoon ja kaapiessain purkkisen tään "pohjamutia" myöten puhtahaksi sekä loppuun asti, mietin et mikä kumma siellä purnukan pohjassa ain karahtaa lusikkaani vasten? Oli kuin hillo olisi kuivunut sinne paakuksi kovaksi - kun en itse hilloja itsellein mihkään käytä, niin hilloset jääkaappini voivat joutua joskus pitempäänkin vuottaa käyttöänsä sekä täten voine kuvitella moista tapahtuvan.
Saatuain purkkisen tyhjäksi, katsahdin pohjallensa enkää ollut uskoa simmujain näitä! Siellä oli tuolla....



... pohjansa lasituksensa VÄLISSÄ jotahin ylimääräistä joka sitten pullotteli lasituksena kera tuonne sisäpuolelle purkkista tätä karahtain näin aina siihen lusikkaani kuopivaan.
Arvaatte vaine Armaat Lukijain miun, mitä tein? Otimma yhteyttä kyseisen hillon tuottajatahoon ja kyselin kuis reklamaatio heille tehdään, jääden sit vuottaa lisäneuvoa heiltä päin.

   Sitten Pannareita Kaiketonna itsellein. Iltapalaksi, aamupalaksi, välipalaksi, palaksi vaine. Varuilta et jos tulee "lähtöä" yöselkään, evääksi Reissaaja-Lissille.
   Sivussa tässä ulkoistin kaik´ petivaatteni miun raikastumaan ilmassa raittiissa kun ei edes aamutunteina nuina sadellut mitään kostean puoleista, eikää yöllistä kosteuttakaan näyttänyt olevan olleskana. Mikäs siinä oli laitella etukuistille vällyt lämpimät viilenevään ja raikastumaan.
Nyt päivällä ( kussa kotia tulin ) laitoin pesuun liinavaatteeni nuo pitämäin entiset sekä roudasin kaik´ -vaattehet takaisin sisälle pedaten petini puhtoisen.
Tuumailin vaine mielessäin: "Jaa-a. Kylläpä siihen olisi nyt JONKUN kumppanuksen hyvä kupeelle kupsahtaa, köllähtää köllöllensä." Niinpä niin, olisi hyvä....



   Etukuistille kiikutin tosiaan jo aamusella petivaatteeni tuulettumaan ja katsastin silloin, ettäs kyl mie ne sinne voinen "vielä" viedä vaikkas ei ihan puhtoisinta kamaa kuistini enää olekkaan. On tullut roskia, askelluksista kuraa, hiekkaa, yms.
"No - vuotahhan vaine..."
Ja niinpä kotvasen kuluttua jo roikuilin pitkin-poikin, kuistiain tuota, putsi-putsittain sen ynpäri-änpäri. Ja kerran "leikkiin on lähdetty", niin sitten menhään loppuun asti: siin samalla heilumisella myöskin takakuistini miun saine tuta puhdistuksensa.   
   Nostimma yhden askellusportaansakin siin sivussa jo talviteloillensa, hokasten samalla, ettäs nyt on jotahin sen portahan alusissa pielessä! En tiedä mitä, muttas on vaine. On nimittäin pation kivetys raapinut portahin nuiden alustarakennetta rikki "pill...un päreiksi", alustansa nousuta "irvottamaan" ylöspäin? Puita muita ei pitäs likellä olla kuin Alla Omppu-Pomppu-puuni, muttas kun sekin on miusta jo niin kaukana et ei sen juuret....? Eikää se sitä paitsi ole niin ISO viel, ettäs sillä olis viellä moista "valtaa"?
Asian tiedostin täten tähän tyyliin päättäin kuiteskin etten siihen sen kummemmin nyt tänä syssynä puutu. Saapi olla niillä sijoillaan. Kasson talven ylitse et elääkö tuostaan vielä ja jos elää, ni miten, mitä sieltä kenties paljastuukaan? JA ensi kevään tahi kesänä sitten... Eiks vaine?

   "Ei mitään, ei ketään" jotenka tuumasin et kun kerta on kerrankin näin hommia jo hommattu, käsi-parkain kaput-tilaansa jo saatu, eikää ole mitään sen kummemmin tehtävänä pakollista, niin otampas ja lähden täl haavaa KYLILLE!
   Oli muuten kerrankin jänskä hommeli mennä, olla ja tulla, paikalliselle kylälle, keskustaan tuonne, kun ei ollut kiirusta, ei pakollisia asioita kummempia. Käppäillä vaine, olla öllöstellä. Ihan outo olo ja tila!
   Oli miulla tosin piskuinen asian tynkänen matkassain, kun ihan oikeesti lähdimmä mie sieltä niitä "tulitikkuja"lainaamaan": metsästin kaupoistansa olevaisista kookosöljyä massana, purnukassa piskuisessa olevana. Ja löysinkin. Ostin, toin tulijaisinain kotiain Humisevalleharjulle. Nyt purnukka piskuinen istua nakottavai täsä tään pöytäsen päädyssä... Valmiina hyppää matkaani miun jos tästä lähden... joskus....
   Käväisin mie kirjastossakin. Päätin nimittäin et siellä sainen lukea "uusimmat juorut" päivän sanomalehdestä! "Haa!".
Astahdin lukusaliinsa ja hokasin näkyvällä paikalla ( hyvä juttu et on näkysällä! ) ilmoituksen tyyliin; "vietä mahdollisimman vähän aikaa tässä tilassa". Kyllä - jymmärrän; eletään viruksen aikaa. "Jep, jep."
Muttas - ettäs "mahdollisimman vähän aikaa"? Lukusalissa?
MIKSI lukusalia pidetään auki yleensäkään jos siellä saa vain pikaisesti käväistä - eihän siin kerkiä edes yhtä lehteä lukea lävitse, saati sitten useampaa, kun jymmärryksein mukaan LUKUsali on sitä varten, ettäs siellä paikan päällä niitä ESILLÄ olevia lehtiä luetaan?!
Olimma siellä ylhäisessä ykseydessäin ( tään ilmoituksenko karkoittamana? ) ja luin KAKSI lehteä lävitse siten kuin ne yleensäkin luen. Kiirusta pitämäti, lukien ne artikkelit jotka kiinostivat. Ihan rauhassain. Aikaa men, mut so what?
Lopuksi pyörähdin lainaussalin puolella "Kerta nyt tänne pitkästä aikaa on näin lähdetty", niin sama se on hyödyntää "tilaisuutta" ja lainata samalla hivenen "lukemista lapsille" - miulle issellein:






   Hiukomaan alkoi jo jälkeen aamuisen smoothieni jotenka kiiruhdin verkalleen kotia kohti sillä olinhan jo saanut tarvitsemain ( kookosöljy ) ja hivenen ylikin ( lainakirjat ) matkaani miun.
Ruokapata porisemaan hellallein kera kaikenlaisten jäte-eväiden, mm. taanoisen mökkimatkan jäljiltä yssi tsipale kärtsättyjä makkaroita. 
Siin sivussa petini petausta... niiden liinavaatteiden pesua ( äsken vein juuri ulos ne kuivumaan ) ja yhden, siis VAIN YHDEN, heijastinnauha-rusetin kiinnitys päällystakkiini miun; toisen kun olimma kiinittänyt siihen jo viime syssynä toiselle puolellensa. Nyt vain olin tullut päätökseen tälläiseen et toinenkin puoli kaipaa omaansa. Ja piste.

   Nytpä täsä sitten taidan loppuisen päivän tään ottaa lokoisasti! Haa!
   Meinasin avata Näköradion ja katsastaa et mimmottiis kotimainen elokuva siellä on tällä kertaa tarjolla? Tiedän, ettäs siellä on näin päivisin niitä vanhoja, vanhoja ( -40, -50 ja -60 -luvun ), kotimaisia tarjolla. Harvoin vaine ( tuskin koskaan ) kerkiä niitä kattoo.
Muistan ajan... silloin aikoinaan kun puolisoin viel eli, niin hän tykkäsin niitä katsoa koissamme ollessamme - en mie. Hän katseli niitä ja usein sitten kun muksuin 24/7 oli käymässä tykönämme, niin HE katselivat niitä sit yhdessä.
Menikin aikas piiit-kä tovinen puoliosin lähdön jälkeen kunne pystyin edes AJATTELEMAAN et katsoisin jos kerkeäisin, niitä. Nyt on tullut aika, ettäs kykenisin jo.
Jotenka tää nyt tästä nakutuksesta ja mie häviän tuonne nojatuolilleni. Siiryn sfääreistä toisiin ja olen vain. Tartun lainakirjastain yhtä kansistansa kiini ja luen siin sivussa sivusen, toisen, kolmannenkin... olen vaine. Kenties vedän PÄIVÄunosetkin siin sivussa ( toisella simmullain ) nuokkuin tuossa tuolissain, koska aamuin tää oli sen verta aikainen...?
O-hoh - täähän alkaa kuulostamaan jo aikas VANHALTA! Olenko - vanha jo?
    Kassotaan ny kuin meikä Mummeron käy?

PS. "Kävihän" se. Simahdin totallisesti. En kerennyt kirjaa aukaista, en katsoa kuin alku minuutit elokuvasta tarjotusta, kun jo unten mailla olin. Enkä vaine nukahtanut vaan ihan oikeestikin NUKUIN alulle toista tuntia!