Istahdinpas tuossa juuri näin ehtoon korvalla ( ai niin - tassut pitis rasvata saunan jälkeen vielä.....! ) ihan vaine toiksi tohdillein, asetuin aloillein, Itulaatikkoon itsein asetin. Katsoksein eräästä Näkö Radion ohjelmistosta et missä vaiheessa se tänä ehtoona se Avara Luonto tulee? Josko vaikka silloin sitä istahtais ehtoota tätä jo viettämään. Silloin tajusin, ettäs kyl se on "kiireistä" tää meikä Mummeron elämä: toi töllö-luettelokin, se on viimeksi katsottavana ollut mennä maanantain kohdilta ja nyt sit ollahan lauantaissa! Eipä tuota ole paljoa tarvinnut täsä välissä katsella moista listaa, josko lie koko töllätintä. Se on suunilleen ain sen ehtoisen kahdeksan tahi yhdeksän jälkeen kunne aloillein asetun. Ja siltikin ain tuntuu et en ole mitään tehnä ja et paljon jäi viellä tekemäti. Mihkä se aika menee? Tahi mihkä se kulutan? Mitä teen alvariinsa? Hyvät on kymysykset moiset, mut aikas puolueellinen olen vastaamaan - kait - tähän. Tänäänkin varmaan sen seittemän aikaan olin ns. per...suoli kohti Taivahankantta sojottain tuolla Alla-Opmmpu-Pomppu-puun kun sitä eilisen ehtoisen jälkehen kuopin koskapa se nyt sopivan kostia ja pölyämätön oli. Se oli sitten toinen kerta tälle keväälle/kesälle kun sen käänsin, kitkin, kuohin, ja kassoin muutoinkin mitä kuuluu ja minne sinne? Samoin tein sitten "Puron" trekkaus etukuistin kupeelta, yms. yleistä siistimistä omistamallain alueella, Humisevanharjun jympäristöstä tästä. Hokasin mm. et Kampsikan taimia on muutamia kuollut - pitää tyttäreltä kysellä uusia ja hakia sit sieltä ( hän niitä lupaili jo ) istuttaiksein tuonne "takamaille" ne. Sittenpä tuli mielehein et laitamma tänä pänä kesäkukkaset olevaiset valmiiksi kesää vuottaa; saavat kasvaa lopullisissa astioissaan, ruukuissaa. Ja kun ei tarpeeksi ollut - käväisin uusia ostaa lisää. Ja nekin laittelin valmiiksi asti. Nyt on mm. mummoin miun piskuiset ( nro.35 kokoa ) kumpparit siellä kesäkukka-astioine. Sekä yhdet ihkut pisku-piskuiset lasten, punaiset kumpparit jotka löysimmä kerran kirpparilta. Vanhat. Ei myyjä tuo heti hokassut oikein kun kerroin ostavain ne kukkasille - hän kun totesi sitä ennen ettäs siitä pikku tyttöselle oivat kumpparit... Siihen sitten koko ajan tein taikinajuurella Sämpylä-pämpylä taikinaa vähä välleen ja loppuin lopuksi leivoin ja paistoinkin ne jo. Samaten tulossa on ollut koko ajan tummien Leipästen taikina. Sen teko jatkuu vielä. Menee yli yön ja aamusella alan leipoa sekä paistaa niitä. Saunan lämmä. Kapusin ylisille lämmitetyille ja a´ vot sie ku hyvää tuli. Osaan mie edes jotahin hyvää. Aivan tosin kuin mitä eilinen päivä. Eilinen menikin täysin hiirille vettä keittäissä. Vähä välleen sitäkin tein. Mut se oli eilinen se ja eilisen tunnelmat ne. Tänään on tänään ja sillä selvä. Selvä sinällänkin, ettäs otimme juurikin ennen lauteille kapuamista ja varasin itsellein REISSUN! NYT se on varattu ja tulee tuota pikaa jo vastahan. "Jee! Hyvä mie!" Totesimma viel siin varatessain et kassotaan nyt kuiteskin kuin käypi? Eletähän toivossa-suuressa-väkevässä, muttas kun ei koskaan tiedä kuis sit käypi todellisuudessa? Meinahan, notta sen mitä olen täsä meinannut koko tään keväisen ajan lähtiä, niin olenhan täsä joutunu perumaan sen ainaskin kerran josko ei jo kahdenkin. Aina on tullut se "sika joka on syönyt evääni". Nyt sit toivon, toivon hartahasti, et kaikki "menee putkeen" ja pääsen vihdoinkin lähtemään. Menen, oli keli mikä oli sitten. Menen joka tapauksessa. Vaikkas saisin esim. tuon pahuksen viruksen rokotus ajan juuri siihen, niin EN peru lähtöäin. Piste. Kuulitteko - en peru! Pitää nenga olla kättä-jalkaa poikki et peruutan se lähtöin. Sen jälkehen ei sit olekkaan paljoa aikaa kunne Työt alkavat. Siihen väliin pitää sit mahduttaa Majani Mahtavaisen vosekkimiset, Hepoin Hopiaisen katsastus, mukeloihin tykönäin oli, 24/7-muksun myöskin. Sukumme Mummokin varmaan pitis viel ennen Töitä mökillä käyttää... Oih ja voih, taitavat ajat loppua sit jo kesken. Ei enää valveila olo ajat riitäkkään mihkään. Öistä pitää nenga varastaa. Joka taasen ei ole helppoa jo täsä iässsä kun tuntuvi et toi saatu unen aika, se mitä yleensäkään saanen nukuttua, se on kultaakin arvokkampaa aikaa. Ei kultaa, eikä oikeestaan aineellisesti arvokasta ole myöskään se meitin mailla olevainen ISO kuusi josta olen pakissut. Se on siis rauhoitettu nyt, muttas iellehen vuotammo siihen loppu pistettä, pistettä i:n päälle elikkäs sitä et olisivat jo hankkineet sitä varten sen rauhoitettu-kylttisen ja käyneet sen sinne paikallensa asettamassa - ei le viel näkyillyt kun olemma käynyt tsekkaa. Se kun, sen hankinta ja pystytys on nuihin viskaalien hoteissa. Viskaaleihin kera ei taasen ole mitään tekemistä sillä ettäs tää Sukumme Vanhin sit täyttävi tänä vuonna pyöreitä sankkevan paljon jo. Samoin kuin yssi muksuistain miun. Olisi täsä kesän tullen sitten tarkoitus juhlistaa heitä hivenen. PIdämme kemut - emme tosin varmaankaan kummankaan varsinaisena syntymäpäivänä, muttas kuiteskin pidämme. Juhlimme joko ihan vaine piskuisella porukalle; mie, muksuin jälkipolvineen ja puolisoineen sekä Sukumme Mummo - ainakin. Kassotaan sit et tuleeko muu vuku mukaan vahi haluavatko kenties "loistaa" poissa olollaan tuon viruksen taatta nimenomaan? En viruksen taatta, vaan tarpehesta ihan vaine... Täsä aivoin raksuttaneet ovat päivittäin ja suunitelleet sille ( tuolle ) kännykällein sitä pussukaa tehtäväistin tuonne vyötäröllein. Nyt se alkais olee aikas valmiiksi suuniteltu, ne sen kaavat. Kankahankin jo etsimmä tuohon valmiiksi kankahin seasta. Enää kunne piirän mittansa paprulle, laikkavan palasensa, ja ompelen. A´ vot sie - kun paree tulee. Se on, se "hyvin suuniteltu, on puoliksi tehty", ihan paikkansa pitävä täsäkin siis. Suunitelmia "suuria" pitää nenga alkaa tuota reissuainkin varten tekemään. Mitä otan mukaan; mimmottiis sää ja tilat sit ovat? Misä siellä huudeilla huitelen? Mitä meinahan kuvat, ja mistä sieltä? Mut ne ovatkin sit niitä ihania, mukavia, suunitelmia. Ja jo pelkästään sekin, ettäs voinen, pääsen ajamaan. Hepo Hopiallain karauttamaan täältä tuonne. Muistinkin täsä mökillä Sukumme MUmmon kera ollessa kiitellä häntä ajokortistain... tiaisinkin siitä jo teille mainita Armaat Lukijain miun.... joten se siitä nyt sitten täl kertaa; kiitelty on ihan ilossain. Piste. Kiitosta toivottavasti Töistä tulee aikanansa sillä miusta vaine tuntuvi, ettäs se tulee taasen juurikin edellisenä päivänä, viimeistään sinä ekana aamuna lievä panik ja kohtaus siitä et osaanko mie sittenkään leipoa mitään? "Mitä jos mie en osaakaan?" "Mitä jo tyrin kaikki?" "Entäs jos en osaakkaan tarjoila, palvella asiakkaita?!" "A-PU-VA!" A-pu-va tarviitte varmahan te Armaat Lukijain miun tätä tekstiäin taasen tankatessanne, sillä teen täsä nyt lopetuksen ihan näin vaine ja lätän ihan kokonansa "oiko-lukemati" tään. Klikkan vaine tuolta ylhäältä et "tallenna", "julkaise" ja that it´s. Hei-do!