Töllön Talent USA:ssa lauloi 62-vuotias nainen ja hän sanoi sitä esiintymistään ennen että hän on alkanut nyt vasta ( siis nyt ollessaan 62-vuotias ) arvostamaan itseään, uskomaan itseensä ja kykyihinsä. 
   Itse mietin juurikin ennen tätä esitymisen katsomistani että pitäs sitä oppia ihmisen olemaan armollinen itselleen. Edes josain, edes joskus... edes silloin tällöin.
   Sillä nytkin:
Eilen kun aamuni anivarhaisen aloitin pirustain, jatkain siitä sit rötkyillen mm. mökillämme, joskin se tosin on tavallaan lepoa se sillä onhan se aivojen lepuutusta, mielen rauhoittamista, yms. kun teen mielekästä hommaa ihan omaksi hyväkseni vaine... niin SITTEN tein heti perään syviä ajatustöitä kera näppinäppäryyden tätä blogiain skriivaten. Kussa sen kertaisen tekstini olin saanut pläjäytettyä nettisfäärien eetteriin niin tulikin lähtö yöjalkaan, josa taasen sit ollaan toisenlaisessa tekemisessä - se ei ole hermolomaa se...
Pieni pätkä yöunta aamuyöstä ja sitten taasen päivän hommiin kiinni. Nyt vuorossa oli Kaikettomat Sipanniekut, Kaikettomat juurella tehdyt "ruisleivät" ja Siemennäkkärit. Siin sivussa laittelin muutamia talvitamineitani jo kesäsäilöön, poies käytöstäin, kun äijän tuo lupailee kevättä jo ilmassa ja tilassa. Muutamista kamppehista myöskin setvin elukoihin karvat poies. Asettelin kammarini akkunan kukkaset uuteen uskoon roikkumaan, tiskasin, jne., jne..
   Eli ei ns. tovia ettenkö jotahin olisi tehnyt taasen täsä pariin päivän aikana - miinus pari tunteroista unta. 
Tosin tätä nää miun päiväin aina pruukkaavat olemaankin jos totta puhelen. Tekemistä, tekemistä, ja tekemistä. Harvoin tulee eteen aikaa ettäs tarttes miettiä jotta mitähän tuota tekisin vahi en mitään?
   Nyt sitten tään yhtä-kyytisen rupeaman loppu puolla kun alkoi jo puhti vähiin hiipua, tarmo loppua Mummerosta ja mieli tyhjäksi käydä aivokopassain, niin äkkäsin viimeisillä voimillain jotta lämmähytämpäs saunain. Lämmähytän ja kapuan sit viimeisenkin hommain tehtyäni sinne lauteille ylimmille. Kapuan löylyihin lämpimiin ja otan ihan vaine relax! Ei muuta kuin Mummero sinne lauteille vaateriin ja olla öllöttelemään, jee!
   Näimpää tein, ja tuumailen täsä "jälkilöylyjä" haihdutellessain, mieli nollattuna ja kroppa huo´ahtain jotta ole armollinen itsellesi Mummero. Älä aina touhua. Muista että välleen pitää ladata akkuja jotta sitten taasen jaksat mennä...