Katselen töllöstä Tuntematon sotilas -elokuvaa tippa linssissä sillä menee sen sen verta ihon alle sanomansa kera. Mietin että on se varmaan silloin aikoinaan siellä rintamalla ollut vieläkin karseempaa kuin mitä tämä elokuva kertoo. Raadollisempaa, epäinhillisempää. Todella pahaa.
Mietin mitä ovat kokeneet itseni isovanhemmat, ketkä heistä oli olleet siellä taisteluissa mukana - luulen että kaikki; molemmin puolin sukua - niin äitini kuin myös isäni puolelta, sillä he ovat olleet silloin juurikin siinä iässä että ovat olleet ns. mies parhaassa iässään. Ei sitä ole ollut mahdollisuutta valita mennä vahi ei....
Mietin sitäkin et mitkä ovat olleet tunnot ja mietteet niin siellä rintamalla kuin kot´ puolessa kotia vuottavilla?
   Ajatuksissain myllertää että tämä Suomi-100 - "kamppanja" alkoi täsä jo tovin vaikaa sitten. Senkin verta paljon että tuntuu kuin korvista ja jokahisesta kohdasta pursuis jo aivan kystä kyllä. Tätä on vaine liian paljon - miulle. En tykkää olleskana, en.
Onhan se hyvä että näin juhlistetaan. Ja on se oikeinkin. Onhan se iso asia että Suomemme maa on JO 100 vuotta ollut itsenäinen! Todellakin kunnioitettava asia ja saavutus kun ajattelee kaikkia Telluksemme erikolkkien maita, valtioita. Se on saavutus suuren suuri. Jos ei sitten laiteta vertailuun jotahin ns. suurvaltaa ( Amerikka, Englanti, Kiina, Venäjä, tms. ) joillekka itsenäisyys on tavallaan kuin "Manulle illallinen", eikä heidän ole ns. tarvinnut enemmälti "ponnistella" päästäkseen itsenäiseksi tahi ollakseen itsenäinen.
Se on tavallaan eri asia kun on kyseessä tällainen piskuinen valtio joka tavallaan katoaa tänne Telluksemme "kartastolle" "kuin pieru Saharaan" jos näin raadollisesti puhutaan. Ja jos ajatellaan että kuka sitä tällaistä "olematonta" valtiota haluais tieten tahtoin tulla kaveriksi puolustamaan jotahin kolmatta valtiota vastaan, kun ei itse valtiollamme olisi rahkeita moista hommaa yssinänsä tehdä, niin onhan se - hyvänen aika sentäs - iso asia? Olettain siis että se suurin uhkamme olisi tuossa rajamme takana....
    Sitä mietin täsä päivän tämän, ja muutaman jo menneenkin kuluessa, että mitenkä se on kun nytten Suomemme maa saa tuolta maailmalta muilta valtioilta onnitteluita ja vasiten että muissakin maissa juhlistavat monen moisin tavoin ( mm. valaisemalla monumentaalisia kohteita valtiomme sini-valkoisin värein ) maamme itsenäisyyttä että onkoo se näin aina valtioiden kesken tapana? Ei miulla ainakaan ole muistissa että olisin nähnyt tahi kuullut mistään kautta tätä aikaisemmin että muut maat, saati Suomi, olisivat mitenkään juhlistaneet erityisemmin jonkun toisen maan itsenäisyyttä? Vahi onkoo se vaine mennyt epähuomiossani jotenkin miulta "sivu suun"?
Onkoo nytten asian jujuna se että kun aika on näin pyöreä nyt; 100 vuotta, tahi/vahi, siitä ettäs olemme todellakin tällainen "kärpäsen kakka kartalla" ja vieressämme on "hivenen isompi" valtio, jota vastaan nyt "sattumoisin" olemme myös sotineetkin saadaksemme itsenäisyytemme, niin muu maailma tavallaan riemuitsee kanssamme tästä suuresta saavutuksestamme, tästä isovanhempiemme suuren suuresta uroteosta? He tavallaan tunnustavat näin edelleen valtiomme olemassa olon, meidän itsenäisyytemme ja samalla myös sen että olemme vaine pirun sitkiä kansa kun olemme muinoin päihittäneet tuollaisen ISOn valtion sodan tiimellyksessä?
    Kauhulla ajattelen skenaariota että Suomemme maa joutuis nyt tahi tulevaisuudessa sotaan! Ihan kauhealta tuntuisi elää sen sodan keskellä, vaikkas en tiedäkkään todellisuutta mitä se tulisi olemaan toin teolla mutta silti - en halua, en.
Tavallaan sitä kestäisi paree jos ja kun ajattelee itsensä siihen kurimukseen mutta että ajatella joku tosi läheinen ihminen sodan kauhujen keskelle niin ei, ei sitten millään. Se tuntuu pahalle.
   Varmaankin suunilleen samalta on aikoinaan tuntunut heistä jotka omaansa kotia ovat vuottaneet...
Kiitos heille kaikille suuren suuri kaikesta siitä mitä tekivät silloin rintamalla kuin myös kotirintamallakin! Kiitos tästä rauhasta, tästä itsenäisyydestä, omasta herruudestamme, jonka niillä rohkeilla teoillaan koko maallemme saivat aikaan! Kiitos.