- miekin.
  
   Mitä täsä nyt onkaan mennyt tuon Syyhy-penteleen kera taistellessa? Sanoisinko et enempi-vähempi sen kuukauden ainakin. Mielessäin joka tapauksessa on suurin piirtein, suoraan vetäen, ettäs kun sen tuossa marraskuussa eka kerran sain ja hoitelin sit joulukuun alussa siten et Töihin pääsin silloin, niin se joulukuu meni sit siellä taputellen töiden nuiden ääressä. Sitten koitti tammikuu ja uusi syyhy-aalto pintaan nousi, jota sit nyt olen yrittänyt taistella poies.
Täten tuntuu, ettäs olen ollut tuolta marraskuulta lähtien enempi-vähempi eristyksissä ulkoisesta maailmasta; Töitä lukuun ottamati.
Arkeni on kulkenut täsä vaine huusholliani tätä, á la Pieni-Punainen pirttinen, siivotessa ja puunatessa. Itseäin samaten pesten päivittäin, kuin myös vaattehiani, yms. tekstiilejä. Ja niitä pusseihin, eristykseen, laitellen ja pidellen joka si tarkoittanut on et täällä huushollissanikin arein tääon hyvin rajoittunutta ollut. En ole päässyt tekemään oikeestaan mitään kun on pitänyt kaikki tekemisiini yleensä käyttämäni välineet ja vehkehet eristyksissä pitää ettei vaine syyhy uusinta tartuntaa ottaisi. Se "kaksi tuolia, kahdet vaatekerrat, jne." vain käytössäin miun.
Toinen "rajoittava tekijä on ollut se, ettäs kun laitoin verhotkin kaik pesuun sekä sit eristyksiin, laitellen tilallensa puhtahat lakanat, jotka nuppineuloin vaine verhotankojeni ympärille kiinitin, niin ne ole voinut vetää niitä auki päiväseen aikaan jotta edes ympäröivän luonon näistä akkunoistain näkisin kera sää ja tilojen vaihtuvaisten. Et olisin voinut katsella Aurinkoista Armasta, metsää ynpärilläin, lintuja ruokinta-alueelle tulevaisia ja sieltä poies lehahtavia. Eristyksissä siis täsäkin suhteessa ollut olemma.
"Kolmannen konkkaronkka", ja itsellein se ISO tekijä on ollut se, nottas kamerainkin eristyksissä on! Ei siis mitään kalustoa milllä lähtiä kuvaamaan mitään kun nyt keran "aikaa olisi" näin tekemättömänä täällä mökkini tään sisällä ollessain! Ei tosin sitten taasen niitä vaattehia lämpimiä joita olisin voinut yllein pukea jos päässyt olisin kamerain käytössäin ollen, valokuvaamaan....
    Ensi alkuun kun syyhy oli "päällä" ja hoidotkin kesken, en liikkunut edes mökistäin tästä ulos vaan kyläläiset auttavaiset avittivat miuta  ( kuten kertonut jo olemma teille tästä ) käyden puolestain asioillani. Liikuin vaine aivan pakolliset elikkäs juurikin lekurilla käynnit, jotta ns. diagnoosit ain sitten sainen ja täten oikeat tropit syyhyn hoitoon itsellein.Nuillakin reissuillain mahdollisimman "varovasti" liikkuen, etten vaine tartuttaisi toisia ihmisiä tartuntaan tähän, en altistaisi muita kanssa liikkujia, moiselle Öttö-Mönkijäiselle.
Ei mitään muuta, ei mitään ylimääräisiä kiemuroita, pistäytymisiä, poikkemia, misään muualla. 
Täten sitten on jäänyt poies kaik´ pistäytymiset kaffioissa, kaupoissa käynit mahd. minimiin, ja valokuvaus-reissutkin, siten et maailmain tää olevainen on supistunut mahdollisimman minimiin, olemattomiin suoraan sanoin.

   Viime viikolla sainen tästä terveen paperit jonka jälkeen kutenkin viel hissun-kissun olemma ollut, mm. sen takia et kamerain on eristyksissä viel vähintään tulevaan viikonloppuun asti....
   Muttas tänään otimma ja repäisin!
   Tänä pänä kävin jälleen Arvauskeskuksessa ( suoraan kerrottuna nyt sit vuorostansa poskionteloiden tulehdusten takia - tätähän tästä viel puuttukin! ) ja päätin tuolloin et nyt sitten - nyt maailmalle Mummeli-pien´!
Otimma ja ajelin samoilta "tulilta" tuonne luodon tään päähän asti! Tuonne paikkaan jossa MERI on likellä, äärellä joka puolella miun!
   
    Jeeru, sitä tunnetta kun pääsee ja voi mennä nuin liikkuen, ihan vaine omaksi huvikseen! Kun tahtoo ja voi mennä. Kun ei ole rajoittavia tekijöitä, ei tuollaista rajoitetta kuin syyhy!
Siis jo se, että oli nää puhdistetut ( +60´C pestyt ), ninimi-määräiset ( yksi kerta vaatteita, kengät ja päälystakki ) vaatteet ylläin ja niiden turvin autollain ( joka on paukkupalkkasissa "syyhy-kuolletettu" ja jopa imuroitukin ) pystyin omasta tahdostain silloin kun halajan, liikahtaa jonnehin.
Sekä se, että raaskin ( polttoainekulut jälkeen syyhy-lääkitysten hirveiden ) ajaa tuonne aivan päähän luodon tään. Sinne tutulle paikalle, paikalle joka on meren ympäröimä!
Se, että tuolla sit samalla kaffeella käydessäin sain jutella pikkasen jonkun toisen ihmisen kanssa ( paikan tuon omistajan tutun ) kuin vain nuiden ammattihenkilöiden ( lääkäri, terveydenhoitaja, apteekin henkilökunnan ) ja aina vain syyhystä!

   Tuolla perillä, tällä reissulla, näin mm. sen kuin olivat röysät jo aikas liki rantoja olevaisina.
Jeeru et tuntui pahalta kun ei kameraa käytössäin ole nyt, jotta niitä voisin käydä kuvaamassa rantamilla näillä, ja vasiten tuolla...
   Sainen katselle kuin hivenen kauempana, ulapalle päin mennessä, oli avointa merta välissä jääpintojen ja röysien nuiden.
Kuin olisikaan ollut ihana kamerain kera niitä sieltä kuvata...
   Näin kuin yksi varjolautailija oli ottamassa iloa irti tästä tällä hetkellä täl seudulla vallitsevasta Tuuli Tuittupäisen puhkusta ja puhaltamisesta;



Ja sainen harmitella kun ei sitä kameraani nyt ole käytössäin vaan täl viisiin kännykälläin pitimmä vaine "räpsäistä" kuva moisesta ihanuudesta. ( Varmuuden vuoksi kerromma mie, ettäs tuo varjo näkyy tuolla liki aurinkoa täsä räpsyssäin; klikkaile kuvaani tätä suuremmaksi. ) Miten olisikaan ollut ihana "omata" vaatetta enempi ja mennä tuonne jääpinnan päälle likemmä valokuvaamaan. Mitenkä olisi ollut "omata" nyt kamera käytössä olevainen ja ottaa sit tästäkin hyvä, selkeämpi kuva!

    Näin siis vaine tälläisen piskuisen matkan tehneenä, pikaisen pistäytymisen johdosta ( varmaan reilusti alla puolen tunteroisen ), josain muualla kuin ollen vaine tääl kois, ja asioiden vaine tartunnan tuon vuoksi josain, tuntehen sain siitä kuin sitä itse voi tuntea itsensä jopa ihmiseksi! Ihmiseksi jolla on oma tahto, oma mieli, omat mahdollisuudet tehdä mitä halajaa.
Johtuuko täää tunne siitä sit, ettäs sitä näkee hivenen muitahin ihmisiä kuin vain nää oman mökin sisäseinät ainaiset, siitä kun pääsee muuallekin kuin omaan kotiin käyden vaine postilaatikolla "asioiden" vahi tosiaan siitä kun itse voinen päättää mitä teen, koska teen, misä teen, miten teen, jne., niin sitä en osaa tarkalleen kartoittaa? Tiedän vain, nottas tunne oli taivallinen ja huomasin, ettäs miehän olen ihminen, miekin!