Päivä 3.

   "... silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään ihan lähelläin..." muttas kun et sie siinä vaine ollunna vaik simmuin auki sainkin kolmannen aamun tunteroisina vuottain että nuorempi väki heräjää ja sitten voinen aloittaa miekin jo ihan normi aamutoimeni miun; lääkkeet, aamupalaset, hamppien pesut, yms..
   Edellisestä aamusta poiketen nyt lähti ensin toinen nuoresta parista töilleen, sitten mie maailmalle ja viimotteeksi toinen parinsa puolisko.
Mie "tapani mukaan" kappasin lämpimästi vaatetta ylleni vaik olikin luvannut ylen lämmä päivää joka nyt tälle tämän vuoden keväälle on todella poikkeuksellista näillä levelillä... ja kamerani - tietenkin.
Hädin tuskin olin päässyt heidän ulko-ovestaan ulos asti kun havaitsin kerratessain taskuni ja laukkuni sisällykset ettäs kännykkähän se jäi sinne seinän laturiin kiinni. Kele! Ei muuta kuin mirs-mars takaisin ja sitten uudemmalla yrittämällä maailmalle avaralle kohti tuntematonta.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Tästä rakennuksesta en tiedä mitään muuta kuin mitä tuossa ovensa yläpuolella lukee: Paarihuone, Bårhus, ja että se on siin läheisessä puistossa; Aleksis Kiven Kadun ja Teollisuuskadun välissä.
Rujolla tavallaan kaunista katseltavaa ( vasiten jos eivät olisi nuilla töherryksillään pintaansa sotkeneet... )
( PS. Sain näin jälkikäteen lisätietoa tästä rakennuksesta ja kirjaan sen nyt tähän: Kyseessä on Harjun nuorisotalo joka on Vallilan kaupunginosassa, Dallapénpuistossa. Tämä rakennus valmistui 1923 ruumishuoneeksi mutta on toiminut vuoden 1986 muutoksen jälkeen nuorisotalona. )
   Tässä puistossa, kuten muissakin täällä Helsingin puistoissa tahi muilla vastaavilla "plänteillä" oli näin Aurinko Armahan sulostuttamina päivinä, ihmisillä tapana olla ja istuskella seurustella kera toistensa. Mukava ja kiva tapa joka hivenen oudoksuttaa näin "maalta" tullutta Mummeroista, nutta kait sitä itsekkin siihen tottuisi ja osaisi esimerkkiä seurata jos noin niin kuin alvariinsa tällaisessa cityssä asuisi itsekkin.


18237846_1532779116755489_40661422601307

   Alaksis Kiven ja Kinaporinkadun kulmauksen puisto.
  Ja millainen oivallus laittaa tällä tavalla kaaret ylle kävelypolun sekä sitten näihin kaariin Kärhöjä kasvamaan! Vau!

18216449_1532779813422086_51475499441238

On se varmaan kiva sitten kesemmällä astella tällaisen kaaripolun alla...

18238555_1532781376755263_86637971048607

... kunne nämä kaik Kärhöt ovat avanneet kaik lehtensä aukaiseet ja vasiten kunne alkavat viel kukkiakin! "Wau!": sanon toisenkin kerran.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Suvilahdenkadun ja Pääskylänkadun kulmauksesta löysin tällaisen kauniin ja mielenkiintoisen taideteoksen.
Kasveja ja tuollainen "liukuvärjätty" tausta näillä kasveilla. Tällainen jää hyvin mieleen kalskeiden talon seinien joukosta.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Tämä... tämä on miulle Maamerkki.
Tämä on rakennus joka on ainakin tähän asti AINA jäänyt matkani varrelle kun Helsinkiin olen "laskeutunut" muualta maasta - elikkä täältä Savon syvämestä. Tämä on joku... mikä lie säiliö ja ajalta - jotain.
Itäväylän ja Sörnäisten rantatie kulmauksessa mutta joka tapauksessa aina tämän nähtyäni olen tiennyt matkallani Helsinkiin että nyt ollaan jo ihan lähellä... aivan kohta... ihan kohta... ollaan keskustassa.
 
   Nyt kylläkään en tiennyt misä olen ( muuta kuin ettäs tässä ja tämän "pöntön" juurella ) vaik aamulla "kotoa" lähtiessäin olinkin tarkistanut muutamiakin kertoja ettäs minne menen ja kuis kuljen? Nyt tuli paikka ettäs piti kysäistä vierailta ihmisiltä neuvoa misä olen kartallani tällä ja minne päin miun pitää mennä päästäkseni perille sinne minne menen?
Yksi neuvoi että mene tuonne risteyksen toiselle puolelle - ja jos menet jo metroasemalle asti olet vikaan kulkenut; silloin tule takaisin päin.
Tein työtä käskettyä ja ka, kummaa: sieltä metroaseman kupeelta itseni löysinkin. Otin takapakkia mutta en tullut virttä viisaammaksi ja palasin takaisn metro asemalle kysellen siellä olevilta raksapojilta uudemman kera et misä olen ja kuspo menen? Osaneet eivät sen kummemmin neuvoa. "Olet tässä. Minä lähtisin tuonne päin...": sanoi toinen ja näytti ihan kaikkea muuta kuin mitä itse noin sisäisen kompassini turvin olisin voinnut ajatellakaan suunakseni. Tein kuitenkin "työtä käskettyä" ja stalladen matkaani. Matkaani joka kieri sen läheisen rakennuksen ja jonka takana taasen "vetäisin" jota-kuta hihastansa neuvoa kysyen.
Tämä mies kertoi että mene sinne metroasemalle, nouse ylös ja kävele sen hallin läpi. "Sitten laskeudut sen aseman toista puolta alas ja silloin olet tämän Itäväylän toisella puolella - pääset siitä eteen päin." Tein näin mutta enpäs päässytkään sieltä metron ylä tasolta mihkään - ei sieltä päässyt mitenkään metron toiselle puolelle jos ei sitten olisi alkanut loikkimaan raiteiden ylitse ja käyttänyt jotain henkilökunnan ovea! ( Myöhemmin Reissaaja-tyttäreni kertoi että sieltä jostakin jonkun toisen tason hallista olis kait päässytkin metron toiselle puolelle.... )
Näin palasin taasen takaisin maanpinnalle ja ajattelin ettäs paree on kun otan nyt ihan oman sisäisen kompassini käyttöön ja menen omieni karttojen mukaan kun aikaakihan täsä moisessa vatvomisessa oli jo mennyt ihan tuhottomasti. Moista ISOa tietyömaata ja ISOja rakennuskomplekseja yrittäissä kierellä ja kaarella. Kerta ei yli eikä ynpäri pääse - eikä lävitseen voine mennä niin sittempäs tämä flikka ottavi ihan toisen suunnan.
Palasin jäljilleni entisille ja aloin suunistaa aivan kokonaan toiseen suuntaan: Sörnaisten rantatietä kohti Parrutietä. Näin mie sitten selvitin kuin selvitinkin ihan OMIA aivojani käyttäin moisen ISOn solmun tienoolla tällä ja pääsin kuin pääsinkin oikeille jäljille. WAU! Hyvä mie!

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Sieltähän se sitten vihdoin löytyikin Parrulaiturin päästä tämä Isoisänsilta jota jo eilennä olin Tervasaarelta käsin ihastellut ja ajatellut että viel huomenissa ( elikkä tänään ) mie tuota pitkin stalladen.
   Kaunis on siltä tämä muodoltansa ja malliltansa muttas viel kun on näin rakennus"alttilla" alueella niin nämä kaik rakennuskompleksit hivenen häiritsevät....
 

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Näin - perillä, tai ainakin jo ihan Mustikkamaalla asti.
Enää vaine Korkeasaaren sillan lävitse ja sitten määränoäässäni!

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Muinoin elänyt Jättiläisvaraani joka on elänyt Aurtraalian mantereella noin 8metriä pitkänä ja on painanut jopa 600kg.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Laivarannan likeltä yksi ihanainen "pitsi-unelma". ( Kuvanen hivenen kallellansa mutta suokaatte se anteeksi.... )

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Ensimmäinen tapaamani elävä eläväinen oli tämä Aasian Jellona ja sekin sitten käänsi persuuksensa kohti naamaani! Hyvä juttu. Hyvinpäs alkoi kierokseni tämä. Jee!

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Toinen saaren tämän ihanuus: Cafe Hedvig muttas ei auki olevana - sääli sillä olisi ollut kiva nähdä tämä myös sisältänsä päin jotta mitä ihanuuksia sieltä löytyisi, kuis oli rakennettu sisätä päin?

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Käy se aika joskus pitkäksi näille "näytteillä" oleville eläimillekin...

   Mietinkin pitkin Korkeasaaren polkuja kulkiessain että miltähän se tuntuisi ihmisestä jos hänet vangittaisin johkin aitaukseen, häkkiin, terraarioon tahi johkin vastaavaan jutskaan toisten ihmisten ( tahi eläinten ) töllisteltäväksi? Olisikohan se kivaa vahi ei? Luulen ettei olisi kivaa...
Miksi sitten ihmiset vangitsevat eläimiä näin töllisteltäviksi - kuten miekin siellä tein - eivätkä anna näiden olla vapaina omissa elinympäritöissään ja käy sitten vaikka siellä niiden kotiseuduillansa katselemassa niitä jos nyt ihan pakko on jotain eläintä livenä nähdä? Tietty silloin en tietäisi mie, eivätkö monet muutkaan ihmiset, miltä näyttäisi vaikkas elävä ja aito Jellona! Näkisimme sen jostakin kirjasta kuten ennen muinoin on nähty tahi sitten jonkun toisen ihmisen kuvaamalta filmiltä, joka on käynyt siellä "paikan päällä" kuvailemassan niitä. Mutta mitä siitä - menettäisimmekö tälla tavalla jotain? Tuskinpa vaine.
Ennemminkin olisimme varmaan "rikkaampia" kun kanssa eläjämme ( eläimet siis ) saisivat elää omaa elämäänsä omissa maisemissaan ja näin sitten olisivat osa tätä Telluksemmen elävää maailmaa jonka kaikkinainen tekeminen ja oleminen vaikuttaa myös meitin ihmisten elämää suuntaan tahi toiseen sen mukaan kuinka me luonto; eläimiä, kasveja ja elosysteemiä yleemsäkin, kohtelemme.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Kaikesta tästä ajattelustani huolimati: täsä on Pikkumarmosetti joka on syntyessään noin peukalonpään kokoinen! Eikä aikuinenkaan paina kuin jotain 100g! Nämä syövät puiden rungoista kaivamaansa mahlaa jota tämäkin Marmosetti teki into-pinkeenä nuista valmiiksi ( ? ) poratuista reijistä tästä puun pätkästä.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   "Joka paikan" Riikinkukot.
   Vastaan tuli tällainen lyhyempi- ja pitempi pysrtöinen uros Riikinkukkonen.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   "Serkkuja" morjestamassa...
   Ei heitä ollut kotona kuin nämä kolme kipaletta ja hekin hyvin liki toisiansa.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Mittapuu.
   Suurin heistä on Andienkondori, sitten tuo "vaalein" on Kuningasmerikotka joita miekin kävin täällä Korkeasaaressa häkkinsä ulkopuolella morjestamassa. Huuhkaja joita Suomessakin on ja joiden huhuilua olen jo tänä keväänä kuullutkin, on tuo "tumman ruskea"; Varis - no senhän kaikki tunnistaa... ja viimeisenä, piskuisimpana, on Varpushaukka.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Karhut kömpineet ovat jo talvipesästänsä ulos mutta kovin vaikuttivat unisilta makoillessaan näin täsä parrun kupeessa ja toinen sitten tekaistun luolansuun sisäpuolella.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Lehtopöllö - siellä se lymyilee kuusen oksien katveessa, häkissään...

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Fasaaneja uudemman kerran - niitä kun siellä näki vähän siellä ja vähän täällä...
   Yllä naaras- ja alla urospuolinen. On se vaine tuo uroksen väriloisto mahtava, vailla vertaansa.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Ja jottei nyt Fasaaneita liian vähän tässä olisi niin...
   Tämä uros "kukkoili" naaraalleen pitkään ja antaamuksella. Kauniit ovat heidän sulat ja höyhenasunsa ihan nuin takaakin päin katsottuna.
Alla oleva kuva on hivenen "epätarkka" kun tämä kukkonen heilutteli ja ravisutteli pyrstöään vähä välleen. Siitä kuului sellainen jännän suhiseva ääni kun se niin teki.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Vikuja.
   Ihan kuin nimensä olisi Vinkuja... Nämä pääsevät parhaimmillaan jopa 50km/h vauhtiin vaaroja pakoon juostessaan, ja asustelevat Andeilla kuten muutkin laamaeläimet.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Laita kukka-höperö eläintarhaan niin hän bomgaa sieltä kaikenmaailman kukkasia; täsä Kiinanruusun kaunis keltainen kukkanen. Ihana.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Puupyton - vaikea arvata että nimenomaan puu-sellainen kun näin puussa makoilee hän.
Nämä Pytonit makoilevatkin pääosin elämänsä näin puun oksistossa suojaväritykseensä luottain ja vuottain että ruoka ( saalis ) tulee heidän tykönsä eikäs he mene sen ru´uan tykö.
Poikasina nämä ovat joko mustia, punaisia tahi keltaisia väritykseltään.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Gundi.
   Kundi jonka miekin voisin vaik lemmikikseni ottaa. On vaine sen verta söpö, pieni ja ihanaisen näköinen otus!
Mikäs on söpöilessä kun he pitävät tuon turkkinsa puhtaana ja järjestyksessä sukien sitä alvariinsa takavarpaillansa.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Mangusti.
   Nämä Mangustit tuntevat varmaan kaikki? Joten eipäs niistä tämän enempää...

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Kyläkutoja.
   Ihana sirkuttajainen ainakin sen kuulon perusteella mitä nyt täällä Korkeasaaressa ääntänsä kuulin - liekkö sitten mukavaa kuunella kun ja jos näitä useammankin yksilön yhdyskuntina saisi kuunella kuten nämä kuuleman tuuppaavat asustella.
Ja sanomattakin selvää että nimensä he ovat saaneet nimenomaan siitä että kutovat pesänsä korsista ja lehdistä?

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Taasen kukkanen... mikähän tämä on? Olisko jokin Lilja?

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

    Sydän päivässä - se naisen tiellä pitää?
    Tässä Flamingon kukkasen muodossa tämä tään päivän sydän.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Viimeinen eläin joka miut tervemenneeksi poies tältä saarelta toivotti oli - Fasaani, komeine pyrstöineen!
   Näin tämän Korkeasaaren kierrettyäni ja kaarettuani totesin mielessäin että kylläpä saa sit olla ihan rauhassansa taasen sen seuraavat 27 vuotta kunne uudelleen hinku tänne palata on. Ovathan nämä eläimet ihan kauniita ja toisaaltaan kivoja katsella mutta se periaate että ne ovat häkissä ja vankeina... ei ole miun heiniäni.
Että menen vaikka mieluummin Suomenlinnaan tahi sit johkin muualle, kuin tänne - kiitos.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Täsä olen palanut takaisin Isoisänsillalle ja takaisin kaupunkimaisiin maisemiin.
Komia on tämä silta, katsoipa sitä sitten suunnasta tahi toisesta.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

    Näytti olevan täällä Kalasataman uudella alueella ( onkohan tämä viel Kalasatamaan kuuluvaa aluetta vahi ihan jotahin muuta? ) jo muutamissa uusien talojen asunnoissa asukkaita sekä pieniä ns. kivijalkaliikkeitäkin perustettuna. Mietiskelin että voi muuten olla aikas kalliita paikkoja asustaa ja omistaa jotakin omaa kun on näin mahtavalla paikalla - vaikkas Itäväylä likellä onkin.
Mieleeni tuli jokin sellainen pieni Keski-Eurooppalainen rantakatu-maisema ja sen pienet putiikit leppoisine tunnelmineen. Saatoan yl olla väärässäkin kuvitelmineni mutta näin mie ajattelin tämän paikan ohitse kulkiessani.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Ihanuuta, harmoniaa.
   Osaavat ne nykyiset arkkitehdit ja rakentajat tehdä jotain vaik mie kuin kyseinalaistaisin heitä; tällainenkin kaunis siltanen kuin tämä. Wau!


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Graffiti-teos joka ei paljon lisä sanoja kaipaa.
   Kaunis oli katsella, kauniisti tehty, ja ennenkaikkea hyvin paljon ajatuksia antavainen.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Astiataivas.
   Tämäkin paikka siellä Fleminginkadulla - wau! Mitenkä on PALJON astioita yms. liike täynänsä. Ja eikäs mitä vaine astioita vaan kaikki ovat arvotavaraa, priima kuntoista ja - kallista näin Keski-Suomeen varraten ainakin.
Liike tämä on "Astiaparatiisi" nimeltänsä ja he ostavat sekä myyvät kaikkea desinglasia, retroa, valaisimia, verhoja, yms.. He ovat kuuleman tehneet tätä jo 17 vuoden ajan joten ilamankos tuota tavaraa olikin näin "kystä kyllä".

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2


   Päivä tämä tuli seikkailuistani täyteen täsä vaiheessa ja palattuani kotia mietiskelin taasen tyttäreni kera että mitäs nyt teemme, ennen kuin lähdemme serkkupoikani, kummipoikani, uutta, pientä, esikois-tytärtä katsomaan?
Päätimme kierella, kaarella ja katsella lähitienoolla paikkoja sekä hakea jostain huikopalaa että mennä cillailemaan jonnekkin kun oli niin ihanainen ja lämmin sää.

2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Kävimme hakemassa jostakin tyttärelleni tutusta paikasta hälle jonkin makukahvin ja miulle itselleni mustikkaisen banaanismoothien, ja sitten kapusimme ylämäkeen Sörkälle eli menimme Sörnäisten "laelle" puistoon ja sen koirapuiston keskellä olevalle ISOlle irtolohkareella. Siellä me sitten cillailimme lisää ja lokoilimme sen lohkareen päällä nautiskellen juomistamme sekä olotilastamme.
Juteltiin työuupumuksesta, matkustamisesta yms.. Ihanaista olotilaa; ei kiirusta mihkään.


2017.5.5.%20Korkeasaaressa%20sek%C3%A4%2

   Serkkuni tyköä palattuamme ( kuten sinne lähtiessämmekin ) kuljimme näin Puu-Vallilan ohitse.
   Voi tätä kauneutta, voi tätä ihanuutta mitä nämä vanhat, hyvin kuosissaan pidetyt talot, ovat. Siis tällaista pitäisi olla kaik kaupunki rakennuksetkin... tietty eihän se ole enää nykyään mahdollista kun ihmisiäkin on hivenen enemmän kuin ennen muinoin - tiedän sen... mutta silti... ihanuutta.
Kaikki nämä mansardi-kattoiset talot puupintoineen ja ihanaisine pienine akkunaruutuineen. Periaatteessa kaikki samanmallisia mutta silti jokainen näistä taloistansa on ihan omanlaisensa, oma yksilönsä ja toisistansa erottuva.
   Millaista jälkeä tulisikaan jos nyky arkkitehdit ja rakentajat laitettaisiin suunittelemaan ja rakantamaan tällaisia ( tahi toisenlaisia tämän moisia ) taidokkaita, hienoja ja taitavasti tehtyjä uusia taloja? Mitenkä he suunittelisivat ja rakentaisivat tällaiset talot? Tai sitten talojen, siltojen ja erinäisten ramppien yms. kivimuurit joita täällä kaikkialla katukuvassa näkyi? Mitenkä he niitä työstäisivät? Tulisiko niistä tällaisia hienoja, "muhkuraisen tasaisia" ( jos osaatte sielujenne simmuin kuvitella mitä tarkoitan? Sellaisia vanhoja isoja, vankkoja, kivumurikoita kuin on esim. vanhojen talojen kivijaloissa. )?
Olisiko nyky ihmisellä enää aikaa, taitoa ja tahtoa suunnitella ja tehdä tällaista jälkeä ihan "pipeetillä".
   Toki nykyäänkin tehdään kaikki ajan kera ja "pipeetillä" mutta kun tuntuu että jotahinhan se pitää olla suunittelussa ja etenkin rakentamisessa pielessä kun aina kuulee sieltä ja täältä että on taasen kosteusongelmia, hometta tms. tullut ilmi jostakin rakennuksesta vaikka se nyt ihan uusi olisikin. Mitenkä on - onko jossain "mätää" välissä?
Entäs jos tehtäisiinkin kuten ennen vanhaan: puusta, ajan kera ja jättäin ns. luonnollisia ilma-aukkoja, talon rakenteille hengitys mahdollisuuksia, kuten silloin on tehty? Silloin ei ole rakennettu mitään "pullo-rakennuksia" jotka eivät pääse hengittämään, elämään vuodenaikojen vaihtelujen ja ilmatilojen mukaan - kun taasen nykyään tehdään rakennuksia jotka ovat "ilmaloukkuja" joihin sitten pitää tehdä ja hommailla "apu-hengittämisen" turvaamiseksi kaiken maailman ilmastointilaitteita ja kiertoilmakojeita joitten uskotaan korvaavan kaiken tuon luonnollisen ilmanvaihdon. "Plääh...": sanon mie.

   Tään jälkeen, kaiken tänä päivänä kokemamme jälkeen käväisimme saunan lämpimissä löylyissä mutta olimme kyllä sen verran ventti ettemme siellä "turhan" kau´aa "viitsineet" loikoilla vaan puikahdimme pikaisesti yöasuihimme ja pehmoisten vällyjemme alle - hyvää yötä.



   Päivä 4.

   Tyttärelläin vapaapäivä - lauantai päivä.
   Ihan ensteks lähdimme kaksissa tuumin eilen serkkuni tykö mennessämme tyttäreni hankkiman seutukortin ( tahi mikä se nyt olikaan nimeltänsä? ) turvin ratikalla eli sporalla eli skurulla tekemään "sea sailing"-kirrosta keskustan tuntumaan mennen samalla johkin sinne - minne sitä en osaa sanoa mutta joka tapauksella kiertelimme näköjään osaksi miunkin tuntemissani maisemissa joihin tutustuin jo viime vuotisella reissullain, ja osaksi ihan tuntemattomilla seuduilla.

2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Tämän kauniin kasviaiheisen seinäteoksen kuvasin pika-pikaa ratikan akkunan lävitse. Tämäkin jää helposti mieleen, että silleensä tämä on kyllä hyvä mainoskikka, mutta onhan tämä - hyvänen aika sentään - hyvä ja kaunis komistuskin ankeaan kaupunkimaiseen betoniviidakkoon!


2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Käväisimme kiertelemässä Kaivarin Kanuuna nimisen kirpparin Vuorimiehenkadulla joka on Ullanlinnan alueella.
   Siellä iskin silmäni tällaiseen vanhaan talausvaakaan joka oli ns. pilkkahinnalla myynnissä ja nimikkeellä koriste-esine! Siis tällainen, hieno, täysin järissään oleva ja tomiva sekä tuiki tarpeellinen kapistus näin kotileipurina olevalle ihmiselle - 5e! Haloo! Arvatkaa vaine Armaat Lukijani kuin mie "kiersin kuin kissa kuumaa puuroa" pohdiskellessani että "kuis nyt suu pannaan", kuis mie teen, mitenkä mie tämän tästä - tuonne Savon sydänmaille kuljettaisin? "Jaksanko raahata tämän kaiken sen kamani ja etenkin sen jo hankkimani jakkaran lisäksi, kotiani asti?"
Pohdikelin tätä pähkinääni pulmallista tosi piiiit-kään ja tulimma tulokseen että eihän se tule kuin "kerta elämässä" tällainen tilaisuus vastaan joten on vaine otettava "neuvo vaarista" ja kapattava vaakanen tuo mukaani. Ei siin mikään muukaan auta. Jos en sitä sieltä mukaani nyt ota niin sitten kadun sitä ns. lopun ikääni kun moisen tilaisuuden käyttämäti jätin. Et tälleensä...

2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Täänkin vanhan hyppynarun nappasin mukaani - eihän tää paljoa paina kantamuksissani ja ihanainekin kun on...


2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Tuli lounasaika ja etsiskelimme "käsiimme" tyttäreni ulkomailla ollessaan ja siellä tutustuneensa ystävänsä ystävän perustaman ravintolan mennen hänen tykönsä juttelemaan, kuulumisia vaihtamaan, terveisiä huikkaamaan ( lähinnä siis tyttäreni tämä kun enhän mie itse heitä tunne ) sekä syömään.
   Mikäs oli syödessä kun Aurinko Armas helli edelleen tänäänkin kovin lämpimäisesti Maan Matalan stallaajia.
   Siellä me näin kadun varrella istuskeltiin ja nautittiin syömisistämme joka sisälsi ns. Kaiketonta "kamaa": lämmintä riisiä, kylmää, rakaa lohta ja paljon kaikenlaisia vihreitä eineksiä; herneitä, salaattia yms.. Olipas muuten hyvää. Kyl kandee kaikkien pistäytyä Hey Poke-ravintelissa siellä Korkeavuorenkadun varrella, liki Jääkärinkatua, sillä on sen verta hyvää sapuskaa ja ennen kaikkea tosi täyttävää syötävää.

2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Näin me istuskeltiin, nautiskeltiin ja "päiviteltiin" kuumana porottavaa, ihanaista Aurinko Armasta.

   Näin päättyvi yhteinen aikamme Reissaaja-tyttäreni tykönä ja hänen kanssaan; kapusin pohjoiseen lähtevän junan kyyttiin Pasilan asemalta ja päivittelin siellä kanssa vuottavia katsellen että kyllä me ihmiset ( vasiten Suomalaiset - vahi onko jo näin muissakin maailmamme maissa? ) ollaan tosi riippuvaisia teknologiasta kun laskemani mukaan sen seitsemän tahi kahdeksan ihmistä 10:stä räplää kännykkäänsä odottessa junan tuloa!
Mistä moinen johtuu? Ollaanko me niin ujoja ettemme tohdi heittää sitä räpläystä poies ja jutella vaikka sen vieressä olevan tuiki-tuntemattoman ihmisen kera? Ollaanko sen verta epäsosiaalista väkeä? Emmekö osaa enää jutelle, puhua ja kuunella toisiamme - olemmeko vieraantuneet toistemme kera kanssa käymisestä ja ihan näin fyysisestä läsnäolosta ventovieraiden ihmisten kera?

   Suomemme maa on pieni ja lyhyt moneen muuhun Telluksemme maahan verrattuna mutta ollaan me kuitenkin sen verta pitkän maan omaavaa kanssa että samanaikaisesti voi olla monenmoista ilmatilaa ja olosuhteita erikohdissa maatamme: missä etelässä on lämmintä, sulaa ja vihreää niin sitten aivan pohjoisessa on vielä kylmää, puolisen metriä lunta ja tyystin valkeaa - sekä tässä näiden välissä armas-Keski-Suomemme seudulla on sitten näiden kahden liitymäkohtana kaikkea näiden välistä!
   Tuumasinkin etelässä ollessani kun kotia lähtö läheni että pitäis varmaan ottaa ja matkaustaa ensin ihan pohjoiseen asti ja sitten "laskeutua" sieltä Keski-Suomeen jotta tulisi sisäinen tunne että eteläänhän sitä matkustaa; lämpimään ja suht sulille seutuville, eikäs tulisi tunne että PITÄÄ mennä sinne pohjoisempaan jossa on viel harmaan ankiaa, kylmää, osaksi lumista ja jäistäkin. Seudulle josa on viel järvet valkiassa jäässä ja ilman sinisenä aaltoilevia laineita. Paikalle josa saa viel vain uneksia jostain vehreästä ja vihreästä.
   Junalla kohti pohjoista puksuttaissa katselinkin kuin viel Kouvolan seutuvilla oli sulaa mutta välittömästi sen jälkeen tuli junankin sisällä jo niin kylmä tunne Jarppi-paroille että piti vaihtaa lähteissäni jalkoihini laittamanani balleriinat ihan ehta nahkaisiin ( punaisiin ) maihareihin ja lämpimiin sukkiin kun muutoin olisivat Jarppi-raukat aivan tyysti paleltuneet ku ne kuuluisat russakat siel Siperiassa.
Suonenjoelle asti "yllettyämme" oli lunta jo maassa monin paikoin ja järvien seljänteet viti valkoisen jääpeitteen peittämänä! Sankken ankiaa!
   Junassa matkustaissa ja sen akkunasta ulos katsellessani, mukanani olevan kirjani lukemisen ohessa, tuumailin mielessäin että näin sitä junalla matkatessa näkee "kaiken". "Kaiken" sen mitä ei esim. autolla jonkin paikan ohi huristellessa näe.
Junan kulkiessa, junaratoja rakennellessa, on nämä radat ja raiteet rakenneltu ( todennäköisesti ) seutuville joihin ne on ollut helppo rakentaa ja tarpeellista rakentaa. Paikoille joihin on ollut helppo louhia rahdalle menopaikka ja joihin se on suorinta ja helpointa reittiä pitkin voitu laitella.
Näimpäs sitten kun astut junan kyytiin ja katselet sieltä ympäröiviä maisemia näet seutukunnat aivan toisellaisesta perspektiivistä kuin mitä jalkasin tahi autolla kulkiessasi. Näet myös SEN KAIKEN mitä on niille ohitse vilahtavien talojen, rakennusten, tilojen, tehtaiden, tuotantolaitosten, rakennusten, varastojen, yms. TAKAtontille laitettu, varastoitu tahi jätetty! Voi sitä kanan ja roinan määrää jota "lojuu" kaikkialla - joku laitettuna tahi muuten hylättynä.

   Mietin itse pienenä flikkana maatilalla kasvaessani ettäs kuin sitä pihanmaamme on näin suttainen? Kuinka on ns. savivellinä tiet, ja koneita sekä kojeita pitkin pientereita?
Näin aikuisena sitä on sitten tajunut että näinhän se on ollut ja on pitänytkin olla. Mitäs muuta se on voinut olla kun tilaa on pystyssä pietty ja on ollut vain ne kaksi ihmistä jotka ovat sitten sitä tehneet ja järjestystä sekä siisteyttä siellä yllä pitäneet sen mitä ovat töiltänsä kerenneet.
Kaikesta tästä huolimatta muistan kuin sitten aikanaan kun tuli traktori taloon ja oli näin saatu hivenen enempi aikaa talon töille sekä näin liekeni vanhelmiltani hivenen enempi aikaa laitella pihanmaatakin kuntoon ja "ojennukseen" ( sillä eihän tällaisten "pentujen" kuviteltukaan puuutuvan moisiin hommiin ja suunitelmiin vaikka näin ajatuksissani muistan asiaa moista pohtineeni ): isä levitteli pihatielle sorakkoa kantavaa ja pittävää, äiti lisäsi pikku hiljaa kukkapenkkejä pihan koristukseksi, nurmikkoa ehyt-pintaista tuli paikkaan jos toiseenkin.
Alkoi olla pihan maat siistit ja ojennuksessa. Silmiäni ja mieltäni hiveli moinen muutos.
   Kun asustin Majassani Matalaisessa ja alkuaikoja siellä elettiin... Muistan kuin silloinen mieheni vähillä rahoillamme ylläpiti mm. autokantaamme pitäen toista auton raajaa ulkorakennuksemme takana varaosina. Tästäkös yksi silloinen naapurimme otti "herneen nenuunsa" ja purnasi meille että kun on tuo tonttinne kaiken maailan roinaa täynnä ja haittaa yleistä naapuruston näköalaa ympärillään! Alueella jossa on ihan KUNNON tontit itse kullakin ja itsekullakin kaiken maailman varaosaa ja roinaa siellä tonttinsa "takanurkalla" tallessa...!
No, siivosimme enimpiä poies tämän naapurimme mieliksi, ja kunne sitten tuli pesäero huusholliimme niin silloin lähti ne viimeisetkin "raadot" ja "ylimääräiset" tarpehet tontiltamme poies.
Tämän jälkeen pidin tarkan huolen ettei missään kulmalla tonttiani ( kun se nyt kaikkien kahdeksan tontin ihan keskellä oli ) ollut MITÄÄN roinaa, tavaraa, tms. joka olisi ollut jonkun naapurin silmiin pistävää. Tonttini oli siis "priima konnossa" sen mitä kykenin sitä varoillani ja kropallani laittelemaan.
Se mikä itseäni sittemmin alkoi kyrsimään oli se kun naapurit ympäriltämme muuttui yksi toisensa jälkeen uuteen naapuriin ja näin sitten alkoi itsekunkin naapurin tontti "kukkimaan" kaiken maailman koneista ja kojeista...

  
2017.5.6.%20Helsingist%C3%A4%20kotiin%20

   Vihdoinkin kotona!

   Ja kotiani palattuani sain iloisena yllätyksenäni tietää että miulle tilatut uudet TOSSUKAT olivat tulleet lähi postiautomaattiin noudettavakseni! Pitihän ne sieltä heti kotimatkallani käväistä kaiken sen "kuormanI" kukkurakai hakia matkaani mukaan ja ihan ensimmäiseksi jalkaani pistää.
"WAU!": sanon mie taasen. On muuten sellaiset ihanaiset tossukat joita ihan lystikseen jalassa pitää. Niin sisällä kuin ulkonakin. On kerrankin kenkkäset miun Jarpaitteni mieleen! Katso nyt kuin on mukavaiset! Nämä vaivaisenluuni vääntämät Jarppaanikin ojentuvat jo ihan kivasti itsestään aikas mallikkaaseen muotoon... Wau!

  

   Mitä opit sinä lapsi pellavapäinen ( enempikin ruskia kuin pellavainen.... ) tästä matkastasi?
   Opin sen että Suomemme maa on piiiiit-kä ja monen ilma-alan omaava yksilö.
Sen että ennen kaik rakennettiin paremmin...
Sen että maailmaamme mahtuu monenmoista erilaista monumenttia ja patsasta ( joista tänne blogiini vain yhdenkö yksilön laitoin... ) - sekä eläintä.
Sen että se eläin joka siellä häkkien takana on ei ole välttämäti se kaunein, mielenkiintoisin ja kuvattavin eläin suhteessa luonnossa vapaana oleviin eläimiin.
Sen että usko sie likka vain sisäiseen kompassiisi edelleenkin kun liikut - ei ne kartat aina ajantasalle ole.
Sen että maailma on pullollansa kaikkea kaunista tavaraa ja astiaa mutta - ei ne kaikki ole suinkaan miuta vatten.
Sen että maailmamme toreilla ja turuilla on jo saatavilla Kaiketontakin evästä - vuotamme vaine jahka sitä tännekkin asti enemmissä määrin "rantautuu".
Sen että loma tuolla jossain maailmalla äärillä on enempi loma ja rentouttavampaa kuin täällä kotona ainainen oleminen ja töiden pakertaminen.
Opin sen että matkustaminen maailmalla - AVARTAA!