On se muuten helekatin hyvä kun asun yksin: saan nousta aamukaffeele vaik aamu kolmen maissa eikä kukaan ( muu ) häiriinny!

Se vaine pahkura et kun on kipiä niin kukaan ( muu ) ei miuta tuu ja hoivaa....

 

2014.11.21.%20l%C3%B6yt%C3%B6j%C3%A4%20%

 

   Näin kun olen aamu-immeisiä eli immeinen joka kukkuu aamulla ennen kukon laulua riippumati siitä mihkä aikaan olen painunut maate edellisenä iltana, niin päivälle "saa" pituutta ihan huomaamati. Ompahan aikaa tehdä erilaisia ja monia hommia....

Se vaine tällaisessa osakkeessa assuissa on nyt paha et pitää kunnioittaa naapuriaan (miulla vain yksi kun asun päädyssä ). Omakotitalossa asuessa oli helpompaa kun ei tarvinnut naapureitaan ajatella.... Nyt pitää ajatella aukaisenko radion ja annanko sen pahuata täysillä - vai annanko naapurin nukkua? Laitanko pyykkikoneen pyörimään - vai annanko naaurin nukkua? Puistelenko matot tai petivaatteet - vai annanko naapurin nukkua? Eli vaikka nyt saankin yksinäin assuissain nousta mihkä aikaan vaine niin en kuitenkaan voi tehhä mitä huvittaa! Vaan täytyvi keksiä jotain "hienovarasta", hiljasta tekemistä. Esim. tänä aamuna kun en taudiltani saanut enää unta aloitin kahden maton pään purkamisen ja päättelemisen. Sitten nautin aamupalani joka oli kaksi kuppia kuumaa kaffeeta ja leipää. Siis ihan tällanen peri suomalainen aamiainen... Ja sitä myöten sitten kellon tullessa seitsemään jolloin alkaa ns. taloyhteisömme "äänellinen aika", aloitin äänekkäämmät hommat. Pyykin pesun, petivaatteet ulos, jne..

   Yksin elläissäin ja kippeeksi "ruvetessain" on paha juttu kun ei ole ketään, joka paijaisi, hoitaisi, tai vaikka kuuntelis vain valituksiain kun kolottaa, vettää, tai muuten kroppain kipuilee. Ei ole siis korvaa jolle kaiken tää tuskan kertois. Ei ketään joka jakais suruni ja murheeni jotta se puolittuis... ( ilohan vastaavasti jakaessa tuplaantuisi! ) Yksin ollessa on vain kärsittävä ja pärjättävä. Kestettävä kaik kolotus ja kipu. Mukisemati. Tahi sitten höpöteltävä iäneen yksinään...

Ois se vaine kiva kun olisi joku tässä rinnallain ja hoivaisi. Vaikka vaine kyssyis välleen et kuin voit? Voinko auttaa? Tai olisi vain tuossa vierelläin. Jo se kun toinen olisi tässä, olisi helpotus. Olis tavallaan turva siitä että ei ole yksin. Etenkin jos jottain sattuis. Kuume nousis tms. että tarviis hakia apua esim. terveyskeskuksesta. Silloin tarviis kyyvin antajaa ja perrään kattojaa.