Täsä pari viimeisä päivääni miun, mie varmistauduin leikkaukseeni tulevaiseen.
Mm. eilennä tein evästä pitemmäksikin aikaa jottei tarvihhe sitten yhdellä käjellä taiteilla.
Tyhjensin roskikset, kierrätettävät jätekeräykset.
Kutsuin 24/7-tyttärenikin sillä silmällä pitäin tyköni, etten sit tiedä koska seuraavan kerran voinen tyköin ottaa; kun häneen tarvitsen kaksi voimallista kättä hänen läsnä ollessaan.
Pesin pyykit, leivoin "viimeiset" leivonnaiset.
Kastelin juuri ennen lähtöäin taksin meneväisen kyytiin, kaik kukkasein miun jotta ilman kastelua selviävät etiäpäin lähi päivät nuo.
Sanelin Ystäville, Hyville, Rakkahille, jotta nähdään sitten - joskus.
Asettelin 24/7 tyttären kansiot ja paperit "suntin suulle" jotta ne on sitten miun helppo tuosta pöydältä esille ottaa ja toimia helpommin mm. kuukausittaisen litviikin tekoa tehdessäin - yhdellä kädellä.
Mietiskelin jo etukäteen miten toimin hampaiden pesussa kun oikia kätinen ei olen käyttää? Kuin vessakäyntini hoidan? Miten vejän sukkaset jalkoihini? Kuin pukeudun?
Ihan KAIKEN siis järkkäirin valmiiksi, ja ajattelin. Latasin jopa kaffeekeittimenkin valmihiksi, jottas sitten kun palajan aikanain kotio, niin ei muuta kuin naps ja "tulokaffeet" sainen hörpätä kiputiloissain ollen...

    Taksi tuli ja taksi vei. Taksi jossa oli näin Koronan aikaiset putsi putsistukset tehty erinäisillä ainehilla, ja taksikuski asiakaspalvelussa ollessaan hivenen hajuskia laitellut; tuoksut olivat "käsin kosketeltavat" näin hajuyliherkälle ihmiselle. Nenuuni piskuista sainen käsin pidellä kiini jotta kyydissä voinen olla ja matkain tuon tehdä.
Juttelimme asiasta moisesta kuskin tämän kera ( osottautui ns. tutun tutuksi; puolisoin yhden lapsen kummin aviopuoliso ) ja hän oli pahoillaan tuoksuista moisista. Kertoi paneutuvansa asiaan viel tarkemmin vaikkas kuuleman onkin jo ennestänsä ns. hajuton taksi! Muttas kun olen tällainen "herkkis"...
   Perille päästihin kuitenkin. Makselin omavastuuosuudet ja kuski avustavainen avuliaasti oikein sisälle asti saatteli ja neuvoi mihkä suuntaan sieltä lähtiä.

   Osastolla käväisin hoitajan tykönä jututettavana. Esilääkityksen antoi. Vahvana sellaisena. Kahta sorttia kipulääkkeitä. Sellattiis hehtaarin kokoisia tabuja! Ja sitten viellä ne varsinaiset huumaukset piskuisten tabujen muodossa. Ne sellaiset jotka...
...lantun sekaisin laittavat. Rauhoittavia siis, kun tajusin onneksein niitä kyselin heiltä jo ajan tään miulle tultua tietooni. Pelko kun persiissäin asustavi aina toimenpiteisiin mennessäin! Kiltisti ja kuulijaisesti kaikki nasuuni piskuiseen imaisin.
Ei mitä, ihan hyvin menivät, eikä vaikutusta mitään ensi alkuun tuntunut olevan.
Meni tuokio ( ei kahta ) ja tuta jo sainen. Alkoi lanttu heittää, vätystää. Simmu pyrki väkisinkin kiini, muttas hereillä sain kuiteskin pysyttyä. Hyvä mie...
   Tuli hoitaja samainen, pyysi kasvomaskin laitamaan ja astelemaan perässänsä. Ohjasi leikkaussaliin ja tottahan toki mie ajattelin ettäs nytkö jo? "Nytkö pääsen sittenkin jo leikattavaksi - näin sovittua aikaani aikaisemmin?"
Astelin "tupaan" instrumenttien, istuuduin. Lekurin "eteen".
Lekuri aloitti puheensa ja kertoili ettäs kun siulla on tämä antibiootti kuuri - et siis terve ole vielä-kään.... Heillä kun on tapana että pitää olla terve täysin jottei tule komplikaatioita, jne. ...
   Teki mielein siinä sanoa lekurille tälle ettäs MILLOINS sitä meikä Mummero TERVE onkaan? "Milloin miul on elämässäin tuokio jotta miut voinen terveeksi sanoa?" "Tuskinpa vaine milloinkaan." "Joten eikös olisi paree ettäs nyt kun on jo valmiiksi antibiootit menossa.... suht terve olen...?" Muttas mikäs mie olen vastaan vänkeämään ja toisen tietämystä vääräksi väittämään?
   Ei muuta kuin hoitaja paluutaksia tilamaan ja saatesanoiksi sitten että maksat vaine omavastuuosuuden taasen kyydistäsi MUTTA tästä itse käynistäsi EI TULE laskua, koska olet kuitenkin ollut heihin yhteydessä ( kuten olinkin vaikkas sitä ei heillä kuuleman tiedostoissan näy; viestit olivat väsyneet siis jonnehin välille.... ), ja peräti kaksikin kertaa, kysellen mahdollisesta tulostasi ja ilmoittanut ettäs olet kuurilla olevainen. Joten ei tulle - laskua, kiitos.

   Taksia vuottamaan. Väsytti, väsytti toin teolla jo. Tabut nuo rauhoittavat tekivät tehtäväänsä.
   Taksi tuli ja pyytelin kuskilta tuolta anteeksi, et tuskinpa vaine hereillä nyt pysyn.... "henkeviin" keskusteluihin ei miusta ole täl haavaa, sori.
   Koko matka tuo tunteroinen ja rapiat menikin nukkuissa sujuvasti.
   Perille kotiini pääsin, makselin kyydin, astelin tupaani tuuliseen - ja napsautin kaffeen keittymään.
Vetäisin helttaani juuri ja juuri viel valveilla ollen ja tajusin ettäs ei helekatti! Se on kello juuri nyt ( silloin ) samaisessa ajassa kun miulla olisi ollut se leikkauksein alkaminen!
Elikkäs koko tämän reissuin heitin, ess-taas, tällä ns. vuotosajalla! Se mitä lähdin ja se milloin leikkauksein olisi pitänyt alkaa, niin silloin juurikin olen sitten jo takaisin kotonain!
Ja kaikki tää vaine sillä "huvilla" että maksoin mennen-tullen omavastuuosuudet! Sinne meni Matti Kukkarostain sen 50 euroa! Mokomastakin "tyhjyydestä". Siitä että käväisin sairaalassa ja lekuri totesikin että siiretäämpäs aikasi johkin hamaan tulevaisuuteen. "Et ole akuuti ( tarpeeki akuutti ) tapaus, etkä tarpeeki terve!" Pas-kat!
  
   Valot sammuksiin Humisevanharjun, vaatteet niskastain poies, ja Mummero vällyyin välliin lämpimiin pimiään makkariin.
Unta kaaliin, höyryt pellolle aivoista ja hermostoista. Maailmain tää valoisemmaksi ja enempi "paikkansa pitäväiseksi" kuin "seilaavaksi kalkkilaivan" kellunnaksi.
Kieltämäti hyvältä tuntui kun sai kerrankin ns. luvan kera vedellä hirsiä päiväsyvämenä - ja ihan näin terveenä ollen!
Ei moista "herkkua" usein kohallein satu, en salli. Eikä voine eittämäti sallia.

   Nyten sitten olen tätä nakuttaissa jo "kuivilla vesillä" aikaslailla.
Mietiskelen täsää ettäs mitäs nytten? Mitä teen?
Appehet kun ovat valmiina usemmaksikin toviksi, pyykit pestynä, paikat ojennuksessa, kukkaset "ruokittuna" - kaik reilassa.
Tyhjää täynnä elämäin tää tulavainen.
   Se heitti sitten häränpyllyä nytten. Kaikki ne suunitelmat etukäteiset. Kaikki ne mitä tein "sillä simmulla pitäin". Nytten sit pitis osata taasen arkeen asettua aloilleen. Hivenen toisenlaisiin vaine mitä oli tarkoitus ennen "leikkaustain".
   "Tutkimattoma ovat herrain tiet."...