Tässä kun tämä nykyinen kevättalvi ja kevähän korva ovat olleet säätilaltaan vähän sitä sun tätä Ilmojen Asettajan päättäessä ettemme me Maan Matoset tään kummoisempaa olotilaa ynpärillemme tarvitsekkaan niin yksi kerta tuolla kylämme raitillaa tallusteissa vastaani tepasteli tälläinen Mato Matalainen:

WP_20170413_11_15_33_Pro.jpg

Silloin mie tuumin että voihan Raukka-Parka kun noin on pitänyt lähtiä tuiskua ja tuulta vasten ittensä palelluttamaan, ja mietin että liekkö tuumailee Mato tämä Matalainen tähän tapaan...

"Hei, rakas,
- läpi tuulen ja tuiskun
luoksesi saavun..."

   Mitähän se tuo Ukko-Ylimmäinen ajattelee aivoissansa kun tällaisen pienen ja hentoisen laittaa liikenteeseen tähän aikaan vuotta tänne kylmään maailmaan? Mikä on tällä tarkoitus että tällainen pienoinen kömpii jostakin esille ja sitten luultavannin paleltuu kuolijaaksi? En vaine jymmärrä, en.


   Tänään sitten aamun autereen valjettua ja itteni simmuin auki saatuani aamuisen smoothieni jälkeen sekä istahdettuani tämän rakkineeni äärelle aloin miettimään "syntyjä syviä" Saima Harmajan sanoista:

"On huhtikuu. On vaikea aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan."

Itkee, soutaa ja huopaa...
...itkee myös Pitkä perjantain sanomakin....
- mutta kaikesta tästä huolimati;
viel se kevät ja kesä keikuen tulevi,
viel se ylösnousemus ja riemu koittaa...

... toitotellen naamataululla kaikille Ystäville, Hyville, Rakkahille hyvää Pesiäistä. Muttas näin kun tätä tähän skriivailen niin toitotampas sit täsä samoin tein teillekkin Armaat Lukijani pesiäiset ihan yhtävertaisesti ja tasapuolisesti!


17.-22.5.2012.%20Kumpulassa.%20%2852%29.

   On se vaine jännä juttu miten sitä vaine elää kera kristillisten juhlien läpi elämänsä koska ne nyt vain ovat tämän yhteiskunnan "tukipilari" jonka mukaan kaikki pyörii. Niin Joulut kuin Pesiäiset ja esim. jopa Jussitkin ovat liitetyt kristilliseen peruun ja sitten myös esim. Allan Akkaan ja sitä tietä myös merkitsevät paljon siihen että onko jolla-kulla työpäivä vahi vapaa päivä. Jos siis ei olisi tällaisia juhlapyhiä olleskana niin eihän siitä olisi sitten Allan Akassakaan ja kaik päivät pääskytysten olisivat tasavertaisia keskenänsä - ja sitten immeiset töissä tahi eivät töissä ihan jokahinen päivä... tai sitten olisi vaine määräilty jostain taholta ettäs sit on lomaa tuolloin ja tuolloin... tai määrätty jolle kulle että sie piet lomaasi nyt ja sit tuo tuolloin. Niin se vaine varmaan silloin menisi.
   Itselleni, kuten kaikille perheellisille, nämä pyhät merkitsivät paljon silloin kun perhettä kotonain asusti. Nyttemmin kun yssiksein mökkiäin pystyssä pien niin niiden merkitykset ovat pikkuhiljaa hiipineet poies. Ne ovat ns. arkipäiväistyneet, tasavertaistuneet, kaikkien muiden päivien kera. Ei sen kummempia valmisteluja pyhäin saapuissa; ei huushollin koristelua, erikoisia ruokien tekoa tahi leipomuksia. Sitä vaine on ja puuhailee kuten muuloinkin kaikenlaista mitä yleensäkin tekee. Tänäänkin tein leipomuksia ( Mustikkakukko eli Rättänä á la mie valmistui äsken ja nyt parhaillaan Kalakukko á la mie muhii uunissa. ), ruokaa, hoisin kukkiani, yms.. Ain jotahin pientä tahi surempaa tekemistä.
   Jos ei muuta tekemistä niin sitten jälkipolvien, muoskien ja heidän mukeloihinsa, katsomista ja heidän kera olemista. Kuten nytkin Pesiäisen aikana; osa tulee tyköni. Toimin lapsenlikkana, kuskina ja muutoin vain majoittajana ja seuraneitinä.
Samaan aikaan mietin mieleni sopukoissa ettäs olisipas se mukavaa jos saisin... jos voisin... kumpa voitaisiin olla yhdessä. Tuokioita muutamia edes; kaipaus on aikas suunnaton toisen tykö - tahi ettäs toinen tulisi tyköni. Avittaisi suunattomasti mieltä kuin olotilaani ja olemustani jos vaine suinkin toteen käydä voisi haaveeni tää.


   Täsä tänään lähettelin kiitoksia millonia tuonne Ukko-Ylimmäiselle kun miuta on siunattu niin ihanailla ihmisilla ynpärilläni ( ja soittelin myös kiitellen asianomaisia asioistani näistä ), kun puuhailin kyökissäin tehden keittoa hirveestä, kukkoa mustikoista sekä myös affenistakin.
On nimittäin se kuuluisa Matti taasen hiippaillut pikku hiljaa tuonne kukkarooni asustelemaan eikäs taida sieltä hevillä eikäs rokillakaan poies lähteä. Näinpäs sitten kaupalla käyntini ovat hyvin miniimissä ja sitten sieltä osteluni viel minimissään. Nyt sitä sitten vaine yritän kehitellä kaikesta siitä mitä pakkaseeni ja kaappeihini olen "jemmannut" jotahin evästä syödä henkeni pitimiksi.
   Tänään se oli ystävältäni saadusta hirveen lihasta affenkukkosta johka taasen affenet nuo oli pyydystänyt äitini ystävä ja ne sitten tätä kautta miulle luovuttanut tieten tahtoin. Tästä kukosta kun "käteeni" jäi vielä hivenen lihanpuoleista niin ajattelin että niistähän mie sitten keiton keittelen - kera jääkaapistani viimo keitostani jääneiden juuresten. Jee - hyvä mie! Ja kun tuosta affenakukosta jäi pieni palanen kuoritaikinaa jäljelle enkäs hennonut sitä roskikseenkaan heittää niin tekaisinpas siitä sitten Rättänän ja siihen laittelin sitten pakkasestani äitini poimimia mustikoita! Vau, nyt on miulla kystä kyllä syödä vähän aikaa napaani täysi. Ihanaa!
   Ajattelen - siis olen olemassa... että jos mie en olisi saanut näitä tässä joskus näiltä ihanilta ihmisiltä niin tänäänkin sitä mie napsisin vain siemennäkkäriä suuhuni masuni pienoisen täytteheksi toivoin että ne näkkäri ainekseni piiiiit-kään kestäisivät jotta ei alkaisi mahanahka selkärankaani hangata het´ sillään.
Ajattelen että ei tämä ihmisen elämä ole minkään arvoista jos nälkäänsä kuolla kupsahtaa... Eikäs muutoinkaan jos ei ole tointa mihkä tulla ja täten saa rahnaa elättääkseen itsensä.
Ajattelen että ei se tää ihmispolon elämä paljon mistään ole kotoisin jos ja kun nälkä kurnii masussa pienoisessa. Ei sitä varmaan osaa olla kiitollinen tällaisistä AARTEISTA ( ihmisistä ja eväistä ) jos ei koe nälkää. Kummasti nälkä pistää arvostamaan auttavaisia lähimmäisiä ja ruokaa jota eteensä saa syödäkseen. Ei sitä ihan vähästä napise...


   Tyttäreni matkaavainen maailman saapuvi sitten JO NYT Suomemme kamaralle! Täsä ihan muutaman päivän kuluttua! Eli hän ei sitten jääkkään sinne maailmalle asustelemaan. Hyvä juttu, sanoo äiti miussa. Huono juttu sanoo - äiti miussa, sillä nythän hänen opiskelunsa ja/tai työntekonsa siellä maailmalla sitten tyssäsi ainakin täl haavaa kokonansa. Hän jää niitä kokemuksia "köyhemmäksi". Oih ja voih.
   Näin kun hän maahamme palajaa takaisin niin miepäs sitten pääsen reissaamaan tässä muutamien viikojen kuluttua hänen tykönsä täälla Suomessamme! Jee - se hyvä hänen kotiin palussaan ainakin on; mie voin näin helpommin nähdä hänet kuin mitä jos hän olisi siel kaukana "misä pippurit kasvavat". Ihanaa!
Samalla reissullani tuonne "etelän hetelmille" meinaan sitten treffailla muitakin tuttaviani, ystäviäni, niillä nurkilla. Serkkujani ja
sen sellaisia. Ja mikä ihanaa että jos tämä kevät tästä saisi jostain onnen kantamoisen potkun persuuksiin ja tästään aimo annoksen lämpenisi niin silloin mie pääsisin nauttimaan siellä kevään tulosta aivan toisin kuin mitä täällä näillä leveleillä on!
   Nautin tosin mie siitäkin että juuri ennen tuota etelän reissuani teen toisen reissun pohjoiseen. Niin - pohjoiseen, ja viel peräti kaksi reissua näin perätysten vaik valittelenkin kukkaroni pohjan näkyvyyttä. Mutta jos mie nyt rehelliseksi täsä heittäydyn niin kerrompas suoraan näin että nyt mie teen kerrankin elämässäni uhka rohkian tempauksen ja lähden reissuilleni näille velkarahoilla! Otan velkaa lapsiltani ja menen "hurvittelemaan" niiden rahnojen puitteissa. KOSKA sitten jälkeen näiden reissujeni olen taasen koko kesäni kiinni työpaikallani enkäs pääse raissaamaan mihkään suuntaan. Joten "nyt tahi sit ei koskaan". ( Velkaani tätä maksellen takaisin pitkin kesääni... )
   Eka reissullein voinen ottaa tään nakutus-koneenikin mukaan kera kamerain ja skriivata "Reissaaja-Lissin" tarinoita sekä turinoita muttas toiselle lähden rinkka-matkailemaan jotenka siltä reissulta karsin kaiken liian poies kantamuksistain ja tyydyn vaine nappailemaan valkokuvia. Sillä enhän mie toki voine matkahan lähtiä ilman kameraani, en toki! Ja kun se sitten mukanain killuvi niin tottahan toki mie sitä käyttelenkin... Jee! Ihanaa katsella taasen uusia paikkoja ja ihmisiä kamerain linssien läpi! Voi sitä ihanuutta!