...ja mieli rauhoittuu.

   Aamusella kun tieto oli Ilma Tieteilijöiltä jotta keli hyvä tulee, pohdin mitä tänä pänä teen; kussa kuljen, mihkä meen? Lähdenkö lenkille? "Tuonnekko asvaltille?" "Voisko yhtään vähempää kiinostaa...?"
Lähtisinkö käväisemässä tuolla 4-tien varressa yhdellä huoltsikalla jonka olemasa olon nyttemmin tiedän? "Ei, polttoainetta, ja sitä tietä rahnaa, menee."
No, entäs sitten Viitasaarelle sinne ABC-huoltamolle... siellä kun tekisi niin mielein miun muistoissain käväistä...? "Ei, rahnaa menee siihenkin..."
No, entäs sitten mökille? Siellä kun olisi töitä tehdä vaik muille jakaa? "Äs, olishan tuota töitä koissai tehdä, ja sitä paitsi sinne on matkaakin - bensaa menee..."
Entäs sitten - sauduille entisille? "Sinne kotikonnuille"? "Tjaa- ettäkö sinne?" "Niin, sinnekkö sitten...?" "Miksipä ei... matkaakaan ei olisi niin paljon kuin muihin muihin mennäkseen..." "Sitä paitsi ilma ja tila on mitä mainioin..."
Mutta - juoksemaan vahi kameran kera valokuvaamaan? "Kysytkin viellä - kameran kera tietenkin, näin kauniilla ilmalla ja tilalla!"

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

   Mikäs oli uraansa ureta jälkehen aamuisen kastehen ( liekköö sitä edes tänä aamuna olleskana ollunnakaan? ) kun heti ensi askelillani miut tutuilla poluilla nuilla, vastahan otettiin näinkin sydämellisesti: ensin pienen syvämen ker, ja sitten hivenen isomman...

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282


2019.5.9.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%283%29

   Tutuilla poluilla näillä jotka näköjään ovat taasen sitten viime näkemäin hivenen muuttuneet. On taasen soramonttu tääkin leveliään kasvatellut.
   Aikoinaan ( silloin AMMOISINA aikoina ) tässä oli metsää ja aukon pohjaa jonka poikki kulki kulkijoiden polku. Sittemmin tämä-kin kohta siimoitettiin: "Asiaton oleskelu kieletty." sekä raikattiin polun pohjaa uutta tuonne hivenen kauemmaksi. Ihmisten meidän piti ( olisi pitänyt ) opetella sieltä kulkemaan lenkeillämme ja metsään samotessamme. Mutta kuis täsä kävikään?
Siima tuo kyl edelleenkin kieltokyltteineen paikallansa on. Paikoin on myöskin tullut merkkejä että seuduilla näillä kameravalvontakin on olemasa.... Muttas mitenkäs me Kulkijat Kummajaiset? Kierämmekö me? Astummeko askelen muutaman uuden ja lisäisen suhteessa entisiin määriimme; kierämmekö kauempaa? Emme. Emme todellakaan. En miekään tänä pänä.
Nostin siimaa tuota vartioivaa, astuin askelen, astuin toisen, ja kuljin siinä misä muutkin astuneet omansa ovat. Kuljin jäljillä toisten, entisten. Askuin rivakasti, määrätietoisesti ja "vastarantani" kohtehen hyvin tiedostain: "Tästä sitä on VUOSIKYMMENET ( josko ei sadatkin? ) kuljettu, kuljetaan nyt ja kuljetaan muuten vastakin!"

2019.5.9.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%284%29

   Tääkin metsätie täsä... tää joka näin viel kunnossansa on kulkea. Tääkin on ammoisina aikoina kylän tämän kulkutietä ollunna - tietääksein.
   Tänne kylälle kun itse tulimme, nyt jo yli neljännen vuosisataa sitten, asumaan niin olipa kertoja ettäs vielä silloinkin tästäkin kohdasta autollamme ajettiin. Ei ihan asioidaksemme josain muttas kuitenkin; kun täsä kerta pysyti ihan hyvin ajamaan.... ni ajettiimpas vaine.
Samaten on tuolla keskustassaan muutamia kohtia joissa silloin viel autolla ajettiin; nyt ne ovat asutuksen alla, talojen ja tonttien pohjana.
   Niin nämä ajat muuttuvat. Nytkin on tiedossa että uusia suunnitelmia, uusia teiden vetoja on suunniteltu tällekkin kylälle. Väkiluku kasvaa ( tälläkin piskuisella "kyläpahasella" ) ja sitä tietä sitten pitää saada uusia alueita asutuksella kuin myöskin tielinjauksille. Ja isompia teitä, tietenkin....

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%285


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%286

   "Elämän pitkospuut."

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%288

   Silmisuon kauneutta kevään korvalla.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%287


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%289

   Harjun päällä polulla tutulla. Tutut kivetykset alla askelten. Yhtä tuttua kuusta en tosin "tavoittanut"... Surku, olisin sen niin halunut nähdä jälleen. Se sellainen tooo-si matala on ( tai ainaskin on ollut viel tähän asti ). Ja sitten tooo-si tuuhea, pyöreä. Kait jonkin viruksen vairioittama muttas IHANAN näköinen.
   Näillä askelillain täällä, tällä seudulla kävellessäin, tajusin ettäs se on kuulkaas Armahat Lukijain miun, nytten sit EKA kerta kun mie tätä reittiäin heitän, ja kävelen tään, VAIN ja AINOASTAAN ITSELLEIN! En enää puolisollein; en sen taatta että häntä muistelisin, hänen muistokseen kulkisin reittejä tuttuja joita kahden kuljimma. Vaan nyt kuljen ( kuljin )vaine itsellein, omaksein iloksein. Omaksi mielihyväksein, omaksi hyvinvoinniksein. Ihanata!

2019.5.9.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%285%29

    "Tienposkessa."
   Täsäkin kohtaa entinen kyläntie ( josko lie nykyisen 5-tien edeltäjä ollunna? ) on pääreiteiltään kulkenut...
   Ajattelin ( siis olen olemassa! ) jotta täällä sitä meikäläinenkin näin kulkee ja astelee seutuja ja polkuja ( tien pohjia vanhoja ) näitä - ihan kylään tähän kuulumattomana Kulkija Kummajainen tää nykyään. Tutut ovat tienoot nämä, tosiaankin neljännen vuosisataa täällä asustaissa, muttas sitten nyt kun vuosia muutamia sitten muutin poies niin eiväthän nää enää periaatteessa "miun seutuja" ole? Muistoja vaine...
Joku akkunastaan ulos kattoja voi ajatella jo tään ajan kuluissa ( näiden muutamien vuuosien siitä kunne tääl viel asustin ) että kuka kumma tuokin on? Tahi metsäisellä polulla miut nähdessään että millähän asialla tuokin täällä hiippailee? "Kamera ja kaikki mukanakin...?" Eivät enää kaikki tunnista, eivät muista, eivätkä jotkut ole edes koskaan miuta täällä nähneetkään. Ei, kuulu en enää - kait - tänne.... Mieli vain kaipaa...
   Monesta tuvasta matkain tään varrelta väki oli varmaankin Maailmalle Avaralle töihinsä lähtenyt, monessa maalaistalossa väki touhusi toukotöillään. Muttas sen "ihmehen ja kumman" näin tällä matkallain jotta eräs mökki jonka olen tiennyt ain olemasa olevan, ja jonkaa ohitse olen varmana sen "millon" kertaa kulkenut, enkää viel ole kertaakaan siellä ketään nähnyt ( en edes autoa pihassansa tahi muutoin mitään elonmerkkiäkään hokassut pihapiirissänsä ) niin NYTTEN siellä oli IHMINEN pihalla touhuissansa! Että pitikin ns. elää tään ylitse neljännen vuosisadan ettäs siin pihassa jonkun nään! "Wau!": ettenkö sanoisi.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

    Sarjassamme: "Katson maalaismaisemaa..."
    Nyky Maan Ilmeilyä? Josko ennenkin täsä peltoa jo oli, tää kun on helpolla kohtaa perustaa peltoa: linja jonka alta raikottu isot puut jo valmihiksi ovat ja siks toisekseen juurikin tällä kohtaa tätä seutukuntaa täsä on tällainen hiekka pohjainen maasto. Mikäs sen paree peltoa olisi tehdä? Ei juurakoita turve- tahi savimaastossa, ängettäväksi irti. Kaadat vaine puun, nostat juuret ( ne vähäiset joita täs ei tosiaankaan ole ollunna... ) ja alat viljelemään. Se siitä. "Helppoa kuin heinän teko." ( Muistissain meidän keskelle suota perustetut suopellot joissa sai aina olla käsipelillä - siihen aikaan ei paljoa koneita ollunna - vääntämässä kaikenlaisia juurakoita irti! )
   Oli tätä peltoaukiaa jatkettu, isonnettu, sitten viime käyntini täällä. Katselin ynpärillein alla sähkölinjain lukuisten näiden, ja hokasin että tuonnekkin asti peltonen tää nyt jo yltävi.... "Tuonne josa ain ennen kuljettiin tuon viereisen suon ynpäri." "Onkohan se mimmottiis nyt kulkea?" "Entä jos menisinkin nyt sinne, kulkisinkin suon ynpäri enkää meniskään tuonne mihkä suunnittelin....?" ( "Voi, puolisoin jos tietäisit ettäs tääkin näin jo muuttunutta seutua on...?" )

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

   "Mihkä suuntaan?"
   Toivottavasti eivät KOSKAAN mene ja nosta näitä tästä poies! Ihanaiset nääkin ovat.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

   Jussilan, Pirilän ja Niskalan peltoaukia.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

   Mikkajärven vene/uintivalmamassa Sipolaan päin.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

Pukanniemeä ja ( alla ) Kärperiä kohde....

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

...sekä viel kerta Sipolaan lävitse rannan koivurivistön.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%281

   Otraharjun kohdalla peltoaukiaa kera peltotien ja latojen.
   Aikoinaan kun kylällä tällä elin, kunne tänne tulin niin tuntenut en seutuja näitä olleskana. Enkää tuota ensimmäisen vuosikymmenen aikana edes tutustunutkaan muuhun kuin keskustaansa tuohon, kun oli sen verta hommaa kotosalla kera muoskain miun jotta eihän ollut aikaa "kuljeskella pitkin pitäjiä". Kunne sit muoskat kasvoivat, vaihtuivat vuosikymmenet, vaihtuivat elämän vaiheet ja tuli puolisoin tää elämääni.
Puoliso joka oli ns. melkein syntynytkin tähän kylään ( ihan pienenä nassikkana tänne muuttanut ) ja joka siten sit tunsi JOKAHISEN torpan, talon, mäen, mutkan, tien, polun, pellon - mitä nyt kaikkea pienet poijan-nassikat omilla teillään kulkiessaan tutkivat ja mihkä tutustuvat.
Hän miut tänne kylän tään ynpärille veti, hän opetti seudut nämä miulle.
Muistan kuin eka reissuillamme mietin että mihkä me oikein mennään? "Minnekkä tää tie/polku vie, misä me ollaan?" "Eikö tää tie KOSKAAN lopu?" "Mentäs jo kotiin...." Kaik oli sankken outoa ja tuntui ettäs hirmu kaukanakin.
Mutta niin sitä vaine ain lähdettiin matkaan kahdestaan. Milloin autolla muuten vaine tahi sitten jalkasin kävelemään. Ja jokahisella tällaisella reissulla paikat nämä tutummaksi tulivat. Vasiten kun hän aina kertoi mitä misäkin on. Mitä on josakin aikoinaan tapahtunut, mitä kokenut? Mitä hän on kuullut ennen häntä jo eläneiltä, mitä tapahtui kun hän oli poikanen? Ja mitä hän sittemmin ammattinsa taki näki, koki ja oppi uutta seuduista näistä? Oih, voih....
Ja nyt - nyt nämä sitten ovat miulle rakkahta seudut. Ei maailmastain tästä mitään tulis jos ei näitä olisi? On kuin ain kotihin tulisi kunne tänne tulen - tälle kylälle. Olkoon se kuve mikä tahansa täältä.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282

   Otraharjun saunarannassa Käpreiin ja sitten ( alla ) Pukanniemeä kohde katsoin.
   Kaunista, kovin kaunista, rantamaisemaa.
   Pohdinne Otraharjun emännän kera että tällä-kin rannalla voi sitten olla punkkeja? Voi olla, kyl tiedostin koko ajan vaaran tään nykyisen. Hirmuisemman kuin jonkin Mettän Otson.Joo.
Tosin jos olisin miettinyt ja sankken paljon peljännyt näitä punkkeja niin enhää mie koko matkallein tälle olisi uskaltanut uretakkaan olleskana! Sillä koko tää matkain lävitse metsien, pusikkojen, risukkojen, heinästöjen ja usemaankin rannan kautta kulki kaikkinensa. Enhää mie mihkään niihin olisi päässynnä jos olis pitännä "kusi sukassa" ja "pelko persiissä" koko ajan olla! E-hei, ei vetele sellainen peli olleskana!
Ukko-Ylimmäiseen "luottain" ( niin kuin se nyt tähän mitenkään liittyisi? ), jo kolmanteen punkkirokotteeseen ja joka päiväiseen valkkarin syöntiin luottain ( ja onneva toivoin ) ei kuin vaine vaaraa tuota suurta kohden! Tuli mitä tuli - kärsittävä sitten on.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282

    Rannassa kasvaa, ja rannassa tapahtuu: jonkun eväät rannan heinikossa ( ette välttämäti tunnista muttas tuossa kaiken moskan seassa on sinisimpukan kuoria erinäisinä palasina.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282

  
2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282

   Kulkijoita vastaan tulevia ei ollunna yhtäkään tsipaletta kutta tällattiis kanssakulkijaita meitä monin kipalein oli.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%282


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

   Kosken korkian, Korkeakosken, valkoisia vaahtopäitä kahdenlaisia.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

Koski tää kahdelta kupeelta kuvattuna.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

   "Vanha koivu."
   Koivu jonka kupeelle näköjään viell nykyäänkin Maailmalle Avaralle lähtijät kulkupelinsä jemmaan jättävät vuottamaan omistajansa takaisin paluuta.
Tällä puulla ikää jo varmaankin useampikin satanen on. Voi kuin mie toivon että tätä ei ihmiskäsi kaataisi - antaa luonnon omansa aikanaan ottaa, joohan?
Oli nimittäin tästä risteyksen kupeelta muita vanhoja koivupuita "kuolo" jo korjannut "parempaan taltehen"...

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

...ja "Kaveria ei jätetä.". Talo vanhus josta nyt ekas´ teks´ mieleheni tuli ettäs "talon rähjä", "mökki-pahanen" ( hyvällä mielellä kumpainenkin sanottuna ), ja joka täsä kera tuon edellisen koivun seistä viel taitaa jota kuinkin pystyssä.
Voisi kuvitella, voisi ajatella, "suurissa unelmissa" että kunne näistä jompaisen-kumpaisen aika aikanansa jättää niin sitten se on myöskin varmana toisenkin kohtalo siin samalla kuolla poies?

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

   Alapitkän vanha asemarakennus.
   Asemalla tällä on juna pysähtynyt viimeksi vuonna 1984, ja tämä valmistui 1902 Bruno F. Granholmin suunittelemien piirusten mukaisesti. Tähän asemanseutuun ovat aikoinaan kuulunut itse tämä asemarakennus kuin myöskin henkilökunnan asuinrakennus ja saunarakennuskin. Huvimajakin on ollut olemassa muttas se on joskus roudattu täältä Siilinjärvelle ja sit niille tielleen jäänyt...

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

    Liekkö teille kertonut olen Armaat Lukijain jo ennen muttas... tääkin tie täsä jok nykyään mökkitie on... täsä ennen vanhaan rautatie kulkenut on. Tää on entisen rautatien harjanne suuntana etelä-pohjoinen. ( Täänkin tiedon puolisoin kertoi miulle... )

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%283

   Täsä sit nykyinen "järnvägen". "Matkalla pohjoiseen."

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%284

   Yssi vastaantulija lisää: "Pupu-Jussi."
   Tuolla taustalla häämöttää harmajana viivana nykyinen 5-tie josa autot viuhkivat koko ajan ohitse ajaa. Ja me, mie ja Pupu-Jussikka tää, omassa rauhassamme täällä kätköissä metsikön olimma samaan aikaan.
   Tääkin tien pohja ( sittemmin mettätie, polku ja nytemmin vesakkoinen polkunen ) josta urkesin kulkia tuolta vanhalta rautatien pohjalta tälle tielle nykyiselle, on jokin vanha, vanha ja viel kerran vanha, tien pohja jonka olemasa olosta eivät edes kaik nykyisin tällä kylällä asustavat tiedä mitään. Eivät tiedä että siel sellattiis polun pohjanen on viel kuta kuinkin auki kulkia. Ei siellä näyttänyt "viuhka käyneen" kunne itse kuljeskelin sitä pitkin. Tuskinpa vaine on kenkään sitä polkua pitkin käynyt... sen verta vesakoitunut oli. Ei näkynyt askelluksen jälkiä, ei.
   Isse tiedän että tää tie ( sillonen tie ) on aikoinaan kulkenut tuolta nykyisen kyläntien kupeelta, erään mökin tienoolta ( voi kumpa tietäisin sen mökin nimen kertoa ), sen peltoaukian poikki. Sitten mennyt nykyisen 5-tien ylitse, tullut tänne, kulkenut tästä ja edennyt tuonne vanhan rautatien tykö. Siitä sitten ( kait ) joen rantaan ja jonkinlaista siltaa pitkin sen joen ylitse ( vahi oliko se silta josta puolisoin kertoi likemmä tuolla alajuoksulla...? ) kylän siellä olevien talojen, tilojen, tykö.
Nytkin kuljin tätä samaista reittiä pitkin ja vasiten tuo peltoaukia on jänskä kohta. ( Nyten kun siin voi viel kulkia näin keväisin ( ja syssyisinkin ) kun ei viel ns. heinä tahi siin vieljeltävä vilja kasva. ) Siin näkyy sen pellon pinnan alla sen mennehen tien kohta ns. mukulakivineen. Sieltä mullan, ruohikon tuon olemasa olevan välistä, kivet nuo "kuultavat" aivan kuin sanoisivat: "Täsä tie menee." Siin kohtaa on silloisen tien leveydeltä, pyöreitä, aikas siliä pintaisia, kiviä kuin ne olisi aseteltuna siihen käsin aikas perä jälkeen.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%284

   "Kuolo kerjaa." . yllä ja alla...

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%284


2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%284

   Koti"kirkko".
   Tästä olen pakinoinut jo aikaisemminkin joten jätämpäs nyt vaine toeamukseen tähän tään "virren"; Alapitkän Tsasouna.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%284

   "Unska".
   1963 Kokkosen Jannen ja Elinan perustama huoltoasema joka siirtyi sitten 1970 tällä samaisella tontilla uusiin tiloihin, joihin kuuluivat autojen huoltohalli, kahvio ja parturi-kampaamokin. Näistä autojen menoveden myynti ja ihmisten parturointi loppuivat 1990-luvulla mutta kahvila toiminto jatkui aina 2001 asti.
Paikan omistajien jälkipolveen kuuluva Maria Kokkonen avasi tähän vuonna 2018 kesäkahvilan joka tuntee nimenään Unska pohjaten paikan alkuperäiseen Unioni-huoltamon nimeen. ( Kerrotaan että J.Karjalainen sai aikoinaan tästä paikasta "inspiraation" lauluunsa "Texaco, Taksi, Parturi, Baari"... )
   Puolisollain oli tarinaa monen moista tästä huoltsikasta... Itse kävin vaine kerran täällä sisällä kun tämä oli viellä toiminnassa... nytten täällä on sitten tullutkin piipahdettua eräänkin kerran kannattamassa erinäisiä kesäisiä tapahtumia joita täällä pidetään päivisin ja iltaisin.

2019.5.9.%20Silmisuo%20ja%20Mikka%20%284

   Lammellain!
   Nyt oli lampi tää jo MELKEIN sula: oli viel eteläisen metsän varjossa iso jäälautta lillumassa pitkin pituuttaan mettä rajaa pitkin. Joukkahaiset pesintä puuhissansa tuolla pohjoispäädyssä olivat. Ja mie täsä - mie huokasemassa päivän tään päätteeksi kaikessa rauhassain.
   Olikin taasen päivä aikasmoinen. Räknäsin jotta neljä tuntia matkalla tuolla kameran kera heiluin "jokahisessa puskassa" ( ja ISOa kameralaukkuain kaikkine tykötarpeineen matkassain raahaten! ). Matkassa josta pääasiallisen reitin aikoinaan taitoin juosten alle tunnissa! Ja näin sitä nyt vaine hiljaa, hissukseen, etenessä... siellä täällä kuikuilessa ja samalla kuitenkin alvariinsa astuissa ( muutamaa ns. pissataukoa lukuun ottamati ) matkaan tähän aivan "tuhottomasti" aikaa sain menemään!
Muttas ei mitiä - kyl kannatti!
   Se autuus, se ihanuus - se kaikkinainen hiljaisuus joka tällai reitilläin oli ( mitä nyt Hornetti-poijat ylilentoja silloin tällöin tekivät, juna kolkutteli mennä rautatiellä josain kauempana, johkin kauemmaksi, 5-tiellä autot suhahtelivat ohitse josain "kaukana", Maan Ilmeilijät pelloillansa traktoreilla ajalivat.... )! Ne lintuin äänet, laulut. Kimalaisten surinat, metsässä ohitse rasahtelevat eläimet ( jonkin harmajan turkin persauksistaan näin muttas oliko se Pupu-Jussikka vahi jokin isompikin - Hukka - eläjä, se jäi miulle epäselväksi? ) ja erinäisten perhosten ohitse liihotukset... Ihanuutta jota en kyllä milläskä täällä urbaanissa viidakossa, tääl nykyisen koin lähettyvillä, saa kokea. Ei täällä ole sil viisiin "vapaata maata". On vaine kovaa asvalttiviidakkoa.

   Joskus taasen uusiksi...