Kirjailen tätä täsä nyt paikallisella kirjastolla istuin ja vuottain et tulisi nyt edes joku joka haluaisi jutella kanssani näistä täällä par´ aikaa esillä olevaisista valokuvistain: Karkkikaupassa-niminen näyttelyni ( Armas Lukijain miun katasta keväämmältä kirjoitukseni tästä näyttelystä täältä blogini syövereistä ) on nyt vuorostansa täällä näytillä ja esillä.
Kovin vaine vaikuttaa "hiljaiselle seurakunnalle" tää paikallinen väki ja porukka. Ei liikenteessä ketään, ei kukaan...
No, käytän tää "luppo-aikani" sitten hyödyksi näin; kirjaten eilisen edesottamuksiain miun.
   Eilinen oli "the päivä" jos näin saanen ilmaista vikkas aloittelinkin sen ihan ns. "perinteiseen tapaani" täällä ollessain. Ensin leivoin taikinajuurellisella Kaikettomalla Leipäsiä itsellein, sitten käväisin parisen tunteroista puolukan varpuja heiluttelemsaa lähimetsässäin ja sitten pikaisen evästyksen jälkehen keräsin kimpsuin-kampsui kasahan ja LÄHDIN!
   Tavoitteenani oli käppäillä Marjaniemestä kohti Hannuksennokalle, sen ylitse ja sit niin kauaksi kuin kunnialla pääsen ( ja jaksan )siten ettäs tiedän viel suunilleen misä kuljen, misä menen.
Häätyy sanoa, nottas sen mitä ovat nyt panostaneet täällä retkeilyyn, samoamiseen, niin se varmaan on osa syynä siihen, ettäs nuokin rantamat olivat nyt vesakoista niitetyt ja helppojulkuiset kulkipa sitten pusikkoalueella, rannan kivikoilla, sannalla tahi merenpohojassakin.




    Iltapäivän autiutta rantamilla Marjaniemen - ei ketään, ei kukaan....
... kalastaja/mökkikyläkin autuallisesti rauhassansa;






   "Pilvet preerian yllä."




   Marjaniemen majakka ja entiset majakkahenkilökunnan mökit.




   "Virta vie, virta tuo..."




   "Enkeli."




   "Vain pullonkorkkeja...."




   "Elämänjuuret."




   Hannuksennokka horisontissa kera iltapäivän Aurinkoisen.




   "Auringonpalvoja."




   "Me."




   Hannuksennokka takan ja Teronrunni siintää edessäin.
   Luin rannalle tälle pystytetystä kyltistä, ettäs kyseessä on "Valkoiset dyynii" jotka ovat suojeltu "luontotyyppi".
Mitään muuta siinä ei kerrottu sen kummemmin tästä itse "luontotyypistä" vaan oli litaniana lueteltu kaik luonnonsuojelulain mukaan kielletyt jutskat; ei koiria irtaallaan, maastopyörät ja moottoriajoneuvot kieletty, mökkipihoihin menot kieletty.... MUTTA Ei sanaa, ei halaistua, mitä ovat "Valkoiset dyynit" mitenkä ne ovat nimenomaan joku "luontotyyppi"?! Ja onko kyse nimenomaan juuri täsä Pajuperän rannasta, sen dyyneistä ja sannasta vahi onko kaik tään Luovon rantamat vastaavia "Valkoisia dyynejä"? Sillä en mie ainakaan erottanut tuon rantaman santaa sen kummemmin erilaisena kuin josain toisaalla  täällä Luovolla olevaisen rannan santa.







  Teronrunni ( mitähän tuo "runnI" täsä tapauksessa tarkoittaneen? )


   Tään kertainen ( huom. TÄÄN kertainen ) päämääräni miun sillä täsä seisoskellessain, ilman sen kummempia karttasia mukanain ollen ja sitten myöhemmin takaisin palattuain "ihmisten ilmoille", tuli mielehein miun, ettäs jospa... niin, jospa mie viel joskus otan puhtia itsellein karsiasti mukaani ja tulen sekä kävelen tästäkin iellehen. Eiköhän se josain vaiheessa tule Sunikari eteen ko aikansa stalladen?
Suunittelin jopa niinkin pitkälle et ko miul ei ole täällä ketään joka autolla ensin heittäisi maantietä pitkin miut tuonne Marjaniemeen tahi hakisi sitten Sunikarilta poies, niin mitäs jospa mie matkaisin linjurilla marjaniemeen ja sitten kävelisin rantaman Sunikarille sekä sieltä sitten kotio asti? Tiedän - matkaa kyllä tulee ja aikaa vaatii, sekä hyvää säätäkin, muttas sen mitä nyt käppäilin tänne Teronrunnille ja sit takaisin, ni tällähin matkalla olisin jo aimo matkan mennyt etiäpäin tuota suunitelmani matkaa! Tuli nimittäin vähintään yhteensä kuusi kilometriä stallade kartasta mitaten + sit kaikki "harha-askelet" kuvaten....
Ei muuten yhtään hassumpi idis, ei.




   "Hii-o-hoi!" ( Jack Sparrow. )
   Jos et hokase Armas Lukijain miun, mistä onkaan kyse, niin täsä kuvassain on vasemmalla reunamalla, rantaheinikon takaa, näkyvillä yhden venhon kokka ja siin muutama valkia lippunen liehumassa. Niistä "idis" nimeensä tähän.
   Nuo lippuset, valkiat tahi mustatkin monesti, lie ne sitä varten et ne tuulessa lipattaissaan ja heiluessaan, karkoittavat lintuja poies venhoista, laivoista, laitureilta, yms. paikoilta?




   "Koti -lo."




   "Tiimalasi."




   "Kultaa."
   Alla samainen lehtinen toiselta suunalta kuvattuna - ilman nimeä;






   Hannuksennokka jo poies tullessain.




   "Savumerkki."


    Nyt tulee kirjausta sellaista, ettäs jos olet herkkähipiäinen. ni loikkava vaine ylitse tään kohdan!
    Tiedättehän te, Armaat Lukijain miun, sanonnan: "Tuulen huuhtoma per....se."?
Mie otimma ja kyykistyin tällä paikkaa yhden tietyn ISOn kiven taakse vesiä laskemaan. ( Olen täsltä paikka ennenkin valokuvanut juurikin tätä samaista näkymää ja olla elleostellut tuon ISOn kiven päällä yksisksein ko harvempi ihminen edes tänne asti näyttää viitsivän kävellä.... ).
Pyllistys mettään päin ja naama merelle, siellä kiven tuon takana. Mereltä päin tuulee - yleensä, niin nytkin. Tuuli tuo "huuhteli".... no, sitä miulta tuolta alhaalta ja miehän ajattelin het´, ettäs miksei se ole sit "tuulen huuhtoma vit...jne."? "Miksi se on aine tuo per....?"
    Toissa kerralla kun olin tuolla toisaalla rantamilla ja tottahan toki ko kaffeet silloin siellä join, niin pissahatähän se kohta siinä tuli. Mie vesiä laskemaan ja miettimään, ettäs on se tää ihmiselo jännä juttu.
Eläin ( muut nisäkkäät mm. ) kulkee luonnossa ja pissaa sekä tekee tarpeensa sinne. Ei sitä oudoksuta, ei kummaksuta, eikää vasiten tuomita - mitä nyt sitten lemmikkien jätöksiä city-paikoissa, kadunvarsilla, jne.. Muttas siis tuolla luonnossa, ni sehän on "fine".
Ihminen, "luomakunnan pää" ja itse itsensä tuomitsija sit jos "laulellen laskee vesiään" tahi itse asiallaan josahin käy, niin sehän nyt on vähintään mainitsemisen arvoinen juttu, josko ei ihan kielettyä ja tuomittavaa!
Mikä on tehnyt MEISTÄ nisäkkäistä näin erotellut ulostuksiemme kannalta, mikä on tään erottelun tehnyt? Onko se kun olemme "olevinaan" sivistyneitä, ajattelevia, jne., niin onko SE se pointti joka jaottelun aikaan saapi? Ja sitä paitsi - eikös esim. moni nisäkäskin pidä omaa "vessaansa" reviriensä alueilla... Ei niitä sen kummemmin kritisoida jos ne käyvät siellä "pyllistelemässä"!

   Täsä pyllistystäin tehdessäin, tai no, sitä aloittaissain ja jo tuolla aikaisemminkin kun käsiäin piti miun käyttää ( ylläri-pylläri ) valokuvaamisessa, mm. kamerain käytössä,  hokasin kuin ovat/olivat käteni raajat! Jeeru et sitä "osaa" olla tekemättömät kädet!
Kyllähän mie teen ko aikaa annan ja annetaan, teen mie, muttas jos pitäisi nyt ja nopsaan, ni ei sit millään. Vasiten jos on kylmän kohmettamat kädet!
Se, ettäs housuin napin aukaisin, se vaati aikaa vaik kuin olikin pissihätä todella suuri. Se, ettäs takkini taskun vetoketjuja aukoilin silloin kun tarvitsin niin tehdä tuolla, niin se vaati aikaa. Se, ettäs kamerain nippeli-nappeleita käytin, se vaati aikaa.
Ei vaine kädet, ei ne toimi käskystä vaik kuin aivot käskisivät, viestin matkaan laittaisivat, ni ei.
    Päätinkin, ettäs vaik muutoin onkin viellä suht´ lämmä ja tarkenee aikas hyvin nuinkin kauniina je leutona päivänä, niin aina, AINA, mukaani otan jo jotkin käsineet. Sormikkaat, lapaset tahi jopa toppasormikkaat tahi rukkaset! Mutta mukaan on ne vaine otettava. Hassultahan se voine näyttää; muutoin kevyt asuste yllä, muttas "karsiat" toppingit tassuissain. Minkäs teet, ei mahda mitään. Se ko on pakko, ni se on sit pakko.




   Marjaniemen santaa.

  
   Tuumailin isseksein itsellein, nottas olemma ns. Vapaaherratar. Mitä se pitää sisällänsä?
Se pitää sen et kukaan ei määrää, kukaan ei häärää, mie päätän ja sanon, mitä teen, mitä en.
Silloin ko miulla on esim. näin aikaa ( jonka olen itse itsellein järkännyt, ajoittanut kaiken muun tohinain väliin ), niin mie pystyn ja kykenen lähtemään matkaan ja vaikkas kuvaamaan. Tahi sit ihan jonnehin muualle, minne vaine halajan.
Se, että tää on mahdollista, siitä olen tosi kiitollinen! Tosi, tosi, tosi kiitollinen!
En milläskänä kestäisi mitään "oravanpyörää", en kahdeksasta-neljään -sydeemiä, en. Eikää kroppainkaan kestäisi ( nyt kirjatessa huomio: eilennä ehtoolla lonkkani huusivat Hoosiannaa, käteni toimimattomuuttaan ).
   Tää on mahdollista vain sillä et olemma suunitellut talouteni tosi tarkkaan, ja suunittelen edellenkin, toivossa suuressa, väkevässä, että sen myöskin pitkälle tulevaisuuteen tasapainossa kykenen pitämään! Ettei ylläri-pylläreitä vastahan tule muodossa joka tahi misään.
Elän mahdollisimman niukasti, vähin varoin ja tarkkaan harkitsen mihkä rovoni laittelen ja "jakelen". Olishan niitä, ihan vaine itsellein suunattuja, investointeja joita olisi kiva tehdä ja laitella, muttas ko.... se on tää mielen ja mieleeni "investointikin" aikas iso juttu - miulle ainaskin!
   Se ettäs esim. eilenkin ko tuolla rantamilla steppasin, käyskentelin, katselin, kuulostelin ja tunsin, niin se on ko rahaa pankkiin saisin!
Se ettäs esim. eilennä näin Joukkahaisia, joitahin Tukkasotkia, pikkulintuja.... omalla tontillain ja metsässä Tikkoja, Oravia, kuulen Palokärjen äänen, näen Kurkia ja Kurki-auroja, puolukassa ollessain Pupu-Jussikka loikki likeltäin ohitse.... kaikki tää ja enemmänkin.... antaa miulle PALJON!
Lie se antaa monelle muullehin, toisillehin, kaikille, muttas ajattelen tätä nyt vaine omalta kantiltain ja itseni Elämän-Reppuain; sitä täsä täyttelen ain.




    "Mennyt elämä."




    "... ja tämäkin ihme miun pitä viellä nähdä...":
Hannuksenrantalammen ( Hannuksenpuron? ) purosen laskusuunta KERRANKIN näin etelään päin! Yleensä ko se laskee suoraan länteen tahi sit muutoksella pohjoiseen päin, muttei konsa viel näin etelään!




   "Kudelma."




    "Kalastajakylä."

     
   Aikainen-Rauta nakutteli täsä vaiheesa jo jotahin iltaman viittä. Käväisin paikallisessa liikkeessä mukillisella kaffeeta ja elppasemassa hivenen; sulattelin käsiäin lämmän kupposen kupeissa ja vuotastelin et käteni tokenevat, käyntiin lähtevät.
Ajo kotio, valokuvat kameraltain koneelle sekä äkkiä uudelle "geissille"; saamaan ehtoon Aurinko Armahan lasku talteen....


-------------------------------------------------------------------------


     Ehtoon valot Taivaanranatoja maalailen: Pöllä.
    


   "Suuri Yksinäinen." - jälleen kuvaten.
Mitäs muuta täällä kuvaisi, täällä Pöllällä. Se kun on tää Pöllän niemi muutoin autionna. "Ei mitään, ei misään.", vain täää yssi ja ainoa puu kasvaa koko niemellä tällä. Siksipä siis sitä käyttää ain sujuvasti kuvauskohteena, kuvauksessa apuna; perspektiiviä tuomaan, maisemaan eloisuutta luomaan...






   "Rnataniityllä." ja sit alla lentokentällä;




    Toissailtana käväisin viimotteeksi yhden kuvauskierroksen näillä huudeilla ja silloinkin kuvasin näitä Joukkahaisia täsä kait Patelan peltoaukialla. Silloin nimekseen tuumailin "Lähtölaskennan selvittelyä".
Näyttäs et aikas pitkälle venyy tuo selvittely ko vielkin täsä ovat.




    Kotio, valokuvat koneelle, nettisfääreihin ja sitten iltaa istumaan.
    Ajattelin, jottas "ko kerran on alettu, ni mennään nyt sitten": asettelin ehtoolla kännykkäin kilkattamaan aamuksi ajatuksella et taatusti herään ja lähdempäs sitten viel Aamu Aurinkoista vastahan!


-----------------------------------------------------------------------------------


     Tuli aamu, meni yö. Ja mimmottiis yö!
Ei olisi pitänyt laitella sitä "kelloa" soimaan, ei! Yö meni "vahtiessa" moista räkkinettä! Jeeru, et mie "osaan". Se on aina ollut ja näyttä tulevan olla, et jos "kellon" laitan soimaan, niin sit mie "vahdin" sitä ja sen soittoa!
Paree on kun en laita ja herään jos herään. Todennäköisesti sisäinen kelloni kyl aikanaan herättää....
    No, simmuin lopullisesti lupsahtivat auki jälkeen viiden, unta en enää saanut. Ylös kömmin, kerkesin aamutoimeni tehdä hyvinkin, ennen kuin taasen urallein urkenin.
    Päätöksein oli et nyt sitten taasen Marjaniemeen koskapa siellä saan piiiiiiisimmän katsontakannan suhteessa Aurinkoisen nousuun. ( On tietty muitahin paikkoja, esim. Keskiniemessä olisi oiva paikka, kentie Ulkokarvossa ja taatusti tuolla lossirannassa/Santosenmatalla/itäisimmässä kolkassa tätä Luovoa ) Jotenka sinne siis:




   "Ruso."





   Kylmä, holotna, ylen äijy.
   Onni, opiksein otin - kait. Yllein laittelin kerran jos toisenkin, vaatetta, nuttua "nurin" ja oikein ylleni viskasin. Laittelin kerraston, fleece-asun. Siihen villapaiden, takin ja ulkohousut tuulenpitäväiset. Tassuihini ne sormikkaat lämpimät ja tuonne alas sukat ja sit villaisetkin, päälimmäiseksi pitkävartiset kumikengät vaikkei ne ihan niin lämpimät olekkaan... Ovatpahan vaine pisimmät varreltansa mitä omistan ja täten suojaavimmat tuulta vastaan! Korville sellaiset korvasuojat.... mikä niiden nimi on?... sellaiset korvaläpät nyt kuitenkin, ja huppunen takkini viel siiden ylitse.
Tarkeni hyvin. Hyvä mie!
    Mietin nyt näin täällä ASUJANA, ettäs onkoo niin, et turistin ja kanta-asukkaan erottaa toisistansa pukeutumisesta?
Turisti hifistelee pintaliito-tamiseissa tahi sitten sellaisissa silminpistävissä "retkeilytamineissa", mutta kanta-asukas menee mukavuus, lämpimyys, ja meielekkyys edellä. Ei mitään merkki-sellaisia, ei mitään hifi-hyper-super-suojauksia ja kestävyyksiä. ( Tiedän: ammattien takia ulkosalla olevaiset ihmiset, ja mm. metsästäjät, pitävät kyllä lämmintä taminetta yllään ja ne ovat usein myös todella hifi-sellaisia.... )







   "Timangi."










   "Huomenta."




    "Aamun valot."
( ... ja kerrottaneen se täsä, ettäs tuolla juuri Aurinkoisen alla on mutka tiessä. Siitä mutkasta on täsä juuri kuvaus hetkelläin tulossa yssi auto. JA tuon auton, ajoneuvon, valot näkyvät valokuvassain kun tarkkaan katsoo. )

   
     Näin-ikkään. Päästy on nyt tään hukin loppuun, näiden kuvieni loppuun.
Saas tiedä otanko viel tänä ehtoona illan vastaan? Mielein tekisi kyllä, muttas se taitaa tuo Ukko-Ylimmäinen määrätä sen. Näyttäisi nimittäin et vihmon nenga luatii ennemmin kuin paistetta soisi meille Maan Matosille, Matkamiehille maan päällisen. Näinpä suunitelmat taitavat olla taputeltu - toisten toimesta nyt - valmiiksi.
   Nähdään joskus, nähdään toiseten, taasen näis merkeissä, joohan?