Täsä tänä pänä aamutuimaan oli leipäin paiston lomassa kiva hivenen "muistella" aikoja tästä ihan liki menneisyydestäin ja tuumailla hivenen tulevaakin...
Eilennä ehtoolla alkoi Pakkas-Ukko kovistelemaan nurkkapieliä riksuttain. Nosteli kylmiä asteitaan, laski lämpöjä ja tiloja. Asteita olikin sit ehtoon korvalla jo jotahin -15´C ja mie - niin, mie hokasin, ettäs hyvinhän tuolla ulkona tarkenee siltikin näinkin vanha Mummero pelkkä pitkä hamoinen yllänsä!
Lähdimmä nimittäin Maailmalle Avaralla vaine normi ulkotamineet ylläin, kera kenkästen - tietenkin.
Muttas sitten hokasinkin, ettäs tuttuhun, entiseen, tapaan sitä vaine noin muuten menhään; hamoinen ylläin, eikää sen kummemmin vällyjä sen välissä tahi allakaan.
"Hui!"; voinen joku lausua, muttas miulle se näytti olevan "tuttua ohraleipää", se. Ei kipristänyt, ei paleltanut.
Muttas sitten hokasinkin, ettäs tuttuhun, entiseen, tapaan sitä vaine noin muuten menhään; hamoinen ylläin, eikää sen kummemmin vällyjä sen välissä tahi allakaan.
"Hui!"; voinen joku lausua, muttas miulle se näytti olevan "tuttua ohraleipää", se. Ei kipristänyt, ei paleltanut.
Lämmä sauna oli eilennä. Hikihän siellä Ylisillä lämpimillä tuli, ja "happi loppuu - pierettää..." -meininkikin.
Kekkasimma, notta ei muuta kuin pulahdus pehmeisiin, valkoisiin, "vällyihin"; raikastuipas "reissussa" siinä kerta linttuulla!
Tuonne mie uppuroin. Otimma pihapiiristä tuosta umpihankehen askelluksen, kaksi, kolmekin ja sitten vaine "puli, puli".
Olipa taasen ihana tunne kunne ylisille lämpimille kapusin jälkeen rypemisen tuon.
Enkää muuten nytten ryykännyt kyynärpäitäin ( tahi polviainikaan! ) mihkään - kun oli jo sen verta paljon lunta valkiaa!
Enkää muuten nytten ryykännyt kyynärpäitäin ( tahi polviainikaan! ) mihkään - kun oli jo sen verta paljon lunta valkiaa!
Ja tänä pänä sitten... Tänä pänä leipasen tosiaan leipäin Kaiketonna, kuten kuvastain tästä, aamuisesta nousevasta taikinastain, näkyvi. Jam!
Sit tuumasin jotta tästä jos "uraa uutta urkiis" nytten, niin sitten se olisi viel jokin kakkunen lisäksi...
"T -tupla-i -kerien -kakkunen tod. näk. ainaskin."
"Liekkö viel jotahin itselleinkin - mee ja tiijä vielä; päivänen tää kun on viel kokonansa edessä päin?"
Mietiskelin nuita Kaikettomia leipäsiäin siinä paistellessain, ettäs ollappa, näin -19 -23`C astehin välissä Pakkas-Ukon paukkuissa, olemasa ihka aito LEIVINUUNI omanain! "Voi kunpa... Olisi se vaine ihanaa!"
"Kuvitelkaatte nyt; se uunin lämmä!
Uunin tuon lämmä ja sen lämmityksen, puun palamisen/polton tuoksu.
Tulen tuon "ikuinen", iankaikkinen, liikehdintä ja lepatus.
Sekä tietenkin itse leipästen ihanainen, huoneiston lävitse liitelevä, ihanainen TUOKSU!"
"Wau, olisipas se jotahin!"
-------------------------------------------------------
Totta tosiaan - leivoin tuon T - tupla-i - kerien-kaffeekakkusen. Kuvaa en siitä otellut.... Se oli ihan normaali kaffikakku. Normi jauhot, sokrut ja sitten ihan ehtaa, aitoa, voita!
Veimmä heti asianomaiselle sen syödä.
Olisipa kiva kuulla mitä tuumasi; onnasinko mieltään myöten - vahi enköö...?
Sitten päätimmä, ettäs leivon viellä huomiseksi viedä tyttärein tykö jotahin? Ja se oli sit nytten ihan normaali Mutakakkunen. Aidolla Fazerin Sinisellä-suklaalla, voita oikiaa, sokrut ja jauhot normaaleita.
Sitten tulikin aikas tinka-paikka miulle etehen (vaik aikas monenlaista olen jo tähän ikkään joutunutkin leipomaan ), kun tuossa on joukossansa, johka vien tuon Mutakakkusen huomenissa, ain käymäsä sellainen pieni ihmisen taimi jolla on hyvin rajoitettu ruokavalio!
Ja nyt sitten Aika-Rauta nakuttavainen näytteleekin ehtoopuolta jo.
Tuumailen, jottas tulipahan leipastua.
Pääasiassa muille, muttas vaine leipäset itsellein, vaikkas alkujaan meinasin kyllä, ettäs sitä, tätä ja vasiten tuotahin...
Suunitelmat suuret, toteutukset pienet. Jep, jep.
Josko sitten joku toinen päivä? Sitten kun taasen kerkiän joskus....
-------------------------------------------------------
Totta tosiaan - leivoin tuon T - tupla-i - kerien-kaffeekakkusen. Kuvaa en siitä otellut.... Se oli ihan normaali kaffikakku. Normi jauhot, sokrut ja sitten ihan ehtaa, aitoa, voita!
Veimmä heti asianomaiselle sen syödä.
Olisipa kiva kuulla mitä tuumasi; onnasinko mieltään myöten - vahi enköö...?
Sitten päätimmä, ettäs leivon viellä huomiseksi viedä tyttärein tykö jotahin? Ja se oli sit nytten ihan normaali Mutakakkunen. Aidolla Fazerin Sinisellä-suklaalla, voita oikiaa, sokrut ja jauhot normaaleita.
Sitten tulikin aikas tinka-paikka miulle etehen (vaik aikas monenlaista olen jo tähän ikkään joutunutkin leipomaan ), kun tuossa on joukossansa, johka vien tuon Mutakakkusen huomenissa, ain käymäsä sellainen pieni ihmisen taimi jolla on hyvin rajoitettu ruokavalio!
Mitäs hänelle - niistä aineksista mitä miulla on kaapissain juuri nyt?
Ei saa olla mm. maissia ( mm. leivinjauhe jääpi poies ), kookosta ( lue monet kasvisrasvat jäävät poies ). Palmu/palmurasvoista ei tietoa... Oliiviöljy on myöskin kymysysmerkki hänelle. Kananmuna vain leivonnassa ja padoissa; yksin kananmunana ei käy. Ja sitten soija ei käy, mansikat, omenat ja persikat kiellettyjä.... Jne.
Ideanahan on tietysti tarjota hänelle likipitäin samaista tuotetta kuin toisillekin; onhan se kiva kaikkien syödä "samaa".
Mitäpä hänelle siis...
Onneksein ihminen on sankkevan kekselijäs....
Tuli tällattiis muffinit:
2kpl kananmunia
1dl tavallista sokeria
100g voita - muttas me muut voimme käyttää tään tilalla sitä KASVISRASVAA tahi -ÖLJYÄ jossa EI OLE maitoa.... muttas hän ei voinut käyttää kasvisrasvaa tuollaista... ja voitakin vain ihan puhtaana, ilman lisäaineita....
1dl perunajauhoja
3dl Viljatuotteen tummaa jauhoa
3rkl kaakaojauhetta
1rkl psylliumia
- Kananmunat ja sokru kestäväksi vaahdoksi.
- Sekaan kuiva-ainekset.
- Sitten sulatettu ja hivenen jäähtynyt rasva tahi kasvisöljyä.
- Annostus muffinivuokiin ( 6kpl )...
- ... ja paisto kiertoilmauunissa +180´C kunne valmista on.
Ja nyt sitten Aika-Rauta nakuttavainen näytteleekin ehtoopuolta jo.
Tuumailen, jottas tulipahan leipastua.
Pääasiassa muille, muttas vaine leipäset itsellein, vaikkas alkujaan meinasin kyllä, ettäs sitä, tätä ja vasiten tuotahin...
Suunitelmat suuret, toteutukset pienet. Jep, jep.
Josko sitten joku toinen päivä? Sitten kun taasen kerkiän joskus....
Kommentit