Löysin ihanaisen tekstini vuodelta 2015:

"Nivelet murenevat, hermot reistaa ( eivät kuitenkaan aivojen hermot ! ), harmaat lisääntyy, hiki noruu aaltoina... ja tänään taasen ompelin vaattehia himpun pienemmiksi jotta päälläin paremmin istuisivat!
Olisko niin että tässä sitä ajan kuluessa, iän lisääntyessä, ei enää olekkaan mikään nuori, versova viinirypäle terttuineen vaan EHTA, AITO, sopivasti rypistetty, sopivasti ahavoitunut, ruskettunut ja ( hermoillansa ) tunteva, ihana, vanha RUSINA!
Sellainen joka aikansa elää "rusi-nant-tena" ja sitten kuihtuvi vihoin viimein kokonaan poies - sitäkö lie tuo ainanen kutistuminen; ain saapi vaatteitansa pienennellä..."


2018.6.24.%20Juhannuksen%20kokko%20%2896

...ja siltikin
kaksi mennyttä päivää,
kaksi eri ihmistä
sanoi miulle et
- olet ikäiseksesi hyvin "säilynyt",
olet ikäiseksesi hyvän, nuoren, näköinen,
- olet super-Liisa;
jolloin mie taasen mietin et
- olenko näin, vahi olenko sittenkin tuo ajatusteni, jo muinoistenkin, ruttuinen ja vanha Rusinantte?