...mie tään tein; sään tään mitä mainioimman tilasin juurikin tälle hollille! Ei muuten voi valittaa, ei! On vaine sen verta mainiot kelit juurikin nyt - vaikkas matkustaa!
Silläpä sitä varmahan tänä pänä sitten jo tuntui jotta nyt muuten Mummero tää lähtee? Nyt tuntuis että on tuolla "persuuksissa" sellainen mutu-tunne että on aivan PAKKO! Ei vaine voi olla käyttämäti näin hienoa tilaisuutta, näin hienoa, oivallista, kaunista, ja muuten oikeestaan leutoakin keliä ( jos ei olteta lukuun yölliseen aikaan pitämäänsä "pikkuista" pakkasta olleskana huomioon...? ), hyväksensä. Olisi ihan "synti ja häpiä" jos nyt asettuisi aloilleen vaikkas...

   ...Toisaaltaan toi maailmalla par´ aikaakin jylläävä Korona-virus kylläkin asettaa aikas lailla aloillensa itse kunkin. jopas miunkin pistävi nyt mietintä myssykän alle miettimään ettäs ihanko tosiaan? "Onkoo aivan pakko?" "Mikä on se "pakko" että pitää lähtiä juurikin nytten?"
Tiedän ettäs Maailmalla Avaralla on vaaransa, vasiten nyt tällaisenä aikana kun toikin virus on ja vaikuttaa ylt´ ynpärinsä tätä Tellustamme. Muttas kun voinhan mie vaikkas huomenna jäädä auton alle kun astun tuonne pihanmaallemme tään Kulmakunnan!? Joo-o, tiedän ettäs se on sellainen "vahinko" se, jos niin tapahtuu, ja ettäs sit taasen tuollainen matkustaminen ja sieltä "tulijaisiksi tuotava" mahdollinen tartunta, on itsensä tieten tahtoin alttiiksi laittamista. Tiedän sen.
Mie kuiteskin ajattelen ettäs ei viel Suomemme maassa... Eihän? Toivon ainaskin näin. "Eihän meidän "Kulta-Kotiin" voi viellä tuollaista olla ihan tällä hollilla tuloillaan - eihän?"
Jotenka en peru, en pyörrä, kun kerta kerrankin ( taasen ) pääsen lähtemään! Ja jos ( ei "jos ja kun" sillä eihän näin tule tapahtumaan, eihän! ) se sitten tulee, tuo moinen virus, Suomemme maahan niin vaikkas mie kuin näin matkahan kenties käyn niin MIE EN sitä maahamme tuonut... enhän... en tehnyt sitä?

   Aloittelinkin jo täsä pikku hiljaa: kaps´säkkejä pakkailen... katson mukaan otettavia, järkkään asioita, suunittelen ( mie tein sen/ne )...
   kaiken muun "oheistoimintani" rinnalla sillä...
   ... Käväisin nyt tänä pänä hoitelemassa viimeisimmät pakolliset toimeni erinäisiin suuntiin ja huomasin silloin mm. ettäs...

   ... Tänään oli tää meitin piskuinen kylä-pahanen osallisena meneillään olevaiseen Savo-Karjala 2020 ( tahi joku sellattiis nyt kuiteskin ) puolustusvoimain harjoituksiin ainaskin hulilupterin ( siis helikopterin ) ylilennon ja sitten paikallisella lukiolla tapahtuneen jonkin laisen poikkeustilan tahi muun sellaisen pelastus-operatsuunin, verran.
   Poikkeuksellista on aina kun joku Heli-pelastuskopteri, paikallisen "suuruuden" ( Ponssen ) tahi nyt sit näin puolustusvoimain hulilupteri lentää tällä levelillä. Kyllä se sellaisen äänen aina erottaa ja alkaa kuikuilemaan simmuin kuten korvinkin ettäs mitä, misä, mistä ja minne? Vasiten kun on tuolla ulkona kuten tänäänkin satuin juuri tuolloin olemaan.
   Sitä jäin vaine miettimään tuon poikkeustilan harjoituksen osalta että kun on kyse poikkeustilasta ja eikös se käsitetä ettäs on yllättävä, ennalta ervaamaton, ja muutoinkin hetkessä eteen tulevainen poikkeuksellinen tilanne; jokin onnettomuus siis useimmiten, niin miksi, oi MIKSI, nyt oli esim. tuo kohta kylästämme, tuo kadun pätkänen ERISTETTY muilta? Siis sinne, tahi edes tuon alueen ohitse, ei saanut "tavan kansa", Matti ja Maija Meikäläiset. Siis kulkea sitä katua pitkin jonka kupeella se tapahtui. Miksi?
Eikös, kun on kyse poikkeustilasta, ylläri-pylläri-sellaisesta, niin sehän pitis voida hoitaa ihan silloinkin kun muu kansa sillä alueella on ja kulkee? Sehän se vasta "haastaisikin", kokeilisi että osaavatko he hoitaa sellaisessa normaalitilassa tapahtuvaa poikkeustilaa?
   Tietenkin onhan nykyään ain tapana eristää onnettomuuspaikat jotta pelastushenkilökunta voi rauhassansa sitten tehdä töitään... jymmärrän ja tiedän sen. Mut kun oli kyse harjoituksesta...  ei siis niin vaarallisesta "tilasta".  Ja onhan se helpompi ja rauhallisempi harjoitella poikkeustiloja jos siellä on sitten harjoittelu rauhakin - joo-o.
   Sanonpa vaine senkin ettäs en tuota olisi itse-kään ollut menossa sinne vierelle tölläämään jos sinne olisikin päässyt. En tod.. Sillä mitäs mie siellä? Mitä mie olisin "kostunut" siitä että näkisin mitä he tekevät, mitä siellä oli "tapahtunut", yms.? Ei todellakaan, en ole sen verta kiinostunut "onnettomuuksista" että menisin tölläämään paikalle, en. Jos tiedän ( ja vasiten näen ) että se on harjoitus tahi ettäs apu on jo paikalla, on hälyytetty jo sinne, eikä sinne täten ulkopuolisia enää tarvita, jo kauempaakin katsottuna, niin en todellakaan "törmää" paikalle.
Kuten vaikkas eilennä kun näin jo kaukaa että joku oli varmahan liukastunut kylämme keskustan kadulla ja kaatunut siinä maahan, sekä ettäs siellä oli jo ihan tarpeeksi avustajia ja "avustajia" niin mitäpä siihen enää mennä tykönsä? Vasiten kun tovin kuluttua taasen toiseen suuntaan asioitain juostessain näin että nyt on jo pii-paa-autokin, ambulanssi siis, tulossa paikalle tuolle, niin miksi? Ei sinne tarvita "poro-peulaloita" lisää seka ja sortoa lisäämään!  Mie en halua tehdä SITÄ!

   Senkin sain kokea ( tään siis koin ihan kokreettisesti enkää vaine sivusta seurannut ) ettäs miulle tarjottiin kaffee kupposellinen! Wau - miulle! Ompahan vaine aikas piiiit-kä aika kun joku on sellaisen miulle tehnä ja tarjonut. Johtusko vaik siitä ettäs elellään ns. tasa-arvon aikakautta? Eivät nimittäin paljoa ole edes nuo kaks´lahkeisetkaan tarjoileet... Olisihan se kiva tunne joskus olla hemmoteltuna edes sen verta - siltä taholta...
   Joo, se oli paikassa sellaisessa josa tuuppaan "isolla kirkolla" ( Ilman AIkoja Iidenissä ) käydessäin ain pistäytyä yhdellä kupposella. Se on sellainen paikka jossa jo tuntevat miut ( olen tästä Teille Armaat Lukijain miun kyllä kertonut - nyt juuri muistan tään ) ja sen ettäs Kaiketonna-tarjottavaa heiltä aina kyselen. Usein sitä sieltä saadenkin muttas nytten on ollunna muutamia viimeisiä kertoja etten ole saanutkaan mitään; ei tarjottavaa moista heillä olekkaan.
   Omistaja tuon paikan varmahan oli kassalla nyt kun juttelimme siinä. Kyselin kupin tuon seuraksi evästä. "Ei ole nyt.": vastasi hän. Siksipä siis, sattumoisin kun olin ottanut omaani mukaani, kysäisin että siksipä siis sitten laittaisitteko tästä? "Lämmittäin, rasvaa ja jokunen tuorekurkkuviipalekkin vaikkas sinne väliinsä ?" Kyllä, he voivat sen tehdä tuli vastauksena ja lisäksi sitten jälkikomettina että talo tarjoo - kaffeekupillisen sen jonka mukaani jo sieltä tiskiltä otin.
Olipas kiva istuskella tovi, mautiskella kaffeesta ja - eväästäni, kunne taasen Aika-Rauta nakutteli etiäpäin vinhaa vauhtia ja miun pitimmä lähteä sit juoksemaan sen kera kilpaa. Ja miehän juoksin, tein senkin "kunnarin".

   Mutta ennen kuin juoksin "kilpaa" Aika-Raudan tuon nakuttavaisen kera niin siinä istuskellessain katsastelin niin siellä kaffiossa istuvia kuin kadulla ohitse vilahtavia ihmisiä, ja tuumailin jällevän ettäs mik´ siinä on toisissa ihmisissä että toiset meistä kiinittävät toisiin ihmisiin huomiota ja sitten taasen toisiin eivät? Mikä se kiinittää missäkin ihmisessä ja kenenkä huomion?
   Itse olen täsä vuosien saatossa huomannut että nuissa vastapuolisissa ihmisissä, niissä kaks´ lahkeisissa ihmisissä, kiinitän huomiota sellaisiin jotka ovat jo "ajan patinoimia" tahi sit siinä tietyissä nuoruus-vuosissa vielä; olisko jotahin 25 ja ylöspäin, vaikkas isse olenkin jo aikas "kypsässä iässä" olevainen...
Toinen johka kiinitän huomioni on se ettäs jos mies on kalju! Wau! Jontaskohan peruja puolisostain joka oli jo aikas lailla luonnollisestikin kalju. Ja ihan rehtisti-sellaisesti, eikää yritellyt mitenkään peitellä kajuuntumistaan, kuten aikas monet saattavat vielä nykypäivänäkin tehdä! Vaik tosin sit toiset taasen ajavat ihan tarkoituksellakin itsensä ( jo nykyään ) kajuksi vaikkas ei olisikaan mistään ns. edes alkavasta kaljuuntumisesta kyse olleskana. Se on kait jotenkin muotia nyttemmin...?
"Kolmas Konkka-Ronkka on sitten harmaantuneet miehet - wau! Voikoo olla charmikkaampaa näkyä? Ei vaine voi! Onneksi Ystäväin on jo ihanaisen harmaja... Onkoo se sitten jokin "miehen mitta" vahi mikähän siin mielyttää? En tiedä. Näin vaine on.
   Neljäs on sitten se ettäs jos josain vilahtaa ( tää on muuten aikas klisee, tää tällainen! ) jokin työformuun pukeutunut mies niin kylläpäs miun simmuin kääntyvät! Ja jos viel sattuu ettäs nuo kaik edellä olevaiset kriteerit täyttyvät ( tahi edes jokin noista ) niin oh, kuola jo valuu!
Ei siis mitkään liituraita-formuiset miehet tahi muut sellaiset, ei todellakaan, vaan tosiaan vain sellaisia joilla on jokin olennainen huomioväri-asuste yllään. Mitä niitä nyt onkaan nyttemmin? Jokin raksa-mies, pelastuspartiot ( palomiehet, pii-paa-autot, poliisit ), yms.. Silloin syvän Mummeron tään sykkii. Sykkii niin "innosta" kuin onnevasta jota en tiedä miksi, enkä osaa sanoa mistä onnevasta, mutta onnevasta kuiteskin. Ne nuo tuollaiset ihmiset, asusteet, näyt, tekevät onnelliseksi pelkällä olemasa olollaan?

    Muttas "onneva",,,
    Tänä pänä kuulin hyvän tavoitteen ihmisen elämään tyttärein miun 24/7 taholta kun hänen tykönään asioitaan, olin kera muiden ihmisten, hoitamasa.
Kun häneltä kysyttiin, hänen lyhyen ajan pitempää tavoitetta elämäänsä, niin hän vastasi ettäs hänen tavoittensa on OLLA ONNELLINEN!
Voikoo ihmisellä ollakkaan parempaa tavoitetta itselleen ja elämälleen?
Voikoo ihminen muuta odottaa tahi vaatia elämältään?
Tarvitseeko ihminen elämältään/elämälleen muuta?
Olla vaine onnellinen. Olla onnellinen.

"Tee yksi ihminen onnelliseksi päivässä,
- aloita itsestäsi." ... tai jotesakkii nuin se meni.