Tiedäthän tunteen kun tunnet tulleesi petetyksi?

   Joku nimittäin kertoili satuja. Joku kertoili ettei halua tuoda lastensa eteen ketään viimeisen eronsa jälkeen, ei vähään aikaan. Joku kertoi että ex:ällänsä on kierroksessa "jo" neljäs heila. Ei hän vain niin... Joku kertoi myös ettei kaipaile vähään aikaan ketään rinnalleen. On niin rikki edellisen jälkeen.

Kuinkas kävikään? Voin tämän päivän tiedoillani, niillä tiedoilla joita miulla nyt tällä hetkellä on... voin sanoa että toisimpas hän kuitenkin on toiminut: tasan tarkkaan voin sanoa että sieltä se "tyttönen" tuli tänä aamuna. Sieltä saman katon alta - jossa oli myös muoskat nuo "joiden eteen hän ei uutta tuo...". Nyt jo: kolmisen kuukautta kihlatun jälkeen - ja kuukausi miun "jälkeeni"... Ja jos "Ojalan oppi ei ojaan kaada", jos mie nyt yleensäkään "osaan" oikein laskea niin onhan tyttönen tää ainakin kolmas jos ei jo peräti neljäs hänen kierroksissa, aviopuolisonsa jälkeen!

Ettäkö mie olisin kateellien - en suinkaan! Helekatti vieköön olen todellakin ka-teel-linen... tai sanoisin kyl ite että ennemminkin tunnen tulleeni todellakin PETETYKSI! V...ttu, et todellakin petetyksi!

Vaikkakin hän aina sanojensa mukaan piti meitä VAIN ystävinä - ei enempänä... silti; petturi mikä petturi!

 

30.5.2011.%20Joenpolvi%2C%20Puronkoski.%

 

   Elettyä elämää takana jo jonkun verran.

   Luulin, uskoin, näihin päiviini kirkkaisiin asti vakaasti ja varmasti etten tarvitse kaksilahkeisia, siis miehiä, mihkään. En niin mihkään. Sillä mielestäni olen tehnä ns. kaiken sen mitä nää kakslahkeisetkin - kait. No, en kuiteskaan. En mielelläni laittele autoain, enkä kyl rakenna taloakaan. En omaa edes voimia niin paljon että voisin tehhä kaiken mitä he... mutta nuo kaikki ovat kyl pieniä sivuseikkoja nyt täsä asiassa. Täsä mitä tarkotan. Ja sitä paitsi: eivät miehet, nuo "Luomakunnan Kätevät Kruunut", osaa ( ainakaan kaikki heistä ) ommella vaatteita, kasvattaa kukkia, leipoa, kokata, yms. mitä mie ossaan! Et revippäs siit sitten!

   Kunne nyt tässä kun jäin yksin... Siis YPÖyksin, tämän yhdenkin Jokusen jälkeen, niin olen huomannut että maailmassain, tämän Telluksen päällä matkatessain, on sittenkin olemassa asioita joihin tarvitseisin heitä. Nuita kakslahteisia korioita, Miehiä kovin miehisiä. Niitä asioita, niitä kohtia elämässäni on kaikkiaan kolme. Ja myöntää täytyvi miun, ihan kunnioittain kumartain sannoin et kaipuu tää on KIPEÄNlaista.

Yksi on "ylitse muiden". Ja se on tuo ylisen orsi. Orsi jonneka kapuan melkeimpä ehtoo kuin ehtoo. Se paikka jonka ystävä-kallis-rakas miulle teki ah, niin ihanaiseksi. Sinne orrelle, sinne yliselle, saunain löyöyhy lempeään kaipaan mie toista. Toista puoliskoa. Toista immeistä. Kumppania Kummajaista. Kumppania Korijaa joka siellä pohtis maailmaamme tätä Mahtavaista. Olisi siin vieressä, rinnallain. Istua nakottaisi kera miun. Istuis siinä, olis siinä. Kanssain.

Toinen assee ei jää ensimmäistä tätä kehenommaksi. Ei suinkaan - sill kaipaan kammariini pienoiseen, alle tuon katon vinoisen, yöksi lämmikettä miehistä. Tai, no, ollaanpas taasen rehellisiä: kaipaan sitä toista puoliskoa, sitä miestä, sänkyyni omaan, sinne vällyin alla. Mutta EN suinkaan ihaniin "petihommiin" vaan ihan vaine siihen vierelle pötköllensä. Viekkuuni miun. "Mörön-syötiksi" ja kainaloonsa ottamaan. Joten täsä ja nyt "loineh lausumahan" mie jotta täsä ois yksi Kainaloinen ilman toista puoliskoansa. Kainaloinen tää ettii omistajaansa - mistä löytyisi tuo? Kainalo mi lämmin ja kutsuva olis. Ja voisinhan miekin välleen kapata hänet kainalooni... Oltasi vaine siinä - vieretysten.

Kolmas Kokka-Nokka tää onkin sitten mutkikkampi juttu. Juttu tää on sellainen jota voin mie vaine raottaa himpun verran. En siis kertoa voi kaikkea tästä - sori. Se verta kuitenkin sanon et se liittyvi niinikään kahteen immeiseen ja näihen väliseen yhteyteen. Yhteyteen joka on mielen tasolla, ei ruumiin. Mutta tähänkin "jutskaan", tähänkin ah, niin ihanaiseen, mie tarviin miestä muistuttavaa... sellaista kaksilahkeista, sellaista jolla on ne killuttimet ja kaik. Eli miehistä Miestä isolla ämmällä.