79330160_798873190583842_234292189996672

   MIUN mukini muutti tänä pänä tänne Humisevalleharjulle tyköni - vihdoinkin! Tätä nimenomaista mukia olen halajanut siitä lähtien kun tää ilmestyi markkinoille muttas nytten sitten vasta raaskin tään issellein hommata. Kerran se kylläkin kirpaisi muttas ajattelin et olkoon nyt. Kerrankos tuota perikatoon mennähän - menhään sit kerralla ja rymisemällä, kun kerta aloitettu on...?
Luulen vaine ettäs se et ostin nyt tään YHDEN mukisen niin sehän tarkoittavi tietenkin miun issein tuntien ettäs tästä sit alkavi miun uusimmainen "harrastuksein" ja keräilyin: kerään varmahan täsä aikoin saatossa Arabian erinäisien sarjojen yksittäisiä mukeja tuonne "katto-orteeni" roikkumaan. Niin kauan kuin vain "kynnelle kykenen" ja kunne ne sit siin aikain saatossa syrjäyttävät kaik noin siellä ennestään roikkuvat Mauri Kunnaksen kirjain-mukiset. Pyh...
Mut minkäs teet - mieli on vaine nyt tähän suuntaan kallellansa, jotenka sit näillä eväillä menhään nyt, ja PISTE.
   Ninni oli Muumi-sarjassa ( tahi on sitä edelleenkin! ) sellainen näkymätön lapsi joka oli haihtunut huomaamattomaksi saamansa huonon kohtelun takia. Hänet huomasi, hänen kulkuaan ja olemasa oloaan, pystyi seuraamaan vaine hänen kaulassaan helisevän pienen hopeisen kellon äänestä.
Sitten Ninni kohtasi Muumi-perheen ja sai ystävällisyyttä, oikein kohtelua osaksensa ja muuttui pikku hiljaa näkyväiseksi saatuaan paremman itsetunnon itselleen.
JA näistä kaikista ostetuista Ninni- ja Muumi-mukeista, joita me ihmiset ostamme tään vuoden 2019 aikana, näistä kaikista menee 1euro/muki pelastakaa Lapset -järjestölle joka edistää lasten oikeuksia ja tasa-arvoista kohtelua!
( Ei mennyt siis "hukkaan" tääkään, tään muotoinen, Mummeron tään rahapussin kiristys... tai - no, oikeestaan, nyörien löysäys. )
Tekevät, tehdään, täten lapsia ja heidän oikeuksiaan näkyväisiksi suurin sydämin!

  
   On se vaine tää Maailamme Avarainen ylläri-pylläreitä täynänsä. Yhtä näkymättömiä ylläreitä täynänsä kuin tää Ninni tässä mukissain uudessa, täsä tarinassa Muumien. Ja yhtä lailla taitaa Mummerokin tää hävitä "maailman kartalta" kuin mitä Ninnikin tää hävisi aikoinaansa...

   Tiedän, tiedän hiton hyvin että muutamia vuosikkaita sitten keremppasi ( kaiken sen entisen olevaisen olon ja tilani lisäksi mitä siihen asti kantaaksein jo olin saanut ) lonkkain miun. Se silloin hele-katin kipiä oli kera toisen olevaisensa. Nyttenhän tuo on hiven asettunut, mitä nyt silloin tällöin muistuttavai sopivan tilaisuuden tullen ( väärän asennon, astunnan ja/tai rasituksen saatuaan ) ettäs hei, olemme mekin viel olemasa siun kehossais Mummero-piskuinen!
Sitten tulivat olkanivelet ihanaiset. Samaisen kohtelon omaavaiset; kuivuutta kuin erämaassa välissä niveliensä nuiden jotka liikkuvaiset pitäisi olla kera lotivaisten nivelpussien. Muttas minkäs teet kun Ukko-Ylimmäinen toisin on näköjään asiat nämä päättänytkin....
   Ja elämäin aikana koenut olen mm. vesipolvet, tulehtuneet varpaankynsien pielet. Vaivaisenluut ( leikatut sittemmin; ja jälleen elämääni palaneet "yssilöt"! ), jännetuppitulehdukset, tenniskyynärpäät, luupiikit kantapäissä, yms..
   Nytten uusimpana uutukaisena sain tänä pänä sitten kuulla että saan alkaa popsimaan vahvempia kipulääkkeitä urakalla - vastuu tästä lähin siirtyvi sit kuulijalle sanomisistain sillä takaa en mitä suustain suollan ja mitä ilmoille "iloksi" toisille päästelen, kun alan varmaan josain vaiheessa tarpeeksi lääketokkurassa olla. Sillä en ihan pienimpiin kipuihin ja tilaoihin ole tavannut tabuja otella... enkä siten hyvin tottunut niihin ole; pienempikin määrä voi ylläri "temput" tehdä ja näytellä.
Samalla sain myöskin lähetteen tuonne Kalakukko city go go:hon jotta menen sinne vahvojen esilääkkeiden kera piikitettäväksi - jälleen. ( Tehty kerran aikaisemmin - toisesta kerrasta jänistin pakosalle.... )
Vahvat esilääkkeet koska PELKÄÄN todella paljon, HE-LE-KATISTI niitä kaikkia piikkejä joita silloin minuun pistetään! Varmana kuulee kaikki ynpärilläin mitä tehdään jolle.-kulle josakin kun mie annan silloin tulla äänijänteideni turvin täyslaitasta huutoa pelko persiissäin ja kipua tuntien!? Se ei taatusti kaunista kuultavaa ole, se! Ja itken... kivusta.
( Ainakin ennen on ollunna näin kun samaisessa "testissä" käynyt olen. )
   On se muuten jänskä juttu kuin sitä voikaan ihmis-polo ollakkaan kipuherkkä, ja pistoja pelkäävä? Luulisi nimittäin että tähän ikään olisi moisiin jutskiin jo tottunut sekä puutunutkin kun olen esim. eräänkin kerran "tursittu", piikitetty, "vosekittu", yms. mm. synnytysten johdosta!? Mutta ei, ni ei. En ole kuten mm. tyttärein24/7 joka sit on taasen ns. kipua tuntematon. Hän ei reakoi oikeestaan mihkään kipuun, sattumukseen, tms. mitenkään?! Ei ole omena sattunut samasta puusta tipahtamaan jälkipolvelle täsä tapauksessa, tahi mie "perimään" häneltä "kivuttomuutta"...?
   Tilanteessa täsä haluaisin olla hyvinkin näkymätön. Haluaisin olla näkymätön ettei miuta voitaisi piikittää silloin olleskana. Haluaisin hävitä kuin tuhka tuuleen, yhtälailla näkymättömäksi.
Lie tuota häviänkin kun tarpeeksi piikittävät ensin... häviän kuivun kasaan. Tuntuu nytkin, voin sen jo nyt aavistaa ja tuntea, kuin mie oikein kutistun kasaan niiden kaikkien piikkien edessä silloin; näkymättömiin, sillä pelkään, pelkään todella.

   Myönnän, myönnän ihan rehellisesti että olen tunne-syöppö. Syön paljon ja ns. rabis-ruokaa ( sen mitä nyt Kaiketonna voi syödä? ) silloin kun mieli maissa mataa. Sekä tietenkin tunnen tuskaa suurta sit jälkikäteen kun morkkis iskee. Tulee ns. krapula moisesta touhusta ja syömisestä.
Myönnän, myönnän ihan erhti-rehellisesti et olen tunne syöppö silloin kun iloitsen. Syön ilooni. Mikäs sen paree onkaan kuin juhlia jotahin hyvää juttua ja asiaa hyvällä syömisellä? Ei mikään.
Näinpä olen enempi-vähempi sieltä täältä niemen, notkon ja saarelman täyttämä Mummero...
   Sen olen huomannut myöskin että nää "naisten jutut" kerran kuussa ovat sellainen "merkkipaalu" että ennen sitä on turvotusta aikasmoista. Silloin nekin piekuiset "niemet, notkot ja saarelmat" jotka entuudesta omaan, paisuvat muotoihin "sfäärien" ja olo on kuin parhaallakin omppu olevaisella. Siis OLEVAISELLA. Taatistu silloin, siihen aikaan, ei voi olla mikään Näkymätön-Ninni, ei! Silloin näkyvi ihan varmasti aitan polulta pihaan asti, kaivolta porstuaan - tahi sit nurkan takaa jo ensimmäisenä ainakin masu "piskuinen" ( lue: SUURI täsät tapauksessa ja hetkessä ), kera koko-naisen Mummeron, kun sieltä esiin lyllerrän!
   Muttas - kunne olen Töissä, tuolla leveää leipästä ansaitsemassa issellein, "voita leipäin päälle" jottei tarvihetisi aina vain ylähuulta siihen asetella, niin silloinpas ovatkin linja nämä olevaiset aikas kivasti ojennuksessa. Silloin tulee ain muutamien kilojen ja grammojen "ojennus" Mummeron tään elämään mukaan. Hyvä niin. Joutaavatkin lähtiä olemattomiin ne "hyväkkäät" haittaavaiset. Ei siin mitä.
Se vaine et sit toisaaltaan ain huolettavi että ei ihan "lapasesta karkaisi" moiset jutskat? Ettei kävisi niin että Mummero tää rusinanteksi muuttuisi ja rutistuisi ihan kasaan olemattomaan kun mikäkin vanha, ryppyinen rusina? Ettei Mummero kuihtuisi kasaan, haihtuisi olemattomiin ja muuttuisi siten sit kokonaan NÄKYMÄTTÖMÄKSI?