Se että mie olin nyt täsä kaksi vuorokautta aikas lailla tiiviisti 24/7-tyttäreni kera tekemisissä niin se verottaa henkistä tilaani aika tavalla halusinpa mie sitä tahi en. Sitä ei vaine ole millään tapaa mahdollista saada "kierrettyä". Sitä ei voi ohittaa, sitä ei voi alittaa... Se on vaine olemassa ja se on hyväksyttävä.
Tietty silloin kun on jotahin eriityisempää tapahtunut, tapahtumassa, järjestettävä, järkättävä, tahi muutoin toimittava hänen asioidensa, olonsa, tilansa, tahi muun jutskan takia niin silloinhan se on tottahan toki taasen viel kuormittavampaa kuin näin ns. normitilassa.
Ei sitä vaine osaa ottaa ( etenkään aina ) rennosti kun on hänestä tahi hänen asioistaan kyse. Ei vaikka kuin haluaisi ja kuin tokuttaisi itselleen että nyt mie otan freelax... On se tuo ihmisen sisin, tunnot yms. sellaiset, silleensä rakennettu Ukko-Ylimmäisen tahi jonkun muun toimesta ( evoluution tuloksena? ) että ei vaine onnaa. Sitä on kuin mikäkin naaras jellona omaa jälkeläistään kohden, hänen puolestaan, hänen takiaan.
Josko toisaaltaan on niitä hyviäkin hetkiä kuten tänäänkin oli... tai eihän se pohjimmiltaan hyvä ollut mutta kuitenkin:

23331455_1727852070581525_41470341229037

"Äiti - tuki ja turva.
Radiossa soi Pave Maijasen Lähtisitkö-biisi: Tytär juoksee käjet korvilla pakoon tuvasta kammariin, miuta kohti. Otan syliin, seistään tuokio sylitystin, kerron et kohta se biisi loppuu.
Ottaa kädet pois korvilta, laskee ne alas. Ottaa etäisyyttä minuun - rauhoittuu.
Kaik on tuokiossa ohi, kaik on taasen hyvin."

   Silloin kunne tämä meitin "symbioosi" tänään hajosi hänen lähteissä kotiaan niin mie pakkasin jo etukäteis-suunitelmieni mukaan kaik tarvittavat kimpsuin ja kampsuin kasaan ja karautin Hepo Hopiallain kohti avaraa maailmaa.
   Määrän pääni oli tämä äitini miun koti josa nyt tätä tekstiäin parhaillaan nakuttelen - hänen itsensä ollessa muualla, maailmalla avaralla, ja saapuissa täsä ehtoon tummina tunteina sitten takaisin tänne.
Onneksi toisaaltaan näin sillä nytpähän miulla ei ollunna sitten mitään kiirusta, tulta persuuksien alla, jotta joutusin mahdollisimman nopiaan tänne "kun äiti vuottaa", vaan pystyin alkuperäisten suunnitelmieni mukaisesti kulkemaan kamerain mukana ja hivenen pitkästä, pitkästä, aikaa "maalailemaan" Taivaanrantoja. Ja eikäs mitä tahansa Taivaanrantoja! "Wau!": sanon mie; "Olisiko voinut mitenkään tätä parempaa säätä sattua tälle päivälle? Tälle matkalleni? Tähän mielentilaani - ja sen parannukseksi?" Ei varmaan.
  
   Sillä mitä muuta voi ajatella, mitä muuta voi kokea, mitä muuta voi saada tällaisista maisemista ja niiden maalaamisesta, kuin mielen rauhaa, tyyneyttä? Täydellistä nollausta.



   Matkani alku vaiheilta Akkalansalmen sillan katveesta:

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%281%29.jpg

   Venevalkaman kuvetta.

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%282%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%283%29.jpg

   Yllä ja alla samainen paikka mutta erilaisella valolla kuvattuna ( kuten tässä sarjassa nyt on "muutama" muukin kuvanen Armaat Lukijani mutta ihan tarkoituksella ne nyt tänne laitan SILLÄ kuten näistäkin kuvistani niin tuo eka on miun mielestäin paree sen tummuuden takia mutta laitan tuon allakin olevan kuvasen tähän vertauskuvaksi sillä joku toinen voi pitää sitä parempana... ja se on terävämpi piirtoinenkin kuin tämä ensimmäinen... )

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%284%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%285%29.jpg

   Akkalansalmen sillan kaunis, kaareva, alus kuvattuna Liponsaaresta Akkalansaareen päin.

  Ulmansalmessa Paasiselkää kohen:

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%287%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%288%29.jpg

  
   Pohjois-Onkilahti ja sen Kumpusaari Lahela-tilan rannalla:

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%289%29.jpg

   
   Viannan vanhan kanavan veneniemestä ( nämä venhot täällä kun ovat niemen kärjessä eivätkä lahdelmassa tahi muutoin misään syvennyksessä jollaisessa niitä pruukataan yleensä pitää ) Maaninkajärven seljälle päin:

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2811%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2810%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2813%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2812%29.jpg


   Pielaveden sataman "aallonmurtajan" kuve Petäjälahdelle ja Pikonniemelle päin:

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2822%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2814%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2816%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2815%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2817%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2818%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2819%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2820%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2821%29.jpg


   Pielaveden kirkon, Hiekkaniemen, rannalta ( vasemmalta alkaen... ) Pikonniemeä, Petäjäsaarta ja Hupulia kohti:

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2823%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2824%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2836%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2828%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2835%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2834%29.jpg

   Nyt hivenen enempi Kirkkosaaren Pangansaloa ja Kirkkoniemeä kohden...;

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2826%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2825%29.jpg

   Aivan Hiekkaniemen rantaa - Pangansalo edessä;

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2827%29.jpg

   Hivenen paikkaa vaihtain... Pikonniemi, Petäjäsaari ja Hupuli;

2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2833%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2832%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2829%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2831%29.jpg


2017.11.8.%20Pielavedelle%20%2830%29.jpg


   Nuin-ikään. Mitäs sanotte? Vaik kuviani näitä nyt tosiaan onkin täsä "tusinoittain" saman laisia niin ainakin itse tunnen nämä kaikki napaneena, nähneenä ja ennen kaikkea kokeneena että mielein on aivan muuta kuin aamusella tahi päivällä ollessa.
   On se vaine kumma miten se tuo luonto hoitaa "omansa"...