Urain urkeni sitten tänä aamuna ennen kuutta taasen.
   Hipsittelin ja hiivin hissun-kissun jotten herättäisi majapaikkain naapureita vierushuoneestain. Näin heidät silloin kun he lähtivät eileennä johkin retkeilyvarusteineen, ja sitten yöllä kuulin kun he "kömpivät" takaisin majapaikkaansa. Ettäs sen verta sitten oltihin tekemissä puolin ja toisin! Ei oikeestaan yhtään. No, eipä ainakaan tarvinnut pohtia ja mietiskellä jotta mites nyt, näin viruksellisena aikana...? Kenkä kiertävi, ketä kiertävi ja mitenkä kiertävi?


   Seittemättä mennessä olin jo matkallain menossa. Aamukaffeeni hörpännyt, kimpsuin-kampsuin pakannut, jälkein loput siivonnut ja kamerain kera viel kerran hillumassa satama-alueella:

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%281%29.

   Marjaniemeä kera aamuisen auringon nousun hivenen lähempää ja sit kauempaa valokuvaten ( yllä ja alla ):

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%284%29.

   Hivenen dramaattinen näky kylläkin....


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%283%29.

   Aalonmurtajalta Hannuksennokan ja mantereen Ulkonokanhietikolle päin valokuvaten aamun nouua sekä valkenemista.

  Matkalla -murtajan nokalle, ja -murtajan nokalla,  kuvaamassa pilvimassaa Ruottin puolelta päin.

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%282%29.
 

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%286%29.


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%285%29.


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%287%29.

  Sataman altaan suojista samainen ihanuus uusiksi viel kerran, ja sitten baanalle....


  Huomasin kun oli viellä näin syssyn korvalla, ja endin kyseessä ollen, muutama mökkiläinenkin ilmestynyt mökilleen Rantabulevardin varteen.
   Ajellessain sitten lävitse viellä aikaslailla nukkuvaisen kylän, ja Luovon, aamun usvaisessa, kostiassa, hämärässä, tajusin ettäs he jotka jo olivatkin kyläläisistä jostahin syystä liikenteessä ( mm. jotkut näköjään jo mettälle menossa porukallaan... ) niin he kattovat perääni kuin Ö-Moilaset.
Mietin miksi? Siksikö että olen turisti ( kait paikalliset "omansa" tuntevat ja tunnistavat? ) ja suht´ aikaseen liikenteessä monen mielestä - kait?  Olenko siis "ihme-kumma-ulkomaan"? Pitäisikö "turistin" nukkua piiiit-kään aamuisin...? Tjaa, mee ja tiijä häntä.
Oli meitä sitten kylläkin loppuin lopuksi lauttarannassa Luodonseljän ylitykseen lautalla lähdössä KOKONAISTA viisi kipaletta, joista yksi näytti olevan paikallisia. Ettäs olihan siellä meitä "kukon laulun aikaan" nousevia muitahin kuine vaine mie....


   Öiseen aikaan kuuntelin kuin syssyinen Ukkonen laitteli parastansa Taivahankannella kera "kolukärrinsä". Jytinää kuului aikasmoista kun se siellä puisilla, hevosvetoisilla kolukärryillään tuntui kärräävän kivisiltä saroiltaan, kiviä poies. Mihkähän niitä lie hiissannut....?
Muttas siksipä siis sitten tienoot nämä, koko Luovo, oli enempi-vähempi usvaisen utun peitossa ihan oikeesti. Tästä hyvilläin ja siksikin sit valokuvauspaikkoja ajelessain katselin ynpäri-änpäri. Montahin olisi ollut kohtaa ja hetkeä ihanaista, muttas jostahin pitää/piti "tinkiä", kun aika oli rajallinen jotta ehtisin sitten lautalle johka halajin.
Kuvauspaikaksein valikoitui tuttu Potinlahti ja sen ihanaiset maisemat. Voi, ette arvaakkaan kuin JOKU taasen ahmi sielunsa simmuin! Mie ahmin, nautiskelin, tankkasin itteeni oikein olan takaa; en taasen välleen ole tänne tuloillaain...   

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2818%29

   "Matkamiehenristi."
   Potilahden kalasataman laiturivallin reunaman veneen kiinnitys paikka.

   "Ja taasen menhään...." ... Yrittäkäätte kestää. Likemmä samankaltaisia valokuvia mutta jokahinen kuitenkin hivenen erilainen toistaansa. Jokaisessa oma ideansa, miksi nämä valokuvasin:

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%288%29.

   "Odotus."
   Sieltä se aamu valkijaa - pikku hiljaa;

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%289%29.


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2810%29


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2814%29


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2817%29

   Once in a life time.
   Harvoin sitä itse tulee itseään kehuttua muttas kunne tään valokuvain näin valmiina, siirettynä, tälle tietsikallein niin en mahda mitään - henkeeni haukoin tovin! Hihkaisin riemusta ja nautin.
On vaine miun mielehein tää valokuvain... Onpaa JOKU osanutkin....!
   Tätä valokuvaani katsellessain tuli mieleeni sellainen sanonta ettäs valokuvata maisemaa niin ettäs  "rakastelee sitä maisemaa". Tämä on mielestäin juurikin SITÄ.

   Sitten "jynpäri" lahden, Potinlahden;  

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2812%29

   Potinlahtea kera Niemi- ja Havana -tilojen sekä Pökönnokkaa....

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2813%29

...Pökönnokka kera aavan...

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2816%29

...ihan aavistus Pökönnokkaa vasemmalla, aava ja sitten oikialla Väntelänkari...

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2815%29

....ja Väntelänkarin "tyvi" kera Potinlahden lahdelman.

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2819%29

   "Rauha."
    Vilkaisu taakse: kyllä sieltä se aamu valkijaa.


   Kohta lauttarannassa. Horisontissa, puiden ylle, kohoavat Tuuli Myllyt - alkaa pisaroida, vihmoa, vettä. Sade alkaa, hellästi helliin, hyväilee - jättää hyvästit. 
Taivaatkin itksevät kanssani, "sydän verta, ja sydänverta, hyytää" - "eron hetki kallis on"... Snif.
Ei, en hennoisi milläskä lähtiä poies, lautan tuon seilaavn kyytiin Hepo Hopiaani hoputella. Mieluummin kääntyisin takaisin, jäisin tänne - saanhan...?

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2820%29

   Lauttaa vuottamassa lauttarannassa Luovon puolla; lautta "pisteenä" tuolla oikialla laidalla horisontaalissa.
Oulun city kera teollisuuden tupruttavien savujensa vasemmalla ja keskellä.

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2821%29

   "Tyrskynratsastajat." ...olivat kovin piskuiset tällä kertaa... Nättejä muttas eivät oikein kunnolla rasia ratsastamassa.

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2822%29


2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2824%29


   "Kotipuu." ... ja asuttuna tällä kertaa.
   Tää se on sellainen "paalu" että "taätä ei ole enää paluuta"...

2020.9.13.%20Luovolta%20poies%20%2825%29


  Mantereella:
  Pakko pysähtyä jo eka huoltsikalle pisataukoa pitelemään; "Onhan tuosta jo sen ylitse puolitoista tuntia kunne matkaan lähdin...?"
   Ajoa, ja vain ajoa. Ei mitään valokuvattavaa: sadetta, tihkua, kaatosadetta, pisaroita...: "Äsh, ei huvita valokuvat moisia "maisemia"."
Pulkkilan kohilla tuli tunne että "kotona". Siis sen verta ( ja tää on MIUN ajatus, miun mielipide! ) jo useammin käväissyt Luovolla ettäs alkujaan se tuo raja "kotona" tuli vastahan josain Vieremän kohilla, viimeistään Iidenissä, muttas nytten - nytten jo Pulkkilassa!?
   Ajoin aikana rativo pauhasi taasen kulloisenkin kohdan paikallisilta asemiltaan musaiikkia.
Tuli tsipale Dilly Idol ja "Sweet Sixteen." - ajatuksissa soi Springsteen "I´m on fire.". Ettäs tällaisissa tunnelmissa kotiain palaamassa... Mieli maita makaa kuin "maansa myynyt." Ei, en kotiain halaja - en totuutta halua kuulla, en kokea...
Kuitenkin olen hyvilläin ettäs ensi yöksi pääsen OMAAN sänkyyni makaamaan! Omaan sänkyyni, vällyin välleen omiini.
Ja mikä paree SAUNAAN. "Sauna heti päälle kussa kotiain joudun..." ( - ja niin muuten tein! Sitten vasta, saunomisein jälkehen, kukkasiain "pelastamaan" hoitajansa jäljiltä, kimpsuin-kampsuin purkamista ja tään tekstini nakutusta. )


   Eilennä ehtoolla kirjasin valokuviini jotta "Sielu lepää." Sitä se on tehnä. Oikein tosissaan.
Se ettäs mie reissade täsä alkuviikon paikasta-joka joka paikkaan, asettumati aloillein sen kummemmin oikeestaan. Aina ettiä sitä majapaikkaa; mihkä kallistaa päänsä ehtoolla, jne. - ei se ei ole mukavaa. Saati sitten ettäs...
   Kun laittelen vastatusten ( vaikkei pitiskään kait laitella? ) nuo eka päivieni levelit Pohjolan Perukoilta kera kaunihin, oikein Karkkikaupan-kauniihin, maisemien ja sitten tään Luovon levelin kara MEREN ja tään koko seutukunnan ( ilmoineen, säineen, tyrskyineen, Aurinko Armahan kiloineen, vesisateineen, jne. ) niin eittämäti tämä Luovo voittaa!
Elikkäs vaikka tuolla Pohjolassa onkin väriä kystä kyllä, niin EI vaine miusta tule Lapin-hullua, ei. Miuhun on "puraissut" tää miussa iän-ikuisesti ollut, geeneissä jo mukaani saamain, "verenperintöin" ( paskat - mitään verenperintöä kun kaikki muut suvustain ovat ihan perusteellisesti Maakrapuja! ), ja kait horoskoopinkin "velvoittama", viehettyminen veteen!
   Voisin istua-nakottaa ihan päivä kausia ( jos olisi aikaa ) äärellä veen ja kassella vaine. Aurinko Armahan paistaissa "grillaantuisin". Tuulella ja tuiskulla lennähtisi varmaan Tuulosten nuiden puhurien mukana jonnehin Taivahanrantoihin, kadoten ääriin veen... Tyrskyt ja myrskyt suolaisivat miut sinne rantojen sannalle kuin suolapatsaan rakentain. Talviset lumet ja tuiskut taasen jäätäisivät miut juurillein jäiden jäätyneiden ja hankien pintoihin noihin, ikään kuin jääpuikoksi.
Olisipas näissä tulevaisuutta "mukavaa". Siitä vaine parastansa sit valitsemaahan jos joskus vielä pääsisin sellaiseen onnelliseen oloon ja tilaan ettäs pääsisin äärelle - veen... meren.
   Senkin hokasin täsä ( kerrottakoon nyt sit tääkin jutska - "herkkäkorvaiset" älkäätte vaivautuko lukemaan tästä etiäpäin! ) ettäs vaik kuis mie ennen lähtöäin pakisin etten mitään "rättejä" tarvihhe reissuuni lähteissäin mukaani ottaa, kun olen jo OHITTANUT sen aikakautein niin...
Miettikäätte tätä: reissu, sielu lepää, jne.. Mitä siitä tulee?
No, tietenkin - kroppakin lepää. Vasiten nytten täsä loppu puolla tätä reissuain!
Niinpä se olikin sit mirs-marssitaava täällä Luovolla  kyläkauppaan "rättien" ostoon suit, sai, sukkelaan, koskapa sieluin rentoutuessa, rentoutui myöskin mielein ja sitä myöten sitten hormoonitasonikin. Alkoivat menkat! Oltuaan poissa jo sen... useita, useita, kuukausia! ( Olen siis sittenkin viel "hedelmällinen".... )
Sitä kait on ihminen sellainen veikee "kone" ettäs jos tressaa ( tietämätikin ) jotahin, niin sit todellakin tressaa ja menee solmulle ihan kokonansa! Mieli ja kroppa delaa. Surku.
   Ja jällevän kerran näin pitemmän päälle reissadessain huomaan kuin ei jää aikaa töllätä tuota näköradiota oikeestaan olleskana vaikkas siihen olisikin aikas useassa majapaikassa mahdollisuus. Eikä sitä kyllä kaipaakaan!
Ei sen puolehen, kun koissain olen niin se on vaine ehtoolla jotahin jälkeen ehtoon yhdeksän kunne se ääreen istahhan. Katselen jotahin ( melkein sama mitä sieltä tulee - mielellään joku hyvä elokuva, kiitos ) ja useimmiten luen kirjaa siinä samalla. Sitten josain kohtaa tajuan ettäs nyt "menee yli", en tajua mitään lukemastain tahi sit "filmi pätkii" jotehin "kummasti"; könnin vällyin välliin lämpimiin.
Mitenkäs se sitten mukamas riittäisi aika näin reissatessain moiseen hommaan? Vasiten kun kuljen, valokuvaan, ja sitten laittelen ne -kuvian tänne masinaani - pidän blogiain? Ei-hei, ei siinä enää töllöä tarvita!
Hyvä niin. Todella hyvä. Ei tuolla oikeestaan ole mitään virkaa, moisella rakkineellä.
Voi, muistan ajat entiset kun viel muoskat olivat koissa kaik´ eikää meillä ollunna vuosikausiin töllötintä olleskana! Ja hyvin taijettiin voide sekä pärjätä, ilman sitäkin. Tietysti muoskat olisivat haluneet kattoa joitahin sanoja ohjelmia kuin mitä kaverinsakin muttas... ei tuo paljoa kaikkinensa tainut haitata heitäkään?


   Armas Lukijain miun; kiitos kun olit matkassain mukana. "Nähdään" taasen jollahin reissulla?