Vuorelta lähteissä kuvasin pikaisesti muutamia kuvia siitä vallitsevasta "hernerokasta" joka oli kyl sakiampaakin sakiampi. Se ei ollut enää kunnolla ns. mikään säätila vaan rokka mikä rokka. Tämän kuvasen otin samoilta seuduilta ku mitä eilen ehtoolla otin niiltä laskettelurintehiin laelta kohti kaukaisuuksia. Eiks tästä vaine ihan hyvin näekkin; tuolla se taivaanranta siintää - eiks siinäkkin?

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

  
   Vuorelta tuolta mahtavalta "valuin" ihan ok. alas kunniallisesti tietä pitkin. Osan tistöstä peitti sumun mutta paikoin oli sellasia koloja sumussa sakiassa että näki hyvin eteensä.
   Matkani tästä jatkuin kuitenkin toiveikkaana etiapäin suuntana Jämsä, Orivesi ja sitten vihoinkin Tampere. Toiveikkaana nimen omaan tään utuisen usvan takia sillä ain kun sinne sakiaan "pilveen" joutu... tai no, ei pilveen joutunna sillä koko tienoohan oli sen yhtenäisessä peitossa joten sanon nyt sitten näin päin että kun sieltä pilvestä "pääsi" poies pieneen avaraan koloon jota sumu ei ollunna ottanna hallintaansa ni tuntu ku maailma ois avartunut aikas huomattavasti. "Ihanko totta! Täällä on elämää!" "Kato Aurinko Armaskin on viel hengissä!" Mutta tätä ihanuutta ja syksyisen ilman kuulautta olikin sit turha nautiskella pitempää tovia sillä tuo pahuksen usva, tuo utuinen sumu, kietoikin miut ( ja kaiken muunkin siin sivussa - etenkin meijät tiellä kulkijaiset ) sit het sillään muutaman sekentin päästä uudelleen sisäänsä. Et se siitä syssyisen kuulauden loisteesta ja paikoin jo räiskyvistä väreistä!
Ei paljon tehnä mieli pysäytellä ja kuvailla kamerallain sitä pläkki-valkiaa seinämää joka joka kohdassa aukeni etehen. Ei sen puoleen vaikkas usva tuo utuinen meijät kulkijaiset kietoikin "pauloihinsa" somaan niin silti tuntui että tällä 9-tiellä oli kaikkien autojen meno aika huimaa. Itse yrittelin maltella kaasujalkain kun tää reissaajan budjekti on aika rajallinen eikä näin ollen ole varaa mihkään ylimääräisiin "lottovoittoihin", tuntien olevani siellä lähes tien tukkona ajaessain ihan rajoitusten mukaan. En siis missään nimessä alla rajoitusten.... yleensä. ( poikkeus tästä tulee tuolla edessä päin kerrottuna. )

   Patalahdessa paikallisen Teboilin kohdalla "tunnustin rakkauteni Teboilille" ja käväisin "maissa" aamukaffeella. Tuttu paikka entisiltä reissuiltain tähän suuntaan matkustaissa; milloin minkäkinlaisilla kokoonpanoilla. Sellainen "aina pysähdyttävä" paikka siis. Ja tiesin et tässä on maisemaa mitä kuvata - jos usva sumuista ei olisi.
Ennen kaffee kupin äärelle menoain kävelin alas rannallensa ja kuvasin lahdeketta tuota. Alla kuvia siitä rannasta. Ei syssyä, ei värejä mutta onpahan kauniita usvakuvia! Hyvä mie!

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

Ja hei, nää on tässä sarjana ( kuten varmaan huomaatkin ) oikialta vasemmalle kattoin samaisilta jalkain sijoilta.

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

 

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

Minne päättyy tie? Mitä on tuolla edessä järven pinnan päällä? Entä metsän vasemman reunan takana...?
 

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

 

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

Tämä viimonen on miun ittein suosikki. Tuon "kokonaisen" laiturinpään kuvan lisäksi. Onhan noi toisetkin omallaan tavallaan kaunihia ja niis on se oma "jännitteensä" mutta täsä on jotain; himpun kuulauden aavistusta ilmassa, utua ja ihana sini.
   Kuvaamisen jälkeen kapusin ylös ja sinne kaffeelle. Kattelin kanssa-kaffittelijoitani ja "kategoroin" meidät seuraavasti: taxi-kuskeja, kaupparatsuja, paikallisia ns. "puliukkoja" tms. ja sitten viel - mie. Siin se koko sekalainen paikalla ollut seurakunta. Me kaik. Varsinainen kaffee-hampaan kolottajain kokoontuminen!
 

2015.9.10.%20Muuramesta%20Mummon%20luoks

   Tien poskessa oli opaste että Längelmäen Neste ja NÄKÖALA huikaiseva. Laskeskelin mielessäin että tää on nyt se paikka josta Mummo kertoi miulle eilen ehtoolla. Siksipä siis vääntö Hepo-Hopian suitsista, Kääntö Poika Polaisen ratista ja kurvaus Nstehen pihaan...
Mutta, mutta - voi surkeus ja surkeuden vaikerrus. Tällasta sielkin oli tänään koko "komia" maisema tuo. Sitä yhtä ja samaa rokkaa! Äh, se tästäkin.
 

2015.9.10%20%287%29.jpg

   Pikkasen jälkeen tämän Längelmäen usva sankkaakin sakiampi hellitteli suitsiaan ja Aurinko Armas pääsi pikku hiljaa valloillensa. Oih ja voih niitä maisemia syssyisiä jos olisi ollut ieti siitä 9-tieltä niitä pysähtyä kuvaamaan... "Surku rannalle jääviä laivoja" ken ei niitä maisemia "tajunnut" ohi ajellessaan katsoa ja niistä nauttia!
   Tämän samaisen paikkakunnan, kohdan, jälkeen vastaan tuli hiljalleen hiipien tällainen "karavaani", "sirkuskulkue", letka... erinäisiä autoja, vempeleitä ja työntekijöitä. Siin mateltiin matkaamme perätysten ku pikku lapset ainai jossain jonosessa. Tahi kuin ankanpoikaset emonsa jälillä. Hitaasti mutta varmasti "vaappuen".
 

2015.9.10%20%289%29.jpg

   Tässä sattumoisin otos kännylläin jossa tämä 9-tie on aivan tyhyjä! Oh-hoh! Ei vastaan tulevaa liikennettä olleskana? Totta toinen puoli; siin vaine sattuvi ollee sellanen pien väli, muutama sekenti, ettei ollut tiellä autoa näkyvillä ja satuin juuri silloin tään kuvsein nappaamaan.
Kuvasen otin sen takia ( en tiedä huomaatko tätä jos en kertoisi ) että tästä sattuu näkemään tuon "petollisen" usvan hyvin. Täsä Aurinko Arman paistaa mutta tuolla ejessä, mutkasen kohilla "vaani" utu kulkijaa uskaltavaista.Se aivan kuin vuottasi siel että uskallatko? "Tuletkos tänne! Älä luulekkaan - mie haukkaan siut kitusiini!"

   Tämän jälkeen kilometrit vähenivät sukkelaan kilometri kilometriltä kun Tampere alkoi lähetä jo vinhaa vauhtia. Mieleeni painoin et mistä kohtaa puikkahan Tampereen "sisään", mist rampistä käännyn?
Löysin liittymän, "luikahdin" sisään. Etsin parkkipaikan johka asettua ja otaa yhteyttä Mummoon kysyäksein tarkkaa osotettaan kun mie "Pöhkö-Kustaa" en sitä kotoain lähteissäin tajunna ottaa paprulle mihkään ylös! ( "Hyvä" mie! )
   Osoitteensa saatuaan ajelein viel ne puuttuvat metrit perille asti ja sitten... niin sitten päivämme tää menikin sujuvan sukkeleen ( LIIAN SUKKELAAN! ) "parannellessa maailmaa". Voi kun se oli ihanaa! Mummo muisteli että vuosi olisi ollut 2011 kun viimeksi nokatusten on nähty! Jeeru et siit on jo LIIAN pitkä aika! Juteltiin entiseen malliin käsitellen KAIK asseet perin pohjin. Niitä väärin päin yllemme laitettuja alushousuja myöten.
Ja se mikä ihanuus on tätä ystävyydessä ni se on se että vaikka emme ole päivittäin missään tekemisissä toistemme kera, tuskin edes joka kuukausi... ni ain toinen on mielessä. Kantaa ajatuksissa mukana. Tätä ystävyyttä ei ole kaltoin kohdelleet aika, pitkä välimatka tahi mitkään muutkaan. Tää näköjään pysyy "kasassa" vaikkas oltaiskin jostain erimieltä ku toinen, vaik emme ain näkisi, tuskin kuulisikaan joka kuukausi toisistamme mitään. Ja silti, kaikesta tästä ja monesta muustai huolimati ain meitin juttelut alkavat "siit mihkä ne viimo kerralla loppuivat" ja päättyvät sihen "mistä ensi kerralla jatketaan". Ihanan vaivatonta olemista ja juttelua. Ihanaa kun toinen tuntee toisensa tavoiltansa, luonteeltaan, elämältään niin että kaik tää on helppoa ja vaivatonta. Ei tule koskaan sellaisia vaivautuneita tilanteita, ei tule koskaan tilannetta että tarttes miettiä et voinkos tuon nyt sanoa ja mitenkähän sen voisin parhaiten sanoa loukkaamati toista tahi vahingoittamati toista. Ei sit ikinä.
   Se surku ystävyydessämme on ( varmaankin se yksi ja ainua surku ) etten mie voi yöpyä hänen tykönänsä sillä hänellä on kissoja lemmikkinä ja mie nyt satun omaamaan klyyvarin joka pistää kaikkinaiset kissat, koirat tms. pahaksensa. Juuri ja juuri kenties pystyin olee ( syöden "liika-annoksen allergiatabuja ja ottain suihketta ) siellä tästä päivästä osasen sisällä jutellen, ollen ja touhuten mutta toivon hartaasti ettei sitten huomenissa tahi ylihuomenna lyö "päin pläsiä" nostain allergisenreaktion aikamoisen. Sillä jo tänään siel ollessa tuntui tabuista huolimati olo tukkoiselta ja turvonneelta.... Näimpä mie sitten "viisaana" varasinkin jo eilen ehtoolla itellein taasen täksi tulevaksi yönseuduksi majoituksen muualta.
 

2015.9.10%20%2810%29.jpg

   Täsä majoituspaikkani sisääntulon taidetta.
Eikös vaine ole oivalliset penkit tässä? Ja näiden käsien istumapaikkaa tarjovien, takana siintää...

2015.9.10%20%2811%29.jpg

... tämä pieni harmonikkapoika.

   Onkos kukaan, ja milloin viimeksi, nukkunut yötänsä tällaisessa "prinsessavuoteessa"? Hep! Miepäs nukun ensi yön! Sas sit nähhä millainen on maata mut apäältä päin on orameat päädyt sängyssäin!

2015.9.10%20%2812%29.jpg

Tämä majapaikkani on liki jotain paikallista ( nimeä en kerro lähemmin ) sairaalaa tms. ja ns. teollisuusalueen sisällä! Ensin tuntui näin "maalaisena" aatellen että voiko se olla mahdollista? Voiko "kuvan" yöpymispaikka olla tällaisella alueella? Sitten kuitenkin täällä päivällä etukäteen Mummon kera käydessäin, että onhan täsä lähellä muitakin pieniä majoittumispaikkoja. Eli ei kait tää nyt sen kummallisempi sitten olekkaan. Sitä ei vain ole tajunnut ajatella näin "säkissä kasvaissa" että paikka ku paikka, kuhan siihen voi perustaa jotenkin majoituspaikan ni se kelpaa - ja sillä sipuli!

   Haa - kello ei olekkaan viel  paljoa ja mie olenkin JO NYT nakutellut tään tään päiväisen tekstini valmihiksi! Ihmeitäkin näköjään siis tapahtuvi. Tosin tään ihmehen syy on tänäänilmiselvästi  "Usva Utuinen", joka ei "antanut" mahdollisuuksia valokuvata maisemia, tms.. vaan sain "taltehen" vaine muutamia kuvasia... Surku tosiaan sillä nyt olisi tosi kaunista ulkona kun siel vain näkisi jotain...
Ok sit huomenissa jatkan matkaa. Huomisen pätkä on jo suunnitelmissain valmihinna. Suuntaan kohti koillista ja siel vastaani tulevi ensimmäisenä apätkä "tätä päivää" eli ajelen tuonne Orivedelle tuloreittiäin takaisin päin ja sit erkanen siitä kohti keskempää Suomea. Maja paikka on valmiina Äänekoskella...
   "Hyvää yötä ja huomenta..."