No, niin. Nyt on se aamu, sen päivän aamu ko miun on tarkoitus lähtiä Aaailmalle Avaralle.Tavallaan olemma ain jo edellisenä päivänä kimpsuni ja kampsuni pakkaillut viittä vaille valmihiksi - mutten nyt, en vaine eilennä kerennyt millään ja sit ehtoolla enää jaksanutkaan.
Täten täsä pitää tänään tohevana olla ja nyt aamusta sekä aamupäivästä pakkailla kaikki mukaani ottamat. Samaten hoitaa tää huusholli siihen kuntoon et tää täsä yksinänsä pärjää tovisen sekä et tänne on sit aikanansa mukava palata.
Mm. roskikset tyhjätä, kierrätettävät viedä tuonne kylille kierätettäviin. Muistaa ottaa oma tyyny mukaani, kamerakin olisi kiva kapata kainalooni. Lääkkeet ehdottomasti mukaan... Ja ulkotaminetta sen verta ettei holotna puistele Pohjolassa kun Pakkas-Ukko panee parastaan; täälkin oli nyt pitkästä aikaa aamusella enaria, ylitse -10´C, jotanka eiköhän se ole sit tuolla pohojoisemmassa viel enempi!
    Jänskättää mukavalla tavalla. Tai no, ei oikeestaan jännitä vaan olen utelijaan tietämätön, utelijaana kysyväisenä, mitä tuleman pitää. Sillä nythän on niin, ettäs olemma eka kerran elämässäin lähdössä ja menossa sellaiselle kupparinkurssille kuin kuntoutus aikuisille. Ja nimenomaan nyt sitten nivelieni takia aikuisille joilla on moninivel onkkelmia pitkin kroppaansa.
Olemma kyllä ollut lukuisia ja lukuisia kertoja aikoinaan, jotahin 90-luvulla, melkein kaikkien muksujeni takia erinäisillä lasten ja nuorten vastaavilla kuntoutuskursseilla mukana, kunkin heidän eri laisten vaatimustensa mukaan. Toisten kera muutaman kerran, toisten useammankin, joko päivän kursseina, yhden kerran ( esim. viikon ) kursseina tahi sitten silleen et samaan on kuulunut useampikin viikon jakson kokoontuminen.
Muttas, siis nyt eka kerran ollaan "pappia kyydissä" ja vaine mie itse, miun itsein takia, ja miun lähtökohdista katsoin sekä niitä pohtien.
   Onpas jänskä kuulla ja nähdä täten, jottas mitä vastahan tulevi. Mitä miun pitää tehdä siellä, mitä tekee vastaavat järjestäjät? Mikä on lähtökohta tälle kurssille, mikä sen tarkoitus? Ja mitä tästä sitten johtuu noin, niinkuin, miun elämääni? Avittaako tää jotahin vahi onkoo vain sellainen "lävitse käytävä" "kupparinkurssi"?
Sen tiedän että meinahan ottaa tästä kyllä ns. kaiken irti ja itsellein, mitä ´siinä vastaan sit tuleekin.
Sekä mahdollisilla vapaa-ajoillain myöskin: kamerain otamma ehdottomasti mukaan. Ihan sillä et jos siellä on tosiaan vapaa-aikaakin, niin meinahan ( jos vaine ei ilma ja tilat ihan olellisesti muutu kylmemmän puolelle ) käyskennellä vähintään lähettyvillä tuota paikkaa ja käväistä kuvailemassa. Tiedä vaikkas saattaisin "eksyä" "vieraan vallankin" puolelle....
    Menomatka aloitan jo tänä pänä järjestäjien kera sovitusti sillä huomen aamuna en enää ennättäisi sinne ihan tuon lauttamatkan takia. Eikää ole mitään järkeä pyytää "kutsulauttaa" aamusella viiden aikaa vaine miun takia....
Näimpä lähden tänään matkaani, ajan kera, kamerain kera, ja kuljen sitä mukaa kuin kuljen ja sit perille tuonne päädyn, jos osaan sinne mennä.... No, onhan miulla nyt sit tuota aikaa "osata" perille, etsiä kohdettain mihkä pitää mennä.

------------------------------------------------

    Matkalla kotoa lauttarantaan ajan kera ja täten kameran kera sekä hissukseen kulkien.

    Potinhamina.



    "Äärettömyyksiin."



   Potinlahti tämä edessä oleva jääalue, vasemmalla laidalla Pökönnokka ja oikiaa pitelee paikallansa Väntelänkari;



Täsä samainen hivenen kauempaa kuvattuna yhtenäisesti;



   Vasta kuulin josakin ohjelmassa kuinka kauan, kauan, kauan sitten joku oli kertonut jollahin sen aikaiselle paaville kuin kaukana pohjolassa kävellään talvisin vesistöjen päällä olevaisten jäitten päällä. Paavi tuo oli pitänyt sitä puhetta aivan puppuna ja väittänyt, ettäs kuinka sitä nyt ihmisen/ihmiset voisivat kulkea vesien päällä?
Tämä tarina tuli mieleeni miun ko täällä tassuttelin meren jäällä: eivät varmahan vielkään kaikki tään Telluksemme ihmiset voi uskoa, ettäs josain päin maailmaamme ihmiset tassuttelevat järvien ja merien jäillä. Saati sitten näin hankikannon aikaan misä vaine lumenpäällä - uppoamati sinne mitenkään.



    "Herkkää kauneutta."

   Vaskenrannassa.






   Vasken rannalta Luodonselkään: vasemmalle jääpi Huikku lauttarantansa kera, välleen "mahtuu" itse lautta ko oikein tarkkaan kassoo, ja sit tuossa keskivaiheilla on vastarannan ( mantereen ) Riutunkari johka lautta tuo myöskin "rantautuu".






   Näin kun rauhassain kuljimma, niin poikkesimma sit lauttarantaan tultuain sen kaffiossa jonka hokasin nyt näin kevättalven tultua jo auki olevan. Kertoikin sen kaffion pitäjä et on hää pitänyt sitä nyt jo jonkusen viikon auki. No, mie kuljimma viimotteeksi siitä viikko sitten maanantaina kotio päin, enkää kyl huomannut et auki olisi ollut.... Tosin emmä tuota kotia mennessä pruukkahan poiketakkaan yleensä juurikin tuossa kaffiossa, vaan ain siinä mantereen puoleisessa. Enkää konsa mantereelle mennessä ole poikennut kumpaisessakaan; näitä kaffioita pitää tietojeni mukaan veljekset pyörimässä.
   Nyt tuossa poiketessain hokasin, nottas olisipa pitänyt jo aikaisemmin poiketa!
On muuten paljon paree paikka ko mantereen puoleinen kaffio. Ihan jo viihtyvyyden takia ja myöskin sitä varten, ettäs siellä on näkysällä kaikenlaisia lehtiartikkeleita Luovosta ja sen tapahtumista;






Puhumatikaan sitten tällaisesta kartasta kuin tää yllä olevainen! Jeeru, pitää nenga joskus aikaa ottaa ko on auki tää paikka ja lähtiä vaik asioikseen tutkimaan tätä karttaa!
Miltähän vu´uelta moinen on? Alle kopsasin netistä vastaavan nykyaikaisen kartan;




   Tuossa kaffiossa kupposta kaffia nauttiissain paikalle tuli yksi noin 16-17hlön ryhmä matkalla mantereelle. Kertoilivat et ovat pari yötä viettäneet paikallisessa "pienessä" hotellissa jne.. Siin kysyivät sitten miulta juttelun tiimoilta, ettäs olenko paikallinen? Myönettyäni tämän juttu jatkui loppuun asti ihan "muina miehinä" miun jännittäissä, että tuleeko lisää kymysyksiä "paikallisuudesta" tahi Luovosta yleensäkin.
   Lautalla ollessain nousin ( tietenkin ) valokuvaamaan ko olihan nyt yksinkertaisesti nättikin sää ja tila; miksi tuhlata sitä istuin sisällä autossa jota lautta helposti kuljettaa miun sitä sen kummemmin ajamati moista matkan....
Ihastelen maisemia ja näkymiä. Valokuvaan, ihailen kauneuttaan ja tunnelmoin ain sään mukaisesti eri vuodenaikoja, säitä kuin ilma ja tilaa meren suolaisuuksineen, yms..
   Olin siis nytten-kin kuin turistit konsaan.
Olin jo ennen kuin asetuin aloilleni asumahan Luovolle, kun kuljin Kulkijana Kummallisena siellä ( kirjoitan tätä nyt tään viikkosen majapaikassain; sillä viitaus "siellä" ). Ja näin toimin yhä iellehenkin, olen kuin ihmettelevä turisti konsa, ja vielläpä kameran kera poikkeuksetta.
Mietiskelin ja mietin yhäkin, useinkin, kuin sitä olemma näin "turisti". Samalla kuitenkin voinen jutella ihmisten kera, ettäs asun Luovolla, olen paikallisia. Jopa joistain paikoista, asioista, yms. siten kuin tietäisinkin jotahin jostahin.
   Omistan ja omaan etuajo-oikeuslätkän kulkiessain tuota lauttamatkaa ees-sun-taas.
Nostan sen aina lauttamatkaksein esille. En ole kiinittänyt sitä mihkään autoni lasiin vaik sen niin voisi tehdäkkin pitäen sitä täten aina tuulilasissa ja/tahi myöskin takalasissa kiini - niitä kun on kaksi tsipaletta per ajokki.
Näen kylänraitilla toisilla ajokeilla tään lätkän olevaisen laseissansa. Mie otamma sen ain poies ko Luovolle pääsen ja kussa mantereelle menen. En vaine jotankin halua mainostaa, nottas olemme paikallinen tahi, ettäs tulemma tuolta salmen takaa, tuolta Luovolta. Ja sitä paitsi mitäs sillä yleensäkään tekee mantereella ollessa, esim. mie vaikkas työmatkoillain Savon sydämessä?
Täsäkin olemma miettinyt, jotta toimin täten kuin olisin salaa Luovolla, olen "sala"-Luovolainen....
Miksi?
   En ole vielkään julistanut kellehään ( niitä muutamia tiettyjä henkilöitä lukuunottamati joiden kera se on tullut yksityisesti jutellessamme ilmi esim. heiltä jotahin asiaa selvittäissäin ) asuvani Luovolla. Ei vaine ole miun menttaliteettiäin se et kailottaisin tätäkään ääneen.
( Sanottakoon pohjaksi se, ettäs olen yleemsäkin mainontaa vastaan kaikessa ja kaikkialla. Ei vain ole miun juttuni.
Nytkin oemma yrittänyt katsella uutta blogi-alustaa ja nimenomaan sellaista on etsinnässä, ettäs ei olisi mainontaa ja saisin sen kuitenkin ilmaiseksi haltuuni kuten täänkin alusta on. Eli vink´, vink´, Armaat Lukijain miun; voi olla, ettäs blogini siirtyy johkin toisaalle jos sopivanmoisen löydän! Ihan jo sen takia et ei ollut äsken tuossa eka kerta ko tään alustan toiminta tökki! )

   Lautalle mennessäin teimmä huomion turistikauden alkamisesta. Nyt oli lautalle tulossa jo aavistus tungusta ja etenkin turistijonon pitudesta.
Lie näin hyvä sää, viikonloppu ja sit sunnuntain turistien, käymäläisten, paluuliikenne mantereelle alkanut tuolloin puoliltapäivin heidän "jo" herättyä ja "selvittyä" liikenteeseen.






    Sinne jäi koti, sinne jäi Kotipuu...
    Josko jo lauttarannoissa on sulaa merta näkyvissä aimo lämpäre, niin niin sitä oli näin jälkivanassakin.
Myöskin lautan kylkien vieressä tuo jäälauttojen, jääpalleroiden ja pienempienkin -hileiden ja -kimpaleiden joukkio teki jo ihka oikiata aallokonliikettä verrattuna talvisen ajan jäälauttojen ja -palasten liikkeeseen! ( alla oleva kuva; )






     "Beduiiniteltat."
    Yhä iellehen ovat nämä viikkonen sitten meren tään jäällä näkemäin telttase tuolla pystyssä. Kuin myöskin sen Tuulisen Myllyn katveessa olevaiset teltat, koneet, kojeet, autot ko erinäiset kontit, yms. sitä siel sit onkaan.
Kuinkahan pitkään oleilevat täällä ja milloinkahan valmihiksi hommansa saavat?

    Käväisin "maissa" mantereen puolla asioillaini.
Luulin et selviän sukkelaankin jatkamaan matkaani tuota, muttas se taisi sittenkin mennä johkin klo.14.00. tiemeelle ko pääsin varsinaiseen ajoon kiinni.
    Luulin et matkaani tuohon menee pitkältikin aikaa ja voinen välleen pysähdellä, kuvata....
Enhän tuota muistanut millainen tuo matka on ajaen 4-tietä pitkin kuten esim. vuonna 2022 jolloin olemma tuon matkan viimoteeksi ajellut.
Se menikin sujuvan sukkelaan, vasiten ko oli hyvä keli lesetellä, tiet aivan sulat ja liikenne sujuvaa. Loppuin lopuksi noin 145km ja ajuaikaa nettimaailman mukaan noin vajaa parin tuntia. Se vaine, et tuota suht lyhykäistä matka ajaessa ja eikää mitenkään pitkällä ajalla, "kerkesi" tulla ihan hyvin tunne kuin olisi josain putkessa ajamassa: vauhtia mukavasti, sujakasti liikkuen ja aikas paljon on sen tien kumpaisellahin puolella isohkoja tekoseinämiä tahi ainaskin jämäköitä metallisia.... jeeru mitä ne ovat, ne pikkuiset.... niitä metallikaiteita!
Ei siis maisemia, ei aikaa, vaan ajoa katse suoraan etiäpäin ja liikenteessä, "tunnelissa" moisessa. Ja jos olikin vällehen ohituskaistoja puolin ja toisin tiekaistoja ( sekä moottoritietä ), niin ei sekään moista tunnetta karkoittanut; "putkinäkö", "putkitie".
Muttas se hyvä puoli moisessa tieosuudessa, ettäs siinä liikenne sujuu ko on alvariinsa ohituskaistoja kumpaisellakin kaistalla sekä pitkälti moottoritietä! Tuollaista ko olisi Etelä-Suomen ja tuon osuuden lisäksi myöskin useammalla seudulla maamme rajojen sisäpuoilelle ni á vot sie ko olis paree! Vaikkas mie kuin hhkutankin pienempien, rauhallisempien, kylämäisten, jne. teiden puolesta, niin onhan se toi ison tien nopeus, helppous, suoruus, yms. myöskin hyvä jutska loppuin lopuksi!
    Seutujen noiden ohitse vilistäissä, ja kuten olemma Luovoltahin todennut, niin ne noi paikkojen ja paikkakuntien erilaiset nimet! Jeeru, ettäs ne ovat vaikiat tällaiselle luki-ihmiselle!
Tuntuu ko eivät olisi suomenkieltä olleskana, ainakaan miulle joka tarvitsee aikaa lukiakseen ihan tavallistakin tekstiä, ettäs sen ymmärtäisi ja omaksuisi.
Nytkin kun niitä sieltä tienvarsilta luin, niin tulipahan varmahan monesta tuikitavallisesta nimestä hyvinkin erilaisia versioita kuin mitä ne todellisuudessa olisivat oikein lukiessa. Esim. Onganranta = Ongenranta, Leistonperä = Lepistönperä, Vuornos = Vuormos. "Jee! Hyvä mie!"
Voisi sanoa, siis verrata, et tää on kenties miulle yhtä vaikiaa ko tavan ihmiselle ( ei luki-vaikeutiselle ) näiden tavallisten kirjainten lukialle ( onko nää jotahin kreikkalaisia kirjaimia vahi mitä? ) esim.arabialaisten, kiinalaisten, tahi kyrillisten kirjainten lukeminen!

    No, perille olemma siis päässyt ja ajan tuon kera joutunut.
    Olipahan ylläri pylläriä tänne saapuminen?!
    Yksi: sainen tietää et tähän-kin ehtooseen kuului jo ns. päivällinen heti tuossa tulon aikaan ( klo.16.00-17.00. ) ja ilmaiseksi! Luulin, ettäs näin ns. ylimääräisenä ehtoona kun tulimam tänne jo edellisenä päivänä, se pitää itse maksaa jos syö!
Kaksi: olisi viel nyt illemmalla jokin iltapuurokin saatavana, muttas enhän mie jaksa syödä moista. Jotahin pientä kenties. Nytkin otimma pikku palasta kera ilta lääkkeideni.
Kolme: sainen, kuten sovittiin keittiön henkilökunnan kera etukäteen, omat Leipäseni yms. kaffileivonnaiset, tuonne pääkeittiön kylmään tilaan! Lupasivat pakkaseen ne laittaa näin ko viikkonen täällä menee; toivottavasti laittoivatkin kuten lupasivat?
Neljä: mikä IHANUUS, että keittiöhenkilökunta oli ja on varautunut Kaikettoman ruokavalioni mukaan! On tarjolla ( Leipäsiä ja kaffeeleivonnaisia vaille ) Kaiketonta! WAU! Sanoinkin, ko käytihin tuloni jälkeen keittiöhenkilön kera syötäviäni tulevia lävitse, nottas "hui kauhia" kun on kerrankin nuin otettu huomioon! Kiitttelin moisesta huomiosta.
Viisi: tuossa ruokavaliossa ja nuita ruokia läpikäydessämme tuli ilmi, ettäs siinä on monia sellaisia aineksia joita en ole konsa syönyt. Ihan jo sen takia et kummaksun niitä kun en ole maistanut tahi sit en vaine raaski ostaa kaikkea erikoista ko Matti Kukkaroinen on olemassa.
Kiitinkin tuota henkilöä nuista mahdollisuuksista ja kerroin haluavani kiitollisena maistella ainakin kaikkia niitä; eihän sitä tiedä jos jotahin hyvää ja makuuni passaavaa joukostansa löytyykin?
Jännä nähdä mitä saanen syödä, mitä löytyy, tään viikkosen aikana?
Kuusi: tässä on myöskin palvelutalo ja sen asukkaita asumassa. On myöskin erilaisia kuntoutujia jos ymmärsin oikein. Sekä tietenkin nyt mm. tää ryhmä kuntoutujia johka miekin kuulun.
( Jälkikirjaus:
Kuntoutuspalvelua sotainvalideille, heidän puolisoille ja leskille, rintamaveteraaneille sekä kaikille kuntoutusta ja virkistystä haluaville.
Tässä ovat päiväkekskus/päivätoimintakeskus, palvelutalo ja myöskin sotainvalidien asuinpaikka. )
Täten täällä on tiettyjä "poikkeamia" jotka tuntuvat näin "tavan tallaajana" ja ennen tällaisessa paikassa olemattomana ihmisenä hivenen.... kummallisilta?
On sähköisellä avattavaa kulkuporttia yleisessä tilassa. On henkilökunnan hälypainake henkilöhohtaisena jokahiselle asukkaalle ja kävijälle - minullekkin! Saanen vaik keskellä yötä tarvittaissain hälyttää siitä jonkun luokseni!
Vessa/suihkutilassa huoneessani ovat kaikk aputuet/orret asennettuna, jne..
Seitsemän: heti tänne sisälle tultuani hokasin, tuoksutin, klyyvariini leijaili, SE haju/tuoksu joka on aina olemassa, tahi jonak jostahin syystä mie ainakin miellän, vanhuuden hajuksi! ( Vahi onkoo se ns. laitoksen haju? ) Se on sellainen pistävä, katkera, tunkkainen, haju. Se on täällä miunkin huoneessani olemasa vaik ei täällä ketään muita olekkaan.
Kahdeksan: sainen onneksein miekin, kuten huomasin tuossa tullessain et joku/jotkut muutkin henkilöt kun vahingossa meinasivat viedä miut jonkusen toisen huoneeseen ja tuo toinen henkilö saneli, et hän oli kyllä varanut OMAN huoneen eikä yhteistä huonetta kurssin tään ajaksi ( eli hän on sit yksi "meistä" ), ihan omaisen huonehen.
Ihan sillä, ettäs on tää miun tuosu/hajuyliherkkyys kaikella. Ei siihen tarvita tuoksuja käyttävää, tuoksuvilla pesuaineilla vaatteitaan tahi itseään pesevää, huonetoveria.
( saa tiedä tuleeko tuosta "vanhuuden hajusta" onkkelmaa...? )

    Näin-ikkään. Ehtoossa jo ollahan. Alan tekeytymään ehtooseen. Laitan leväten jo.
Kassotahan tuleeko aiketta skriivata viikolla, pääsenkö vapailla käväisemään esim. kuvaamassa josain.
    Moikkas!