... mentihin täsä eilennä aamusta ihanasti "Nuku rauhassa rakkaani." -moodylla.


312530763_502520718450871_52591479277114

    Humisevanharjun Hulda teki kuin tekikin yhteistyötä ymmärrettyä yölliseen aikaan taasen, vaik´ viimeisestä kerrastamme nyt tovinen vierähtikin; näistä puuhistamme yhteisistämme.

 
312595071_1247584202699743_8268908516119

    Siis voikoo ihminen olla kiitollisempi antimista ( sori tää paatoksellisuus  ) tällaisista?
Voikoo ihminen olla mielissään viel enempi kun taikinajuuri toimii ehdoitta ja kyselemäti ajatus- ja tarkoitusperiä sen kummemmin?

307599568_2516158458524247_8478909788465

Voikoo ihminen olla ihastelemati tällaista reipasta toimintaa mitä se tääkin Hulda toimittaa?
Mie en voine - vaan vaine nautin! (kuten ehken huomaattekin....? )

  
312185076_526328902659261_72229536468190

   Tästä näkee et kuis paljon taikinajuurta taasen jemeliin ottelin.
   Tosin toimii näköjään myöskin vähäisemmälläkin määrällä; kuten esim. nytkin tein paljon pienemmällä määrällä ja sainen aikaseksi sen 64 Leipästä ja ihan normi-kokoiseina ne kaikki ( + taikinajuuri jääkaappiin ).

   Pohjana kaikelle ihanuudelle tälle ja hehkutukselle hekumoivalle:
Pari kuvaa siitä kun Leipäsiä availin muutamia tsipaleita ja niistä "haikunsa" haihtuvi ilmoille iloksemme hetkenä vereksien Leipästen.
   Siinä me kaksi istua nakotettiin miun pöytäin kahta puolta ( mie ja tyttärein miun joka kylään luokseni päiväksi täksi aamusella tuli - ihminen jolla ei ole puhekieltä kuuluvaa ollenkaan, ei kommunikointi mahdollisuutta mitään kera toisen ihmisen ).

312558334_1218462268712385_2042213714083

Mie availin Leipäsiä näitä muutamia, sivautin rasvaa yllensä ja ojensin tyttärellein tälle yksi palanen kerrallansa.
Suupielensä levisivät leviämmälle sitä mukaa kuin Leipäsen palaset hävisivät suuhunsa maistavaan. Pyysi lisää - annoin.
AA - että! Äidin muksu, äidin herkut, tyttärein miun <3; yksi muksu monista muksuistain nuista olevaisista....

312330591_681489109779464_38194466126736