...iellehen vaikkas, sanonko suoraan - ei niin ihan välttämäti haluaiskaan; mie.

2020.4.27.%205.%20kerta%20kev%C3%A4tsiiv

   Matkalla täältä ja sinne hokasin eräältä pellolta kaksi Pupu-Jussikkaa seurustelemassa keskenään ja pysähdyin heitä siinä valokuvaamaan. Täsä yssi heistä aamun valon kajossa.
   Kun katselaa tätä pellon pintaa täsä niin huomaa ettäs oli sitten toissa yö ollut jällevän piskuisen pakkasen panema. On hivenen huuretta pinnalla jokahisen. Siltikin vaik tiedossain oli ettäs näin se viel Pakkanen Paukkuvainen panee parastansa niin...

2020.4.27.%205.%20kerta%20kev%C3%A4tsiiv

   "Meit in sauna."
...olipahan vaine ylläri-pylläri aikasmoinen kussa perille asti ehättäydyin, kun paikka jokahinen olikin näin valkian pinnan peitossa. Oli kuin olisikin lunta annellut tälle levelille öisen mennehen aikana.
Se pistikin, pihan maata tuota tassutellessain, ensi alkuun miettimään et tokkopa jään olleskana paikalle tälle ahertamaan vaan jospa sittenkin kotiain takaisin urkenen?
Ei, pirta ei periksi antanut. Sentäs tunteroisen ajo suuntaan et toiseen aina! Ja sitä paitsi: kyl se tuo Aurinko Armas sen verta jo lämmä antaa ettäs ei se kauaa jaksa valkiata pintaa pitää tuo Matosten Maa?

2020.4.27.%205.%20kerta%20kev%C3%A4tsiiv

   Ihastelin, katselin ja kuuntelin:
Joukkahaiset soittelivat pasunoitaan, Kurjet kumauttelivat trumpettejaan ja Metsot kujersivat soitimellaan. Tinttimus Tintit visersivät alkavaa kevättä, Varpuset sirkuttelivat pusikoissa ja Räksät räksättivät pesintä puuhissaan. Rästäväkit, nuo mainiot Västäräkit, ääntelivät luvaten kevättä alkavaa, Varikset raakkuivat tahoillaan ja Kuovit ujelsivat omiaan yllä Taivahankannen. Jne.
Olin sinfoniassa suuressa. Hiljaisuudessa niin ÄÄNEKKÄÄSSÄ - ja nautin.
Tänne mie jään. Kyl se tästä viellä...

2020.4.27.%20k%C3%A4nny%20kuva..jpg

   Navettamme päivemmällä kuvattuna kännykälläin, jo sulalla pihanmaalla. Kera mummomme Mersun tuossa edustallaan, jolla kärräde kaik ne perkehet "kompostillemme". Komposti tämä on entinen AIV-rehumonttu johka lehmille tehtiin aina tuorerehua, kun viel tilallamme lehmiä oli. Sittemmin kun se kävi tarpeettomaksi niin sitä on täsä pikku hiljaa täytelty kaikella kompostoituvalla aineksella. Kyl se siitä veil joskus täytehen tulee.
   Mietin täsä että olisikohan pitänyt laskeskella jotta kuinka monta -kärrillistä perettä sitä eilenkin tuli kärrättyä tuolta pihanmaalta ja perennapenkeistä sinne "tunkiolle"? En varmahan paljoakaan vikaan mee jos veikkaisin ettäs jotahin lopulle toistakymmentä ainakin. Siihen sit päälle viel ne aikaisempien neljän käyntikerran kärräämiset.... Liikuntaa, liikuntaa siis aikaslailla saanut olen jokahinen kerta. Jotahin "hyötyä" siis sinällään.
Siihen kaikkinainen kumartelu, haravoinnit, talikolla lappamiset, yms. liikkehet niin eiköstä tuossa ala olla jotahin jo? Ajatauksella ettäs sellaiset noin seitsimisen tuntia päivällään, miinustettuna muutamin kaffikupposen mittasin tauoin.
   Viellä sinne jäi eilisen jälkehen ainaskin kertaalleen käydä... Nyt pitää nenga vaine taasen vuottahan jotta tulee seuraava sellainen sää ja tila ( tänään sataa ) että sinne tointaa lähtiä ja ennen kaikkea kroppain kestää, kuntoutuu, eilisen jälkehen.
Meinaan jotta eilenkin tuntu että kädet olivat päivän tuon päätteheksi ihan tohjona. Sattui, koski; tuskaa suurta. Ehtoolla vedinkin sitten vahvoja särkytabuja kiduksiini...
Käsissä ei enää otetta sanottavaa, olkapää sen verta kipiä että oksetti. ( Uskokaatte tahi älkäätte mutta sekin näyttäisi olevan mahdollista; sattuu niin että oksettaa! Itsekkään en ole tätä tietänyt ennen kuin nyt kun on tuo olkapääni/nuo olkapääni sen verta kipeytyneet että tuta olen saanut senkin! ) Selkä, tämä vanhan vaivansa omaava selkäin miun, oli "irti-poikki-katki".
   Vaikkas kuin mie yritän muistaa ja työskennellä ns. ergonimisin ottein ja liikehin niin siltikin kaik kremppaa, ja SILTIKIN en jättäisi mitään poies! En olisi menemäti ja tekemäti. On se vaine kivaa loppuin lopuksi työskennellä ulkona ja vasiten kun saapi nuin hyvällä kelillä touhuta. Raittiissa ulkoilmassa kuunellen lintuin laulua, ynpäristön "hiljaisuutta", ja ollen yssin.
   Sillä on se vaine tuolla ihanaa olla - yssin. Nimenomaan yssin koskapa jos esim., ja vasiten, mummomme siellä olisi sama aikaisesti niin silloinpahan siellä en voisi tehdä omaan tahtiini, omassa järjestyksessä ja sieltä mistä haluaisin, vaan se olisi sillon kuuneltava mitä se mummomme tahtoisi tehtäväksi  ja miten hän asiat nuo tahtoisi tehdä.
Ettäs on tästä korona-viruksesta nytten ainaskin tällainen "hyöty" olemasa; en hae mummoamme matkaltain tuolta kaveriksein ( kuten ns. normitilassa tekisin ) vaan suuntavan aina yssinäin paikalle tälle ja puuhailen oman mielein mukaan - kaiken.
   Ja sitten kun kaik sen kertaiset hommelit olen saanut taputeltua kasaan ( sen mitä sinne mennessäin suunittelin tekeväin sillä kertaa ) ja jaksanut viel takaisinkin tänne Humisevalleharjulle ajella, niin olenpas sitä sankkevan tytyväinen silloin!
Ja vielkin tytyväisempi kunne otan ja naksautan tuon sähköisen saunain kiukahan lämmä ja sen lämmettyä sit lillun pitkin pituuttain sen ylisillä lämpöisillä. Joka toinen raajain sojottain joka toiseen suuntaan - ja joka toisen taasen joka toiseen... Aah! Kyl muuten kandee!