Ostin jokin aika sitten yksityiseltä henkilöltä (en mistään liikkeestä siis...) ihanan pirttipöydän "tarpeet". Kolmelankkuisen pöytälevyn jossa oli pinta himpun kehnossa kunnossa... Ja jalat joita peitti ns. Miranol-maalin tyyppinen kerros oranssinpunaista maalia. Lisäksi näistä toisen jalan ala-aisa oli ihan laho. Siis kokonaan uusittavassa kunnossa.

   Niinpä minä sitten aloitin homman moisen.

   Pöytälevyt sain aika iisisti hoidettua uskoon uuteen... Ensin irrotin puutapeilla toisiinsa kiinnitetyt kolme lauta irti toisistansa.

26.6.-14%20p%C3%B6yt%C3%A4%20%282%29-nor

Sitten rapsutin niistä maalipintaa irti raspilla ja viimeiseksi hioin koneella ja käsin pinnan tasaiseksi, sileäksi. Sellaiseksi kuin itse ne halusin. Eli jätin niiden pintaan vielä kohtia joissa on ja näkyy maalia. Näin niihin jäin näkyville tämän pöydän elämän jälkiä. Kaikenlaisia pistojälkiä, veistosjälkiä...

26.6.-14%20p%C3%B6yt%C3%A4%20%285%29-nor

26.6.-14%20p%C3%B6yt%C3%A4%20%284%29-nor

... ja jopa kohta jossa näkyy kuinka joku on meinannut sahata kulmasta palasen pois. Ja ihan vihon viimeiseksi lakkasin niiden pinnat pariin kertaan puolihimmeällä lakalla hioen niitä pinnastansa aina lakkausten välissä - pohjastansa kertaalleen. Näin pinnoista tuli hieman tasaisempia ja jättämäni vanhojen maalin jämät eivät varise niiden pinnasta tulevien aikojen saatossa pois.

 

26.6.-14%20p%C3%B6yt%C3%A4%20%281%29-nor

   Pöydän jalat teettivät enempi hommia... Ensin täytyi toisen pään jalas uusia kokonaan. Ystävällinen naapurin mies teki siihen minulle aihion. Mie koversin kiinnityskoloja sopiviksi, veistin puukolla pintoja somimmiksi sekä hioin, hioin ja taasen hioin, käsin pintaa sileämmäksi. Sitten pursottelin puuliimaa niihin liitoskuoppiin ja laittelin toisen ystävällisen naapurinmiehen kera sen kuormaliinoilla puristuksiin muutamiksi päiviksi. Niin ne jalakset vaine sitten liimaantuivat paikoillensa. Hyvä.

Tämän jälkeen aloitin jaloille samanmoiset käsittelyt kuin pöytälevyllekkin. Ensin tarjosin sille raspia ja hiontaa niin käsin santapapereilla kuin koneellakin. Ei, ei tullut yhtään hyvä.  Oo-kei... mitäs nyt tekisin? Aukaisinpa suuni naapureiden kuullen... kahdestakin tuli tarjousta kuumailmapuhaltimen lainaan saamisesta. Näinpä  mie sitten lainasin toisen niistä ja "sulattelin" sitä "miranol-maalia" päivän pinnastansa pois.

Näin pääsin tilanteeseen jolloin taasen tarjosin niille jaloille käsin hiontaa. Alkoihan sieltä paljastua pintaa sopivaa. Tuli kaunista - ainakin miun silmissäni! Lopulta ei kun lakkaa päälle. Hiontaa, lakkaa, hiontaa ja vielä kerran lakkaa. Sekä sen uuden uutukaisen jalaksen petsaus sävytetyllä petsillä ja sitten vasta lakkakerrokset päällensä.

   Tänään aamun viime lakkausten kuivuttua otin ja kasasin pöytäni jalat äitini ja siskoni kera (jotka olivat luonani yö-kyläilemässä) sillä onhan se kolmisin helpompaa tehdä toisien pidellessä toisaalta kiinni kun sitten tämä kolmas (mie) laitteli niitä mieleiseensä "kulmaan" paikallensa. Näin sitten sain/saatiin kaunis pöytäni kasaan. Fixattua viimeiseen fiksuun kuosiinsa.

Vielä pöytälevyn laudat kiinni tapeillansa toisiinsa ja nosto jalkojen päälle, paikallensa. (Pöytälevyä en kiinnitä mekanisesti jalkoihinsa millään kiinni.) Valmista tuli!