...."olen siis olemassa".
Meinaan että sitten sen taanoisen reissuin miun jälkehen tää oli eka kerta kunne mie suorin valokuvaamaan ( hivenen )  niin kuin ihan sillä valokuvaamisen tarkoituksella. Miksi näin? Siksi että reissuillain tuolla valokuvasin sen verta ahkeraan jotta eipää tehnyt ihan het´ mielein miun moiseen kapistukseen tarttua kiini - nyt "kestin" jo.
   Tein "see-shainingia" ja kiertelin sekä kaartelin lähitienoilla näillä. Ei vaine tuntunut "nappaavan" mikään kohde mieleeni, ei mikään pysäyttänyt sen vertaa ettäs kamerain olisin kaivellut kameralaukkuin kätköistä esille ja alkanut "laukomaan". Vaikkas kieltämäti monta ihan hyvää kohdetta tulikin ohitettua, montaa kohtaa katsastin kyllä tyyliin ettäs tuosta ja tuosta... Muttas kun ei, ni ei. "Ei väkisin, ei väsyttämällä... vaan pikku hiljaa ( ja pienellä pakolla" ) niin hyvä tulee. Sitten kun "valmista on" mielellisesti.
Pistäydyin matkallain tällä erään kaffion-kin oven takana; ei ollunna viellä auki jotenka matkain jatkuvi siitäkin viel  iellehen...


   Sitten löysinkin kotvan kuluttua itsein pienemmiltä teiltä ja loppuin lopuksi sen erähän omppupuun katveesta jota olen luvanut käydä valokuvaamassa myöhemminkin ja jossa olen saanut luvan käydä ihan omia aikojani aina kun siltä tuntuvi:

2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P

   Ihan pystyi laskemaan yhden käden sormin kuin monta kukkasta oli JO kukassansa: "parempia aikoja" siis vuotellessa....

2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


   Ei raksuttanut kamera, ei mieli - edelleenkään... pyörähdin Töihin katsomaan mitenkä siellä - ja samalla heiluttelin kameraani siellä miljöössä, valokuvaten tuota tienoota kaunista:

2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P

   Miten se onkaan tää vesi elementtinä, vasiten valokuvaten, sellainen että se on... se on... no, se on - ihanaa!

2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P


2020.6.4.%20Omenapuulla%20ja%20Luova%20P

    "Mä näitä polkuja tallaan....
                                               ....kai viimeiseen asti,
jos sä rakkaani pysyt mun vierelläin.
Näiltä poluilta löytyy se viimeinen rasti,
jonne yhdessä kuljemme ystäväin." .... ( Matti ja Teppo Ruohonen; Näitä polkuja tallaan. )


    Ei mitenkään liity edelleseen, eikää edellisinkään, valokuvaani miun mutta mietin tuolla Hepo Hopiallain karautellessain paikasta toiseen ja siellä samalla peltoaukioilla vanhoja erilaisia latosia nähneenä ettäs kun niitä katselaa, ja kun katselee yleensäkin tätä Suomalaista maisemaa, vasiten maalaismaisemia... niin "pellonpienarta", kuin "korpien kätköjä", kuin myöskin erinäisiä kylätaajamia - kaupunkeja en nyt tähän listaan mukaan halua "sotkea"....
Niin niissä näkyy harmaita, eri mallisia, eri kokoisia, erilaisin tyylein, rakennettuja hirsisiä tahi lautaisia heinälatoja.
Sekä sellaisia ns. rintamamiestalojen mallisia taloja pienempinä sekä isompina versioina. On eri variaatioina, erilaisin koristuksin, erilaisin värityksin ja tietysti eri kokoisinakin; toinen pieni, toinen iso, jne.. Mutta periaate on jokahisessa talossa samainen: alakerta ja jonkin kokoinen ns. puolikas kerros vähintäänkin sitten yläkertana. Joko kylmänä ullakkona tahi sitten vaikkas joskus myöhemmin asutettuna, rakennettuna asututetuksi.
   Mitä olisikaan SUOMALAINEN maisema ilman näitä rakennuksia? Mitä me näkisimme näissä maisemissa? Olisiko se samanlainen - tuskinpas vaine. Olemme niin tottuneet näihin rakenustemme malleihimme jotka ovat isämme ja äitimme aikoinaan rakentaneet.
Kun Suomalaiselta kysytään, tahi Suomalaisen kera jutellaan, supi-Suomalaisesta maisemasta, niin se on taatusti jokahisella se "sininen ja valkoinen" maalaismaisema jossa ovat vihiriät niityt ( pellot ) ja metät, kera harmaine latoineen ja tällaisine ns. puolitoista kerroksine taloineen; punainen tupa ja mökkimaa.
Mitä siis olemmekaan "velkaa" heille, meitä edeltäville sukupolvillemme, tästä-kin meidän Suomalaisten tyypillisestä maailais-idyllistä? Mitä ME OLISIMMEkaan ilman tätä "Suomalaisuutta"?
   Näitä tällaisia latoja ja taloja on tosiaankin erinäisissä kunnoissa siellä ja täällä.
Kun katsoo näitä jotka ovat jo hienen "kenollaan menosuuntaan" ( tahi sitten jo autioina tupina ja pihanmaina ) niin ei voi välttyä ajattelemati sitä ettäs mitäs sitten tapahtuu kun aika niistä jättää totallisesti? Mitenkä tää tällainen "maalaismaisemamme" muuttukkaan "kaaheeksi, aakeeksi, laakeeksi", ilman sen kummempia "kiinto- tahi merkkipisteitä", johka silmänsä asettaisi, johka katseensa kiinittäisi?
Näkymät nämä tutut ja turvalliset muuttuvat totallisesti kunne aika näistä rakenuksista jättävi. Tosin onhan toki tilallensa tullut sinne tänne aukeiden näiden ylitse, lävitse, liki, tms. vedettävät kaikenlaiset sähköiset linjat ( jotka nekin nyttemmin pyrkivät upottamaan tuonne syvälle maanpoveen... ) ja Tuulimyllyt mahtavaiset muttas ei, ei se ole se ja sama jutska, se. Eikää niitä olekkaan niin paljon kuin mitä on ollunna näitä latoja, ja taloja asuttuja!
   Kun miettii sitä työmäärää mitä näihin kyseisiin rakennuksiin on aikoinaan mies/naisvoimin laitettu niin sehän on ollut valtavaa. Ja isoa ponnistusta vaativaakin ollut. Ajatuksella siinä kaiken sen aikaisen työn ohessa rakennettaissa, sen aikaisin välinein - lue: ei koneita useinkaan käytössä vaan ns. hartiavoimin tehtyä....
Ensinnäin se asuttavan talon rakentaminen, siihen saunat, navetat, yms. karjasuojat tehtäväiset. Siihen sitten latoja sen "tsiljoona"; jokahisen niityn kupeelle kun on on pitänyt olla omansa. Ei ole yssi riittänyt alkuunkaan ydelle pellolle kun heinät ja viljat silloin seivästäin korjattiin talteen.
( Sarka on yksi ojien rajaama alue peltoaukialle.
Niitty on huonompi kasvuinen, enempikin luononvarainen, heinää ja muuta ns. mitättömämpää eläinten syötävää kasvustoa kasvava alue. Usein ei kummoisin ojin varustettu peltoaukia.
Pelto on sitten useammen saran yhteen luettu alue jossa on ojia monia. Se kasvaa hyvin heinää, ihan viljeltyä heinää tahi viljaa. )
Sit viellä sen perheen huoltaminen; ru´uan hankinta kukin omalla tavallaan ( metsästäin, kalastain, tahi muutoin pyydystäin, poimien, tms.. ) Lasten kasvattaminen - tai no, nehän ovat silloin kasvaneet "siinä sivussa" tahi "omin nokkineen"... Ja peltoin raivaamiset, karjan kasvattamiset, yms. Ja kaiken tekeminen ns. alusta loppuun itse - ei kaupasta ole käyty valmista tahi puolivalmista hakemassa tahi ostamassa!
ELIKKÄS on siinä ollut työtä valtavasti sekä kaikille.
   Ja kun miettii nyt sitten näiden latojen ja talojen kohtaloita... Suru tulee puseroon eittämäti.
   Mietin ettäs mitäs jos rakentaisi ( jotkut muut siis kuin mie itse, sillä en osaa rakentaa - sorgy ) tilallensa uusia vastaavia?
Kyllä, yssi ratkaisuhan se sekin olisi muttas mihkäs niitä sitten tarvittaisiin ja käytettäisiin kun nyky maailmassa ovat pellot kaik "hehtaarien kokoisia" tiluksia joista niin heinät ( useinmiten sekin sit tuorerehuna eikä kuivaheinänä ) kuin viljat korjataankin isoilla koneilla ja ajetaan sinne pihapiirin liki johkin isoon varastoon varastoitavaksi! Ei enää tarvita jokahisen "pläntin" kupeelle omaa heinälatoa kuten silloin ennen... Ja ne talotkin ovat muuttuneet näin "haja-asutusalueilla" hyvinkin harvaan asutuiksi, yms.. Ei enää ole sellaisia piskuisia kyliä, kyläkeskuksia parien kilometrien päässä toisistaan, kuten ennen vanhaan oli, ei.
   JOTENKA - katoavaa kansanperinnettä eittämäti ovat moiset "maalaismaisemat" tykö-tarpeineen. Surku.
Häviää supi-Suomalaiset maisemat, meidän jokahisen käsityksen mukaiset maalaismaisemat, täsä kohta puoliin. Eivät enää monet jälkeemme tulevaiset sukupolvet miellä Suomalaisuuteen "sinistä ja valkoista" kera vihreine peltoineen sekä metsineen, joita sit täplittäisi harmajat ladot ja siellä täällä olevaiset talot.