...olla HE-LE-KATI hyvä joissakin jutskissa ja asioissa!

   Tein ne Kaikettomat Tippaleivät tänään! Ja tosiaankin elämäin eka kerran sekä ns. suoraan Kaiketonna. Tarkoitan siis ettäs en tehnä ensin ns. normaaleina joskus ja sitten siitä sit "kääntäin" Kaiketona.
Josko lie tuota olen muutoinkin hyvilläin ettäs osaan mie ( kait ) leipoa aikas monta muutahii....
   Koulin tänään elämäin eka kerran taimia, kesäkukka-taimia. Jota en siis ole tehnä tosiaankaan ennen sitäkään. Ja hyvin näytti menevän.
Nyt pitää nenga vaine vuottaa että jostahin saan kasaan lisää tollattiis 1l tölkkejä, pöniköitä, kun niitä ei itseltäin tule ( näin yhden henkkevän huushollista ) kuin tooooo-si harvoin kun en osta mitään mehuja, jugurtteja, maitoa tahi piimääkään kaupasta itsellein. "Harvoin ja hartaasti" joskus riisimaitoa tahi 24/7 tyttärelle piimää.... muttas kun hänkään ei ole nyt tykönäin käynyt kun on tää pahuksen virus...

95614167_160659855355357_158773334213499

Niinpäs sitten "rokotin" tänä pänä tuota Kulmakuntamme roskista ja menin sinne dyykkaamaan toisten jäljiltä näitä tölkkejä, löytäin ihan hyvän saaliin sieltä. Löysin talous- ja vessapaprurulliakin joihin sit taasen laittelen taimiain nuita kunne uudemman kerran niitä sit koulin. Saavat jokahinen "yssilöllisen" koin niistä. Ja eikää haittaa vaik niine rullineen sit törkkäisinkin maahan kun se paperinen pahvi kesän kosteuksissa ja multain seassa pehmiää ja maatuu.
   Teinpäs mie taasen tänä vuonna ihan "mukiin meneväisen" kesäasetelman tuohon etukuistillein, tuohon etuoveni kupeelle. Tähän vanhasta saunainpokista tekemääni lyhtyyni:

95248762_663744497795517_531577841549049

Tuossa vanhassa kätilönlaukossa on jotahin Lankakäynnöstä takana ( eivät vaine nävy täsä kuvassain ku ovat tuolla Muraattien takana viel sen verta pieninä ) tuon Kultatuijan kera ja etualalla sitten noi kirjavat Muraatit. Ja Franklin! Franklinia ei saa unhoitta!
Tää Franklin(-parka) on sellainen kilppari joka oli olemasa jo monen monta vuotta meillä kun asusteltiin Majassamme Matalaisessa. Siellä se ain katseli jostain puutarhamme perennapenkistä tahi porstuamme pieluksilta, Maailman tään Avaran menoa...
Tänne tullessain, muuttaissain Majaani Mahtavaiseen, hän matkusti mukanain ja alkoi katsella silloin Maailman Avaran menoa tältä kulmalta, tästä näkökulmasta. Säällä kuin säällä. Tuulessa, sateessa, koleassa, lämpimässä. Muttas talvet asustanut on aina varaston "lämpimässä" ( lue kylmävarasto ).
Muttas se miksi kerron nytten Franklinista on se ettäs saanut tämän olen joskus "yssi ja nolla" vanhemmiltain lahjana.
Ja ettäs sen jälkeen kun alkoi erinäisten nuorieni teinivuodet kärsi tämä Frankilin aikas kovasti heidän "kasvukivuistansa". Siin sai hän tuta milloin pienten pirpanaisten polkupyörien tönäisyt, hippasleikkien vahinkoaskelet kuin sit toaiaankin teinien erinäiset argessiotkin kolhimalla ja potkimalla. Siin oli Franklin-parka kärsimässä. Jos olisi ollut henkkevä-olento niin mustelmillahan tuo olisi varmana ollut puolelta joka! 
Toisaaltaan hyvä näin. Hyvä että purkivat tällaiseen, sen mitä purkivat, eivätkä toisiinsa, minuun tahi muihin ihmisiin. Eräänkin kerran "parsin ja paikkasin" tätä Franklinia. Kasattu on ja liimattu eräänkin kerran. Jos ei liimaa olisi pitäväistä niin eihän koko Frankilniakaan enää olisi olemasa! Liima kun pitää moisen ( IHANAN ) "palapeli"-kapistuksen kasassa.
   Tänään sain soiton josa eräs henkilö kertoi suu sanallisesti että taisteluni vastaan "Donkey Xote" ( se joku kaveri joka taisteli josain tarinassa tuulimyllyä vastaan, tms....? ), alias paikallinen sähköyhtiö jolla on siirossa tälla levelillä monopoliasema!, on kääntymässä miun/meidän voittoon!
Elikkäs se "tarina" jota olen kertonut yhden omistamamme puun luonnonsuojelulain nojalla rauhoittamisesta NIIN sitä mahdollista rauhoituspäätöstä ( tahi sen hylkäämistä ) ei ole viel tullunna MUTTAS sitten tää sähkövoimafirma joka siinä likellä tuota kuusipuutamme häiritsevää linjaa siellä vetelee ja omistaa, on taipumassa esitelmääni/mme ettäs ( rauhoitettu tahi ei-rauhoitettu ) se heidän suunittelemansa ilmaveto linjalle tuolle, kohdassa josa se häiritseisi tätä SUURTA kuustamme, toteutetaankin maakaapelina?!
Meinasi tosin tää mies ettäs näin suu-sanallisesti luvan olisin antanut tälla suunitelmalle jo nyt siin puhelimessa muttas kun en nyt vaine ole "eilisen teeren poika" niin vaadinpas häneltä että "mustaa valkoisella" - kiitos, ensin, ja sitten katsotaan että jos-ja-kun ne suunitelmat pitävät puheen kera paikkansa niin sitten vasta skriivataan alla.
Muttas jeeru ettäs olemma vaine jo nytten sankkevan tytyväinen - ja sitten viel tytyväisempi kunne saadaan mustaa valkoisella. Ettäs osaan mie olla hyvä! En taivu, en taitu vaan taistelen vastaan - olkoon sit vastassa vaik tuollainen "monopoli"! Jee, hyvä mie!
    Luin päivän tään lehdestä ( tähän hetkeen elämääni sopivaisesti ) artikkelin josa Helena Åhman kertoo ihmisten painatilanteista selviämisestä ja sen ns. viidestä kohdasta sekä sitten viellä ns. keskusteluälykkyydestä.
Hän puhuu että hyvän johtajan on kovan paineenkin alla osattava tehdä hyviä ratkaisuja - tahi sitten hän tekee huonoja ratkaisuja. Huonoista hän käytti esimerkkinä tätä viruksen aikaista Huoltovarmuusksekuksen hengityssuojain-jupakkaa. Mutta sitten taasen hyvässä... siihen kuuluu vahvasti tilannetaju ja keskustelunjohtamistaito. Ja keskustelurohkeus! ( Jota kuuleman tarvihteis ihmisillä olla enemmänkin! )
Tää keskustelurohkeus on sitä ettäs ihminen uskaltaa ottaa puheeksi myöskin epämielyttävät asiat. Nostaa ns. kissan pöydälle. Ja mitä vaikemmalta jokin asia tuntuu käsitellä niin sitä tärkeämpää se sit olisikin juurikin sen asian läpipuiminen!
Tänään, juurikin tänään, otimma mie ja nostin katin pöydälle. Avasin erään tärkiän ihmisen kera yhden jutun käsittelyyn. Avasin sen ja nytten sit vuotan ettäs mitä hän tekee, mitä toteaa? Vahi eikö mitään? Vaikeneeko hän?
Mietin että olen ( kuten kertonut olen täsä viime kerroilla ) sen verta "kaistapää-kako" että "tartun aina härkää sarvista kiinni", "pusken lävitse harmajan kiven", "menen sen Vuoren luokse kun ei Vuori tule Muhahmedin tykö", niin en voinut olla tekemäti tätä-kään. Vaik kuin pelottavi, vaik kuin pelkään että mitä SITTEN tapahtuu, mitä toinen tekee, mitenkä reagoi, niin siltikin teen näin. Pelkästään omatuntoni jo sitä vaatii, saati sitten muutoin ihmisten kesken kanssakäyminen, toimeentuleminen, yms.. Oli syy sitten asiassa kuin asiassa, minun tahi toisen, tahi kenen vaine. ( Tässä tapauksessa miun vika! )
Ettäs sen verta "hyvä" mie olen... johtamaan... keskusteluja... avaamaan niitä...