Muistikuva puolisoni naamasta, ihosta, olemuksesta. Voi, kunpa olisinkin silloin aikoinaan osanut nykiä hänen poskeaan tuota, hellästi. Hyväillä hempeesti. Hipaista tunteella syvällä. Helliä, ja tunnustaa tunteeni syvät. MUISTAKAA oi, Armaat Lukijain miun, ainakin TE, kun viellä henkkissä olette ja elämäänne elätte, siellä josakin, kera kumppanustenne; HELLIKÄÄ, hyväilkää, tuntekaa toisenne ihan noin ihokontaktien kautta sillä... TULEE aika että jonpi-kumpi teistä jälkeen jää ja silloin sitten jäätte kaipaamaan sitä IHOA toisen/toisesta! Niin tylyä tahi raadollista kuin tään nyt onkin pukea näin sanoiksi mustaa valkoiselle, niin SE on asia SUURI jota yssin ollessa tulee KAIPAAMAAN suuren suuresti... Jos korona on alkanut jostahin eläimestä/eläimistä ja sitten tarttunut niistä ihmiseen niin miksi EI nytten puhuta siitä mahdollisuudesta että se voisi nytten sitten tarttua ihmisestä eläimiin? Eikö oteta huomioon että eläimet voivat kantaa sitä ja siten kaikkinaisella liikkumisillaan sekä olemasa olollaan ( vasiten huusholleissa olemasa olollaan ) yms. voisivat tartuttaa sitten kantajana/sairastajana tätä tautia toisiin eläimiin ja ihmisiin? Yhtä omistamaamme puuta yritämme kenties tässä "rauhoitella". Minkä työn se vaatiikaan - ja jos sitten loppuin lopuksi onnistuukaan? Pompotusta taholta toiseen, puhelimesta toiseen, kun kukaan ei tiedä asiasta moisesta mitään - mutta on "tietävinään" ettäs sehän voisi kuulua tuolle-ja-tuolle taholle? Sekin ettäs nytten sitä "saapi" meikä Mummero sitten taasen kahlata yhden Suomalaisen lain lävitse alusta loppuun ja lopusta alkuun kun panaudun Luononsuojelulain erinäisiin pykäliin. Mitein ettäs täsä tuntee kyl vällehen itsensä aivan joksikin oppineeksi ihmiseksi tahi vähintäänkin joksikin asianajajaksi kun aina saapi olla kahlaamassa jonkin lain lävitse. Aikanaan erinäisiä Erityishuoltolakeja, Vammasispalvelulakeja, Sosiaalipuolen lakeja, yms. kahlata piti lävitse ( liekkö nytten enää muistaisin niistä mitään ja olisivatko tietoni nyt enää ajankohtaisissa tiedoissa mukana kun siitä ONNEKSEIN on jo jokunen aika kun nämä piti omata? ). Tuli vaine mielehen ettäs mitähän se tää ihmiselo olisi jos ja kun, EI TERVITSEISI osata ja tajuta tälläisista lakipykälistä mitään? Sai olla tietämätön erinäittein lakien pykälistä; olis ja elelis kuin kukatahansa toinenkin ns. tavanihminen. Eläisin, asusin ja olisin vain kuten lait ja normit vaativat mutta ettei tarvihteis lakeja OSATA, puolustaa omaansa? Lunta lykkii. Nyt on sitten piiiiiiit-kään, pitkään aikaan maat ja mannut valkiana ylen äijy. Tuulee Pohjan Tuimat Tuiskut, puhkuin ja puhaltain. Lunta tupaan tulla tupsuttavi. Enää ei voi jutella eikää puhella mistään alkavasta keväästä, ei. Surku rinta-alaa vaine kaihertavi kun jo näinkin ( kuten miekin ) kerettiin jo tottua ja laitella erinäisin osin kevättä alkavaa aluilleen mm. vaikkas krapsutellen maita ja mantuja, niin nyt kaik se onkin tavallaan turhaa! Kaik ne piskuiset, juuri ja juuri pinnalle maankamaran ponnistaneet kevähän ensikukkaset ( mahdolliset Krookukset, Narsissit, yms. ) jotka jo itsensä ilmoille iloksemme ilmoittelivat, niin ne kaik, onkin sit nytten hautautuneet alle tuon valkian, kylmän, hötön! Talviaika, kesäaika, talviaika, kesäaika... Miksei jo voinen päättää kunpaista "kannattaa"? Jotenkin vaine ottaha pattiin tää ainainen vehtaaminen ees-sun-taas. Olis rehdin ja railun Suomalaiseen tapaan joko-tahi muttas ei kumpaistakin. Ei sen puolehen; ei se miulle toin tunteroisen siirto aina sinne ja tänne, tunnu paljoa haittaavan muttas kuiteskin... Nyt kun kaik hehkuttavat näin kesäaikaan siirtyissä et onpahan ehtoolla yssi tunteroinen pitempää valosaa niin isse sit mietin ettäs entäs nää AAMUT? Aamulla kun saapin nyt vuottaa sen tunteroisen pitempää jotta valostuu ja saapi sen samaisen valon mitä oli silloin talviaikana vastaavaan aikaan, tuntia ennemmin? Ja samahan se on sitten taasen syssyllä: sen mitä ehtoolla on valosaa ( pimiää ) vaikkas klo.20.00. niin sehän on sit silloin enää "vain" klo.19.00. talvista aikaan! Tietty aamulla aikasemmin valostuu - joo-o, muttas kun menettää sen ehtoon valosan silloin! Tasan eivät siis käy "onnen lahjat" täsäkään asiassa. Käväisin kylillä asioilla ( ihan siis ns. "kaiken uhalla" et jos vaikka tartunnan sattuisi saamaan.... ) kun kukapas se näin työikäisen asioita hoiteleisi jos ei itse ihminen itsellensä... Niin, hokasimpas ettäs on se Suomalaisestakin ihmisestä kehkeytynyt nyttemmin hyvinkin "kohtelijas" ihmisen"kuvatus". Ja tällä tarkoitan sitä että nytten ( tään viruksen takia ) annataan tietä toisillemme ( mie tietystikin jo aikaisemminkin!? ) ikään kuin mekein pokkuroiden ettäs siitä nyt vaine herra/rouva ensin menee; mie joudan vuottamaan ihan "ilman aikoja Iidenissä" kuin olisin... Samaten "kohtelijaasti" kierämme toisemme "sopivasti" "hajuraon" etäisyydeltä eikää mennä enää samoin "kylki kyyryä" kuten aikaisemmin - vaikkas noin muutoin kylläkin meitä moititaan siitä että kun "hajurakoa" aina piemme; nyt se vasta kunnon "hajurako" on sit tullut elämäämme tähän. Mihkään kaupalle, virastoon ( sen mitä niitä enää onkaan kenties auki olevaista? ), kassalle tahi vaikkas sinne ns. torin kuppeelle, EI enää kokonnutkaan kuulumisia vaihtamaan ( juoruamaan - sanottaisiin ennen muinoin ) porukalla. Saati sitten ettäs mentäs jonkin oven taa vuottamaan että milloin kyseinen paikka ovensa aukaiseisi! Sitä ei enää tapahdu, tahi jo tapahtuukiin, niin se sitten on "hajottain halliten" vuottamista: itse kukin toisestamme sen "sadan" metrin päässä ettei vaine liian liki oltasi kuten ennen vuottaissa; hyvä ettei ihan toistemme päällä oltunna, ikään kuin sardiinit purkissa! Pidinpäs täsä eilennä "muuttopäivän" taasen pitkästä aikaa! Olen ennenkin pakissut tästä tällaisesta muttas sanompahan vaine nyttenkin jotta on se vaine näin Matti Kukkarossa ollessa helppo tehdä tää tällainen muutto silloin tällöin. Tokihan täsäkin aikaa "hupenee" puolisen päivää vähintään näköjään muttas ompahan virkistävää asustelle sen jälkehen uusissa puitteissa, uusissa pehkuissa! Meinahan notta otimma eilennä ja vaihdoimma kaikkien mahdollisten huonekalujeni paikat uusiin paikkoihin. Ja tietenkin - kukkasiet suunilleen puolesta määrästään siinä kylkijäisinä kun nehän ovat miulla täällä Majassain Mahtavaisessa ns. puolet sisustuksestain. Onpahan vaine mukavaa nyt! Ei tarvihhe tuijotella "aina niitä samoja" seiniä ja puitteita! 100 000 ja 10 000... tai no, oikeesti 30 000. Neiti Suklaati alias Hepo Hopiain miun on täsä asustellut tallissain nytten ihan "sekentin" päälle kaksi vuotta, ja omaa juurikin tänä pänä 11km vajaata 100 000km! Vanha kaakki siis jo oikeestaan. Tästä "iästänsä" olen mie saanut kunnian matkustella ja mm. Reissaaja-Lissinä toimia, viimeisten noin 34 500km verran. Laskeskelin muuten paljonko se nykyrahnassa kustantaa monisen menoveden määrän summa Matille Kukkarossain? Se on aikas lailla 3200e! Huh! Tuollahan määrällä tekisi jo aivan paljon muutahii! Puhumatikaan ettäs sitten on kaikkinainen muu rustuu, hänen kupeitaan korjatessa ja sorkkiessa, mennyt moisen summasen päälle. 30 tonnia on taasen sitten toinen "haamuraja" joka tulee ( toivon mukaan ) piankin täsä täyhtehen kun aloitin ne vasarutistukset silloin viime vuoden alussa osaltain ( välleen viikonkin jaksoja "poissa pittäin" tosin ).10tonni kerrallansa... pikku hiljaa.... hyvä tulee. Tosin täytyvi ihan "aikuisten oikiasti" sanoa ettäs paljonko huvittaisi ( ! ) aina tehdä moista hommelia kun ei ns. tunnu ( saatika NÄVY! ) misään. Joko mie teen jotahin sankkevan väärin tahi sitten meikä Mummeron kroppa ei vaine ole luotu mihkään moiseen jutskaan....? Intoa pinkeetä vaine ain antavi kun olen huomannut ettäs syviin lihaksiin kait se jotahin tekee koskapa tuo Kultain miun... nauttii tietyistä jutskista... Jotenka kait tuota sit passade jatkaa - vaikkas nyt vaine sen taatta? Maailman Autismitietoisuuden päivä. Kuka haluaisi.... tai ei kun kysympäs näin: "Tiedätkö SIE miltä autismi näyttää?". Se näyttää juuri siltä miltä miun tyttärein 24/7 näyttää! Ihan siis normaalilta ihmiseltä - kauniilta sellaiselta kylläkin, ihan näin puolueettomasti-kin sanoin. Muttas sitten kun sattuu se "enpäs-päivä" niin sitten ei olekkaan mukavaa, eikä olla mitään kaunihia silloin enää. Nytten kun on tää virus-pandemia ja hän ei ole tykönäin saanut käydä ( enkä mie hänen tykönänsä ) niin pitää sanoa ettäs vaik kuin olisikin ( ja on ) huonojakin päiviä välleen niin onpahan vaine ikävä häntäkin. Kuten muitahin muoskiain miun! Muoskat nuo väkevät, maailmaa näkevät, meidän kaikkien. Isse kunkin. On se jännää...  Muistan kuin vasta itse olin/oli sen jotahin parikymppinen ja perusti perhettään. Kuinka sitä sai muoskan toisensa perään - kaik hartahasti toivottuja ja odotettuja. Sai omakotitalon, sitä asusti, siin eli ja eteen päin meni. Haalittiin kasaan huonekaluja sieltä mistä saatiin kun eihän varaa ollut ostaa "hienoja", omia. Samaten sisustusta muutoinkin. Muttas koti vaine pystyyn saatiin ja lämpimästi asustettiin. Siitä kun sit hypätään tähän aikaan ja kauteen kun on jo olemasa muoskat nuo omat, aikuiset ja heillä omia muoskiaan, niin sitä huomaakin jotta sitä katsoo nytten heitä näkien itsensä samoissa vaiheissa elämäänsä silloin aikoinaan. "Vastahan mie juurikin nuin perustin kotiamme meidän; otetaan vastaan jos jollahin jotahin "ylimääräistä" on." Vastahan sitä meikäläinen lyöttäytyi jonkusen toisen ihmisen kera samaisen katon alle - kuten nyt he yssi kerrallansa. Se nuoruuden into, se elämän nälkä, se vielä elämää elämättömän elämisen ja elämän NÄLKÄ. Ihanaahan se on kun on nuori ja tietää että vielä on elämää rutkasti jäljellä ( jos ei jokin kohtalo täsä välillä tavoita.... ), viel kerkiää ja kandee tehdä itselleen tykö vaikkas-sun-mitä. Ei tarvitse vielä alkaa ajatella että "kun mie tästä kuitenkin kohta.... mitäpsä mie nyt enää issellein". Muttas... syyvä kandee kyl aina tehdä - näin vanhempanakin; nyt lähdemmä mie tästä hieromahan issellein Kaikettomien leipästen taikinaa. Huomenissa leivon, paistan ja nautin!