- tulin vaine kertomaan yhden jutun nytten. Jutun josta olen näköjään pakissut ainaskin esim. huhtikuussa 2018 - ja lie muulloinkin, muttas kun se tää tuli taasen tänä pänä vastahan...

   TIEDÄTTEHEÄN Te Armaat Lukijain miun SEN tuntehen, sen tilanteen kun kuulette miehen, siis Miehen, äänen! ( ja nytten siis puhun näin yks´ lahkeisen näkökulmasta - lie tää toisinkin päin kyl "toimii"....? ) Sellaisen Miehen äänen ettäs se tunnistatte, tiedätte ettäs tuon äänen takana on Mies. "Wum!" ja "Wau!".
Se tunne on kuin sointuja kehrääviä saisit kuulla. Jos elettäisiin vanhaa aikaa niin varmahan sanoisin et on kuin Keruubit laulaisivat muttas taijampas kääntyä nykyaikaan ja sanoa ettäs on kuin möreä Mies-ääni kuiskisi seksysti korvaani...
Se on kuin hyväilyjä saisi, hellimistä, syvämen syvyyksiin asti tuntuvaista huomiota - sen äänen tunnistaissa ja sen äänen rekisteröidessäsi, ettäs mistä se tulee ja kelle se kuuluu.
   Vaikka huone, tila, talo, taikkas vaikkas halli olisi kaikenlaista kansaa täynänsä, tupa tulijoita tulvillansa, niin SEN äänen kyl tunnistaa sieltä sen millonan äänen ja puheen sorinan seasta; tuo on hän!

   Luulut olen ettäs tää tällainen "toimii" vaine silloin kun on tunnesiteitä johkin ihmiseen. Olen vaikkas parissa suhteessa hänen kera tahi muutoin vaine pihkassa. Muttas ei, ei se näköjään sitäkään vaadi!
Tänään nimittäin sain tuta sen - todistettu siis on!
   Aikoinaan tunnistin puolisoin äänen, tunnistin Jokusen äänen, ja nyttemmin tunnistan ( tunnistaisin ) Georgen äänen. Ihan mistä väki ja joukosta tahansa. Sen vaine tunnistaa, sen kuulee, sen korva vaine erottelee jotesakkii sieltä sen millonien joukosta.
Ajattelin aikoinaan ettäs se on sitä "me"-jutskaa. Tahi ettäs kun toinen on "samaisella aaltopituudella" tms.. Tai vaikkas sitten tosiaankin niin tärkiä itselleen ettäs sitä niin kuin aistii vaine toisen herkemmin.
   Muttas ei. Ei se näköjään sitä vaadi.
Mikä olikaan nautinto tänään kuunella kun eräs mies lauloi isomman ihmisjoukon kera ja tunnistin hänen äänensä sieltä kaikkien joukosta! Wau!. Kylläs muuten korvain höristin, kuuntelin ja - nautin!
Voisipa melkehin sanoa ettäs on kuin "kahden oltasiin oltu" koko tilassa tuossa... sen verta kyl nautin ja "itsellein otin" sitä ääntä. Rekisteröin sen täysin ja - nautin.
Teki ihan mielehein miun mennä tilaisuuden tuon loputtua, tykönsä ja kiittää ns. käjestä pitäin ( tosin nythän ei saa kätellä olleskana! ) tästä mahtavasta nautinnosta!

   Et tälleensä - ekstaasissa ollen.