Jo eilennä päätin että tänään sitten muuten Mummero ulos ja lenkille - jos sää sen suinkin sallii. Ja miksei sallisi? Eihän sää suinkaan ole koskaan, millonkaan, mikä este! Ainakin jos muistelen aikoja entisiä ja sitä kuin silloin vuosia, vuosia sitten Majassani Matalaisessa pruukkasin käydä lenkillä satoi sitten kissoja, akkoja tahi mitä vaine "helmat korvissan" maahan asti. Sää kuin sää niin sitä mentiin; ei kyselty että mennäänkö?
   Voi kun sitä sais puskettua itteesä ( jälleen voivottelen tätä vanhaa tuttua virttäni ) sen verta puhtia että LÄHTIS jokahinen päivä kunne vaine kerkiää... mistä sitä aikaa lisää saisi maailmaansa tähänkun tuntuu ettäs sitä aikaa ei vaine "puissa kasva"; hyvä kun on aikaa tehdä pakolliset hommelit ja työnsä? Korkeintaan siitä ettäs herää aamulla ani varhain kuin silloin ennen; ennen viittä kukon laulun aikaan!
Mutta kun on tuon ajan puutteen lisäksi tullut myös tätä ikää nämä muutamat vuodet jo lisää ja kummasti se tuo mukavuuden halu voittaa tälläisen kuin lenkin kurimuksen sen sijaan ettäs rääkkäisi ittesää tieten tahtoin aamulenkeillä. Tosin aamut anivarhaiset ( vasiten kevähällä ) ne on kaikista mukavimmat juosta... tiedän kokemuksesa. Se hiljaisuus, se rauha, se tietten ( ja polkujen jos pääsis niin kauaksi tästä pikku kirkonkylän keskuksesta että poluille asti pääsisi! ) autius! Vau!
   Mutta sit toisaaltaan taasen vaakakupissa tämä toinen ihanuus: mitä se on kun lenkki kulkee, rullaa? Miten ihanalta se tuntuukaan kun jaksaa, kun tuntee että vielä vanhakin kulkee, jalka nousee. Eteenpäin pääsee ja henki kulkee. Miten ihanaa se onkaan että yleensäkin voi vielä liikkua itsenäisesti ja haluamallaan ajalla, halamaansa suuntaan! Vau!

29663282_1882295141803883_27109239804236

   Tänään otin hetken mielijohteesta mukaani tällaiset "killuttimet".
Olen iän-kuun-päivät katsellut kuin ihmiset, niin nuoret kuin vanhemmatkin ( vasiten nuoremmat ), kulkevat tällaiset korvillansa ja paheksunut olen sitä ylen äijy! Miksi niitä pitää pitää? Miksi sulkea ulkopuolinen maailma korviensa ulkopuolelle? Miksi ei anneta korvain levätä sen aikaa kun ei tarvitse esim. lenkillä ollessaan kuunella mitään? Ei radiota, ei pomoa, ei lapsia, ei ketään - ei toista ihmistä? Miksi sitten sinne rauhaan halutaan tällaiset korvillensa? Miksi? Eikös siinä jo ihan vaine yleinen liikenneturvallisuuskin vaarannu kun keskittyykin kuuntelemaan näillä jotahin eikäs sitten muista kiinittää huomiotaan ympärilleen muihin kulkijoihin?
   No, muttas, nämä korvallain lähdin nyt sitten liikenteeseen.
Mikä NAUTINTO kun näin musiikkia KOKO päivän kuuntelevana ihmisenä sainkin kuunella musiikkia myös nyt kun juosta jolkuttelin, ja välleen kävelin. Siin meni askelet keposasi Jorma Kääriäisen "Suuren yksinäisen.", Loituman "Ievan polkan.",  Kadosh´n "Yeshuan." ja The Yeshiva Boys Coir´n monen, monen, kappaleen tahdissa ( "Adir", "Daddy Come Home.", Sahlom Aleichem.", "Ah, Ah, Ah.", jne. ). Mikäs oli mennessä kun sävelet nuo siivittivät askellusta yksi kerrallansa etiäpäin. Vasiten kun en nyt ollut pitkään aikaan kuunellut tämän poikakuoron lauluja ja nyt kun ne kaikuivatkin näin "liki" korvissain niin voi että! Tuntu kuin "kotia olisi tullunna".
   Muttas... sitten se nurja puoli.
Ihan ens´teksi se ettei siin paljon aikaa "jää" seurata liikennettä kun uppoutuu niin näiden kappalaiden ihanuuksien syövereihin! Elikkäs liikenneturvallisuus TODELLAKIN putoaa entistään alemmaksi vaik miekin kuin yritimmä muistaa joka´hisessa risteyksessä ja kadun ylityksessä muistaa kuikuilla kahta kauhiammin jokahiseen suuntaan ettei vaine autoja ole samaan aikaan risteämässä miun kulkureittini kera.
Ja näin miun näkö kulmastain sitten se toinen ja SUURIN miinun näille rakkineille, uusille "kavereilleni": EI sen siunaamaan hetkee OMILLE AJATUKSILLE! Siis kun ihmiset ain toitottavat että mene lenkille ja relaa. Olet lenkillä ja saat rentoutua, olla itsekses, ajatustesi kera yssinäsi. Paskat - mitään yssinään oloa ole! Ei siinä jää mitään aikaa ajatella, ei väliä, ei rakoa, että ajatuksiaan voisi kuunella ja jotahin edes pikkasenkaan pohtia kun nämä näppylät korvissa roikkuvat ja musiikista nauttii niitä kipaleita kuunellen!
  
   Jotenka luulemma vaine ettäs seuraavalla kerralla kun "päästäni viiraa" sen verta että mie taasen tien päälle eksyn jonkin sortin lenkkarit jaloissain niin usompas vaine ettäs miul EI OLE näitä "uusia ystäviäin" korvissain.
Olen sen verta itsepäinen, mukavuuden haluinen ja itsekäs että haluan kuulla OMAT ajatukseni, haluan ajatella, haluan järjestellä asioitain mielessäin. Haluan pohtia asioita suuntaan ja toiseen; pyöritellä ku sitä häkkyrätä josain tahi vähintäänkin puolukkaa.... Mutta se niistä - joka tapauksessa: kiitos, ei miulle.