Olen hirmu hyvä laistamaan velvollisuuksia!
Mitäkö, miksikö, täh?

   Tässä on nyt käynyt niin et olemma tehnyt ns. ylitöitä hivenen tuolla Töissä ja niitä tasataksemme olen "lomautettu", olen vapailla ansaituilla täsä eilisen ja tään päivän.
Tiedän että miuta vuottaa tällä koneella kaiken maailman valokuvat jotka miun pitäisi setviä erinäisiin näyttelyihin, mainoksiin, yms..
On myöskin asioita joita tällä miun pitää hoitaa, muttas niitähin täsä veeeeenytin tosi piiiitkään etten edes koneeseeni päin vilkaissut. Äsken vasta ne pyöräytin "ynpäri" ja hoisin poies alta.
Nyt sit "pakoilen" taasen näin; kirjoittamalla tänne, enkää pläräämällä niitä valokuviain....
   Toisaaltaan ihan hyvä juttu et osaan "pakoilla" ( tiedän tosin et kunne "tinka" tulee , niin miehän istua nakotan ja teen nuita töitäin silloin! ) sillä olempas ollut sankkevan ahkera sit fyysisesti tekemään kaikkea ja rästissäkin olevaista juttua.

   Täsä olivat jälkipolvein taasen tykönäin öitä useampiakin ja siltä tiimoilta sitten oli ihan hieno juttu myöskin tää et nyt olimma näin koissa itsekkin päivisinkin. Oli aikaa keskittyä heihin eikää heidän täten tarvinnut yksin täällä maijailla kuten yleensä nyttemmin monesti on ollut miun Töissä ollessain. Tosin sekin on hieno jutska sillä vastahan täsä juteltiin vanhempiensa kera et on se hyvä juttu et on tää tällainen "varaventtiili" johka tulla, majoittua - milloin vain.
    Ihanaa kun oli vanhimmainen öitä muutamia tykönäin; eilennä hän siirsi havunsa ystävänsä tykö. Keskimmäinen viel jatkoi aamuun tähän: aamulla sit tästä tyköäin kouluunsa lähti. Päivään ekaan tähän kouluvuoteensa. ( Huomenna kuuleman tulee nuorimmainen sit vuorostansa käymään tänne.... )
  Mikä ihanuus jälleen kerran niiden kanssa olla. Jutut luistaa, vitsit lentää tilannehuumorilla-kin. Asioita jutellaan, pohditaan, syvällisempiäkin.
Eilennä esim. selvisi mm. et on olemassa "läskisiä marjoja"! ( Ei niitä kyl aikaisemmin ole ollut! Ainakaan miun nuoruudessa. )
Jätskeille yhdessä keskustaan kävelessä selvisi sekin et kävyt ovat kuolleita jo kun ne tippuvat maahan.
Selvisi myös et milloin potut ovat kypsiä kun niitä keitetään ( keskimmäinen toimi "pääkokkina" ), miksi hävittäjät lentävät taivaallamme ( nuorimmainen ihmetteli tätä ), jne., jne.
Nokkimisjärjestyskin puitiin: mukelot tottelevat äitiään/vanhempiaan. Jos paikalla on Mummeli - äiti/isä ja mukelot tottelevat Mummelia. Ja taasen sukumme Mummo on paikalla, niin häntä tottelevat niin mukelot, vanhemmat kuin Mummelikin!
Ja, ja, ja... kussa mukelot saavat omia lapsenlapsia-kin, niin silloin heillä on sit se "viimeinen sana" voimassa! Wau! ( Marjojen keruu joka oli eilisen "pakollisuus" kun mie näin päätin: kuin Mummelin sana painoi patistaissain heitä toimeen tuohon. )



   Täsä kännykkä-räpsyssäin marjapuskista noista käteeni astunut kotilo: "Koti muuttaa majaansa.".
    Mietinkin...
Ei, tätä tällaista ei ollut aikoinaan miulla ja vanhemmillani. Ei miulla/siskoillani ja mummollamme.
Luulen et ei ihan miulla ja muksuillanikaan vaik´ kuin sitä halusin ja koitin luoda, saada aikasiksi.
Arjen pyörteisiin ja kiireisiin se meillä hukkui ( jostain "kumman" syystä; 24/7-muksuin miun ja muutama muu siihen lisäksi itsekunkin erilaisin haastein yksinhuoltajanakin ollen ).
Mut, eiks sitä sanota et vanhempien vastuu ja kasvatus, isovanhempien ilo, ( hemmottelu) ja nautinto. Jeeru voiko jälkipolvistaan viel enempikin nauttia!?

    Jos ei olisi näitä vapaita esim. nyt, jos eivät mukelot nuo tykönäin luuhais, niin mietimmä vaine et enpähän tuota varmahan olisi viitsinyt esim. tänään ottaa imurini varresta kiini ja jälkeensä tätä Humisevanharjun kattosen alustaa hivenen siistiä ja siivoilla! Miulle ko se olisi välttänyt ihan niine hyvineen, niine roskineen ja sotkuineen - olemma näjöjään iän myötä oppinut elämään sotkuisemmassakin huushollissa! Ei uskoisi! Muttas niin vaine tartuin ja imuroin, kopsautin kaik´ kevyvimmät, ja kätsemmät matotkin ulkosalla puhtaiksi. Sekä jo alkuviikosta vosekin vessankin puhtaakis kun tiesin heidän tulevan....
Mitä se olisikaan, millainen "läävä" tää olisi nyttemmin jos eivät mm. he kävisi tykönäin ja mie periksi itsellein antanut jo olisin: siivoamiset välttänyt sen viimeisen päälle. Vaine välttämättömyydet tehden.
Nytkin sainen "aikasiksi" mm. puhdistettua jälleen etu- ja takakuistini kaikkinensa oviensa pyyhkimisine ja akkunalautojen/peltien putsimisine! Keittiöni astiakoukkutelineenkin puhdistin perin-pohjin tärpättiä käyden kun ei nyt ole suvussamme kunnossa olevaista painaria jolla sen olisin voinut toimittaa kuten aikoinaan tein. Ja, ja, ja.... tänään vosekin sit myöskin tuon ilmastointikoneen puhtahaksi suodattimet myöskin sen vaihtain ( joka toinen kuukausi tehtävä toimi ).

   Olemma nimittäin huomannut ja tajunnut sen, ettäs tätä on joko miulle tullut ikää lisää jo sen verta, et ei vain jaksa, ei kerkiä, vaik kuin liikun ja teen.
   Tahi ikää sen verta et sitä vaine antaa periksi; koen itseni sen verran vanhaksi et ei miun enää tarvii keretäkkään kaikkea tehdä. Ei miun tarvii kaikkea tehdä. Miksi tekisin?
Voihan asioiden antaa olla vaine. Miksi kaiken pitäisikään olla tip-top? Miksi jokahisen paikan pitäisi olla puti-puhtahat - aina? Miksi jokahinen paikka pitäisi kiiltää, olla roskaton, jne.? Eiköö tuota vähäisempikin riittäisi?
   Ja senkin huomaan et kun elimistöin remppaa, se luhistuu, ei enää toimi, sitä niin kuin antaa periksi. Esim. pitää ajatella et mitä teen ja milloin teen - onko se ihan välttämätöntä elämisen kannalta enää....?
Jos mie käsiäin käyttäin teen jotahin, niin tiedän et se kostautuu, vaatii lepoa käsillein. Vasiten nyt kun on näköjään tuo leikattu käsi palanut entisiin puutumisiin ja kiputiloihin näin vaine noin puolentoista vuoden jälkeen leikkauksestaan!
Jos mie teen jaloillain seisoma-hommeleita, kyykkyasentoisia ( eilen marjain pominta alaoksiltaan ) yms., niin tiedän et sitten se kostautuu liiaksi tehtyäin, heti miten. Hankala kävellä, lähteä liikenteeseen, ja särkee sit vietävästi jokahiseen kohtaan jalkoja.
   Vai onkoo sitä vaine verukkeella et kun koskee, särkee ja olen täten jo "eläkelläinen", niin sitä kokeekin itsensä noin parikymmentä ( vähintään yhden kymmenyksen ) vanhemmaksi? Rinnastan siis itsein ikääni vanhemmaksi ja täten eläkelläisten tapaan alan jo käyttäytymään tekemisissäin? Aika ja tahti hidastuu?
Vaikkas eläkelläisethän ne vasta kiiruita ovat....?

   No, täsä nyt kuiteskin ollahan. Täsä nyt ja näin. Näin laiskana, "tekemättömänä".
Toinen vapaapäivä putkeen ja monta asiaa siis hoidettuna ja reilaan saatuna. Hyvä mie!
   Laskin tänään kun Hepo Hopiaani käytin pesulla ulkoisella...



... sen ensin sisäisesti täysin vosekittuain imurointinsa jälkeen ( siis täänkin nyt tein! ), nottas se olisi tälle kesälle vielä tään viikkosen jälkeen kolme viikkoa Töitä.
Sit meinasin "revetä" jos ei vain jostain muusta suunnasta tule "nootia"!
Nyt tekisi mielein jo miun.... arvaatte varmaan mitä.... lähteä ja reissade. Muttas ei, viel pitää malttaa tovinen ja sitten jos vaine suinkin...
   Voi kuin mie toivon... Mie itse asiassa näytän toivovan "kuuta taivaalta", muttas järki sanelee et eihän se milläskänä ole totta, eikää onnavi. Jotenka ei sit "kuuta taivaalta" vain "vain elämää"-tätä-mätä ja jos nyt kuitenkin vaikka reissuun sitten?