Olemma säilyttänyt tähän asti ( ja luultavammin säilytän jatkossakin ) kaik taikinajuurein kolme tsipaletta, jääkaapissa sellaisessa muovisessa rasiassa jonka kanne tiiviist kiini saa. Sen verta "tiiviisti" kuitenkin, nottas se henkii siitä kannen ja rasian tuon välistä, se taikinajuuri.
Mitään lasista purnukkaa, tahi taikinajuuren kuivatusta en ole edes ajatellut, sillä olemma vaine aikainaan vuonna "kirves ja vasara" oppinut, ettäs taikinajuuri säilytetään vereksenä ja jos vaine mahdollista ni siinä itse leipätiinun josain reunan nurkkauksessa kiini. Tuota mahdollisuutta ei miulla nyt kuiteskana ole jotenka sit nytten näillä näppäimillä menhään nyt.

  
No, nytten sitten yhden ihmisen kera sovittiin, ettäs hälle taikinajuurta antelen ja tätä varten laittelimma sellaiset kolmen Leipäsen verta taikinajuurta lasiseen purnukkaan sekä metallisella kannellansa sen suljin automaattisesti kiinni - tuossa mennä keskiviikko aamuna.
  
Tänä pänä, tosa aamusella, hokasin sitä lasista purnukkaa sivumennen jääkaapissain katsastaa ja näin kuin taikinajuuri liki kanttansa jökötti. Siellä se pullisteli itseään. Kasvanut ryöjä oli, happee haukkaamaan pyrkinyt, muttas minkäs teet ko muovista kantta tiiviimpi metallinen kansi nuppinsa päällä oli/on.
  
Otimma ja aukaisin, ajatuksella et täytyyhän sitä nyt toiselle happea antaa ettei ihan Raukka-Parka sinne tukahdu, tuo Pienen Punaisen-pirttisen piskuinen siemen, taikinajuuri tuskainen.
Kussa sainen kannen liki pitäin kierettyä auki, niin HUPSISTA!
Sepäs ampaisi siitä kädestäin, se metallinen kantensa ja itse taikinajuurikin, ko jokin kuuraketti, vähintään jokin vieteriukkonen.... ei kun sellainen vaahtokarkki-pötkönen pötköpurkistansa, ilmoille iloksein!
Sitä lenteli pitkin kotiain tätä, asettui lattialle lötköllensä, istahti ranteelleni, kuin sanoen:" Ähät kutti! Etpäs arvannutkaan."


404321639_593868939533353_13626235248380

   Siivottavaa tuli, puhdistettavaa puuhaa ennen kokematonta.
  
Mietteissä Mummelin tään Pienen Punaisen-pirttisen, etten kyllä konsa itsellein säilö moista Pienen Punaisen-pirtin Huldaa missään lasipurkissa, en sulje moista kylille tahtojaa vankeuteen ankeaan. Kyllä Raukka-Paralle pitää antaa mahdollisuus kylälle lähteä, happee haukata samaista mitä miekin: ei ihminen, ei taikinajuurikaan, ilman "eliksiiriään" elä.