Olen ( tai nyt tätä skriivatessain sanon että "olin" ) hommissain tässä koko kesän mennehen. Se päättyi koko suuren-piskuisen kylämme syksyiseen tapahtumaan johon koko kylämme väki osallistui ja johka kaik kynnelle kykenevät ( ja haluavat ) osallistuivat. Kuten jokahisena muunakin vuonna ja toivottavasti myös tulevinakin vuosina.
   Mutta nyt kun mie olin viel sinä ehtoona hommissain kiini, palvellen siel asiakkaitamme niin etten luonollisestikaan ollut silloin kotonain jotta oisin voinut ottaa vastahan vieraitain jotka silloin tyköni miun tulivat osallistuakseen mm. näihin kylämme "pitoihin". Niinpäs mie oivallisena Majani Mahtavaisen emäntänä jätin kyläläisille näille kotoain hommillein lähteissäin porstuani ovenpieleen pienen viestin...

2015.9.4.-6.%20Aikataika%C2%B4n%20aikaan

... ihan sillä että joskus muinoin vanhimmainen siskoin miun tyttäristä kehitteli heidän silloin taasen tykönäin yökyläilessään tään seuraavan tekstin...

WP_20150906_18_11_29_Pro.jpg

... ja nyt tekstinen tää muistuissa mielehein miun ( joka muuten on yhä edelleen tallessa jääkaappini ovessa ) kun he olivat tulossa tänne tupaani tyhjään. Ajattelin ettäs toivotan heidät kuiteskin jotenkin terve-tulemas kotiini miun.
   Samoin tein heille evästä valmihiksi olla ja eleä, nauttia ja maistelle: juustokakun kuningatar/mustikka kerroksella ja vaniljaisella kerroksella. Sekä suolaisen kinkkupiiraan kasviksilla. Ja näihin sit lätkäisin lappusen joihin kirjasin: "Syö minut!" Mehukannun kylkeen rätkäisin: "Juo minut!" Ja sit viel petivaatepinosen vierehan ohjeen: "1. Valitkaa kullekin sopivan korkuiset tyynyt. 2.Valitkaa kullekkin oma patja. 3.Patjoille paikkansa. 4.Miun petivaatteet ovat saunassa poissa teijän tieltänne - nukun tuvassa...

   Muttas kuis sit kävikään? Kuis olivat tehneet?
   Rientoihin tulivat mukahan - nähtiin hommapaikassain pikasesti ohimennen...
Mutta kotonain, Majassani Mahtavassa - mites siellä? Juoneet olivat - raanasta vettä. Syöneet olivat himpun kinkkupiirasta mutta juustokakku tuo maukas oli koskemati kokonansa. Onneksi näin jälki käteen aatellen sillä se sit vietiinkin toisena ehtoona tyttärein miun tykö kemuihin "tuhottavaksi"...
Ja petivaatteitakin olivat otelleet ohjehini mukaan sekä mieleisekseen laitelleet sillä yön tumman tunteina Humisevalleharjulle palatessain huomasin et he olivat kuin olivatkin todenneet että sinne "oikian ja vasemman roskan väliin" sittenkin mahtuu kuin mahtuukin viel ihan mukavasti koska mie löysin näin hienon siskonpedin tupani lattialta!


2015.9.4.-6.%20Aikataika%C2%B4n%20aikaan

Olipas rättiväsyneenä ihanaa kun sainkin tupani itulaatikon sijasta painaa pääni tutulle ja turvalliselle oman sänkyni tyynylle. Ah, sitä autuutta kun sen autuuden sain kokea ehtoon homma-rykäyksen jälkeen!

   Sitten tuli päivä toinen ja aamu lähti käyntiin perinteisellä mummolan puurolla á la allihopa.
   Sitten suuntasimme iliman aikoja Iideniin shoppailen lenkkareita, paitoja ja ihku IHANIA blin-bling-kyniä ( me vanhempi väki murjotettiin pettyneinä koko kotimatka kun ME EI SAATUKAAN niitä! )
   Tämän jälkeen hengähdettiin hetkinen Hotel-Liisassa ja sit jo painuttiin taasen baanalle: kutsut tyttärein tykönä - nautittiin siel masu täyteen herkkuja!
   Ehtoon puolla meininki menomainen jatkui tykönäin mummolassa juuri siten kuin viisi ylen toisilleen tuttua flikkaa vain voi sitä täydellä innollansa jatkaa. Siin "sisustettiin" mummeron koti uuteen uskoon hyvinkin äkkiä. Huonekalut ja tavarat kuin kaik muukin siin sivussa vaihtoi paikkaansa hyvinkin nopsaan. Ihanahan sitä intoa on katsella. Ihana seurata kekseliäisyyttä. Tietty Majani Mahtava siitä sekaisin ja mullin mallin menevi mutta kerrankos tuota luovuutta näkee ja kokee. Miksi sitä pitäisi enemmälti rajoitella? Miksi se ei saisi kukkia? Kuhan vaine me vanhempina immeiseinä huolemme pidämme ettei kellekkään satu pahemmin mitään, eikä "henkirievut" ole "lähtöään lähellä"...

2015.9.4.-6.%20Aikataika%C2%B4n%20aikaan

   Totesin siin ehtoon kähmällä, menon ja meiningin välissä että mummo tää taitaa kyl huomenissa tuvan tään tyhjettyä kapsahtaa armahan petini pohjalle ja vetästä ainakin yhden VUOROKAUDEN verran unta kaaliin - on tää sen verta rankka tää meno ja meininki hommien päälle yhtäkyytiä! Huh! ( Tosin ittein tuntien taitaa se "unelma" vaine unelmaksi jäädä... )

   Nyt sit tänä aamuna - aamuna jälkeen yön pätkäunisen koska yöni viimeisen tältä vierailuiltaan valvoin "läpeensä" nuorimmaisen alkavaa, nousevaa köhää ja sen "pauketta" kera lapsen huonon ja himpun itkuisenkin unen, - oli tunteeni että onneksi v
anhuus ei varmaankaan tuu "yksinänsä" - eihän tuu?
   Aamu alkoi aamupalalla oivalla: hiutalepuurolla á la mummo.
   Sitten oli vuorossa sisä- ja ulkoleikit. Naapurin flikkakin tuli joukkoon mukaan; kuusi tytöntylleröistä pyöri yht´aikaa siellä ja täällä, ja varsinkin JOKA PUOLELLA!
Mukaan mahtuivat voimistelutuokiot, ruohosipulilla tehdyt kaupan myynnit ja ostokset sekä mm. ihka elävät, oikiat ja suoraan kisakatsomosta päästyt MM-kisan katsomiset! Uskokaatte vaine Lukiain Armahat että sellainenkin on mahdollista mummolassa! Ei se vaine kaikkialla onnistuisikaan...
   Oli nimittäin jälleen mummolla tällä mahdollisuus esittää lapsille näille ihan livenä, huiski jännittävät ja värikkäät kisat ihan tässä kotosalla!
Siinä kisakatsomossa tunteet välleen kuumenivat, kannustus huudot yltyivät ja häviöiden pettymykset suututtivat. Kannustettavia riitti - väriin katsomati. Kaikki mukeloiset mahtavaiset seurasivat kiperää kisaa silmät tapillansa. Huh, sitä kisahuumaa!
Todellisuudessa kyseessä oli mummoeroisen edestä täytettävä pyykin pesukone ja siellä rummussansa pyörivät pyykit. Muksuista sitä on ain kiehtovaa katsella... Nyt joku heistä kekkasi että siellä pyörii MMM-kisat... toisinsannoin Miesten MM-kisat... "Äh, ei kun sukkien MM-kisat." Siin ne neitokaiset ryhmänä istua nakottivat nokka kohti koneen lasia ja katselivat milloin kannustain milloin buuaten suosikkinsa edesottamuksia. Milloin oli mustat sukat johdossa, milloin punainen liina.... Kysyessäni heiltä kisan moisen loppuissa ja muoskien ryhtyissä puuhiin toisiinsa et kuka voitti niin se taisi olla se liina jokatään kisan voiton vei. Vaikkakin se ainuana väripilkkuna koko rummullisessa pyykkiäin, puolusti kaikkia värillisiä "yksilöitä" - sillä muutenhan mummeron tään pyykit ovat mustaa, mustaa, mustaa... ja ne sukat - niitäkin pyöri siellä seassa vain yksi parivaljakko, mustina.
   Aikanaan koti kutsui siskoni pesuetta kuin muoskain mukeloita...
... jotka ensin vein autolla kotiaan ja sitten paluumatkain omaan kotiini taitoin jalkasin. Hiljalleen, verkalleen kävellen, sil en tuota nyt uskaltanut lopen väsyneenä yrittääkkään juoksuaskelia. Olo oli yhtä väsähtänyt kuin tällä tieltä "bonganneellani" jasmakolla: aivot pellolla ja kroppa levällään.


2015.9.4.-6.%20Aikataika%C2%B4n%20aikaan

   Otin aikaa itellein ja "hapee haukoin". Järkkäilin ajatuksia ja henkäilin omaa oloain.
   Matkallain näppäsin kuvia hienoista maisemista noista...


2015.9.4.-6.%20Aikataika%C2%B4n%20aikaan

Katselin länteen kuin Aurinko Armas tuikkii pilvien lomasta...

2015.9.4.-6.%20Aikataika%C2%B4n%20aikaan

... katselin pohjoiseen/itään kuin saje rintama lähestyy Maailmankattoa ja kohta sit varmaan kastelevi mummeroisen tään litimäräksi...

   Kotonain vedin "överit" ja lämmähytin ihanaisen saunain. Lilluin siel varmahan tunteroisen muuttuin kokonaan Rusinanteksi ajalla tuolla pitkällä: kovin oli muuttunut ryppyiseksi iho mummeroisen tään kun saunastansa poies ulos tallusteli...
   Nyt tuntuu jo ihan kivalta. Henki kulkee, mieli rauhoittuu, asettuvi näille "huudeille". Ajatukset himpun viel hamuavat tajunnan taajuuksia et mis mennään...
Mut ihana on olla ja eleä. Kiitos tyttärein, kiitos vävy. Kiitos siskoin miun, ja tyttäret hänen.
Kiitos KOKO maailma - täältä viel tullaan!