....suuntaan sinne ja tänne. Tämä tuli itsellein ylläri-pyllärinä kun otimma tuolta google-mapseista mittaa matkastain tästä lähikaupallein. Luulin et kilo ja metri korkeintaan, muttas ettäs kaksi suuntaansa aikas lailla tarkalleen - wau!
Ja esim. tänä pänä tuo matkanen sitten ees-taas sekä stallade tassullain vievillä näillä. Hyvä mie.
   Tänä pänä läksimmä ihan vaine siksi kun voinen tassutella ja oli olevinaan asiaakin tuonne: kasvomaskeja itsellein hakia, ettäs voinen vielä kokeilla mennä puolukoita poimimaan. Sillä viimo kertaiset poimintain ( samaisen päivän mittan kaksi eri kertaa parin tunteroisen hukeina ) tuottivat valtaisen allergizuunen kovien poskiontelo- ja pääkipuineen. Ei vaine tää klyyvarini miun kestä tuollaisia maaperäisiäkään pölyjä, hiukkasia, yms. itiöitä mitä sieltä marjavarpujen seasta nokkaani leijailee.
No, nyt on sitten tään kauppareissuin jälkehen varo-välineet olemassa tarpehen tullen. Kassotahan kuin sit käy ko ilma ja tila on oikia ja mie sinne marjahan taasen eksyn?
   No, siis tuonne kaupalle stallade tänä pänä. Matkaa tuo parisen kilo ja metriä. Aatoksia moninaisia matkalla tuolla....

   Voikoo olla paree matkaa lähikaupallensa ja sieltä myöskin poies kotio ( kaikki kuvat ovat kännykkä-räpsyjä sillä kamerain "unohdin" kotia; en mie sitä kaupalle tarvitse.... ):








    Sitä vaine tavallaan ihmettelen iellehen täällä ollessain ja kulkeissain, ettäs kuin onkaan tää seutukunta edelleenkin kuin muu Suomemme maa jotahin 50-60 -luvuilla mm. näiden teittensä kera? Tai ainahin miusta tuntuu näin.
   On nimittäin näin valtateitä asfaltteineen muutamat tsipaleet. Ns. isoimmat ja pää-sellaiset.
Sitten on muutamat jalkakäytävät asfalttiset ja jopa yksi katukin koko tällä seutukunnalla. Muutoin kyllä kaikki ovat -teitä, -kujia ja -polkuja.
   Ja sitten nämä kaikki tiet, kujat ja polut, niin, nämä kaikki ovat kuten tosiaan kylissä ennen muinoon. Nämä kaikki risteilevät "sulassa sovussa" toistensa kera sen kummemmin olemati misään "asemakaavassa" tahi -kaaviossa. Kulkuväylä alkaa jostahin ( en tiedä mistä ) ja sen menee jonnehin ( en tiedä minne ) mahtavien seutujen ympäröimänä. Aina pääsee jostahin, jonnehin, ja taatusti.
Kun kuljen yhtä pitkin niin saatan huomata, että ai, tästä risteääkin joku toinen väylä. "Onkohan tämä tie, polku, vahi kuja?" "Onko tämä ns. kartastossa vahi vaine kyläläisten käyttämä kulkupaikka joka on tähän syntynyt vain "oikaistessa" jostahin jonnehin?"
Voi kulkea kaksi, kolme, tahi useampikin suunilleen saman suuntaista väylää liki toisiaan, muttas joko eri levyisinä, eri paikkoihin sitten vieden tahi muutoin eri "arvoisina"; polku, kärritie, tie, valtatie.



    Mikäs onkaan kylän tään keskustaa stalladessain kun mm. tällaista ihanuutta saanen ihastella. Hautausmaan kaunista, sammaloitunutta kiviaitaa ja...
... itse hautausmaalla tällaista maisemaa:



   Ihan tulee mielehein miun, ettäs haudatkaa miut sittenkin, jälkeeni jäävä sukupolvein miun! Tahtoo tällaiseen ympäristöön haudatun itsein, eikää Tuulen Tuittupäisen vietäväksi Ilmojenteille! ( Ei, viellä mie pien pääni; Ilmojenteille tahi vesille vieville, miut lasketaan aikanaan. )



   "Muisto."
   Liekkö jonkin sienestäjän haudalle muisto kaunis laitettu muodossa Tattimus-Tatti, vahi miksihän on tää Tattinen tähän laitettu?



   Nämä kaksi ( yllä ja alla ) olemma kamerain kera aikaisemminkin täältä kuvanut. Ovat vaine niin kauniita mielestäin, ihan vaine olemasa olollansa, nottas taasen räpsäisin näistäkin kuavset.



   Eikää tää haljennut hautakivikään "häviä" edellisistä mitenkään;






   Hautausmaan "Työmiehet." vuottavat rivistössä käyttäjiään.
Olihan nuita kyllä käytetty ko katseli tätä havunneulasten määrää täsä kompostiin vietävässä roskalavassa:



Eihän millään uskoisi, ettäs olemma aikas havu-voittoisella seutukunnalla, eihän?
   No, sitten negaa vuorostansa:
   Täsä tää. Miusta todellakin ruma kirkko ja sen...



... viel rumempi kirkonkellotorninsa ( tuossa alla )!
Jeeru et osaavatki olla rumia ( tosin tiedän; itse kirkkosali on mahtavan sisältä päin! ).
Ihan todella tyypillinen 70-luvun tuotos.
    Rakennettu 1972 ja teräsbetonielementeistä. Suunittelijoina Irma ja Matti Aaltonen.
Kun tämä on valmistunut tuolloin 1970-luvulla, niin tämä on ollut tuolloin pisimmälle viety elementtirakenteinen kirkko koko Skandinaviassa!
Keskellä, harjakattoin alla, on kirkkosali alttaritauluna itse luonto, ja toisessa päässä ( täsä kuvain tään näkyvässä päädyssä ) on sellainen sali josa voi pitää erilaisia tilaisuuksia. Vasemmalta, tuosta "laatikosta", mennään sisälle eteisensä ja museotilan kautta sekä sitten tuolla toisessa päädyssä, niin ikään "laatikossa", on sakaristo.



    Ihana ( huom. sanoin jälleen "ihana"; se kun on tätä nykyä ollut aikas harvineinen sananen ja mielentila miulla tänne muuttain tehdessäin ) täällä on kävellen tahi polkupyörällä liikennöidä.
Ette muuten taatusti arvaa, Armaat Lukijain miun, ettäs miksi!?
   Erona esim. entiseen seutukuntaani, siihen pikkuiseen taajamaan, kylään, josa asustin, on se et täällä JOKAHINEN, tahi ainaskin lähes jokahinen vastaantulevainen ihminen ( ja eläimetkin; koirat ) TERVEHTIVÄT toisiansa!
Siis ihan miutahin! Heille taatusti ventovierasta Kulkijaa Kummajaista. Ennen näkemätöntä, ennen kohtaamatonta, ihmistä.
Ja se mikä todella ihana huomata, niin mitä pienempi ihminen, ihmisen taimi, tuo on, niin sitä varmemmin tervehdyksen saat! Aika-ihmisetkin tervehtivät kyllä, muttas eivät niin varmasti.
   Sitten kussa mennään ikä-ihmisiin itse kulkeviin, niin sittempä se onkin jo harvinaista herkkua. Mietiskelin et miksi näin?
Onkoo siinä se et useimmiten nämä tään seudun ikä-ihmiset ovat ns. alkuperäisväestöä täällä ja se on heille tavallaan arvokymysys, se ketä tervehtivät? Kun eivät esim. miuta tunne, niin raksuttavat aivoissansa, ettäs tuo on "tulokas"; ei tervehdittävä yksilö = en tervehdi?
Olenkin kuullut, ettäs täällä on jaottelu aikas raakalainen. Ovat nämä alkuperäiset ja sitten tulokkaat; "hulavetten" mukanaan tuomat. Ja jopa niin et kun puhutaan Luotolaisista, niin he ovat alkuperäisiä asukkaita ja sitten tulokkaat ovatkin HAIluotolaisia!
Aikaslaista "rotuerottelua" siis!

  Mietiskelin tätä "dilemaa" et 50-60 -luku ja nykyaika; 2020-luku.
  Tuolla seudulla josa asustin tätä ennen, siellä piti pitää kaik ovet ronkilla ja visusti.
Aikanaan siellähin, tuolloin jotain 60-70-luvuilla vielä, pystyi pitämään ulko-ovet avoinna, ei tarvinnut lukkoja pidellä, eikä lukkoon laitella.
   Mitenkähän se on nykyään täällä? Näin 50-60 -luvun oloissa, muttas 2020-luvulla?
   Tiedän, täällä jo useamman vuoden kulkeneena ja eräässäkin pirtissä käyneenä tietyn asian takia, että täällä on menty tupaan koputtamalla ovea ja astumalla tupaan. Ei soitelle etukäteen kännykällä, et passaisiko tulla nyt, eikä vasiten sit pimputtamalla ovikelloa; eihän täsäkään talossa kyseistä pimputtajaa edes ole olemassa!
   Niin, kuinkahan se onkaan sitten? Pystyykö täällä tosiaankin mennä kylään ilman, että siitä ilmoittelee etukäteen? Vahi pitääkö siitä sopia jotenkin ennekkoon? Entäs pitääkö olla kuin tuttu jo edeltäkäsin vahi voiko solmia tuttavuuksia siten et esim. mie menisin johkin nuista naapureistain ja alkaisin juttusille - kuten joskus 50-60 -luvulla tehtiin?

   Kolmas asia jota pohtinut olemma, on se et mitenkähän se on tää ajankulun-käsite täällä?
   Tiedän ja tiedostan itse sen, että "aika on hidastunut" itsein osalta täällä ollessain. Omissa asioisain, ja tekemissäin, olemma ottanut "ajan mukaani". Esim. heräilen piiiit-kän kaavan mukaan vetkuillen piiit-kään petini pohojalla, enkää kuten aikoinaan tuolla entisellä seudullain; simmut auki ja "ping" - heti ylös sängynpohojalta! En tressaa tekemisieni valmistumisissa nopsaan; tulevat valmiiksi ajallaan, ajan kera, sit kun tulevat - teen ne kuitenkin valmiiksi sit kun.... aika on ja valmistuvat.
   Muttas mites se on muutoin sitten, mitenkä täällä täkälaiset ihmiset suhtautuvat aikaan, aikakäsitteisiin ja etenkin siihen, et mitenkä on yhtälö aika ja tekeminen? Onko niin, että kun jotahin sovitaan tehtäväksi, niin se sitten tehdään kyllä, muttas ajan kera? Tarkoitan, että tehdään, mutta "ei sillä väliä, milloin - kuhan tulee tehtyä joskus....esim. lähi-kuukausina-ko?"

    Heimon vaihto?
    Tiedän mm. käsitteen "savolainen aatelis-pääte" joka käsittää sisällensä sen et sukunimi päättyy aikas monella -nen päätteeseen. Tiedä en miten se on muilla heimoilla? Karjalaisilla ei ainakaan ole -nen päätettä ko tosi harvoin.
    Tänne tultuain olemma tankkaamisestain päästyäin tankannut mielessäin ja lukenut uudelleen ja uudelleen, KAIKEN vastaantulevaisen ja kirjatun sanasen.
Niin nuiden teiden nimet ko esim. tänä pänä hautausmaalla kaikki nimet, vasiten sukunimet!
    On nimittäin sellaisia nimiä joita ei ole vastaan tullut entisillä seuduillain ( tätä maatamme kiertäissäin kylläkin kenties ) ja nimiä jotka näin luki-vaikeutisena ihmisenä vaatii todellakin tankkaamista ja sit et oppisin ne tuosta vaine omaksumaan/lukemaan ja/tai lausumaan ääneen, niin se vaatii sit kyllä todella piiiit-kän ajan, se!
"Pramila, Piekkola, Vännilä, Havana, Vuitikka, Kaverinen ( ei siis Haverinen vaan Kaverinen ), Juola, Parrila, Sipilä", jne..
   Olisipa todella kiva tietää esim. näidenkin sukunimien syntyperää. Mistä ne ovat lähtöisin; tältä seudulta? Miten ne on tulleet tuohon muotoon, mistä ne ovat muodostuneet?
Myöskin se et mikä tahi mitkä ovat tään seudun yleisimmät, lukuisimmat sukunimet ( tahi etunimet )?

    Niin, kaksi kilo ja metriä - paljon siinä kerkiää pohtia erinäisiä asioita näitä.